Onko itselläsi kokemusta tästä suhteesta tai oletko "sivustaseuraaja"? Olisi hyvä tietää, mitä hyviä puolia tai ongelmia tässä suhteessa on?
Suurimpana kompastuskivenä olen kokenut sen, että hän yht'äkkiä onkin viileä ja välinpitämättömän tuntuinen, vaikka itse olen käyttäytynyt ihan tavallisesti. Pahoitan silloin tällöin todella mieleni, enkä tiedä, miten pitäisi menetellä?
Kohtalotoverini, rapunainen, pystyisitkö antamaan vinkkejä, miten olet itse selvinnyt tilanteista. Oletko yrittänyt muuttua vai ollut sitkeästi oma itsesi? Ja neitsytmies, anna palautetta, kestän kyllä kritiikkiäkin!
Suurimpana kompastuskivenä olen kokenut sen, että hän yht'äkkiä onkin viileä ja välinpitämättömän tuntuinen, vaikka itse olen käyttäytynyt ihan tavallisesti. Pahoitan silloin tällöin todella mieleni, enkä tiedä, miten pitäisi menetellä?
Kohtalotoverini, rapunainen, pystyisitkö antamaan vinkkejä, miten olet itse selvinnyt tilanteista. Oletko yrittänyt muuttua vai ollut sitkeästi oma itsesi? Ja neitsytmies, anna palautetta, kestän kyllä kritiikkiäkin!
Vastaukset 7
Vanhimmat
Hmm... itse rapuna sanoisin, että kannattaa kokeilla. Siitä saatko neitsyt miehestäsi hyvän kumppanin, riippuu paljolti millainen hänen henkinen kypsyysasteensa on. :) Jos juoksut on juoksematta ja naiset tapaamatta, niin ei toivoakaan. Näin omani ainakin on antanut asian ymmärtää. :)
Rapuna olen aika leväperäinen rahankäytön kanssa, mutta oma neitsytukkelinikaan ei mikään sentinvenyttäjä kyllä ole. Maksaa tietysti tarkasti laskunsa eräpäivään mennessä ja laskee tuskanhiki otsalla viikkobudjettia ennen seuraavaa palkkapäivää... mutta sortuu hyvin usein baareiluun ja kaikkiin pieniin hömppäostoksiin lipsuen laskelmistaan. :) Sitten kun hän lipsuu budjetistaan, alkaa hirveä tuskailu että kun on tullu tuhlattua jne, mutta yleensä esim. migreeni lyö vielä rahahuolet laudalta. :)
Minä olen pysynyt omana itsenäni. Neitsytmieskin on pysynyt omana itsenään. Onneksi kun meitä on kaksi jääräpäätä jossain määrin pilkunviilaajaa, voidaan meillä sanoa suoraan että "hitto vieköön miten minä vihaan sinua just nyt!!" Ja siihen se tilanne laukeaa. :) Meillä on joskus tosi vaikea hyväksyä toistemme erilaisuutta, eli että neitsyt on viileä ja asiallinen ja rapu taas tällainen tulivuori. Tulee erimielisyyttä ja yhteenottoja, mutta kaikesta on selvitty. Kumpikaan ei sentään huuda eikä heiluttele nyrkkejään. :) Jos minä pahoitan mieleni, neitsytmies tulee ehdottamaan että tehtäis vaikka jotain mikä helpottaisi mieltäni. Ja jos on jokin vialla, niin voisin vaikka puhua hänelle, kun hän ei osaa ajatuksia lukea. :)
Täällä myös neitsytmies käyttäytyy oudosti aina välillä vaikka itse olisit ihan normaalisti. Neitsyellä on niin paljon kuulema stressiä aina välillä että se syö kaiken energian, eikä sitten jaksa jutella eikä hössöttää. :) Ei se haittaa, itsekin haluan välillä hengähtää koko parisuhteesta. Toisinaan taas molemmilla on liikaakin energiaa ja menee pienimuotoiseksi painimiseksi ihan leikillään. Kokoni puolesta häviän tietysti ja mies sanoo että hän voitti, sekös sapettaa ja ei muuta kun uus kierros... :)Eli leikkisäkin tämä suhde voi välillä olla.
Kokonaisuutena sanoisin että ei tämä ole helpoimmasta päästä, mutta jos on hermoja ja luonnetta, neitsytmiehen kanssa pärjää kyllä. Siedettäköön kummaltakin osapuolelta ne omat vouhotukset ja erilaisuus, niin tasoissa ollaan. Minä en usko että helppoa parisuhdetta on olemassakaan, joten hyvän eteen kannattaa tehdä töitäkin. :)
Paljon kiitoksia perusteellisesta ja monipuolisesta vastauksestasi, olit nähnyt paljon vaivaa! Osuit naulankantaan lähes kaikissa asioissa. Ja totta on, että helppoa suhdetta ei varmasti olekaan (jos olisi, se voisi olla aika tylsää) ja muissa suhteissa on varmasti taas omat ongelmansa. Toivon teille hyvää jatkoa ja olen kuullut, että tämä suhde muuttuu ajan myötä parempaan suuntaan kun oppii ymmärtämään toisen erilaisuuden!
riitti neitsytmiehen kanssa... inhosin koko sen ajan tuota viileyttä ja välinpitämättömyyttä :( Viimeiset vuodet menivät minun miettiessä mitä pitäisi tehdä ja kerätessä rohkeutta hakea eroa, lasten (klassinen selitys) takia me oltiin yhdessä oikeastaan viimeiset 10 vuotta ainakin.
En missään tapauksessa enää sekaantuisi neitsyt-mieheen, ovat niiiin täysin eri planeetalta ravun kanssa.
moi mulla on ollut neitsyt mies kohta 15 vuotta aluks ihan ok. aina kyl täynnä itteensä ja omaa napaansa. olen yrittänyt ymmärtää... nyt mittani on täys... vaatii ja tekee omia päätöksiä ilman et ottaa toisia huomioon... ei pysty keskustelemaan jos on hänen heikkouksista kysymys, vaatii aina antamaan anteeks ja vetoaa lapsiin... varsinainen peluri...
onnea kuitenkin jos aiot yrittää...
kiitos rehellisestä vastauksesta! Toivotaan, että teillä asiat kääntyisivät parempaan suuntaan; joka tapauksessa parempaa jatkoa ja jaksamista Sinulle!
Itselläni on sama tilanne.Ja kun käyttäydyn ihan tavallisesti niin se onki yhtääkkiä välinpitämätön ja semmonen viilistelijä.Ja pahotan kyllä myös mieleni kun ei välttämättä oikee ymmärrä sitä toista osapuolta.Mutta kyllä minusta ainaki meillä kuitenkin synkkaa =)Eli kannattaa,olen iloinen että on semmonen mies =)
Enpä osannut odottaakaan, että vielä joku vastaisi, kiitos Sinulle! Olen viime aikoina huomannut sellaisen asian, että kun yritän ajatella järkisyitä neitsytmiehen käytökseen, olen oppinut ymmärtämään paremmin häntä enkä ole läheskään niin usein pahoittanut mieltäni. Olen tavallaan asettunut hänen sijaansa. Ja kun ei minun ole "tarvinnut" loukkaantua, se on taas helpottanut häntä. Toivon, että teilläkin synkkaisi entistä paremmin, hyvää jatkoa!