Tuolla toisessa säkeessä kyseltiinkin jo, mitä se paljon (?) kaivattu aito (?) lavatanssimeininki on. Nuorusspäivltä, paljon ennen varsinaista tanssiharrastusta, tulee jotain yksittäisiä asioita mieleen.
- pohjaksi kiljua, kaljaa, omppupomppua tai viinaa kunkin rahapussin ja maun mukaan
- parkkipaikalla sama aktiviteetti jatkuu
- pummilla sisään aidan yli/leima väärentämllä/muilla kepulikosteilla
- sisäpuolella nurkan takana tai pahalle haisevassa vessassa lisää juomaa
- lavalla himokkaita katseita naaraslaumaan: valitaan isoryntäisin ja avokaulaismpaan puseroon pukeutunut neiti: vaihtoehtoisesti joko leväperäisenä tunnettu tapaus tai joku ujo ja hiljainen
- käydään kahden tunnin odottelun jälkeen örähtämässä tanssiin
- kävellään (horjutaan) lattialla
- siirretään kättä alaspäin ensimmäisen biisin loppupuolella ja edetään niin pitkälle kuin päästään. Yleensä ei päästä
- haetaan lisää rohkaisujuomaa
- tanssitaan härkäparissa jenkkaa
- siirtyminen autolle järjestysmiesten avustamana
Voi noita kultaisia nuoruusmuistoja. Tuli niin ikävä.
- pohjaksi kiljua, kaljaa, omppupomppua tai viinaa kunkin rahapussin ja maun mukaan
- parkkipaikalla sama aktiviteetti jatkuu
- pummilla sisään aidan yli/leima väärentämllä/muilla kepulikosteilla
- sisäpuolella nurkan takana tai pahalle haisevassa vessassa lisää juomaa
- lavalla himokkaita katseita naaraslaumaan: valitaan isoryntäisin ja avokaulaismpaan puseroon pukeutunut neiti: vaihtoehtoisesti joko leväperäisenä tunnettu tapaus tai joku ujo ja hiljainen
- käydään kahden tunnin odottelun jälkeen örähtämässä tanssiin
- kävellään (horjutaan) lattialla
- siirretään kättä alaspäin ensimmäisen biisin loppupuolella ja edetään niin pitkälle kuin päästään. Yleensä ei päästä
- haetaan lisää rohkaisujuomaa
- tanssitaan härkäparissa jenkkaa
- siirtyminen autolle järjestysmiesten avustamana
Voi noita kultaisia nuoruusmuistoja. Tuli niin ikävä.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Aivan tuli tippa lissiin, kun tuosta yhteenvedosta muistot kauniit palasi mieleen.
Yksi vielä lisää. Se aamuvitutus, kun illan kännihölmöilyt krapulan edesauttamana palailivat mielikuviin.
Ja lisäksi kaverit kehuivat, että olipas hyvännäköinen tankkeri kainalossa. Viikkoon ei kehdannut edes kulmille mennä kävelemään.
Oli se lavatanssitunnelmaa se. Ei sitä enää osata.
Juu kyllä... moni asia on nykyään paremmin. Mutta ei ehkä ole tarpeen vastata kritiikkiin heittämällä muinaisuudesta aina ne kaameimmat asiat tiskiin. Jotain hyvääkin siinä matkan varrella on saattanut tanssimeiningeistä pudota pois. Yksi asia on se, että tanssi on nykyään yhä enemmän "friikkiytynyt". Ei huono asia sinänsä, mutta siihen ympäristöön on vähemmän lavoilla käyvän ehkä nykyään vaikeampi tulla sisälle.
En siis hämmästy mitenkään, että joku lavojen satunnainen kävijä tuntee törmäävänsä vähän kuin seinään.
Summa summarum: lavamaailma on muuttunut. Sanoisin henkilökohtaiselta perstuntumalta, että 85 % hyvään suuntaan, mutta saattaa olla, että 15 % jotain hyvääkin on matkalla kadotettu. Tuo 15 % saattaa sisältää jotain tärkeää.
Voisin verrata asiaa sähkön keksimiseen. Sen seurauksena elämä on todella muuttunut paremmaksi ja helpommaksi, mutta jotain on myös menetetty. Tuosta menetyksestä saattaa saada jonkinlaista osviittaa pitkän sähkökatkon aikaan, kun sytyttää vanhan öljylampun tai kynttilän, keittää kahvin vanhalla puuliedellä, tekee tulen takkaan, antaa illalla olla television kiinni jne. Kokemus voi olla vaikuttava: ajankulun kokeminen muuttuu, elämä rauhoittuu, läheisten kanssa yllättäen keskusteleekin enemmän jne.
Tuollainen kokemus voi olla niin järisyttävä, että sähkön takaisin saaminen ei enää olekaan niin itsestäänselvän toivottu vaihtoehto. Voi olla, että kun taas kaikki pelittää, saattaakin jossain vaiheessa sammutella vempaimia aivan vapaaehtoisesti. Tajuntaa takoo menetetyn viidentoista prosentin kaipuu...
Ihan kuin minun nuoruudestani...joka viikonloppu piti päästä tanssimaan,vaikka ei osannut sitten yhtään...