Jos mietit lapsesi antamista adoptioon, niin lue tämä viesti!
Tällä hetkellä kotimaisten adoptiolasten määrä on vähentynyt eli läheskään kaikille suomalaista adoptiolasta toivovalle pariskunnalle ei riitä kotimaista adoptiolasta. Joissakin paikoissa nuoria äitejä voidaan painostaa antamaan lapsi adoptioon. LUE TÄMÄ VIESTI TARKASTI!
Kotimaisia eli suomalaisia lapsia tulee vuosittain vain muutama kymmenen adoptoitavaksi. Kotimaasta adoptiolasta odottaa useampi sata 25-40 -vuotiasta avioparia, jotka eivät voi saada biologista lasta. Kotimaasta ei yleensä voi saada toista lasta ja useat näistä perheistä jäävätkin yksilapsisiksi, sillä he eivät adoptoi ulkomailta eivätkä ryhdy sijaisvanhemmiksi. Jokainen voi mielessään pohtia, miksi heille ei kelpaa ulkomailta adoptoidut lapset eikä sijaishoitoon tulevat lapset. Kotimaassakin on vaikeaa löytää adoptioperhettä tummaihoisille ja vammaisille lapsille.
Suomessa lapsen antamiseen adoptioon johtaa usein nuoren naisen vahinkoraskaus. Perhe ja sosiaalityöntekijät saattavat painostaa nuorta äitiä adoptiopäätökseen. Muita syitä lapsesta luopumiseen on mm. biologisen äidin mielenterveysongelma, biologisen äidin päihdeongelmat sekä elämäntilanteen vaikeus. Elämäntilanteen vaikeuksiin kuuluu mm. perheväkivallan uhreja, opiskelijoita, odotusaikana yksinhuoltajiksi jääneitä jne.
Valitettavan usein kotimaasta adoptoivat avioparit haluavat vaieta lapsen aiemmista elämänvaiheista ja biologisista juurista. Kotimaan adoption voi salata, joten vanhemmat eivät läheskään aina kerro lapsen adoptiosta edes arkipäivän lähipiirille (esim. päiväkoti, koulu, naapurit, lapsen ystävät). Kotimaisesta adoptiosta kertominen paljastaa, että aviopari kärsii lapsettomuudesta.
Kokemukseni mukaan nykyäänkään adoptoiduille lapsille ei haluttaisi kertoa hänen taustastaan edes sitä vähää, mitä adoptiovanhemmat ovat kuulleet Pelastakaa Lapset ry:ltä. Kotimaasta lapsen adoptoineet pelkäävät myös lapsen ottavan aikanaan yhteyttä biologisiin vanhempiinsa ja sukulaisiin, enkä ole nähnyt kuin yhden adoptioäidin, joka oli tarpeeksi vahva kyetäkseen tukemaan adoptiotytärtään taustansa selvittämisessä. Pelastakaa Lapset ry. saattaa samoin vähätellä biologisten juurien selvittämisen tärkeyttä lapselle.
Jos mietit lapsesi luovuttamista adoptioon: Sinulla voi käydä hyvä tuuri ja lapsesi voi saada hyvän perheen. Muista silloin, että sinulla on oikeus toivoa perheeltä erilaisia asioita esimerkiksi sitä, että perheessä on jo aiemmin kotimaasta adoptoitu lapsi. Tällöin lapsesi saa sisaruksen, joka on kokenut saman kuin hän itse. Voit myös pyytää avointa adoptiota tai lapsesi sijoittamista sijaishoitoon ja myöhemmin antaa lapsen tälle perheelle "varsinaisesti adoptoitavaksi" tai jatkaa lapsen kasvatusta sijaisperheen avulla tai anoa sijoituksen purkamista.
Jos sinulla on mielenterveysongelmia, elämänkriisi tai fyysinen sairaus, älä missään nimessä tee liian nopeaa ratkaisua! Vaadi itsellesi hyvää hoitoa ja tukea sillä perusteella, ettet voi tehdä sairaana päätöstä lapsesi tulevaisuudesta. Muista, että psyyken sairauksistakin voi parantua. Yksinhuoltajanakin pärjää. Lapsesi voi kasvaa onnellisesti myös hyvässä sijaisperheessä ja tavaten sinua hän oppii tuntemaan myös taustansa. Älä anna psykiatrisen henkilökunnan tai sosiaalityöntekijöiden painostaa tai kiirehtiä sinua päätöksen teossa!
ÄLÄ OTA PÄÄTÖSTÄSI TEHDESSÄ HUOMIOON LAPSETTOMIEN PARISKUNTIEN LAPSEN KAIPUUTA. Ajattele vain omaa elämääsi sekä oman lapsesi tulevaisuutta, sillä niistä sinä olet tekemässä päätöstä.
Sosiaalityöntekijät kertovat sinulle, että luovuttamalla lapsesi adoptioon, voit suoda suuren ilon lapsettomalle pariskunnalle. Kodittomia lapsia on kuitenkin maailmassa vaikka kuinka, joten adoptiolasta odottavien onni ei riipu sinun päätöksestäsi.
Muista, että sinä ja lapsesi joudutte elämään tämän asian kanssa elämänne loppuun asti. Lapsen sijoitus sijaishoitoon on mahdollista purkaa myöhemmin, jos tilanne on siihen sopiva, mutta adoptio on lopullinen. Pohdi myös tarkkaan, jaksaisitko itse kasvattaa lapsesi tukitoimien avulla. Pyydä kuulla erilaisista mahdollisuuksista päästä lapsen kanssa ensikotiin ja saada kädestä pitäen tukea lapsen hoitoon ja äitiyteen.
Jos päädyt kaikesta huolimatta antamaan lapsesi adoptioon, älä syytä itseäsi vaan toivo lapsellesi, itsellesi sekä lapsen adoptoivalle pariskunnalle mahdollisimman hyvää tulevaisuutta. Pyydä itsellesi apua asian kanssa selvitäksesi ja etsi käsiisi kohtalotovereita.
Tällä hetkellä kotimaisten adoptiolasten määrä on vähentynyt eli läheskään kaikille suomalaista adoptiolasta toivovalle pariskunnalle ei riitä kotimaista adoptiolasta. Joissakin paikoissa nuoria äitejä voidaan painostaa antamaan lapsi adoptioon. LUE TÄMÄ VIESTI TARKASTI!
Kotimaisia eli suomalaisia lapsia tulee vuosittain vain muutama kymmenen adoptoitavaksi. Kotimaasta adoptiolasta odottaa useampi sata 25-40 -vuotiasta avioparia, jotka eivät voi saada biologista lasta. Kotimaasta ei yleensä voi saada toista lasta ja useat näistä perheistä jäävätkin yksilapsisiksi, sillä he eivät adoptoi ulkomailta eivätkä ryhdy sijaisvanhemmiksi. Jokainen voi mielessään pohtia, miksi heille ei kelpaa ulkomailta adoptoidut lapset eikä sijaishoitoon tulevat lapset. Kotimaassakin on vaikeaa löytää adoptioperhettä tummaihoisille ja vammaisille lapsille.
Suomessa lapsen antamiseen adoptioon johtaa usein nuoren naisen vahinkoraskaus. Perhe ja sosiaalityöntekijät saattavat painostaa nuorta äitiä adoptiopäätökseen. Muita syitä lapsesta luopumiseen on mm. biologisen äidin mielenterveysongelma, biologisen äidin päihdeongelmat sekä elämäntilanteen vaikeus. Elämäntilanteen vaikeuksiin kuuluu mm. perheväkivallan uhreja, opiskelijoita, odotusaikana yksinhuoltajiksi jääneitä jne.
Valitettavan usein kotimaasta adoptoivat avioparit haluavat vaieta lapsen aiemmista elämänvaiheista ja biologisista juurista. Kotimaan adoption voi salata, joten vanhemmat eivät läheskään aina kerro lapsen adoptiosta edes arkipäivän lähipiirille (esim. päiväkoti, koulu, naapurit, lapsen ystävät). Kotimaisesta adoptiosta kertominen paljastaa, että aviopari kärsii lapsettomuudesta.
Kokemukseni mukaan nykyäänkään adoptoiduille lapsille ei haluttaisi kertoa hänen taustastaan edes sitä vähää, mitä adoptiovanhemmat ovat kuulleet Pelastakaa Lapset ry:ltä. Kotimaasta lapsen adoptoineet pelkäävät myös lapsen ottavan aikanaan yhteyttä biologisiin vanhempiinsa ja sukulaisiin, enkä ole nähnyt kuin yhden adoptioäidin, joka oli tarpeeksi vahva kyetäkseen tukemaan adoptiotytärtään taustansa selvittämisessä. Pelastakaa Lapset ry. saattaa samoin vähätellä biologisten juurien selvittämisen tärkeyttä lapselle.
Jos mietit lapsesi luovuttamista adoptioon: Sinulla voi käydä hyvä tuuri ja lapsesi voi saada hyvän perheen. Muista silloin, että sinulla on oikeus toivoa perheeltä erilaisia asioita esimerkiksi sitä, että perheessä on jo aiemmin kotimaasta adoptoitu lapsi. Tällöin lapsesi saa sisaruksen, joka on kokenut saman kuin hän itse. Voit myös pyytää avointa adoptiota tai lapsesi sijoittamista sijaishoitoon ja myöhemmin antaa lapsen tälle perheelle "varsinaisesti adoptoitavaksi" tai jatkaa lapsen kasvatusta sijaisperheen avulla tai anoa sijoituksen purkamista.
Jos sinulla on mielenterveysongelmia, elämänkriisi tai fyysinen sairaus, älä missään nimessä tee liian nopeaa ratkaisua! Vaadi itsellesi hyvää hoitoa ja tukea sillä perusteella, ettet voi tehdä sairaana päätöstä lapsesi tulevaisuudesta. Muista, että psyyken sairauksistakin voi parantua. Yksinhuoltajanakin pärjää. Lapsesi voi kasvaa onnellisesti myös hyvässä sijaisperheessä ja tavaten sinua hän oppii tuntemaan myös taustansa. Älä anna psykiatrisen henkilökunnan tai sosiaalityöntekijöiden painostaa tai kiirehtiä sinua päätöksen teossa!
ÄLÄ OTA PÄÄTÖSTÄSI TEHDESSÄ HUOMIOON LAPSETTOMIEN PARISKUNTIEN LAPSEN KAIPUUTA. Ajattele vain omaa elämääsi sekä oman lapsesi tulevaisuutta, sillä niistä sinä olet tekemässä päätöstä.
Sosiaalityöntekijät kertovat sinulle, että luovuttamalla lapsesi adoptioon, voit suoda suuren ilon lapsettomalle pariskunnalle. Kodittomia lapsia on kuitenkin maailmassa vaikka kuinka, joten adoptiolasta odottavien onni ei riipu sinun päätöksestäsi.
Muista, että sinä ja lapsesi joudutte elämään tämän asian kanssa elämänne loppuun asti. Lapsen sijoitus sijaishoitoon on mahdollista purkaa myöhemmin, jos tilanne on siihen sopiva, mutta adoptio on lopullinen. Pohdi myös tarkkaan, jaksaisitko itse kasvattaa lapsesi tukitoimien avulla. Pyydä kuulla erilaisista mahdollisuuksista päästä lapsen kanssa ensikotiin ja saada kädestä pitäen tukea lapsen hoitoon ja äitiyteen.
Jos päädyt kaikesta huolimatta antamaan lapsesi adoptioon, älä syytä itseäsi vaan toivo lapsellesi, itsellesi sekä lapsen adoptoivalle pariskunnalle mahdollisimman hyvää tulevaisuutta. Pyydä itsellesi apua asian kanssa selvitäksesi ja etsi käsiisi kohtalotovereita.
Vastaukset 24
Vanhimmat
Tämä kannanoton luokittelisin jo törkeäksi.
Jokainen adoptiotapaus on ainutkertainen ja yksilöllinen. Asiaa ei voi yleistää kuvaamallasi tavalla!
Adoptiossa on poikkeuksetta kyse lapsen paremmasta tulevaisuudesta, mitä adoptiovanhemmat pystyvät tarjoamaan.
Lapsen edun kannalta on erittäin tärkeää, että mikä päätös onkin, se tulee olemaan pysyvä. Siksi sijaislasten pompottelu huoltajalta toiselle on vihoviimeinen vaihtoehto.
Omalta kohdaltani voin vain kertoa, että olen adoptoitu perheestä, jonka kolmesta lapsesta olen ainoana elossa. Tuskin olisin, mikäli biologisten vanhempieni kanssa olisin kasvanut.
Tummaihoisille ja vammaisille lapsille löytyy ottajia yllinkyllin. Ja miksei löytyisikään, lapsia he ovat siinä missä muutkin. Erilaisia, mutta samanarvoisia. Kannanottosi vaikuttaa rasistiselta.
Tuollainen propagandankaltainen yleistäminen on väistämättä aiheuttava ainoastaan negatiivisia seurauksia...
Mutta viestin alkuperäinen kirjoittaja ei ole yksittäinen henkilö, vaan sen takaa löytyy ryhmä jolla ei taida olla kaikki ihan kunnossa...
He postaavat kuukaudesta toiseen samoja tekstejä.
Postaaminen on kielletty, joten pian heidän tekstinsä poistetaan. Heille ei siis välttämättä kannata vastata.
Mutta vielä kerran kiitos sinulle adoptoitu hienosta kirjoituksesta!
puppua se oli,itse olen prosessissa ja me olemme ainakin sitoutuneet pitämään yhteyttä biologisiin vanhempiin mikäli halu on molemminpuolinen.kannattaa ottaa pelalta asiat selville eikä uskoa jotain hörhöö!
Vastasitkohan vähän väärään kohtaan?
Minä kirjoitin tuolle joka itsekin on adoptoitu, en tämän viestiketjun aloittajalle.
pistää toi aloittaja niiiiii vihaks jotta sekoilen minäkin SORI
kirjoituksesi saattaa vähentää kotimaisessa adoptiossa lapsia. Nyt kun joku epävarma teini lukee tuon niin se saa ihan uusia näkökantoja ja ei ehkä päädykkään antamaan lastaan adoptioon.
Me taas lapsettomat halutaan lapsi, tulla perheeksi, olla onnellisia....
..tämän viestiketjun aloittajan kirjoituksia.
Älä ota sinäkään... :)
>kirjoituksesi saattaa vähentää kotimaisessa adoptiossa lapsia. Nyt kun joku epävarma teini lukee tuon niin se saa ihan uusia näkökantoja ja ei ehkä päädykkään antamaan lastaan adoptioon.
Me taas lapsettomat halutaan lapsi, tulla perheeksi, olla onnellisia....>
Kirjoituksestasi saa sen kuvan, että teiniäitejen pitäsi antaa lapsensa adopitoon. Toivottavasti muistat, ettei näin KAIKISSA tapauksissa ole. Vaan heilläkin voi olla tukiverkosto, jolloin nämä pähkäilevät (kirjoituksessasi epävarmat) teinit voivat kasvaa hyviksi äideiksi ja isiksi.
Itsekin olemme lapsettomia ja ulkomaisessa adoptiojonossa, mutta silti pidämme mielessämme aina, että mitä vähemmän adoptoitavia lapsia on sitä parempi maailma on =)
Ja hölö hölö
"Kokemukseni mukaan nykyäänkään adoptoiduille lapsille ei haluttaisi kertoa hänen taustastaan edes sitä vähää, mitä adoptiovanhemmat ovat kuulleet Pelastakaa Lapset ry:ltä."
Ah tätä viisauden määrää mikä tällä kirjoittajalla onkaan. Ihan hän itse, tietää tämän asian - ajatelkaa nyt!!!Onkohan kirjoittaja kärpänen joka surisee joka ikisen adoptioperheen riesana salakuuntelemassa mitä kodissa neljän seinä sisällä tapahtuukaan!
Mutta ajatelkaa miten joku voi kirjoittaa täyttä p....:tä yleisellä palstalla! Miten kehtaa?
..sama p.... jatkuu!
"ja useat näistä perheistä jäävätkin yksilapsisiksi, sillä he eivät adoptoi ulkomailta eivätkä ryhdy sijaisvanhemmiksi."
Tietäjä jakaa mahtavien tietojensa jakamista.
Mutta minä joka en väitä tietäväni kaikkea mutta tunnen adoptioperheitä, en tiedä yhtään adptioperhettä joka aikoisi olla loppuelämänsä yksi lapsinen perhe.
Adoptioperheet ottavat sijaislapsia.
Adoptioperheet adoptoivat kotimaasta.
Adoptioperheet adoptoivat ulkomailta.
Mutta arvatkaapa montako yksi lapsista biologista perhettä tunnen? Paljon enemmän kuin yksi lapsisia adoptioperheitä.
Tosiaan itsekkin tunnen työni puolesta useita adoperheitä,useissa perheissä on lisänä sijaislapsia.Joissa on yksi adolapsi ovat suunnittelemassa tai ovat prosessissa ulkomaille tai ottamassa sijaisjapsia.Mutta normaaleja perheitähän he ovat.Mitähän hihhuleita noi alottajat oikein on??
Ei tuo alkuperäinen kirjoittanut väittänyt tietävänsä kaikkea. Kaiken lisäksi on totta, että useat adoptioperheet - etenkin kotimaasta adoptoineet - jäävät yksilapsisiksi. Jos et todellakaan tiedä yhtään yksilapsista adoptioperhettä, niin luepa esimerkiksi Anu Myllärin kirja Adoptoitu. Googlettamalla Anun nimeä löydät myös hänestä juttu. Hän on kasvanut adoptioperheensä ainoana lapsena. Hiljattain myös adoptioperheiden lehdessä oli artikkeli nimeltä "Haluan YHDEN lapsen". Eivät kaikki luonnollisesti halua useampi lapsia. Kotimaan adoptiossa monet haluaisi, mutta ennen lapsia ei ole annettu kuin yksi lapsetonta pariskuntaa kohtaan. Erityistapauksissa (esim. sairas tai vammainen lapsi tai esikoisin biologinen sisarus) lapsia on annettu samaan perheeseen kaksi. Viime aikoina kotimaisia adoptiovauvoja on kuulemma annettu sellaisiin perheisiin, joissa on jo ennestään kotimaasta adoptoitu vauva.
Miten joku voi kirjoittaa noin?
Jos olet lukenut Anun kirjan niin tiedät miksi Anulle ei tullut sisaruksia.
Miten kehtaat kirjoittaa tuollaisia asioita?!
Kertoisitko täällä sen syyn kun kaikki (esim mä) ei oo lukenut sitä kirjaa?
yksilapsisia perheitä kuin monilapsisia... ei adoptioperheiden tulisi olla sen kummoisempia kuin bioperheidenkään, eli höpöhöpöhöpöhöpöhöpöööö...
MIKSI TÄLLÄINEN MASSAPOSTITUS SALLITAAN?
MINUSTA SE KIELLETÄÄN IHAN SELKEÄSTI SÄÄNNÖISSÄ!
VAADIN TÄMÄ VIESTIN POISTOA.
MUTTA KOMMENTIT VOI SÄILYTTÄÄ SILLÄ NE EI OLE MASSAPOSTITUSTA.
NIILLE VOI LAITTAA OTSIKOKSI VAIKKA:
MIELIPITEITÄ ADOPTIOSTA.
Jos viestin lukee ajatuksella niin on monta asiaa jotka voin allekirjoittaa, vaikka en kaikkea.
Viimeinen kappale on erityisen kaunis.Moni tuntuu suuttuvan kun sanotaan et kannattaa harkita tarkkaan ennen lapsen luovutusta adoptioon. Ihme ja kumma.
Mitä ihmettä tarkoitat?
Totta kai jokaisen joka on sukupuoliyhteydessä kannattaa miettiä mihin se johtaa. Ja jokaisen joka on raskaana kannattaa miettiä millaista on elämä lapsen kanssa. Ja jokaisen joka saa lapsen kannattaa miettiä mitä tekee lapsen kanssa.
Ei kenenkään kannata antaa harkitsematta lastaan pois.
Mutta ei kaikista ole äideiksi / yksinhuoltajiksi. Jokainen varmasti harkitsee mitä tekee!
Suututko sinä siitä?
Minä en suutu!
Kirjoitata, että "Valitettavan usein kotimaasta adoptoivat avioparit haluavat vaieta lapsen aiemmista elämänvaiheista ja biologisista juurista. Kotimaan adoption voi salata, joten vanhemmat eivät läheskään aina kerro lapsen adoptiosta edes arkipäivän lähipiirille (esim. päiväkoti, koulu, naapurit, lapsen ystävät)".
Olen hieman eri katsantokannalla. Ja siksi kysynkin, että onko adoptiolapsi ensisijaisesti LAPSI, joka haluaa tulla rakastetuksi omana itsenään vai ADOPTIO lapsi, jolloin adoptiolla on suurempi merkitys?
Lapsi on aina lapsi, mutta adoptiolapsi on aina sen päälle adoptoitu. Adoptio on ja pysyy. Sitä ei voi unohtaa eikä koskaan loppuunkäsitellä. Adoptio on vähintään takaraivossa joka päivä. Erityisesti se mietityttää tiettyinä elämän hetkinä, joita on aika paljon...hmm NÄitten takia adoptiolapsen täytyy saada olla adoptiolapsi päiväkodissa, koulussa ja muualla. Kaikki ihmiset haluaa tulla rakastetuksi omana itsenään ei vaan lapset.
Ja huomenna tämä hetki on jo historiaa.
Tämäkin on Sophiaanalle:
Adoptio myös elää koko ajan eteenpäin.
Ja minua ärsyttää kun ihmiset kirjoittavat täällä adoptiosta asioita jotka eivät pidä paikkaansa.
Kaikki adoptioneuvonnassa olevat tietää että te valehtelette, mutta harmittaa että jos joku muu saattaa ottaa kirjoituksenne tosissaan.
Melkeinpä ensimmäisenä neuvonnassa otetaan esille se että lapsen pitää tietää pienestä lähtien että hänet on adoptoitu.
Tieto on lapsen kasvun kannalta tärkeä tieto.
Mutta eri asia on että kuinka laajasti asiasta pitää kertoa. Pitääkö siitä tietää kaikkien samassa päiväkodissa, mutta eri osastoilla olevien lasten ja työntekijöiden vai riittääkö että vanhemmat käyttävät järkeään siinä kenelle kertovat asiasta.
Ehkä tällöin lapsi saa olla lapsi muiden lasten joukossa niin kuin kaikki muutkin lapset päiväkodissa.
Ja eikö siihen ole adoptiolapsellakin oikeus?
Tietoa ei kannata piilotella mutta ei julkisesti kuulutellakaan ihan kaikille vastaantuleville.
olen samaa mieltä että tausta pitää tietää ja siitä kertoa lapselle.
Entäs kun tulee se hetki että lapsi haluaa ottaa yhteyttä biologiseen sukuun ja vaikka tavata, kuinka moni on valmis antamaan tukensa lapselle ja kannustaa, rohkaista ja auttaa lasta asiassa eteenpäin, luulen että tässä vaiheessa viimmeistään jyvät karsiutuu akanoista.Vanhemmuus on monelle vaikea jakaa vaikka kyseessä olisikin aikuinen lapsi ja asiaa pahentaa se jos perheessä on vain yksi lapsi ja sekin adoptoitu.
Herkästi moni alkaa maalamaan piruja seinälle siitä millaisia biologiset vanhemmat saattaa olla ja lapsella saattaa tulle pettymyksiä kun he tapaavat biosukunsa, näin on, mutta elämässä ei voi välttyä pettymyksiltä, niitä tulee ja menee ja ne on otettava vastaan kuin minkätahansa vastoinkäymisen.Liika suojelukaan ei ole hyvästä koska viimmeistään sitten kun emme voi vaikuttaa lastemme elämään ovat lapset kuitenkin omillaan näissä asioissa.
yleistystä taas kerran adoptiovanhemmista.
Huomaa kyllä että sinä et ole adoptiovanhempi eikä sellaisia kuulu lähipiiriisi. Harmi!