Miten suhtautua

Meillä on samanlaista hommaa äidin kanssa eli hänellä on oma maailmansa, jossa perhesuhteet ja sattumukset ja tapahtumat ovat erilaisia kuin todellisuudessa. Olen koettanut sanoa, että "onko / oliko asia noin?" "minä muistan että se olisi ollut näin ja kerron sitten". Kiistelemään ei kannata alkaa, koska se aiheuttaa hirveän härdellin alzheimeria sairastavan aivoissa. Joskus koetan ajatella, että "se on alzheimer joka puhuu". Ja toisinaan raivostuttaa ihan hirveästi ja tekisi mieli karjua. Mutta tähän asti on tullut järjen ääni ajoissa avuksi ja olen pakottanut itseni rauhalliseksi... ja saanut asiat sujumaan.
Huoli on todella tuttua. Äitini asuu 600 kilometrin päässä....
Jaksamista kaikille! sitä tarvitsevat varmasti kaikki :)

Kuno kirjoitti:

Meillä on samanlaista hommaa äidin kanssa eli hänellä on oma maailmansa, jossa perhesuhteet ja sattumukset ja tapahtumat ovat erilaisia kuin todellisuudessa. Olen koettanut sanoa, että "onko / oliko asia noin?" "minä muistan että se olisi ollut näin ja kerron sitten". Kiistelemään ei kannata alkaa, koska se aiheuttaa hirveän härdellin alzheimeria sairastavan aivoissa. Joskus koetan ajatella, että "se on alzheimer joka puhuu". Ja toisinaan raivostuttaa ihan hirveästi ja tekisi mieli karjua. Mutta tähän asti on tullut järjen ääni ajoissa avuksi ja olen pakottanut itseni rauhalliseksi... ja saanut asiat sujumaan.
Huoli on todella tuttua. Äitini asuu 600 kilometrin päässä....
Jaksamista kaikille! sitä tarvitsevat varmasti kaikki :)

Lue lisää

Mitä väliä sillä on, jos sairastunut kertoo omia tarinoitaa, joiden taustan te tiedätte? Sillähän ei ole arkielämässä yhtään mitään vaikutusta, turhaa stressiä niistä vaan revitte. Olkoon hänen totuutensa se mikä on, ette te kuitenkaan sille mitään voi.
Aivan eri asia sitten on se, kun meilläkin kotoan asuva demetnikko sekoili varsinkintoisten omaisuuden kanssa. Hän saattoi laittaa päälleen milloin kenenkin vaatteen. Sanokaapa 13-vuotiaalle,itsepäiselle murkulle, että anna nyt sen (hänen itse omilla rahoillaan ostamansa) puseron olla, eihän se nyt siitä niin pahasti pilalle veny vaikka se onkin mummolla päällä. Tai selittää jollekin aivan vieraalle ihmiselle, että anna nyt sen arvokkaan käsityön olla, kyllähän sinä voit sitten tehdä uuden sille, jolle sen alun perit olet tehnyt (kun hän oli "ryöstänyt" jonkun käsityön ystävältään).
Näiden kahakoiden rinnalla olivat aivan toisarvoisia sellaiset pikkujutut, että me olimme muka jatkuvasti umpihumalassa, pieksimme lapsemme ja jopa minun vuosikymmeniä haudassa maannut sukulaiseni kummitteli hänen jutuissaan elävänä ihmisenä.

omainen kirjoitti:

Mitä väliä sillä on, jos sairastunut kertoo omia tarinoitaa, joiden taustan te tiedätte? Sillähän ei ole arkielämässä yhtään mitään vaikutusta, turhaa stressiä niistä vaan revitte. Olkoon hänen totuutensa se mikä on, ette te kuitenkaan sille mitään voi.
Aivan eri asia sitten on se, kun meilläkin kotoan asuva demetnikko sekoili varsinkintoisten omaisuuden kanssa. Hän saattoi laittaa päälleen milloin kenenkin vaatteen. Sanokaapa 13-vuotiaalle,itsepäiselle murkulle, että anna nyt sen (hänen itse omilla rahoillaan ostamansa) puseron olla, eihän se nyt siitä niin pahasti pilalle veny vaikka se onkin mummolla päällä. Tai selittää jollekin aivan vieraalle ihmiselle, että anna nyt sen arvokkaan käsityön olla, kyllähän sinä voit sitten tehdä uuden sille, jolle sen alun perit olet tehnyt (kun hän oli "ryöstänyt" jonkun käsityön ystävältään).
Näiden kahakoiden rinnalla olivat aivan toisarvoisia sellaiset pikkujutut, että me olimme muka jatkuvasti umpihumalassa, pieksimme lapsemme ja jopa minun vuosikymmeniä haudassa maannut sukulaiseni kummitteli hänen jutuissaan elävänä ihmisenä.

Lue lisää

... on, aika dramaattiselta kuulosti! Meillä on sillä tavoin, että vaikka ei tarvitsisi olla mitään erimielisyyttäkään, niin todella raskaana asiana se, kun hän, vaikka käymme tekemässä työt ja auttamassa, että hän pystyisi olemaan kotona mahdollisimman kauan, hän ( 85 v.) puhuu vain siitä, kuinka kaikki olisi pitänyt tuhota, puhuu mökin poltosta ja itsensä tappamisesta. Sitä on ollut jo ennen sairautta ja nyt se on vielä pahentunut. Ei sille tietty voi minkään, jos hän tekee itselleen jotain, mutta... jotenkin sitä vain tuntee itsensä niin avuttomaksi, kun hänellä on paha olla, että eikö sitä millään saisi autetuksi eli ilahdutetuksi. Ja nyt on tulleet pelkotilat kaikkine ikkunoiden peittelyineeen sieltäkin, missä ei edes olekaan. Ok, ei niihin ole puututtu. Ja nyt hän on alkanut vaipua "omaan maailmaansa" eli on sulkeutuneempi, on vain sängyssä ja itkee elämää tai sitten riitelee...
No on niitä parempiakin hetkiä ja ne antaa voimaa jos niistä vain osaisi aina nauttia, kuten että hän oli luomassa perunaa, tai että kuorii porkkanoita, kantaa huolta läheisten hyvin voinnista... mutta sitten tulee niitä huonompia hetkiä.
Tilanne on erilainen, todella, kuin sinulla. On kyllä jatkuvasti mielessä tämä keskivaikeaa dementia - alzheimeria sairastava omainen. Ja yrittää keksiä kaikki keinot, millä auttaa. Ja kyllä sitä on miettinyt, onko sitä itsessä syytä hänen pahaan oloonsa, vaikka on yrittänyt auttaa. Lohduttaminen ei tule kysymykseenkään. Ja itse kun vielä pitäisi olla vahva, vaikka haukkuu - sairautensa aiheuttamana(kin)- auttamisen ja oman elämisenkin... mutta sitä vain täytyy yrittää olla vahva ja ajatella, että jos edes jollain tapaa saisi häntä autettua. Laitoshoitopaikkoja ei olla edes kyselty, paitsi silloin alussa, mutta... se tuntuisi pahalta ja hänellä on koko ajan se, kun ollaan siellä tekemässä töitä ja auttamassa häntä, että hänet ollaan väkisin viemässä "vaivaistaloon" ja koti viemässä alta jne.

En ole katkeroitunut, enkä mitään, mutta mä vain yritän auttaa omaistani niine keinoin kuin pystyn.

Tuo kirjoituksesi oli puhutteleva ja toivon Sulle voimia, kuin toisillekin omaisille t. Suzie

suzyanne kirjoitti:

... on, aika dramaattiselta kuulosti! Meillä on sillä tavoin, että vaikka ei tarvitsisi olla mitään erimielisyyttäkään, niin todella raskaana asiana se, kun hän, vaikka käymme tekemässä työt ja auttamassa, että hän pystyisi olemaan kotona mahdollisimman kauan, hän ( 85 v.) puhuu vain siitä, kuinka kaikki olisi pitänyt tuhota, puhuu mökin poltosta ja itsensä tappamisesta. Sitä on ollut jo ennen sairautta ja nyt se on vielä pahentunut. Ei sille tietty voi minkään, jos hän tekee itselleen jotain, mutta... jotenkin sitä vain tuntee itsensä niin avuttomaksi, kun hänellä on paha olla, että eikö sitä millään saisi autetuksi eli ilahdutetuksi. Ja nyt on tulleet pelkotilat kaikkine ikkunoiden peittelyineeen sieltäkin, missä ei edes olekaan. Ok, ei niihin ole puututtu. Ja nyt hän on alkanut vaipua "omaan maailmaansa" eli on sulkeutuneempi, on vain sängyssä ja itkee elämää tai sitten riitelee...
No on niitä parempiakin hetkiä ja ne antaa voimaa jos niistä vain osaisi aina nauttia, kuten että hän oli luomassa perunaa, tai että kuorii porkkanoita, kantaa huolta läheisten hyvin voinnista... mutta sitten tulee niitä huonompia hetkiä.
Tilanne on erilainen, todella, kuin sinulla. On kyllä jatkuvasti mielessä tämä keskivaikeaa dementia - alzheimeria sairastava omainen. Ja yrittää keksiä kaikki keinot, millä auttaa. Ja kyllä sitä on miettinyt, onko sitä itsessä syytä hänen pahaan oloonsa, vaikka on yrittänyt auttaa. Lohduttaminen ei tule kysymykseenkään. Ja itse kun vielä pitäisi olla vahva, vaikka haukkuu - sairautensa aiheuttamana(kin)- auttamisen ja oman elämisenkin... mutta sitä vain täytyy yrittää olla vahva ja ajatella, että jos edes jollain tapaa saisi häntä autettua. Laitoshoitopaikkoja ei olla edes kyselty, paitsi silloin alussa, mutta... se tuntuisi pahalta ja hänellä on koko ajan se, kun ollaan siellä tekemässä töitä ja auttamassa häntä, että hänet ollaan väkisin viemässä "vaivaistaloon" ja koti viemässä alta jne.

En ole katkeroitunut, enkä mitään, mutta mä vain yritän auttaa omaistani niine keinoin kuin pystyn.

Tuo kirjoituksesi oli puhutteleva ja toivon Sulle voimia, kuin toisillekin omaisille t. Suzie

Lue lisää

Ettekö tiedä, että noihin oireisiin on olemassa lääkkeitä? Jostakin kummallisesta syystä niitä ei vaan kukaan tarjoa, ellei niitä osaa pyytää. Silloinkin pitää olla apuna joku alan ammattilainen, mieluummin täysiä palvelulisiä saava dementianeuvoja.
Meillä saatiin niiden varsinaisten alzheimer-lääkkeiden lisäksi käytöshäiriöihin vaikuttavia vasta siinä vaiheessa, kun päätettiin hakea laitospaikkaa.

Lääkityksessä säästellään varsinkin kotihoidossa, mutta kyllä säästö loppuu kun potilas saa vakipaikan. Meillä oli kotona vain 3 lääkettä, puolen vuoden kuluttua pysyvän paikan saamisesta 13.

omainen kirjoitti:

Ettekö tiedä, että noihin oireisiin on olemassa lääkkeitä? Jostakin kummallisesta syystä niitä ei vaan kukaan tarjoa, ellei niitä osaa pyytää. Silloinkin pitää olla apuna joku alan ammattilainen, mieluummin täysiä palvelulisiä saava dementianeuvoja.
Meillä saatiin niiden varsinaisten alzheimer-lääkkeiden lisäksi käytöshäiriöihin vaikuttavia vasta siinä vaiheessa, kun päätettiin hakea laitospaikkaa.

Lääkityksessä säästellään varsinkin kotihoidossa, mutta kyllä säästö loppuu kun potilas saa vakipaikan. Meillä oli kotona vain 3 lääkettä, puolen vuoden kuluttua pysyvän paikan saamisesta 13.

Lue lisää

Niitä oli alkuvaiheessa, mutta hän horjahteli, oli huimausta ja muuttui koko ajan vain uneliaammaksi, joten ne lopetettiin - ja se vielä pahensi käytöshäiriöitä (Limbitrol)ja niin ollen se lopetettiin. Alzheimer - lääke Aricept on muutettu isommalle annostukselle, eikä siitä ole apua.

Toisaalta olisi hyvä jos harhat loppuisi, mutta ei sitten ole hyvä sekään, jos hän makaa vain sängyssä ja on passiivinen. Nämä kaikki ahdistavat harhat kuuluvat vain sairauteen ja se on hyväksyttävä, autettava niin kuin on mahdollista - sairastuneen tahtoa kunnioittaen.

Kiitos kuitenkin aiheellisesta kommentistanne. Se on kurja juttu nuo säästöpuuhat. Voimia ja jaksamista, yst. terveisin Suzyanne

suzyanne kirjoitti:

Niitä oli alkuvaiheessa, mutta hän horjahteli, oli huimausta ja muuttui koko ajan vain uneliaammaksi, joten ne lopetettiin - ja se vielä pahensi käytöshäiriöitä (Limbitrol)ja niin ollen se lopetettiin. Alzheimer - lääke Aricept on muutettu isommalle annostukselle, eikä siitä ole apua.

Toisaalta olisi hyvä jos harhat loppuisi, mutta ei sitten ole hyvä sekään, jos hän makaa vain sängyssä ja on passiivinen. Nämä kaikki ahdistavat harhat kuuluvat vain sairauteen ja se on hyväksyttävä, autettava niin kuin on mahdollista - sairastuneen tahtoa kunnioittaen.

Kiitos kuitenkin aiheellisesta kommentistanne. Se on kurja juttu nuo säästöpuuhat. Voimia ja jaksamista, yst. terveisin Suzyanne

Lue lisää

Meillä todettiin risperdal sopivaksi, tosin sekin piti vaihtaa toiseen sitten muutaman vuoden kuluttua. Niistä vaihtolääkkeistäkin yksi psykooosilääke (Levozin) osoittautua todella hankalaksi, niinpä sen antaminen lopetettiin heti kun hän kotiutui sairaalasta.
Lääkkeiden annaostelu voi olla ongelmallista, mutta oikeasta lääkkeestä oikealla annostuksella voisi olla apua teidänkin tilanteessa.

vaikeaa on myös se että mummun tytär ei osaa suhtautua äitinsä sairauteen. diagnoosi saatiin neurologilta puolitoista vuotta sitten ja vieläkin tytär yrittää selittää että kaikki vanhat ihmiset ovat muistamattomia!Yrittää selitellä äitinsä tekemisiä parhain päin jne.Jopa lääkärissä vastailee äitinsä puolesta ja salailee asioita. Mummun dementia on vaikea asia meille jotka hoidamme häntä (asuu kotona yksin)ja on todella raskasta "taistella" tyttären jarruttamista vastaan. No kun mummun alz. etenee niin hänenkin on pakko katsoa totuutta silmiin, mutta raskasta on välillä jo tämänkin takia.

dementikon omainen kirjoitti:

vaikeaa on myös se että mummun tytär ei osaa suhtautua äitinsä sairauteen. diagnoosi saatiin neurologilta puolitoista vuotta sitten ja vieläkin tytär yrittää selittää että kaikki vanhat ihmiset ovat muistamattomia!Yrittää selitellä äitinsä tekemisiä parhain päin jne.Jopa lääkärissä vastailee äitinsä puolesta ja salailee asioita. Mummun dementia on vaikea asia meille jotka hoidamme häntä (asuu kotona yksin)ja on todella raskasta "taistella" tyttären jarruttamista vastaan. No kun mummun alz. etenee niin hänenkin on pakko katsoa totuutta silmiin, mutta raskasta on välillä jo tämänkin takia.

Lue lisää

Asian voi tehdä todella hankalaksi joku läheinen, joka ei millään suostu uskomaan,että tämä asia nyt todella näin on. Hän saattaa täysin uskoa tämän huonomuistisen tarinat ja väittää toisten puheita valheiksi. Jossakin vaiheessa voi olla hyvin epäselvää, kuka tässä onkaan se dementoituva ja kuka hänen hoitajansa.

Yksi uskomaton juttu on myös se, että jotkut asiat vaikeastikin dementoitunut muistaa aivan pilkulleen, joku toinen asia on taas täysin pimeä. Ota siinä sitten selvää, milloin toinen ei todellakaan muista ja milloin vaan ei ole muistavinaan.

omainen kirjoitti:

Asian voi tehdä todella hankalaksi joku läheinen, joka ei millään suostu uskomaan,että tämä asia nyt todella näin on. Hän saattaa täysin uskoa tämän huonomuistisen tarinat ja väittää toisten puheita valheiksi. Jossakin vaiheessa voi olla hyvin epäselvää, kuka tässä onkaan se dementoituva ja kuka hänen hoitajansa.

Yksi uskomaton juttu on myös se, että jotkut asiat vaikeastikin dementoitunut muistaa aivan pilkulleen, joku toinen asia on taas täysin pimeä. Ota siinä sitten selvää, milloin toinen ei todellakaan muista ja milloin vaan ei ole muistavinaan.

Lue lisää

Tuo on muuten ihan totta ja usein tuntuu, että hoitajalta ( omainen ) vedetään "matto alta" kun muistot viedään (eli dementoitunut sanoo, ettei näin ole koskaan ollutkaan ja pian alkaa omakin todellisuuspohja kadota) . Ei niitä kaikkia puheita jaksa laskea toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Ne jää sydämeen... tai siis ali tajuntaan; ne kaikki syytökset ja sairastuneen kuolema - toiveet jne. Tietty muistaa (toivon) ne hyvätkin asiat, mutta... sitten kun pitäisi yrittää olla niin vahva dementoituneenkin tähden ja ajatella, kuinka parhaiten pystyisi olemaan avuksi.
Ja esimerkiksi on vain yksi lapsenlapsi, joka pitää yhteyttä puhelimitse dementoituneeseen lähes päivittäin ja sitten kantaa siitä syyllisyyttä, että jos dementoitunut vanhus alkaa itkeä kesken kaiken, vaikkei liitykään siihen puhuttuun asiaan. Se lapsenlapsi on dementoituneelle vanhukselle tärkeä ja kyselee aina hänen peräänsä. Ja lapsenlapsi potee syyllisyyttä siitä, kun ei pysty sairauksiensa takia käymään dementoituneen luona 14 km päässä ja sitten muut lapsenlapset eivät käy hänen luonaan, vaikka on omat autot ja vielä 2 lapsen lapsen lasta - ja välimatkaa 20 km vanhuksen luo. Kaiken lisäksi on sairaanhoitajia heissä, jotka karttavat "hienosti" dementoituneen. Ja he eivät varmaan pode syyllisyyttä kuin tämä yksi lapsenlapsi, joka ei pysty käymään, vain soittamaan.

omainen kirjoitti:

Asian voi tehdä todella hankalaksi joku läheinen, joka ei millään suostu uskomaan,että tämä asia nyt todella näin on. Hän saattaa täysin uskoa tämän huonomuistisen tarinat ja väittää toisten puheita valheiksi. Jossakin vaiheessa voi olla hyvin epäselvää, kuka tässä onkaan se dementoituva ja kuka hänen hoitajansa.

Yksi uskomaton juttu on myös se, että jotkut asiat vaikeastikin dementoitunut muistaa aivan pilkulleen, joku toinen asia on taas täysin pimeä. Ota siinä sitten selvää, milloin toinen ei todellakaan muista ja milloin vaan ei ole muistavinaan.

Lue lisää

on meilläkin.Se alzheimerin-tauti on siitä hassu että siinä ei ole mitään loogisuutta. Jotkut asiat häipyy pois muistista (tärkeät) ja ne mitkä vois unohtaa jää mieleen. Ja harhaluulot, ne vasta pahoja onkin. Ne menee täydestä johonkin vieraaseen ihmiseen ja tuttu omainen tietää että ne ei ole totta.Ja joku omaisistakin voi luulla harhoja todeksi kun ei halua myöntää että sairaus aiheuttaa ne harhat.Vaikeaa on!Ja kaikki tämä täytyy dementikkoa hoitavan ihmisen kestää..

hohhoijjaa.. kirjoitti:

on meilläkin.Se alzheimerin-tauti on siitä hassu että siinä ei ole mitään loogisuutta. Jotkut asiat häipyy pois muistista (tärkeät) ja ne mitkä vois unohtaa jää mieleen. Ja harhaluulot, ne vasta pahoja onkin. Ne menee täydestä johonkin vieraaseen ihmiseen ja tuttu omainen tietää että ne ei ole totta.Ja joku omaisistakin voi luulla harhoja todeksi kun ei halua myöntää että sairaus aiheuttaa ne harhat.Vaikeaa on!Ja kaikki tämä täytyy dementikkoa hoitavan ihmisen kestää..

Lue lisää

Tuo, mitä kirjoitit on totta. Ei tietty sen väliä muistaako jotain, että onko itsellään rytmihäiriö tai mitä sairauksia on ollut... ne on pikku seikkoja verrattuna siihen, että esimerkiksi dementoitunut vanhus kiipeilee tuolin avulla peittelemään ikkunoita verhoilla, pyyhkeillä, talouspapereilla, alusvaatteilla jne. myöskin sieltä, missä ei edes ole ( yläkerta). Eikä niitä pysty selittämään, mitä hän pelkää. Ja nyt hän soitti tänäänkin hätääntyneenä siitä, että sataa lunta ja puut kaatuu mökin päälle, hän ei pääse karkuun... vaikka ei edes sillä tavoin tuulekaan. Vaan kun omaiset olivat puhuneet hänelle, että eräs vanha petäjä pitäisi kaataa, ennenkuin tuuli kaataa sen (ja tämä petäjä on eri puolella taloa, konkreettinen vaara ja puut, joiden hän pelkää kaatuvan on 100 metrin päässä ja vaaraa ei sen suhteen ole todellisuudessa) ja sytyttää alla kulkevan sähkölinjan palamaan - jota ei hän usko ja sanoo, että ei se mitään haittaa!

Eli yritän tällä kertoa sitä, että kannattaa olla varovainen, mistä puhuu harhaluuloiselle ja pelokkaalle vanhukselle! Ne pelot ja harhat, vaikkakin sairauden aiheuttamina, kertautuu joka asiassa.

Millaisia harhaluuloja tarkoitat? Emme puutu enää ikkunan peittelyihin, vaikka se oudolta tuntuukin, mutta se on hänen "tapansa" tehdä elinympäristöä turvallisemmaksi...

Se on kyllä raskas sairaus - ja usein tuntuu, että omainen kärsii siitä enemmän kuin potilas.

Ystävällisin terveisin Fattis

omainen kirjoitti:

Asian voi tehdä todella hankalaksi joku läheinen, joka ei millään suostu uskomaan,että tämä asia nyt todella näin on. Hän saattaa täysin uskoa tämän huonomuistisen tarinat ja väittää toisten puheita valheiksi. Jossakin vaiheessa voi olla hyvin epäselvää, kuka tässä onkaan se dementoituva ja kuka hänen hoitajansa.

Yksi uskomaton juttu on myös se, että jotkut asiat vaikeastikin dementoitunut muistaa aivan pilkulleen, joku toinen asia on taas täysin pimeä. Ota siinä sitten selvää, milloin toinen ei todellakaan muista ja milloin vaan ei ole muistavinaan.

Lue lisää

Meillä on juuri näin, että yksi omainen uskoo huonomuistisen tarinat ja epäilee toisten puheita. En tiedä, joutuuko hän pyörtämään mieli piteensä nyt, sillä omaiseni muisti on todella heikentynyt.

Joskus tuntuu että tämä vaikuttaa omaiseen enemmän. Kaikki ajatukset pyörii hereillä olo aikana dementoituneen ympärillä. Ja koko ajan se tuntuu luisuvan käsistä. Tällä hetkellä itsellä ja jaksamisella ei tunnu olevan väliä, mutta...

Sitten kun muistamattomuuteen sekoittuu harhat; eli nyt tämä dementia - alzheimeria sairastava omaiseni, yksin maaseudulla asuva 85 - vuotias sydänsairas ihminen, soitti varttia vailla 12 yöllä ja luuli olevan aamun. Sitten hän totesi, että avaimet on hukassa. Sitä ajan sekoamista ei ole ollut eikä yösoittoja, mutta nyt tänä aamuna jo soitti ennen 7: ää, että avaimet on kateissa, jotkut on varastaneet avaimet - vaikka ketään ei ole käynyt. Ovet on lukossa ja vanhus sisällä paniikissa... onneksi hänen yksi omaisensa yrittää ehtiä ennen kodinhoitajan tuloa avaamaan oven... Ja sitä paitsi nämä soittelut vain kohdistuu yhdelle omaiselle...

Kyllä se rankkaa on, vaikka hyviäkin hetkiä... Jaksamista kaikille t. Suzyanne

hohhoijjaa.. kirjoitti:

on meilläkin.Se alzheimerin-tauti on siitä hassu että siinä ei ole mitään loogisuutta. Jotkut asiat häipyy pois muistista (tärkeät) ja ne mitkä vois unohtaa jää mieleen. Ja harhaluulot, ne vasta pahoja onkin. Ne menee täydestä johonkin vieraaseen ihmiseen ja tuttu omainen tietää että ne ei ole totta.Ja joku omaisistakin voi luulla harhoja todeksi kun ei halua myöntää että sairaus aiheuttaa ne harhat.Vaikeaa on!Ja kaikki tämä täytyy dementikkoa hoitavan ihmisen kestää..

Lue lisää

Ongelma on se, että edes samassa taloudessa asuva ei aina voi tietää, mikä on totta ja mikä ei.
Muuan tapaus meillä oli sellainen, että potilas kertoi eräänä yönä nähneensä kaksi miestä pihalla. Epäuskottavuutta asiaan toi se, että joka kerta hän kertoi sen vähän eri tavalla. Seuraavana yönä satuimme näkemään, että pihalta lähti auto. Ei se edellisen yön tarina sitten enää niin epäuskottava ollutkaan, vaikka emme tänäkään päivänä tiedä, ketä ne kulkijat olivat ja millä asialla. Täällä maalla hän näki mysö josksu hirven aivan pihan lähellä ja ihmeteli, kun kukaan muu ei sitä ole nähnyt. kyllä se siinä varmaan oli ollut, koska sieltä löytyi jättösarvikin.

fattis kirjoitti:

Tuo, mitä kirjoitit on totta. Ei tietty sen väliä muistaako jotain, että onko itsellään rytmihäiriö tai mitä sairauksia on ollut... ne on pikku seikkoja verrattuna siihen, että esimerkiksi dementoitunut vanhus kiipeilee tuolin avulla peittelemään ikkunoita verhoilla, pyyhkeillä, talouspapereilla, alusvaatteilla jne. myöskin sieltä, missä ei edes ole ( yläkerta). Eikä niitä pysty selittämään, mitä hän pelkää. Ja nyt hän soitti tänäänkin hätääntyneenä siitä, että sataa lunta ja puut kaatuu mökin päälle, hän ei pääse karkuun... vaikka ei edes sillä tavoin tuulekaan. Vaan kun omaiset olivat puhuneet hänelle, että eräs vanha petäjä pitäisi kaataa, ennenkuin tuuli kaataa sen (ja tämä petäjä on eri puolella taloa, konkreettinen vaara ja puut, joiden hän pelkää kaatuvan on 100 metrin päässä ja vaaraa ei sen suhteen ole todellisuudessa) ja sytyttää alla kulkevan sähkölinjan palamaan - jota ei hän usko ja sanoo, että ei se mitään haittaa!

Eli yritän tällä kertoa sitä, että kannattaa olla varovainen, mistä puhuu harhaluuloiselle ja pelokkaalle vanhukselle! Ne pelot ja harhat, vaikkakin sairauden aiheuttamina, kertautuu joka asiassa.

Millaisia harhaluuloja tarkoitat? Emme puutu enää ikkunan peittelyihin, vaikka se oudolta tuntuukin, mutta se on hänen "tapansa" tehdä elinympäristöä turvallisemmaksi...

Se on kyllä raskas sairaus - ja usein tuntuu, että omainen kärsii siitä enemmän kuin potilas.

Ystävällisin terveisin Fattis

Lue lisää

vastaanpa näin pitkän ajan kuluttua kun en ole näillä sivuilla käynyt. Harhaluuloista esim. mummu oli hyvin hädissään kun oli varmana sitä että mieheni oli pelannut korttia ja hävinnyt koko maatilamme ja rahamme siinä.Eli suri ja murehti täysin olemattomia asioita.Eikä sitten meinannut uskoa että näin ei ollut tapahtunut.Joo joo, vaikeata on välillä.

No eipä se nuhtelu kauan mielessä pysy,ja hyvä kun huomasi asian .Tietysti jos sairaus alussa voi muistaa kauemminkin.

ikäätuleevoijuku kirjoitti:

No eipä se nuhtelu kauan mielessä pysy,ja hyvä kun huomasi asian .Tietysti jos sairaus alussa voi muistaa kauemminkin.

Hellaan saa ajastimen. Se katkaisee virran, jos nappulaa ei määräajoin käytetä nollassa

Meillä piti ottaa sulake sulaketaulusta hellan osalta kokonaan pois, kun mummu pakkasi tupaa lämmittämään hellan levyt täysillä. Onneksi hoitaja tuli ja huomasi sen, ettei vahinkoa ehtinyt tulla. Mikrolla nyt sitten lämmitetään mummun ruoka.

Eiköstä se yleensä 70v. asti ja sitten lekuri tutkii ja nataa 5v. jatkon ja taas tutkii ja antaa 5v jatkon,voipi olla ettei anna jos mummo/vaari ei oikein muista liikennesääntöjä ja näkö ja kuulo kunnossa.Pitää olla jo aika selvä oireisto jos ajokortti lähtee.