Mitä tuomioistuin oikeesti ajatteli ?
Vahingonkorvauksien osalta tuomioistuin on sidottu asianosaisten esittämään näyttöön. Samoin hyvityksen osalta. Jos esim. asianosaiset sopivat että toinen maksaa toisella 5 miljoonaa, tuomioistuin on sidottu siihen.
Arvioidessaan rikostuomiota tuomioistuin joutuu käyttämään "omaa järkeä". Jos vaikka osapuolet sopivat, että maksaa 5 miljoonaa korvauksia rikoksella aiheutetusta vahingosta, niin se ei sido tuomioistuinta silloin kun se arvioi rikostuomiota. Rikostuomiota arvioidessaan tuomioistuimen pitää tehdä vahinkoarvio parhaan kykynsä mukaan.
finnreactor tapauksessa annettiin tuomioksi 20 -30 päiväsakkoa. Se vastannee 1000 euron varkautta. KKO on päätöksessään katsonut että kohtuullinen hyvitys on 2*niin suuri kuin vahingonkorvaus. Eli jos tuomioistuin ei olisi sidottu siihen, että se joutuu arvioimaan vahingonkorvaukset esitetyn näytön perusteella, vaan oman järjen perusteella niin hyvitykset olisivat ehkä olleet 2000 euron luokkaa (oma aika karu ja ehkä väärä arvio).
Mutta kun tuomioistuin on sidottu vahingonkorvausta ja hyvitystä pohtiessaan asianosaisten esittämään näyttöön ja siihen, että
1. mikäli toinen osapuoli myöntää jotain esim. hyvityksen määrän oikeaksi, niin tuomioistuin on sidottu tähän. Vaikka kuinka ajattelisi määrän vääräksi.
2. Mikäli toinen osapuoli oikeudessa väittää jotain, niin se katsotaan todeksi ellei toinen nimenomaan kiistä sitä. Näin vaikka tuomioistuin katsoisi asian kuinka vääräksi esim. korvauksen perusteet ja määrän.
Finnreactor tapauksessa korvausummmia laskettiin 90%. Näin koska asianosaiset vaativat, että vain osa levyn myyntihinnasta tulee kantajille, jos joku olisi kyseisiä levyjä ostanut.
Esim. jos kantaja vaatii 5 miljoonaa. Vastaaja sanoo siihen sen, että kantaja olisi saanut vain 1/10 osan siitä jos rikosta ei ole tapahtunut. Ja tuomioistuin uskoo sen. Eli tuomitsee korvauksia 500 000 euroa.
Mutta mikäli vastaaja olisi sanonut, että myös koko 5 miljoonan vaatimuksen peruste on väärä. Levytapauksessa vaikka väitetty, että oikeesti p2p verkot eivät vaikuta levymyyntiin juuri lainkaan. Ja vakuuttaisi tuomioistuimen siitä esim. yliopistotutkimuksilla että näin on asianlaita. Ja sitä paitsi kantajalle kuuluisi vain 1/10 myyntihinnasta. Tällöin tuomioistuin voisi päättää että korvauksia ei määrätä lainkaan.
Mutta jos syytetty ei ole lainkaan kiistänyt sitä, että 5 miljoonan peruste on väärä, niin tuomioisuin on "joutunut" siten katsomaan että peruste on oikea. Jos se kuitenkin on uskonut että 1/10 myyntihinnasta kuuluu kanjalle, niin se on voinut määrätä 10% korvauksista.
Eli kysymys kuuluukin, että kiistettiinkö korvausmääriä lainkaan prusteiltaan esim. esittämällä laskelmia / p2p tutkimuksia ?
En ainakaan löytänyt tuomioistuimen päätöksestä mitään siihen viittaavaa. Sellainen vakuuttava laskelma p2p haitoista olisi ollut paikallaan, mutta jos vaatimusten perusteita ei edes kiistetty...
Sinänsä kummaan jos vaatimusten perusteita ei kiistetty lainkaan, vaan jos oltaisiin vain sanotu että vain 1/10 myyntihinnasta kuuluu kantajalle...
Joku voisi valaista / selvittää asiaa, että miten on.
20 päiväsakkoa kyllä viittaa siihen, että ei se ainakaan uskonut että mitään 50 000 euron vahinkoa oltaisiin aiheutettu...
Vahingonkorvauksien osalta tuomioistuin on sidottu asianosaisten esittämään näyttöön. Samoin hyvityksen osalta. Jos esim. asianosaiset sopivat että toinen maksaa toisella 5 miljoonaa, tuomioistuin on sidottu siihen.
Arvioidessaan rikostuomiota tuomioistuin joutuu käyttämään "omaa järkeä". Jos vaikka osapuolet sopivat, että maksaa 5 miljoonaa korvauksia rikoksella aiheutetusta vahingosta, niin se ei sido tuomioistuinta silloin kun se arvioi rikostuomiota. Rikostuomiota arvioidessaan tuomioistuimen pitää tehdä vahinkoarvio parhaan kykynsä mukaan.
finnreactor tapauksessa annettiin tuomioksi 20 -30 päiväsakkoa. Se vastannee 1000 euron varkautta. KKO on päätöksessään katsonut että kohtuullinen hyvitys on 2*niin suuri kuin vahingonkorvaus. Eli jos tuomioistuin ei olisi sidottu siihen, että se joutuu arvioimaan vahingonkorvaukset esitetyn näytön perusteella, vaan oman järjen perusteella niin hyvitykset olisivat ehkä olleet 2000 euron luokkaa (oma aika karu ja ehkä väärä arvio).
Mutta kun tuomioistuin on sidottu vahingonkorvausta ja hyvitystä pohtiessaan asianosaisten esittämään näyttöön ja siihen, että
1. mikäli toinen osapuoli myöntää jotain esim. hyvityksen määrän oikeaksi, niin tuomioistuin on sidottu tähän. Vaikka kuinka ajattelisi määrän vääräksi.
2. Mikäli toinen osapuoli oikeudessa väittää jotain, niin se katsotaan todeksi ellei toinen nimenomaan kiistä sitä. Näin vaikka tuomioistuin katsoisi asian kuinka vääräksi esim. korvauksen perusteet ja määrän.
Finnreactor tapauksessa korvausummmia laskettiin 90%. Näin koska asianosaiset vaativat, että vain osa levyn myyntihinnasta tulee kantajille, jos joku olisi kyseisiä levyjä ostanut.
Esim. jos kantaja vaatii 5 miljoonaa. Vastaaja sanoo siihen sen, että kantaja olisi saanut vain 1/10 osan siitä jos rikosta ei ole tapahtunut. Ja tuomioistuin uskoo sen. Eli tuomitsee korvauksia 500 000 euroa.
Mutta mikäli vastaaja olisi sanonut, että myös koko 5 miljoonan vaatimuksen peruste on väärä. Levytapauksessa vaikka väitetty, että oikeesti p2p verkot eivät vaikuta levymyyntiin juuri lainkaan. Ja vakuuttaisi tuomioistuimen siitä esim. yliopistotutkimuksilla että näin on asianlaita. Ja sitä paitsi kantajalle kuuluisi vain 1/10 myyntihinnasta. Tällöin tuomioistuin voisi päättää että korvauksia ei määrätä lainkaan.
Mutta jos syytetty ei ole lainkaan kiistänyt sitä, että 5 miljoonan peruste on väärä, niin tuomioisuin on "joutunut" siten katsomaan että peruste on oikea. Jos se kuitenkin on uskonut että 1/10 myyntihinnasta kuuluu kanjalle, niin se on voinut määrätä 10% korvauksista.
Eli kysymys kuuluukin, että kiistettiinkö korvausmääriä lainkaan prusteiltaan esim. esittämällä laskelmia / p2p tutkimuksia ?
En ainakaan löytänyt tuomioistuimen päätöksestä mitään siihen viittaavaa. Sellainen vakuuttava laskelma p2p haitoista olisi ollut paikallaan, mutta jos vaatimusten perusteita ei edes kiistetty...
Sinänsä kummaan jos vaatimusten perusteita ei kiistetty lainkaan, vaan jos oltaisiin vain sanotu että vain 1/10 myyntihinnasta kuuluu kantajalle...
Joku voisi valaista / selvittää asiaa, että miten on.
20 päiväsakkoa kyllä viittaa siihen, että ei se ainakaan uskonut että mitään 50 000 euron vahinkoa oltaisiin aiheutettu...
Vastaukset 4
Vanhimmat
Äh kun sekava.
Lyhyesti: jos a ja b sopivat, että a korvaa b:lle 5 miljoonaa rikoksen takia, niin tuomioistuin on sidottu tähän.
Mutta silloin kun tuomioistuin harkitsee rikostuomiota, sen täytyy parhaan kykynsä mukaan arvioida paljonko aiheutettu vahinko on. Eli jos asianomaiset ovat sopineet, että a maksaa b:lle korvauksia 5 miljoonaa, niin tuomioistuin ei määrää sakkoja 5 miljoonan mukaan, vaan sen mukaan paljonko se oikeesti arvioi vahingon määrän olevan. Jos se arvioi, että aiheutettu vahinko on vain 1000 euroa, niin rikostuomion (sakko, vankeus) se määrää tuon 1000 euron mukaan.
finreactor tapauksessa 20 euron sakot kyllä viittaa siihen,että se on ehkä arvioinut vahingon olevan 1000 euron luokkaa. Käsittääkseni esim. törkeän varkauden raja on 3000 eurossa ja siitä taitaa vähimmäisrangaistus olla jo vankeutta. 20 euron päiväsakko on kaukana siitä
J osasi kiistää ja hänet vapautettiin. Sekä rikoksesta, että vahingonkorvauksista:
J:
“Vahingonkorvauksen osalta
syy-yhteys ja vahingon määrä on osoittamatta.”
http://www.kolumbus.fi/sidewinder/Turun_KO_R_06-1185.txt
Muut ei vaan taineet jostain syystä kiistää syy-yhteyttä, määrää ja perusteita.
Ei ne osaa ajatella. Näin idioottipäätösten jälkeen ollaan seuraavaksi siinä tilanteessa, että aseteollisuus joutuu maksamaan korvauksia aseillaan tehdyistä rikoksista. Sama koskee puukkojen, alkoholin jne. valmistajia. Perusteet ovat olemassa ja lakimiehet rikastuu. Ei näin ajatella kuin arabimaissa, jossa turisti katsotaan syylliseksi sillä argumentilla, että mikäli tämä ei olisi maahan tullut, ei koko rikostakaan olisi tapahtunut.