Mä haluan laihtua, mun on pakko laihtua. Oon nyt oksennellut silloin tällöin kun ketään ei ole ollut kotona, ja jättänyt ruokia syömättä, vaikka olisikin nälkä. En mielellään söisi, mut jos huomaan syöneeni päivän aikana liikaa, ahmin lisää (en kuitenkaan mitään kovin suuria määriä) ja meen oksentamaan ne ahmimani. Mä en haluaisi , mun vaan TÄYTYY syödä joka päivä aamupala ja päivällinen, yhdessä perheen kanssa. Oon valehdellut jopa psykologille syömisistäni, sillä pelkään että silti esim. vanhempani saavat tietää. Niin, mä tässä mietin, että voiko olla olemassa bulimian/anoreksian sekoitusta? Lasketaanko sitä edes syömishäiriöksi?
En todellakaan pitäisi itseäni syömishäiriöisenä, mutta..?
En todellakaan pitäisi itseäni syömishäiriöisenä, mutta..?
Vastaukset 2
Vanhimmat
tottakai voi olla anoreksia ja bulimian sekoitusta. näillä kahdella ei ole tarkkoja rajoja eli ne ovat hieman yleispäteviä. monesti onkin niin, ettei tiedetä onko henkilö bulimikko vai anorektikko :D mutta väliä ei ole käsitteellä vaan sillä että jos todella on syömishäiriöinen.
itselläni on ollut anoreksia ja olen suhteellisen hyvin toipunut siitä. olen sitä mieltä että syömishäiriöt ovat mielisairautta. käsitys ruoasta on täysin vääristynyt.
en tiedä ikääsi enkä painoindeksiäsi mutta sanoisin tekstisi perusteella että olet bulimikko koska oksennat ahmimisen jälkeen. ruoan määrillä ei ole väliä, kunhan se vain on ahmimista.
kannattaa miettiä, miksi haluat laihtua? haluatko olla syömishäiriöinen vai haluatko parantua? onko normaalipainoiset mielestäsi rumia? ovatko erittäin laihat nättejä?
muista että syömihäiriöissä ei ole mitäään coolia. ei mitään. se on mielenhäiriö. vikaa päässä. mutta onneksi tämä vika on sellainen että siihen voi itse vaikuttaa.
voimia :)
Ööh, okei. Kiitos kun vastasit.
Mun painoindeksi on hiukan päälle 18, en nykyään edes tiedä tarkkaa kun meillä ei ole kotona vaakaa, mutta suunnillee jtn tuollasta.
Mulle ei ole mitään väliä vaikka vuoden päästä olisin sairaalassa hoidossa, tai kuolleena haudassa, ei haittaa. Joten mä en osaa ajatella ollenkaan terveyden kannaltani. Paitsi että paleleminen, kynsien lohkeilu ja hiusten lähtö (ja oheneminen) on ihan hirveän ärsyttävää.
En haluaisi parantua, en halua jatkaa tän näköisenä. Ei ole rumia, eikä erittäin laihat erityisen nättejäkään. Mut vaikka olisinkin normaalipainoinen, tai no oikeastaan olen, vaik ennemmin onkin ylipainoinen olo, niin en näytä siltä, ollenkaan. Läskiltä.
Kiitti viel. :)