Ennen oli silloin ja nyt on toisin. Ydinkysymykseni on
se, että uskaltaako nykyajan nuoret mennä naimisiin? Ja mitä he pelkäävät silloin tapahtuvaksi?
Itse olen ollut kummassakin, ja edelleen olen avioliiton kannalla. Miksikö? Se tuo sen turvallisuuden tunteen naiselle. Avoliitossa on aina takaportti auki. Voi vaan häippästä, vaik olis ollut 20v. avossa. Miksi, niin voi tehdä? Se onkin enemmän miesten juttuja se. Kyllä vaan miehet helpommin karkaavat kuin naiset. Sit se on vaan ohi.
Kyllä avioliitossakin voi niin tehdä, mutta harvemmin niin käy. Ja syy on se , että naimisissa ollessaan parit alkavat kerätä yhteistä omaisuutta. Rakentavat talon, tekevät monta lasta, ostavat kalliit huonekalut ja auton, naapureitten iloksi, kun noita kateellisia riittää joka piirissä. Se oli sivuhuomautus, mutta totta.
Mitä avossa olevat tekevät? Asuvat vuokralla ja tekevät ehkä yhden lapsen, eivätkä yhdessä osta mitään kallista, eivätkä ota velkaa,niin kuin naimisissa olevat ottavat suuriakin summia.
Nyt tulee varmaan haukkumiset molemmilta suunnilta, mutta kertokaa te kuitenkin omakohtaisen näkemyksenne asiaan.
se, että uskaltaako nykyajan nuoret mennä naimisiin? Ja mitä he pelkäävät silloin tapahtuvaksi?
Itse olen ollut kummassakin, ja edelleen olen avioliiton kannalla. Miksikö? Se tuo sen turvallisuuden tunteen naiselle. Avoliitossa on aina takaportti auki. Voi vaan häippästä, vaik olis ollut 20v. avossa. Miksi, niin voi tehdä? Se onkin enemmän miesten juttuja se. Kyllä vaan miehet helpommin karkaavat kuin naiset. Sit se on vaan ohi.
Kyllä avioliitossakin voi niin tehdä, mutta harvemmin niin käy. Ja syy on se , että naimisissa ollessaan parit alkavat kerätä yhteistä omaisuutta. Rakentavat talon, tekevät monta lasta, ostavat kalliit huonekalut ja auton, naapureitten iloksi, kun noita kateellisia riittää joka piirissä. Se oli sivuhuomautus, mutta totta.
Mitä avossa olevat tekevät? Asuvat vuokralla ja tekevät ehkä yhden lapsen, eivätkä yhdessä osta mitään kallista, eivätkä ota velkaa,niin kuin naimisissa olevat ottavat suuriakin summia.
Nyt tulee varmaan haukkumiset molemmilta suunnilta, mutta kertokaa te kuitenkin omakohtaisen näkemyksenne asiaan.
Vastaukset 31
Vanhimmat
en ota kantaa. Meille on avioliitto ollut sopiva. Toisille sopivat muut tavat.
Yksi asia tuli vain mieleen - leskeksi jäädessään avopuoliso ei saa perhe-eläkettä.
Tämä nyt on tietenkin vain yksi tosiasia.
avoliittolaiset voivat kumpikin vähentää verotuksessa yhteisen lainan korot. Avioliitossa sen saa tehdä vain toinen.
senttiäkään velkaa, eipä ole tuosta mitään hyötyä.
siitä on suuri hyöty.
näkemykseni on,että ei avioliitolle,näinkin vanhaksi eläneenä tuskin jaksaisin sitoutua sellaiseen kurjimukseen,jos sanonta sallitaan.Näilläkin palstoilla sivusta seuranneena olen sen pannut merkille,että teillä sitä vasta avioliitoissanne onkin ,niin pirun paljon vaikeuksia,vaikka sanotaankin,että vaikeudet ovat sitä varten,että ne voitetaan.Varovainen(heh)avoliitto,jossa molemmat ovat ,ikäänkuin valmiiksi lähtökuopissa antaa varmaan pienen pikantin säväyksen siihen koko touhuun.Josko nyt sitä sitten uskaltaisi alkaa vielä vanhoilla päivillä sellaiseen uhkayritykseen.
Hyvä pitää omat kodit ja vain nauttia Laatu-ajasta.Viikonloppuseurustelu on hyvä eronneelle naiselle 50. En huolisi mihinkään liittoon enää miestä ja onneksi Rakkauteni on smaa mieltä.Eipä tarvitse riidellä kun näin eletään.Tarvitseeko tässä iässä?? Eli, ei tarvii avio-ehtoja, minun lapset perii minut ja Hänen Isänsä. Sanoisin että elämä on ihanaa kun sen oikein oivaltaa :)
Viikon päästä lähdemme Kanarialle viettämään sitä ns. laatu-aikaa :))))
T:Rakastunut 52 vee nainen (eronnut X-miehestään 6 v. sitten)
Siis kuka ???
Hyvää aikaa se avioliitto aika oli, parasta aikaa mun elämässäni, olis vain piisannu pirempähän. Kovasti hyvät muistot minulle niistä vuosikymmenistä jäi mielehen. En ymmärrä vieläkään miten täs elämässä näin piti käyrä, sehän ny olis ollukin liika hyvin jos olisin saanu vaimoni pitää. Tottuuhan sitä yksinkin olemisehen, enkä oikeen tierä haluaisinkokaan enää ketään tähän elämääni. Rauhallista tämä ainakin on kun itte kysyy ja itte vastaa. Oon sen verran "vanhanaikaanen" notta jos yhyres kerran asutahan niin sitten ainakin minä haluaisin käyrä vihillä. Tämä on vain oma mielipiteeni, jokaanen teköö tahtonsa jäläkehen. Muutoonkin nykyään erotahan aivan liian heleposti, sitäkään asiaa en ymmärrä alakuunkaan, en oikeen hyväksy. Voin tietysti olla "tiukka pipo" mutta mikä kerran sovitahan niin se kanssa piretähän, vaikka sitten maalima kaatuus. Mitä se ny pappikin aatteloo sellaasesta touhuusta, sanoo kun rookatahan notta: "sun puheet ja lupaukset oli sitten yhtä tyhyjän kanssa, niin ku maho lehemä vetehen paskantaas" Hävetä sais, ketkun meininkiä sellaanen.
Tervehdys! Ai kun tollasen puheen kuulis vielä livenä joskus joltain , vaikka apinamieheltä sitten, mut noin pitää kunnioittaa perusasioita, vaimoa,lupauksia ym. Ei nää nyky JUPIT SIITÄ MITÄÄN PERUSTA. Ei niille JUPEILLE, IN- PORUKALLE,SOPULEILLE mitään voi, mutta itselle onneksi voi. Kaikkea hyvää sinulle . Avalon.
syysdepressio se seppään iski, tottahan sie ystävän täältä hajet ittelles, ja sille pikkuiselle Tiitu -kanille :)
Hyvää yötä, nyt on saunan päälle mukava köllähtää nukkumaan, - väsyttää niin turkasesti.
Kävin Lapissa 3 vuorokauden sisällä ja oli aika rankka reissu ajaa niissä keleissäkin mitä tullessa etenkin oli, kävi vanhan voimille :)
kai itsekin outo, kummallinen ihminen. Kun itse menin naimisiin, ajattelin sen olevan koko elämäksi.
Onnekseni tätä on kestänyt jo yli 30 vuotta.
Vaivojakin on tullut meille kummallekin ihan tarpeeksi, mutta meitäpä ne vain naurattavat! Tippa silmässä me se tehdään.
Kun ottaa elämän vastaan sellaisena kuin se tulee, luulen, se on onnea. Niin huomaan sinunkin tehneen.
Saunanpää makaaminen jos on sisällä,mutta jos ulkona niin kylmä
En muista millä nimellä näitä virallisesti kutsutaan,kun kaksi ihmistä muuttaa yhteen,molemmilla lapsia.Kumpi parempi, avioliitto vai avoliitto.Tässä iässä tulee jo ottaa perimysasiat huomioon ja mitä kumpikin tuo tullessaan yhteiseen pesään.Päteekö avioehdot tai avoliittosopimukset ja kuinka virallisia ne pitää olla.Siinä miettimistä lakia tuntemattomalle
ottamaan yhteyttä lakihenkilöön.
Muistuu vain Karpon ohjelma, jossa mies joutui vielä eron jälkeen maksamaan entiselle vaimolleen perinnöstään.
tietty riippuu siitä, kuin rikas on. Köyhille se on yks ja sama. Jos on niin mammonan perään, niin tekee omaisuudestaan avio-tai avoehdot. Rintamaperilliset saa jokatapauksessa puolet vaikkei ois ehtoja ollenkaan. No toi uusioperhejuttu kyl kandee kysyä lakimieheltä, jos se niin tärkee on. Jaaá, missä ikuinen rakkaus?????Sitä kun ei voi periä, paitsi näyttämällä esimerkkiä lapsille, että kaikki vastoinkäymiset on voitettavaksi tarkoitettu. Se on paras perintö, ei mammonasta riiteleminen.
Kun puhut jo toistamiseen mammonasta, ihmettelen miten asioita mietit. Ei itseään peritä, kyllä siinä omia ja toisen lapsia mietitään ja niiden mahdollisia puolisoita. Olet tosiaan käsittänyt nämä perimysasiat oudosti. Fiksu ihminen tekee paperit ja asiat selviksi, ei sitten tarvitse riidellä perinnöstä. Avoliitossa uusioperheenjäsenet pääsevät tästäkin asiasta helpolla. Oli sitten sitä mammonaa enemmän tai vähemmän, ei siinä tarvitse sotkea tunteita selviin asioihin.
No jos sä oot jotain krääsää kerännyt ittelles, ni täytyyhän niistä jako tehdä, tietty.
Mutta mulla ei oo mitään mitä jakais, ja niin on tässä maassa niin monella muullakin, jos et satu tietämään. Meneoäs kerran kaupunkis leipäjonoon, ni tiedät mitä on olla köyhä. Tiedän ettet kehtaa. Se on todella avartava kokemus, olen nimittäin ollut. Todella häpeällistä, tuntui eka kerta, sit ei enää toisella.
Kaikki maan ministerit ja te muut mammonan kerääjät pitäis pakottaa sielä kerran jonottamaan. FAKTA HOMMA.
pALJONKOS TEIDÄN PERHE TIENAA??
Mä elän 200£ kuukauden, kun on pakko. Kokeilkaa tekin. Sekin on kova kokemus.PUHU SIT VASTA PERKELE.
Avalon aloituksessaan:
"Nyt tulee varmaan haukkumiset molemmilta suunnilta, mutta kertokaa te kuitenkin omakohtaisen näkemyksenne asiaan."
Ja eräässä vastauksessaan:
"PUHU SIT VASTA PERKELE."
..et siinäpä sitä..
muoto eivät varmaankaan määräydy sen mukaan onko kyseessä avo- vai avioliitto. Kyllä siinä liitossa ovat samat ihmiset ja tärkeintä on mielestäni se miten ihmiset itse asian kokevat.
Lähiympäristössäni en ole havainnut mainitsemiasi asioita. Tiedän monia nuoria, jotka rakentavat avoliitossa elämää siten kuin sinä kerroit avioliitossa tehtävän.
Häät olisivat tietysti ihan kiva tilaisuus ja joidenkin kohdalla odottelen sellaisia. ;))
Joillekin avioliitto on pyhä sakramentti ja toisille vain pelkkä paperi. Annetaan nuorten rakentaa omaa elämää omalla tavallaan ja yritetään pitää huolta omista päätöksistämme. ;)
oli se avo- tai avioliitto perustuu yleensä vahvaan tunnesiteeseen(kin), ainakin aluksi, ja parhaimmillaan se (kai) pitää liittoa kasassa koko elämän ajan.
on se mahdollisuus että voi olla avoliitossa.Jos on epävarma,pysyy avoliitossa jne.....
Mistä epävarma?? Rakkaudestako?? No silloin ei olla yhdessä rakkauden takia, vaan muun syyn takia. Tulee ekaks mieleen, kun mies vastaa, että syy olla yhdessä on seksi.
Yhteiskunta on muuttunut radikaalisti. Päällimäisinä ajatuksina eivät ole avo- vai avioliitto. Akateemisena projektityöläisenä en tiedä, missä asun seuraavana vuonna. Ihan tarpeeksi miettimistä oman elantonsa turvaamisessa. Jos siihen sotkuun olisi lisätty vielä mies, lapset ja vakituinen asunto, niin hulluksi olisin tullut. Ja luulen, että monella on sama tilanne.. Maailma muuttuu ja entiset arvot murtuvat..
Älä tee lapsia ainakaan. pidä nyt vaan tittelistäsi huolta.
Älä pelkää.. Lapsukaiset jätän muiden tehtäväksi.. Mietin paremminkin, kuinka kauan suostun tekemään näitä projektitöitä ennenkuin vaihdan alaa ja ryhdyn toiselle alalle yksityisyrittäjäksi. Tai toinen vaihtoehto olisi siirtyä Suomesta pois. Sekään ei olisi huono vaihtoehto.
MENOKS.
33 avioliittovuotta, joten ei liene tarpeen minun ääneen lausua vastausta kysymykseesi.
Hetkeäkään ei ole tullut, että olisin omaa ratkaisuamme katunut. Kaipa se jokaisen elämä kulkee omia raiteitaan, jotka itse on valinnut. Minulla ei ole halua mestaroida toisten valintoja. Mikä sopii minulle, ei ehkä ole sinun parhaasi. Muutenkin ihmisten elämät kulkevat kovin erilaisia teitä, ei meidänkään elämämme kelpaisi keskivertoelämän malliksi. Meille se on kuitenkin se paras.
Avoliitto ei ole liitto ollenkaan.
Joo justihin puhut ku mun suullani. Ei avoliitto mikään liitto oo, sellaanen kättäpäälle sopimus se korkeentaan on. Sä oot kaunis ja varmahan kunnon nainen, puristaasin sua mielipitehes johorosta kaulasta ja antaasin pusun poskelles.
Voi juma, ku noi äijät näkee sun kommentin. HYVÄ!!!
tOTAHAN MINÄKIN NOILLE JÄSTIPÄILLE OON YRITTÄNYT SELITTÄÄ. sÄ VAIN SANOIT YHDEN LAUSEEN, ja se oli siinä. kIITOS. avalon.
Kyllä sitä avioliitostakin lähdetään kävelemään, joskus aika heppoisin perustein, ainakin sellainen ajatus tulee, kun katsoo avioerotilastoja. Eikös se ole pikemminkin niin päin, että kun ei ole sitä ulkoista pakkoa, suhteessa pysyy omasta vapaasta tahdostaan?
Tässä iässä alkaa ajatella jo perintöasioitakin, ja siinä mielessä avioliitto on parempi. Lapsethan perivät vanhempansa joka tapauksessa, mutta avopuolisoa kohdellaan perinnönjaossa kuin ventovierasta, vaikka oltaisiin oltu yhdessä 30 vuotta. Jos avopari tekee keskinäisen testamentin, avoleski joutuu maksamaan perintöveroa kovimman verotaulukon mukaan. Aviopuolisolla sen sijaan on tietty perintöoikeus ilman muuta.
Eikä näitä asioita ajatellakseen tarvitse mitenkään Kroisos olla - ajatelkaapa nyt, että avopari olisi yhdessä hankkinut yhteisen asunnon. Puoliso ei peri toisen puolison osuutta asunnosta, vaan joutuu ehkä myymään sen pystyäkseen maksamaan niille "virallisille" perillisille (esim. edesmenneen puolison vanhemmat tai sisarukset) heille lain mukaan kuuluvan osuuden.
"Miehet helpommin karkaavat kuin naiset" - voi olla, jos sillä karkaamisella tarkoitetaan sivusuhteita. Kuitenkin muistan jostain lukeneeni, että useimmissa avioeroissa aloitteen tekee nainen. Eron jälkeen taas tuntuu siltä, että miehet hakevat nopeammin uuden puolison itselleen, naiset pysyttelevät pitempään yksin. Tämä on tosin ihan "mutua", en tunne tutkimus- tai tilastotietoa asiasta.