Saksasta Milanoon omalla autolla

Omasta reissustani on jo sen verran aikaa, etten enää muista yksityiskohtia, mutta pari yleisluontoista vinkkiä voin antaa.

Alpeilla kokemuksieni mukaan kannattaa ennemmin käyttää tunneleita kuin avoimia teitä. Itsellemme sattui pari kertaa, että syrjäinen 'avoin' tie olikin poikki maanvieremän takia...

Saksassa kaikkein edullisin (ja viihtyisin) majoitusvaihtoehto on ns. 'zimmer freit' eli paikalliset majatalot. En tiedä voiko niihin tehdä ennakkovarauksia, me emme koskaan tehneet. Päätimme etukäteen missä kylässä tai kaupungissa yöpyisimme ja sitten etsimme tästä kyseisestä kaupungista majatalon. Majatalon tunnistaa talon ulkopuolella olevasta kyltistä 'frei' tai 'zimmer frei'.

Huoneet vaihtelivat pienestä keskikokoiseen, kunto oli yleensä hyvä, vaikka elämisen jäljet näkyivätkin selvästi. Sängyt olivat mukavia ja majoitukseen lähes poikkeuksetta kuuluva aamiainen maukas ja runsas. WC oli monesti käytävällä, sillä nämä majatalot on tehty tavallisiin asuintaloihin - joskin ehkä hieman normaalia suurempiin sellaisiin. Jos on tarkoitus yöpyä 1-3 yötä paikassa, nämä majatalot ovat mukava ja edullinen vaihtoehto. Myös lasten kanssa, riippuen tosin hieman lasten iästä. Hieman vanhempien lasten kanssa helpompi, sillä majatalojen huoneet yleensä ovat kahden hengen huoneita, joihin mahtuu ehkä yksi lisävuode. Jos lapsia on esim. kaksi, on siis helpompi ottaa kaksi kahden hengenhuonetta, jolloin lasten tietenkin täytyy olla niin isoja, että pystyvät tulemaan toimeen yön ilman vanhempia.

Olen ajanut 1960-, -70- ja -80-luvuilla noita teitä useitakin kertoja, sekä loma- että työmatkoilla. Aivan tuoreita kokemuksia minulla ei valitettavasti ole.

Helpoin (vaikkakaan ei ehkä lyhyin) reitti kulkee Münchenistä Rosenheimin ja Kufsteinin kautta Innsbruckiin. Alpit ylitetään sitten Brenner-solan kautta (ns. Brenner-Autobahn). Italian puolella reitti Milanoon kulkee Bolzanon, Veronan ja Brescian kautta eli Garda-järvi kierretään itä- ja eteläpuolitse.

Lännempänä kulkevat reitit: joko Autobahn 81 Stuttgartista tai 5 Karlsruhesta etelään; Sveitsiin saavutaan siis joko Zürichin tai Baselin seudulle. Reitit joka tapauksessa yhtyvät jossain Vierwaldstätter-järven tienoilla eivätkä ole kulkeneet tähän mennessä vielä missään varsinaisessa vuoristossa. Sveitsiin saavuttaessa pitäisi ostaa auton tuulilasiin tarra, joka oikeuttaa moottoriteiden käyttöön (hinta taisi olla 1989 n. 120 markan luokkaa). Ilmoitin silloin viimeksi käyttäväni vain muita teitä kuin moottoriteitä enkä lunastanut tarraa; moottoritieosuuksilla oli sitten tietenkin kiinnijäämisen ja sakon riski.

Vierwaldstätterin eteläpään tienoilta lähdetään nousemaan kohti St. Gotthard-solaa. Ylimpänä parissa tuhannessa metrissä kulkee (kesäisin hyvin ajokelpoinen) solatie. Alempana on julmetun pitkä tunneli (17 km); se on ollut pitkään suljettuna tuhoisan tulipalon jälkeen – lieneekö jo avattu? Tämä St. Gotthardin tie on jonkin verran vaativampi ajettava kuin Innsbruckin-reitin Brenner-Autobahn, mutta sitäkin ajettaessa Alpit ylitetään vain yhdestä kohdasta korkealla. Aostaan (italiankieliseen Tessinin/Ticinon kantoniin) saavuttua on edessä vain alamäkeä ja tasamaata Milanoon.

Ylitin Sveitsin Furka-solan (n. 2.350 m, kapea ja mutkainen vuoristotie) kesällä 1976 vanhalla ja epäkuntoisella VW Kuplalla. St Gotthardin ei pitäisi olla nykyautolla haaste eikä mikään, vaikka tunneli ei olisikaan käytettävissä!

Liikenteestä (rekkojen määrä jne.) minulla ei ole ajantasaista tietoa.

Maisemat ovat komeat, ajaapa kumpaa reittiä tahansa.

Tähdätkää Saksasta suoraan Bregenziin bodenseen rannelle. siitä sitten suoraan St. Gotthardin kautta, joko tunnelin tai solan tietä. Kohta jo Milano näkyykin. Jos ei ole kiire niin Zurichin kupeessa on Winterthur niminen pikkukaupunki, sieltä löytyy kohtuuhintainen viihtyisä hotelli, jossa mukava iso perhehuone. Olemme 3 kertaa yöpyneet siellä enemmän kuin 3 lapsen kanssa.
Ja aina yhtö iloisina. Sekä itävallassa, että Sveitsissä on nykyään moottoritiemaksulaput.