Hoitajan työ

kovin ideaali olin itsekin aikoinaan, kun hakeuduin koulutukseen. Päällimmäinen tarkoitus oli auttaminen - jo pienestä tytöstä lähtien. Kuitenkin jo koulutuksen aikoihin ja sen jälkeen työssä huomasin, ettei tälle ideaalille "auttaminen" oikein jää aikaa. Se tuntui pahalle, ettei potilaille esim. pitkäaikaishoidossa jää hoitajalta aikaa niin paljon kuin itse haluaisi (läsnäoloa, keskustelua). Työ on raskasta, se on totta, mutta niin on moni muukin työ. Teinkin ratkaisuni ja siirryin toiselle alalle. Hoitotyöhön voisin palata joskus, jos tosiaankin kiire ei ole päällimmäinen potilaiden hoidossa. Tällä hetkellä omatuntoni toisella alalla on puhdas, ennen hoitotyössä omatunto kolkutti, vaikka tiesinkin, ettei syy kiireessä yms. ole minun. Kannattaa miettiä kuitenkin perinpohjin, minne itsensä laittaa.

työ todella vaativaa, harva tietää kuinka vaativaa. Ihmishenki on myös hoitajan varassa.Täytyy osata monia asioita,olla näppärä käsistään, terävä päästä,nopea, sosiaaliset taidot olla kohdallaan ja teito ja taito perusta täytyy olla hanskassa,että pystyy aina perustelemaan miksi tekee niinkuin tekee.Tietoa tarvitsee koko ajan muuttuvassa työssä hakea.

Itse olen kokenut hoitjan työn varsin antoisana,nautin työstäni ja saan siitä valtavaa tyydytystä. Nautin siitä,että saan olla ihmisten kanssa tekemisissä ja todella auttaa ihmistä ja tehdä hänen olonsa mahdllisimman mukavaksi.Työsekentelen leikkaussalissa.
Työn on fyysisesti erittäin raskasta,vaikka meidän työ on sairaanhoitopiirissämme luokiteltu alimpaan (kevyinmpään) palkkaluokkaan.

Palkka on ihan perseestä, kuitenkin kuin ajattelen muitakin ihmisiä,esim.siivooojia sairaalassa,he saavat monta sataa euroa huonompaa palkkaa ja menot voivat olla jopa suuremmat. Tosin on hoitajan työ vaativampaakin...

Itse en vaihtaisi ammattiani pois, olenhan alani asiantuntija.Suunnittlen myös hoitotieteen maisterin opintoja täydentämään käytännöntyötäni. Usein kuulee sanottavan,että maisterit on sellaisia paperipyörittäjiä ja teoreetikkoja, itse ole vankka käytännönihminen,hauan vain kehittää itseäni.

tervetuola alalle,ei ole kovin ruusuinen tie,mutta antoisa.

Hei. Jos raha ja toimeentulo ei sinua kiinnosta niin siitä vaan hoitajaksi opiskelemaan. Jos haluat toimia sylkykuppina, haluat menettää terveytesi, elää kituuttaa köyhyysrajalla, haluat kroonisen pahan olon etkä halua perustaa omaa perhettä niin suosittelen lämpimästi hoitajan ammattia.
Mutta mikäli haluat elää normaalia elämää, tapailla ystäviä, antaa perheellesi aikaa sekä edes keskinkertaisen toimeentulon, harkitse ihan oikeasti jotain muuta.
Ja tämä kannattaa uskoa. Ihminen tekee jatkuvasti valintoja ja ne ovat joko oikeita tai vääriä.

No kannataa hakeutua kun kerta olet motivoitunut. Työ ei ole kuitenkaan herkkua aina ei millään allalla sanotaan että työ antaa työ ottaa. Jokaisen on valittava oma tie elämässään mutta jos sulla kotona ois jotain menisit opiskelemaan muuta t:8 vuotta psykiatrian puolella

Kaikki kuvaamasi hoitotyön tärkeät asiat saivat minutkin aikoinaan tälle alalle hakeutumaan. Pidinkin työstäni vanhainkodissa tasan niin kauan, kunnes säästöleikkuri alkoi viuhumaan.

Kolme ihmistä (kaksi hoitajaa ja yksi laitosapulainen) hoitivat iltavuorossa 80 vanhusta, sijaista sairastuneelle työntekijälle kun ei otettu. Terveyskeskuksesta laitettiin vanhainkotiin yhä huonompikuntoisia ja enemmän erityishoitoa (lonkkamurtuma, dementia) tarvitsevia. Ei ollut hoitajana enää aikaa pysähtyä jututtamaan, istua kuuntelemaan. En enää nauttinut työstäni, palautetta hoidon tasosta alkoi tulla myös asukkailta ja omaisilta.

Tein päätöksen, etten jää siihen työpaikkaan polttamaan itseäni loppuun. Tänäkin päivänä kunnioitan suuresti ihmisiä, jotka jatkavat ja jaksavat vanhustyössä sekä kiireisillä osastoilla - toisaalta suren heidän puolestaan, koska tiedän etteivät he voi tehdä työtään niin hyvin kuin haluaisivat.

Sinulle alkuperäinen kirjoittaja haluan sanoa, että tämänpäivän vaatimukset hoitoalalla ovat niin kovat, että työntekijöiden jaksaminen on äärirajoilla. Ja ensimmäisenä uupuvat ne tunnolliset ns "hyvät hoitajat", jotka näillä resursseilla yrittävät puurtaa omasta hyvinvoinnistaan tinkien - taatakseen potilaille mahdollisimman hyvää hoitoa.

Opiskeluiden aikana työharjoitteluissa pääsee tutustumaan moniin erilaisiin työpaikkoihin, joka on tod. hyvä asia. Mutta tulevaisuuden työssäviihtyvyyteesi vaikuttaa ennenkaikkea se millaiseen työhön onnistut pääsemään valmistumisen jälkeen.

Ikävä sanoa näin, koska vanhustenhuollossa on huutava työntekijäpula, mutta sinne minua ei saisi töihin kirveelläkään! Työehdot poikkeuksetta siellä ovat huonot, lähiesimiehet fossiilitasolla ajattelumaailmassaan, työyhteisöt mätiä, työmäärä kohtuuton jne. jne. Itse olen työskennellyt erikoissairaanhoidossa yliopistosairaalassa (p*skoja osastoja toki täälläkin on;) ja huomannut, että nimenomaan akuutti-ja päivystysosastoille hakeutuvat ne työntekijät töihin, joiden kanssa itse parhaiten viihdyn ja jotka tekevät työstä joustavaa. Oma työni on ehkä raskasta, mutta hyvän työyhteisön takia en sitä sinänsä raskaana koe, vaan viihdyn työssäni tod. hyvin.

Nyt kun on mahdollisus sairaanhoitajana valita työpaikkansa, niin kannattaa valita huolella. Työhaastatteluissa kannattaa vaatia haluamansa ehdot ja jos niitä ei saa, niin mennä seuraavaan paikkaan.

Heti kättelyssä kannattaa irrottautua ajatuksesta, että sairaanhoitajan työ on liihoittelua valkoisissa vaatteissaan kiitolliselta potilaalta toiselle, hymyssä suin. Totuus lienee kuitenkin se, että kiitos on huomattavasti harvemmassa kuin mahdollisuus saada naurettavan palkan päälle mustelmia, solvauksia ja huorittelua. Esimerkkinä, jos asiakas R-kioskilla alkaa myyjää huorittelemaan ja vetäisee turpaan, poliisit (toivottavasti) korjaavat talteen ja tie käy käräjille. Asenne kuitenkin tuntuu olevan se, että hoitohenkilökuntaa saa haukkua ja turpiin antaa, jos siltä tuntuu. Jos epäilet sanojani, opiskele se 3,5 vuotta ja hakeudu esimerkiksi päivystykseen töihin ja tule sitten kertomaan, puhuinko palturia. Omalta uraltani tiedän esimerkiksi potilaan murtaneen hoitajan kallon ja toisessa tapauksessa vääntäneen sormen poikki, ja esimerkkejä olisi vaikka kuinka. Pointtina tässä on se, että vaikka hoivavietti ajaakin alalle, niin totuus on kuitenkin hieman eri kuin se ruusuinen kuva, jonka saa vaikkapa yhteishakukirjaa lukemalla.

No niin, lopetetaan pelottelu. Hyviä puolia hommassa on monia, tehtäväkenttä erittäin laaja, itseään voi kehittää loputtomasti, monia mielenkiintoisia töitä on paljon ja ainakin etelä-Suomessa hoitajista on huutava pula (p-Suomessa ei). Liksa on huono, mutta taatusti paranemaan päin, kun liittoihin saadaan uutta verta ja nykyiset velliperseet pistetään mieron tielle. Että tervetuloa vaan joukkoon tummaan!

Hei

Olen opiskellut itseni röntgenhoitajaksi ja työskentelen sädeosastolla. Työ ei ole fyysisesti vaativaa etkä joudu pesemään haavoja, oksennuksia tai vaihtamaan vaippoja. Potilaat ovat suuremmaksi osaksi hyväkuntoisia. Tekniikkaa on aika paljon, koska käytämme suuria sädehoito laitteita. Hoidan potilaita jotka todella arvostavat työtäni ja saan siitä paljon palautetta ja kiitosta. Palkka 1950 euroa kuussa sädelomakompensaatio.
Rakastan työtäni ja nautin siitä suuresti.

Oli mielenkiintoista lukea mielipiteistänne.Vaikkakaan ei kauheasti rohkaissut :)Ei minulla mitään suuria ennakko odotuksia alasta ole,enkä tosiaan kuvittele hoitajan työn olevan pelkkää kädestä pitämistä ja hymyileviä mummoja.Päinvastoin.Mutta hoitotyön alueet (mitä olen lukenut Stadian sivuilta) ovat tuntuneet todella mielenkiintoisilta ja minua on aina kiinnostanut sairaudet,ihmisen elimistö,terveydenhoito,psykologia jne.
Olen harkinnut myös lääkistä mutta käytännönläheisempi hoitotyö tuntuu tällä hetkellä enemmän omalta jutulta.Voihan se olla että koulun edetessä mielipiteet muuttuu (kun ensin sinne kouluun pääsisi..)
Mutta tsemppiä teille kaikille työhönne! :)

kyllähän noissa väitteissä on perää mitä olet kuullut että on vähän henkilökuntaa, palkka on mitä on mutta töitä kyllä löytyy.
Eiköhän tuo liene tänä päivänä vähän joka alan ongelma että työt lisääntyvät kun vanhoja lähtee pois ja uusia työntekijöitä ei oteta ja muutenkin vähennetään ihmisiä. ei se ole siis vain terveydenhuoltoalan ongelma. mistä enää tänä päivänä löytää työn jossa olisi todella hyvä olla? palkka olisi työmäärään nähden kohdallaan jne.
itse olen sairaanhoitajaksi valmistumassa vuoden kuluttua ja tehnyt hoitotyötä jo 15 vuotta. raskasta on mutta hyvää tässä on se että kun alkaa oikein jossain työpaikassa ottamaan päähän niin työpaikkaa voi vaihtaa.

pari vuotta sitten. Lähdin opiskelemaan alaa innoissani, mutta pian tulin huomanneeksi, että ala on juuri niin paska kuin mitä olin kuullut.

Minun luokaltani lopetti viisi opiskelijaa kahdestakymmenestä jo ensimmäisen vuoden aikana. Ehkä se kertoo jotakin. Em voi rehellisesti sanottuna suositella alaa kenellekään.

Itse olen terveydenhoitajana kotihoidossa ja viihdyn todella hyvin. Opiskeluaikana ajattelin etten varmasti tulisi työskentelemään vanhusten parissa, mutta toisin kävi! Kotihoidossa th:n (sekä muiden tiimiläisten) työ on itsenäistä - mutta tiimin tuki samanaikaisesti läsnä, erittäin monipuolista ja haastavaa. Omaa ammattitaitoa voi kehittää jatkuvasti. Tiimin toimintaa pääsee myös kehittämään monin tavoin. Asiakaskunta on vaihtelevaa ja omahoitajuus palkitsevaa. Terveydenhoitajalla on sairaanhoidollinen vastuu, mutta delegointi lähi- ja kodinhoitajien ohjaus sekä opastus tuottavat ajan mittaan hedelmää. Yhteistyökumppanien kanssa työskentely rikastuttavat omaa työtä (mm. lääkäri, sos.tt, fys.ter, päivätoimintapaikat...)
Tässä mainitakseni muutamia positiivisia asioita kotihoidosta. Mielestäni kotihoidolla on turhaan huono maine! Toki meilläkin on kiirettä ja uusia asiakkaita tulee jatkuvasti, mutta kiireen liika "lietsominen" kuluttaa turhaa energiaa. Aikaisemmin joku täällä mainitsikin, ettei varmasti ole nykypäivänä työpaikkaa, jossa olisi helppoa ja palkka huikea!
Teen myös keikkaa samanaikaisesti (satunnaisesti)osastoille, jottei sekään puoli unohtuisi.
Tämä oli minun kommentti kotihoidosta th:na ja toki tiedän, että jokainen tiimi toimii tavallaan.
Toivon sinulle onnea opiskeluihin ja muista että mukaviakin työpaikkoja löytyy!!

Minä olen ollut nyt 10 vuotta sairaanhoitaja, niistä 8 työelämässä. En osaa työstä valittaa, minusta tämä on mukavaa, antoisaa, haastavaa. Saan kehittää itseäni niin paljon, kun intoa riittää, uuden oppimista riittää joka päivälle.
Se on totta, että työpaikka kannattaa valita. Nykypäivänä siihen on mahdollisuus, jokaiseen paikkaan on tekijänsä, kaikki ei sovi kaikille.
Nykyinen työpaikkani on keskussairaalan kirurginen osasto, jossa hoidetaan kolmen eri erikoisalan potilaita, olen täällä nyt neljättä vuotta. En vaihtaisi ainakaan vielä tätä mihinkään. Olen ollut kahdessa muussa paikassa ennen tätä, ei ollut työn puolesta valittamista niissäkään.
Joustavaakin tämä on. En äkkiä osaisi nimetä mitään muuta työpaikkaa/ammattia, josta voisin jäädä vuodeksi tekemään pelkkää yötyötä siitä syystä, että lapseni aloittaa koulun, ja haluan olla laittamassa hänet aamuisin kouluun ja olla iltapäivisin kotona vastaanottamassa häntä, hyödyntäen yötyön aikahyvitykset ja tehden 30 tuntista työviikkoa täydellä kuukausipalkalla.
Kaikenkaikkiaan tämä ammatti taitaa olla minulle se kutsumusammatti - mitä siitä, jos tällä ei rikastu, pääasia, että töihin on kiva lähteä ja että siellä viihtyy.

Hoitaja, Lääkärit ja muut sotealan ammattilaiset. Älkää jääkö terveysalalle vaan siirtykää muihin tehtäviin. Elämä on lyhyt.

Työ on juuri niin rankkaa kuin kerrotaan.
Hyviä puolia on että töitä riittää. Henkisesti kaikkein raskainta.