Parannuin anoreksiasa lopulta, kun tajusin se tosiseikan, että kukaan ulkopuolinen ei ollut väähääkään kiinnostunut siitä, että oliko painoni nyt sitten 40 kiloo, 50 kiloo tai 60 kiloo.
Ainoa joka sen huomasi, olin minä itse. Tein vaan asiasta omassa päässäni mukamas maailman tärkeimmän jutun. Hassua. Tuhota oma elämänsä tuijottamalla omaa kroppaansa ja olemattomia läskejä, kun on nuori ja pitäisi elää täysillä ja nauttia kaikesta.
- toivon voimia kaikille. Ajatelkaa. Loppujenlopuksi tuotatte vain turhaa kärsimystä itsellenne. Ei oo sitten 30 kymppisena kiva muistella sitä 'upeeta' nuoruutta, kun sen on tuhlannut ja tuhonnut täysin turhanpäiväiseen kilojen vahtimiseen.
Ainoa joka sen huomasi, olin minä itse. Tein vaan asiasta omassa päässäni mukamas maailman tärkeimmän jutun. Hassua. Tuhota oma elämänsä tuijottamalla omaa kroppaansa ja olemattomia läskejä, kun on nuori ja pitäisi elää täysillä ja nauttia kaikesta.
- toivon voimia kaikille. Ajatelkaa. Loppujenlopuksi tuotatte vain turhaa kärsimystä itsellenne. Ei oo sitten 30 kymppisena kiva muistella sitä 'upeeta' nuoruutta, kun sen on tuhlannut ja tuhonnut täysin turhanpäiväiseen kilojen vahtimiseen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Hieno juttu!!!Tsemppiä elämässä eteenpäin(että tulin hyvälle mielelle tosta sun kirjoituksesta)anoreksiasta tosiaan voi parantua!
Hienoa ja hauskaa Halloweenia!
Ziituli, voinko kysyä, että alkoivatko kuukautisesi uudelleel parantumisen myötä?
Kyllä ne alkoivat, tosin siihen meni nelisen kuukautta siitä, kun olin saavuttanut lähes sen normaalipainon.
Hyvä kuulla, että näin kävi.