"I have a dream..."
Kenties vielä joskus näemme päivän, jolloin perhe- ja ystävyyssuhteet ovat liian kallisarvoisia Jumalan lahjoja uhrattavaksi, hyväksynnän saamiseksi pelottavan uskonyhteisön silmissä.
Kenties vielä joskus näemme päivän, jolloin perhe- ja ystävyyssuhteet ovat liian kallisarvoisia Jumalan lahjoja uhrattavaksi, hyväksynnän saamiseksi pelottavan uskonyhteisön silmissä.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Sitä samaa toivon myös minä, vaikka olen täysin ulkopuolinen. Miten saisimme voimia heille, jotka eivät halua uhrata, ja jotta he saisivat voimia ja rohkeutta asettaa perhe- ja ystävyyssuhteet uskonyhteisöä tärkeämmäksi.
oikein. Kyllä perhesiteet pitää pitää rakkaana ja arvossa. Uskonyhteisökin on tois-sijainen, mutta usko Jeesuksen ansiottomaan armoon omalle kohdalle on kuitenkin aarre kallein. Se ei vaadi ja pakota eristäytymään omista rakkaista. .....mutta jos sinulla ei ole rakkautta, olet "helisevä vaski ja kilisevä kulkunen..."
Olen "epähenkilö" perheessäni näkemysteni tähden. Minua ei ole olemassa heille.
Kaikki muut ovat vanhoillislestadiolaisia. Minä en. Ajattelen monista elämänkysymyksistä itse asiassa lopulta aika lailla samansuuntaisesti kuin he. Eivät elämänarvot niin kaukana ole. Pidän arvossa vastuullisuutta ja toisesta huolehtimista, myönteistä lähimmäisyyttä ja keskinäistä rakkautta. En varmaankaan ole täydellinen ihminen, mutta en ole myöskään mikään rikollinen.
Mutta välit minuun on katkaistu eikä kanssani haluta olla tekemisissä. Turhaan kutsun sisaruksiani kylään. Minua ei kutsuta koskaan perhejuhliin. Yhteydet ovat poikki.
omaksi vapahtajaksesi, sitä ei srk, eikä s-na voi estää, jos uskot ansiottoman armon viallisena ihmisenä.
Kaikki me olemme täydellisiä ihmisiä. Meillä vain on vain meidän ihmisten itsemme keksimiä vajavaisuuksia, virheitä, syntejä, puutteita jne. Joskus teemme jotain sellaista, jota eivät toiset hyväksy tai emme hyväksy itse, mutta TÄYDELLISIÄ ME OLEMME KAIKKI!
Satuttaa niin kovin tuo sinun asiasi, mutta olethan siitä varmaan itsekin tietoinen, että uskonyhteisö on sokaissut läheistesi silmät? Jälleennäkemisen riemu on varmaan sitäkin ihanampaa kun vuosien jälkeen voitte toisenne tavata, kun unelmasi on totta.
Sukuamme ja perhettämme on uskonto repinyt hajalleen -70 luvulta lähtien. Ei luulisi se olleen Jeesuksenkaan tarkoitus saattaa ihmisiä vihaan ja katkeruuteen toisiaan kohtaan. Tilanne ei ole suinkaan sellainen että pahat epäuskoiset kampittavat uskovaisia. Uskovaiset sukulaiset kyllä keksivät myös kaikenlaista pahaa puhuttavaa epäuskoisista sukulaisista.
Perinnönjako, häät, hautajaiset, sukujuhlat, kaikki yhteiset tilaisuudet ovat kyräilyä toisia kohtaan.
Äiti hylkää lapsensa uskon takia. Lapsi katkaisee suhteet vanhempiin uskon takia. Häihin ei tulla uskon takia. Hautajaisiin ei lähetetä edes adressia uskon takia. kummeiksi ei pyydetä uskon takia.
Ja kaiken yllä kaikuu opetus eriseuraista karta. Älkää heitä tervehtikö ja pitäkää pakanoina ja publikaaneina.
Elämän ylläpitäjinä on aina pitänyt kunnioittaa ja huolehtia läheisistään, kasvinkumppaneistaan, vanhemmistaan, sukulaisistaan. Tämä on ollut kaikissa kulttuureissa PYHÄ asia.
SRK:n hoitokokousopit mursivat tämän pyhän ja ihmisen hyvinvoinnille kaikissa elämänvaiheissa välttämättömän asian.
Joutua oman perheensä ja sukunsa hylkäämäksi - miten sellainen voisi olla Jeesuksen opetuksen mukainen menettely?
missä joukoissa Jeesus kulki??
Oliko Hän "parhaiden ihmisten ystävä?
Pitäisi kalahtaa, jos ei tunto ole ihan paatunut.
on kyllä ilmennyt läheistenkin "kavaltamista".
Kommunismin ja fasismin hallitsemista valtioista löytyy viime vuosisadalta esimerkkejä pilvin pimein.
Mutta eikö tällaisesta epäinhimillisestä käyttäytymisestä leheisiään kohtaan tule kantaa jokaisen ihmisen itse vastuu? Ei syytä käyttäytymiselleen voi vierittää jollekin yhdistykselle. Lähimmäiset, oman perheen jäsenet, ovat Jumalan lahja, ja sellaisena heitä tulee kohdella, olivatpa samassa tai eri uskossa.
Jos tätä perhesidettä on murtamassa, siitä ei voi syyttää SRK:ta vaan ihmistä itseään.
Jumalan sana ei anna sellaiseen hyljeksimiseen lupaa!
Muistatko tapauksen Sveitsistä vai missä se oli kun koko yhteisö teki joukkoitsemurhan?
Kun pienestä lapsesta alkaen opetetaan jotain tiettyä juttua ja kasvatetaan siihen, että usko tai uskonto on ylitse perhesiteiden niin ihmisen on vaikea siitä aikuisena luopua. Pelko on vahva tekijä, vaikka ulkopuolisesta tuntuu ihan hullulle koko touhu. He jotka pois heitettiin, heitä eivät ota sukulaiset takaisin. Uskoon jääneet ovat ne, jotka pelkäävät joutuvansa kadotukseen, jos ovat tekemisissä väärähenkisten kanssa. Tukea tarvitsee kumpikin osapuoli.
"Uskonsa kieltäneitä lapsia" alettiin syrjiä eikä heidän parisuhteitaan noteerattu miksikään, koska he olivat aiheuttaneet vanhemmilleen suuren häpeän tuomalla vanhempien kasvatuksen epäonnistumisen julki. Sitä vl-vanhemmat kostivat/kostavat lapselleen.
Kuinka lapsi voi yhtäkkiä olla vl-vanhemmilleen "epäihminen"? Helposti, eroaa tai erotetaan vain vl-yhteisöstä, niin vanhempien ehdollinen rakkaus saavuttaa määränsä ja lapsi putoaa "rakkauden" ulkopuolelle...
Te olette niin julmia lähimmäisillenne, ettei uskoisi Suomessa tuollaista tapahtuneen!
Nimimerkki: "Huomisesta lähtien alat maksaa vuokraa ja ruokarahaa!"
Ilmeisesti et tunne vl-yhtisöä kun ihmettelet kuinka joku järjestö voi kieltää lastensa tapaamisen. Kyllä SRK kykenee. SRK kykemee heittämään toisia pelotellakseen ihmisiä saatanallekin ihan tuosta vaan. Olen nähnyt liian monta kertaa.
Mihin SRK ei kuuliaisten alamaistensa kautta kykenisi? En edes tiedä, mitä SRK:n käskyä he eivät noudattaisi!