Nyt kysyisin joltakin, joka tuntee vahingonkorvauslakia ja liikennevakuutuslakia:
Onko liikenneonnettomuudessa syyttömän osapuolen syylliselle esittämillä korvausvaatimuksilla syntyneistä vahingoista, joita liikennevakuutus ei korvaa, menestymismahdollisuuksia oikeudessa?
Oma järkeni sanoisi, että jos tärvelee toisen henkilön omaisuutta käyttökelvottomaksi, on toiselle henkilölle pyrittävä korvaamaan vahinko, sekä myös pyrittävä järjestämään asiat niin, että hänelle ei aiheudu tästä haittaa. Liikennevakuutukset eivät toimi näin. Liikennevakuutus ei esimerkiksi huomioi sijaisauton myöntämisestä päätettäessä muita autonkäyttötarpeita, kuin työstä, terveydentilasta jne. johtuvan välttämättömän tarpeen. Minusta jo tämä tarveharkintaisuus on raivostuttavan käsittämätöntä. En ole ostanut itselleni autoa sitä varten, että se seisoisi korjaamolla jonkun toisen tärvelemänä, vaan koska haluan käyttää sitä liikkumiseen.
Minulle on tapahtunut juuri edellä kuvailemallani tavalla. Kuljen vaimoni kanssa yhdessä autollamme töihin, ja viemme lapsemme päivähoitoon matkalla. Syyllisen osapuolen vakuutusyhtiö ei huomioinut näitä tarpeita millään tavalla, vaan kieltäytyi myöntämästä meille sijaisautoa, koska lain mukaan sitä ei meille tullut myöntää, koska kumpikin pääsemme töihin julkisilla kulkuneuvoilla. Tosin vakuutusyhtiön maksama korvaus ei riittänyt kattamaan julkisten ajoneuvojen käytöstä tulleita kustannuksia, eikä julkisia kulkuneuvoja käyttäen ollut mahdollista tehdä normaalin pituista työpäivää niin, että ehdimme myös hakea lapsemme päivähoidosta ennen hoitopaikan sulkeutumista.
Mielestäni minulle aiheutui vahinkoa, jota vakuutusyhtiö ei korvannut, eikä kukaan muukaan. Minua jäi vaivaamaan, että jos olisin esittänyt vuokra-autokuluista korvausvaatimuksen suoraan kolarin syylliselle osapuolelle, siltä ajalta, kun en voinut tämän törttöilystä johtuen käyttää omaa autoani, olisiko tällaisella vaatimuksella ollut menestysmahdollisuuksia oikeudessa, jos vastapuoli olisi kieltäytynyt korvaamasta vaadittuja kuluja ja olisin riitauttanut asian ja vienyt sen oikeuden ratkaistavaksi?
Vai riittääkö se, että autovakuutuslaissa sanotaan: "Moottoriajoneuvon liikenteeseen käyttämisestä aiheutunut henkilö tai omaisuusvahinko, jota jäljempänä sanotaan liikennevahingoksi, korvataan ajoneuvoa varten annetusta liikennevakuutuksesta tämän lain mukaan."
Kun tuossa sanotaan, että liikenne vahinko korvataan tämän lain mukaan, niin mitä tuon lain mukaan maksetaan, niin sillä kaikki on korvattu ja muut vaatimukset ovat pätemättömiä ja piste.
Tuppasi kieltämättä vähän ärsyttämäänkin silloin räntäsateessa bussipysäkille aamuisin kävellessä ja se kaveri vaan naureskeli silloin kun se kolari sattui. Hän ruttasi työpaikkansa auton ja jatkoi elämäänsä niinkuin ennenkin. Mulla alkoi kauhea rumba taistella vakuutusyhtiön kanssa, riidellä vakuutustarkastajan kanssa, etsiä uutta autoa ja vielä yrittää käydä töissäkin siinä samalla. Kohtuus olisi ollut, että mun normaalielämäni ei olisi mennyt vituiksi, vaan että olisin saanut vuokra-auton ja voinut jatkaa elämääni normaalisti. Kaikki puhuivat vaan rahasta, vaikka AUTO multa oli tuhottu, eikä rahaa viety!
Onko liikenneonnettomuudessa syyttömän osapuolen syylliselle esittämillä korvausvaatimuksilla syntyneistä vahingoista, joita liikennevakuutus ei korvaa, menestymismahdollisuuksia oikeudessa?
Oma järkeni sanoisi, että jos tärvelee toisen henkilön omaisuutta käyttökelvottomaksi, on toiselle henkilölle pyrittävä korvaamaan vahinko, sekä myös pyrittävä järjestämään asiat niin, että hänelle ei aiheudu tästä haittaa. Liikennevakuutukset eivät toimi näin. Liikennevakuutus ei esimerkiksi huomioi sijaisauton myöntämisestä päätettäessä muita autonkäyttötarpeita, kuin työstä, terveydentilasta jne. johtuvan välttämättömän tarpeen. Minusta jo tämä tarveharkintaisuus on raivostuttavan käsittämätöntä. En ole ostanut itselleni autoa sitä varten, että se seisoisi korjaamolla jonkun toisen tärvelemänä, vaan koska haluan käyttää sitä liikkumiseen.
Minulle on tapahtunut juuri edellä kuvailemallani tavalla. Kuljen vaimoni kanssa yhdessä autollamme töihin, ja viemme lapsemme päivähoitoon matkalla. Syyllisen osapuolen vakuutusyhtiö ei huomioinut näitä tarpeita millään tavalla, vaan kieltäytyi myöntämästä meille sijaisautoa, koska lain mukaan sitä ei meille tullut myöntää, koska kumpikin pääsemme töihin julkisilla kulkuneuvoilla. Tosin vakuutusyhtiön maksama korvaus ei riittänyt kattamaan julkisten ajoneuvojen käytöstä tulleita kustannuksia, eikä julkisia kulkuneuvoja käyttäen ollut mahdollista tehdä normaalin pituista työpäivää niin, että ehdimme myös hakea lapsemme päivähoidosta ennen hoitopaikan sulkeutumista.
Mielestäni minulle aiheutui vahinkoa, jota vakuutusyhtiö ei korvannut, eikä kukaan muukaan. Minua jäi vaivaamaan, että jos olisin esittänyt vuokra-autokuluista korvausvaatimuksen suoraan kolarin syylliselle osapuolelle, siltä ajalta, kun en voinut tämän törttöilystä johtuen käyttää omaa autoani, olisiko tällaisella vaatimuksella ollut menestysmahdollisuuksia oikeudessa, jos vastapuoli olisi kieltäytynyt korvaamasta vaadittuja kuluja ja olisin riitauttanut asian ja vienyt sen oikeuden ratkaistavaksi?
Vai riittääkö se, että autovakuutuslaissa sanotaan: "Moottoriajoneuvon liikenteeseen käyttämisestä aiheutunut henkilö tai omaisuusvahinko, jota jäljempänä sanotaan liikennevahingoksi, korvataan ajoneuvoa varten annetusta liikennevakuutuksesta tämän lain mukaan."
Kun tuossa sanotaan, että liikenne vahinko korvataan tämän lain mukaan, niin mitä tuon lain mukaan maksetaan, niin sillä kaikki on korvattu ja muut vaatimukset ovat pätemättömiä ja piste.
Tuppasi kieltämättä vähän ärsyttämäänkin silloin räntäsateessa bussipysäkille aamuisin kävellessä ja se kaveri vaan naureskeli silloin kun se kolari sattui. Hän ruttasi työpaikkansa auton ja jatkoi elämäänsä niinkuin ennenkin. Mulla alkoi kauhea rumba taistella vakuutusyhtiön kanssa, riidellä vakuutustarkastajan kanssa, etsiä uutta autoa ja vielä yrittää käydä töissäkin siinä samalla. Kohtuus olisi ollut, että mun normaalielämäni ei olisi mennyt vituiksi, vaan että olisin saanut vuokra-auton ja voinut jatkaa elämääni normaalisti. Kaikki puhuivat vaan rahasta, vaikka AUTO multa oli tuhottu, eikä rahaa viety!
Vastaukset 9
Vanhimmat
Aika pitkä kysymys, mutta kyllähän tuosta peruspointin saa irti.
Huomioon on otettu kohdallasi juuri ne seikat ja niistä korvaukset hoidettu, jotka tuollaisessa tilanteessa nykysysteemien mukaan menevätkin. Tuo kaikki muu menee sitten jo ns. korkeampaan matematiikkaan enkä ole koskaan kyllä ainakaan itse kuullut moisista tulleen mitään lisäkorvausta. Eli nämä "tarpeet" joista puhut, ovat sitten asioita jotka jokaisen tarvitsee henkilökohtaisesti ratkaista parhaaksikatsomallaan tavalla. Systeemihän menisi muuten siihen, että mentäisiin mitä uskomattomimpiin (ja kalliisiin) sijaisratkaisuihin ja yritettäisiin näitä korvautella.
Eli vastaus kysymykseesi: Itse en näkisi kyllä minkäänlaisia menestymisen mahdollisuuksia tuossa tilanteessa. Ne on hoidettu, mitkä liukuhihnalta katsotaankin. Ihan ratasmaisen koneiston kautta nuo tuollaiset aina menevät. Ja nuo
Mutta internetohjeet ovat aina internetohjeita, joten jos nyt aivan pilkuntarkasti haluat asian selvittää niin soita jollekulle asianajajalle, varaa aika ja esitä asia. Ei siihen nyt kummoisia summia kulu, kun kysyy onko menestymisen mahdollisuuksia. Ei täysin kuolleita juttuja kukaan ala suosittelemaan jatkotoimenpiteisiin.
Kyllä pääsääntö on niin, että vahinkoa kärsinyt joutuu itse "juoksemaan asioilla". Eli vahinkoa aiheuttaneen korvausvelvollisuus rajoittuu vain rahalliseen korvaukseen, esim. auton korjauksen maksaminen, mutta kaikki muu jää vahinkoa kärsineen niskoille.
Näinhän se on. Vahingon aiheuttaneen auton vakuutusyhtiö antaa kormaamolle laskutusoikeuden ja maksaa laskun, mutta kaikesta muusta joutuu tappelemaan.
Mitään vaivaa ja harmia vakuutusyhtiö ei korvaa.
... että vaikka itse olin ostanut auton, koska katson tarvitsevani sitä, en voinut käyttää sitä, koska toinen ihminen tärveli sen. Sen sijaan toiset päättivät puolestani, että kuskaappa poika lapsesi päiväkotiin ja tee ruokakauppareissusi bussilla vaan.
Hyväksyisitkö sinä omalla kohdallasi, jos joku vain ilmoittaisi, että "Katsomme, ettet tarvitse välttämättä autoasi." Ja sitten et voisi enää käyttää sitä? Siitähän tässä viimekädessä on kysymys.
Ei noissa pienissä pelkkää peltiä kuluttaneissa liikennevahingoissa tunnetakaan muuta kuin vahingonaiheuttajan rahallinen korvausvastuu. Eli siis se mikä menee vakuutusten kautta.
On siinä toisaalta puolensakin, ettei tällaisissa voi kukaan nostella mitään turhia jälkikäteisjuttuja pienehköjen lisäkorvausten toivossa. Tekisi varmaan gutaa muutenkin ruuhkaisille oikeuslaitoksille...Kukaanhan ei varmaan ikinä yrittäisi kalastaa "vähän ylimääräistä":)
Niin. Mikähän se turha juttu voisi olla? Minulta oli toisen henkilön toimesta estetty oman autonki käyttö, niin olisiko se jotenkin normaalin oikeustajun vastaista, että saisin auton siksi aikaa, kun taas voin käyttää omaani?
Onko se viimekädessä jonkun toisen tarveharkintaan perustuva asia, että jos olen ostanut auton, voinko käyttää sitä siihen mitä varten sen olen ostanut? EI mahdu mun järkeeni tuo logiikka, ei sitten millään!
Vakuutusyhtiö on katsonut:
A) Vauriot ja korvannut ne (ei muuta yleensä tarvitse tehdäkään)
B) Liikkumisenne EI ESTY, eli ei tule kohtuutonta vaivaa työmatkoista. (Tarkoittaen, että työpaikat ovat kohtuumatkojen päässä ja sinne pääsee vaivattomasti julkisilla. Ei niin pitkälle mennä, että piiruntarkkaan katsottaisiin aikataulut. Jos on vuoroja tasaisesti ja säännöllisesti plus ei mikään peräkylä niin se riittää).
C) Tuskinpa tätä kukaan on edes katsonut niin hirvittävän tarkkaan mutta tuo lapsen tarhaanvientikin on täysin selkeä juttu. Vuoroja menee, saatte niiden puitteissa homman toimimaan ja olisitte kysyttäessä itsekin joutuneet myöntämään ettei siinä ongelmaa ole. Ainoastaan vähän aikataulujen rukkaamista.
Ei nyt kannata hihojaan polttaa tällaisen takia, rutiinihommeleita isoissa koneistoissa. Eivät ne autot nyt korjaamoilla seiso niin tuhottomia aikoja että siitä mitään suuria rahallisia menetyksiä tulee. Se on sitäpaitsi yleinen kuvio ettei korvaavia autoja huoltojen/korjausten ajaksi juuri koskaan anneta kaupunkialueilla kuin terveydellisistä syistä ja ikä on aika iso kriteeri myös.
Enemmän nyt taitaa harmittaa tämä mainitsemasi räntäsateessa seisominen.
... sitä näkemystä, että viimekädessä joku toinen voi käyttää tarveharkintaa siihen, voinko liikkua autolla, jos kerran olen auton käyttööni hankkinut.
Kiitokset kaikille vastanneille!
Vielä tästä asiasta muutamat pointit:
1) Jos joku tietää ja voisi vastata, vielä kaipaisin kovaa lakitekstiä tämän asian tueksi. Vai onko se kova lakiteksti tosiaan se, että laissa sanotaan: "....korvataan ajoneuvoa varten annetusta liikennevakuutuksesta tämän lain mukaan."
2) Heti ensimmäisenä vakuutusyhtiöllekin totesin, että ensisijaisesti minä koin ja katsoin kärsineen muuta, kuin rahallista vahinkoa. Monet vastaajatkin mielestäni näkivät tämän etupäässä rahallisena kysymyksenä: rutatun pellin saa kuntoon rahallisella korvauksella. Ja näinhän se onkin! VARSINAINEN vahinko, joka aiheutui, olisi myös ollut helposti, selkeästi ja eksaktisti korvattavissa rahalla: Minulta tärveltiin auto niin etten sitä voinut käyttää. Kaiken järjen mukaan korvaus asiasta olisi se, että minä saan myös siksi aikaa tilalle auton, kun en omaani voi käyttää. Ymmärrän, että laki ei mahdollisesti tätä näkemystä tue eikä tunne, mutta tästähän näissä asioissa nimenomaan on kysymys! Jos joku ostaa auton, hän ostaa sen siksi että voi liikkua sillä. Minusta henk.koht. on törkeätä, että raha-asiat ovat siinä mielessä ainoat, joita tässä huomioidaan. Ajatellaampa, että olisi ollut vaikka hiihtoloma-aika, ja vahinkoa kärsinyt perhe olisi tehnyt lomasuunnitelman käydä mummolassa, sukulaisissa ja vaikkapa jossakin hiihtokeskuksessa laskettelemassa parina päivänä. Minusta se, että henkilön suunnittelema talviloma perheensä kanssa kyseisen talven osalta menee täysin piloille, on sellainen vahinko, jota edes rahalla sinänsä ei voi korvata, jos etukäteen suunniteltu ja odotettu loma meneekin kotipihassa lumiukkojen tekemiseksi ja bussilla ruokakaupassa käymiseksi. Olisi varsin helppoa, eksaktia ja selkeää, eikä edes kovin kallista, korvata vakuutuksesta perheelle auto käyttöön siksi ajaksi, kun he eivät omaa autoaan voi käyttää. Tällöin voitaisiin puhua varsinaisesta vahingon korvauksesta.
Minä en pysty näkemään, miten tästä tulisi monimutkaisia tapauskohtaisia ceissejä. Periaate: Auto tärvelty -> auto tilalle. Asia sillä selvä ja elämä jatkuu kaikilla kuten ennenkin. Mikähän tässä on niin vaikeaa tajuta? Minusta se on yksinkertaisesti väärin, että joku toinen soveltaa tarveharkintaa siihen, että kun olen hankkinut auton, niin tarvitsenko sitä vai en.
Hyvää syksyn jatkoa! Kyllä tässä taas on elämä raiteillaan, vaikka hatutuskäyrä kävi kyllä huippulukemissa.