mitä voisin tehdä isosiskoni hyväksi,hän on alkoholisti juo niin kauan kun on rahaa tai juotavaa jostain saa.hoidossakin on ollut 15 vuoden aikana ainekin kaks kertaa.onneksi hän asuu pohjoisessa minä etelässä välimatkaa on ainekin 800kilometriä..sanon onneksi siksi että olen lopen uupunut jo pelkkiin kesälomiin kun hän tulee ja juo,juo ja juo..tekee hölmöyksiä sit vielä kännissä ja saattaa hävitä useammaksi päiväksi sit on hirveä huoli missä hän on.miehet käyttää hyväkseen,raiskatuksi hän on tullut monen monta kertaa ja kun selviää niin hinkkaa ihonsa verille juuriharjalla kun tuntee itsensä niin likaiseksi nämä hän on itse kertonut.vasta toissa kesänä hän myönsi mulle että on alkoholisti,tiennyt olen sen kuitenkin jo kauan.viime kesänä kun piilotin kaiken alkoholin pienistä pulloista lähtien,tykkään kerätä niitä,niin näin ihanan siskoni selvinpäin kokonaista kolme päivää kun narrasin ettei mullakan ole rahaa enkä antanut lainaksi vaikka hän pyysi et ois saanu tupakkaa..hain itse tupakat hälle keaupasta.siis kolme päivää selvinpäin mun näkyvillä moniin vuosiin..huomasin kuinka fiksu ja ihana hän on..mitä ei kännissä kun hän on niin ei huomaa..mut heti kun hän sai rahaa niin putki alkoi.viimeeksi hän soitti lauantai aamuna,kännissä,narrasi ettei ole juonut paitsi nyt perjantai iltana...ja oli aamu!!! yritän tukea häntä kun soittaa..mutta ei soita koskaan selvinpäin.en tiedä mitä tekisin,hän kuolee tällä menolla pian.mieskin juo reippaasti,mulla on aika raskasta.
neuvokaa
elämän nälkä
11984
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Et voi tehdä siskosi hyväksi oikeastaan muuta, kuin olemalla auttamatta ja lohduttamatta häntä juomakausinaan. Auttaminen on ajankohtaista vasta, kun hänelle syntyy vilpitön pyrkimys raittiuteen.
Juopuneen valistaminen on silkkaa energian tuhlaamista.
Tuossa infoa:
http://www.al-anon.fi/
http://www.suomenaa.fi/auttava.html
http://www.a-klinikka.fi/yhteystiedot/kaikki.html
http://www.apua.info/fi-FI/apuanopeasti/
tuntuu vain niin julmalta olla auttamatta.mietityttää myös et mitä hän hakee kun välillä keksii kaikkea esim.viimeeksi et hänellä on kohtusyöpä...sit seuraavan kerran kun kysyin siitä niin hän kierteli ja kaarteli ja nyt ei ole puhettakaan et sellainen olisi.huomion hakuako? pistää toiset pelkäämään puolestaan vielä normaalia enemmän,mä tän kyllä jaksan..varmaanki..mut vanha äitini välttämättä ei,hän suree niin kovasti tätä juttua.kiitos linkeistä ja avusta!:-)
Sinä sen sanoit.
Ainakin osaksi on kyse huomion hakemisesta.
Huomioi siskoasi vasta, kun hän on selvimpäin taikka kun hän edes yrittää vähentää.
Yhtä.Poltteli jo viinanhimo, mutta kirjoituksesi luettuani, muistin mitä elämäni on ollut.Enkä halua sinne takasin.Voimia sinulle!
Koskettava tarina.Onhan se kurjaa kun oma sisko om mennyt tohon jamaan .
Tähän auttaa ainostaan siskosi tajuaminen missä jamassa hän on.Parantuminen lähtee itsestä mitkään terapiat ei auta tähän hommaan.
Pitää katsoa mistä tämä pako viinan vapauttamaan olotilaan johtuu .Onko seura huonoa .Puuttuko lähiympäristöstä hyvä lämmin suhde jonka voimalla voi elämän pikku karikot voittaa.Vaikea sanoa kun en tiedä elänkertaa mutta ,RAKKAUS se on ainut lääke joka ei maksa mitään ja sen voimalla on parannuttu pahemista sairuksista kuin mitä alkoholismi on.
Voimia sinulle ja kaikkea hyvää tässä projektissa siskosi puolesta .
Se on vähän niinkuin, ett jos alkoholistia kiellät tai huomautat juomisesta, niin jumankauta hänhän juo jos tykkää ja mitä se muille kuuluu? Hän päättää itse asioistaan.
Älä käske älä kiellä.
Yksi askel tajuta, että viina on pahaksi, kun tajuaa, että ystävät jättää, jos juo - juo liikaa.
hänellä oli kaikki miesja kaksi ihanaa pientä poikaa..tosin hän joutui kaukana pohjoisessa olemaan hyvin yksin,mies reissuhommissa.lapset oli pieniä kun jokapäiväinen juominen alkoi..erohan sen seurauksena ensin oli,sisko sai lapset mut juominen jatkui vaan..liian monta vuotta lapset joutui olemaan tavallaan heitteillä..selvinpäin sisko oli hyvä äiti mut kun ne selvät päivät oli niin vähissä.muistan vanhemman pojan joka on kummipoikani itkeneen useampaan kertaan et älä äiti juo..:-( no siitä seurasi se et lapset onneksi siirrettiin isänsä luokse asumaan.mut sit alkoi syytökset..lapset on häneltä viety ja me rakastamme enemmän hänen miestä kun häntä..yms. monta kertaa sanoin et sinua me rakastetaan et itsekkin varmasti tiedät miksi tämä ratkaisu oli tehtävä.nyt kummipoikani on täysiikäinen ja toinenkin pian,mut arvet heidän sielussaan on suuret:-( toivoisin vastausta jos jollain on saman tapaista omaa kokemusta siitä,että miksi alkoholi vie voiton ,jopa kaikista rakkaimmista,eli omista lapsista? onko se riippuvuus ja oma sisäinen tuska niin suuri? mä ajattelisin niin et mulle olisi kaiken suurin tuska maailmassa se jos lapseni menettäisin..vaikkei sisko heitä menettänyt muuta kun muualle asumaan.näki kyllä poikia,lupasi olla juomatta silloin kun pojat tulee..melkein joka kerta petti lupauksen,lapsilla oli/on edelleen hyvin paha olla äitinsä tähden.
kirjoituksestani saa herkästi sen käsityksen et mä olisin ollut lapsia siirtämässä,en ollut hän on asunut aina liian kaukana kyllä se oli sosiaalitoimi mikä sen teki.minä vaan tiedän ne asiat mitkä sisko on kertonut,lapset on kertoneet ja siskon ex-mies..mutta niissäkin on jo liikaa.joskus olen miettinyt et voisko tuollaisen tapauksen kuin siskoni yrittää laittaa pakkohoitoon..vaan auttaisko sekään? itsetuhoiset kai saa laitettua jos on vaaraksi itselleen ja tuo kyllä on..ihme että on vielä hengissä.
Alkoholismi on tosiaan sairaus. Alkoholisti ei juo aiheuttaakseen tuskaa läheisilleen vaan siksi, että on alkoholisti. Varmasti sisaresi on rakastanut ja rakastaa edelleenkin lapsiaan, mutta sairaus on saanut yliotteen. Juominen aiheuttaa ainakin pitemmälle ehdittyään aina suurta tuskaa myös alkoholistille itselleen, kuten mikä tahansa vakava sairaus.
Valitettavasti alkoholistia ei voida auttaa, jos hän ei itse halua apua.
Hyvä naisystäväni raitistui viime syksynä, mutta tätä oli edeltänyt se, että hänen omat lapsensa kieltäytyivät enää tapaamasta häntä. Hänen ei annettu tavata lapsenlapsiaan, hänen ei annettu edes soittaa ja jos hän soitti, omat lapset sulkivat heti puhelimen. Myös minä kieltäydyin puhumasta puhelimessa (en enää jaksanut kännisen loputtomia itsesäälisiä jorinoita) hänen kanssaan enkä kutsunut häntä enää meille, vaikka hän kovasti olisi halunnut. Suostuin vain vastaamaan kirjeisiin, jos hän kirjoittaisi. -
Seuraava kirje tulikin sitten reilun puolen vuoden kuluttua: Hän oli omatoimisesti hakeutunut katkolle, saanut siellä AA-sanoman ja ollut raittiina jo lähes kuukauden. Kyyneleet nousivat silmiini, kun sain tuon kirjeen. Niin monet vuodet olin rukoillut hänen puolestaan ja varmaan koko lähipiiri oli tehnyt kaikkensa. Mutta vasta hänen jättämisensä lopulta yksin ihan itse viihtymään alkoholin kanssa sai hänet lopulta haluamaan muutosta.
noin mäkin oon asian ymmärtänyt et tuo todella on vakava sairaus tuo alkoholismi.täällä ollut aivan hirveät kelit talvi tuli yllättäen ja ensilunta tuiskusi viimeyön aikana 20-30 senttiä..pohjoisessa kovat pakkaset taas mikä aiheuttaa pelkoja tuon siskon puolesta jos se sammuu ulos niin paletuu ja ... kauheeta,äiti sanoi et hän ei jaksa enää..et hän on niin kova et ajattelee jos se kuolee niin hän ei pysty sitä huolehtimalla ja suremalla estää.joo-o oikeesti ei kantsis ajatella kun ei se asiaa auta vaan minkäs teet kun se vain usein tulee mieleen.tänne kaikille alkoholista irti pyrkiville hatun nosto ja toivotan oikein kovasti voimia päästä siitä pirulaisesta vapaaksi! joskus olen kuullut sanonnan et ilo ilman viinaa on teeskentelyä..voin sanoa toisin päin:ilo ilman viinaa on aitoa elämästä nauttivaa iloa..ei kännistä tuskan aiheuttamaa käkätystä! omaa kokemusta alkoholismista ei ole mut sen verran olen käyttänyt et tuon asian olen huomannut joskus itsessäni ja nykyään siskossa ja miehessä..tsemppiä kaikille vapaaksi pyrkiville!:-)