Olen menossa Kirjamessuille, jos myrskyn alta ehdin. No, onpa tuo auki vielä sunnuntainakin.
Ilman kirjoja en pärjää ollenkaan, olen kuin viiksikarvaton kissa. Kirja tai useampia on oltava käden ulottuvilla, mieluummin aloittamattomia. Kirjoja on kotona, lisää hamuan kirjastosta. Enkä messuiltakaan ilman uutta kirjaa pääse lähtemään. Nyt on sitäpaitsi aivan upea kirjasyksy - valtavasti kaikenlaisia uutuuksia!
Tykkään elämäkerroista, matkakirjoista, klassikoista, seikkailukirjoista, tietokirjoista, jos ne koskevat viestintää ja aika ajoin mitä tahnsa, mikä näyttää kivalta lukemiselta. Koiraa ei ole karvoihin katsomista, ei kirjaakaan. Antikvariaateissa koluan joskus, ne ovat kuin karkkikauppoja. Matkoille en voi lähteä ilman paria pokkaria. Koukussa olen.
Miten sinulla, tykkäätkö lukea, oletko kirjanystävä vai -vihaaja? Annatko lahjaksi kirjoja? Menetkö messuille?
Ilman kirjoja en pärjää ollenkaan, olen kuin viiksikarvaton kissa. Kirja tai useampia on oltava käden ulottuvilla, mieluummin aloittamattomia. Kirjoja on kotona, lisää hamuan kirjastosta. Enkä messuiltakaan ilman uutta kirjaa pääse lähtemään. Nyt on sitäpaitsi aivan upea kirjasyksy - valtavasti kaikenlaisia uutuuksia!
Tykkään elämäkerroista, matkakirjoista, klassikoista, seikkailukirjoista, tietokirjoista, jos ne koskevat viestintää ja aika ajoin mitä tahnsa, mikä näyttää kivalta lukemiselta. Koiraa ei ole karvoihin katsomista, ei kirjaakaan. Antikvariaateissa koluan joskus, ne ovat kuin karkkikauppoja. Matkoille en voi lähteä ilman paria pokkaria. Koukussa olen.
Miten sinulla, tykkäätkö lukea, oletko kirjanystävä vai -vihaaja? Annatko lahjaksi kirjoja? Menetkö messuille?
Vastaukset 14
Vanhimmat
Minulla on kaksi lippua messuille.Olin viime vuonna ensi kerran ja yllätyin:tosi hienot messut! Luultavasti menen lauantaina ja sunnuntaina. Siellä on niin paljon nähtävää ja koettavaa, ettei yhtenä päivänä jaksa omaksua. Minullekin tarttuu yhtä ja toista matkaan.Lukiossa ahmin yökaudet romaaneja.Vaikka olen ollut pari kuukautta eläkkeellä,en ole ehtinyt aloittaa tätä harrastusta uudelleen vielä. Työni takia jouduin lukemaan paljon ammattikirjallisuutta. Työurani aikana ehdin lukea vain vähän muuta, romaani on luettava heti loppuun, saa nähdä, milloin rumba alkaa.
olen lukenut, kun sen taidon opin. Ostan kirjoja, lainaan niitä. Tolstoit, Dostojevskit, Hemingwayt ym. muut klassikot luettu ensi kerran alle kaksikymppisenä, uudelleenkin jo useimmat. Paljon muuta siinä sivussa. Saatan kirjamessuillakin käydä.
Täällä yksi kirjatoukka. Olen "kaikkiruokainen", tosin lempilukemistani on joku salapoliisi-tai muu nopea tempoinen jännäri. Matkakirjat on myös mukavaa ajankulua. Valitettavasti minulla ei ole mahdollista lukea suomalaista kirjallisuuta kun ei täällä yksinkertaisesti ole sitä myynnissä. Edes kirjastosta ei löydy suomalaisia teoksia, jotain suurempaa kieliryhmää, espanjalaisia, ranskalaisia , kreikkalaisia y.m.
Annoin joululahjaksi lankomiehelleni takavuosina Kari Suomalaisen hauskan kirjan. Sain perästäpäin tietää mitä mieltä lahjan saaja siitä oli. Oli sanonut että mullahan on jo kirja. En tiedä tarkoittiko Raamattua?
Eikö teilläpäin sanota niin?
Täällä kuuluu usein, ilman, että siitä loukkaannutaan.
Minäkin annoin aikanaan rakkaalleni lahjaksi kirjoja,runoja-kuvittelin hänen pitävän niistä alkuaikojen keskustelujen perusteella.Oli vain suurta harhaa,kosiskeluleikkiä.Lopetin.Lapsenlapselleni annan kirjoja,luen hänelle---nautimme molemmat,vaikka hän on vielä pienivauva ,kuuntelee hymyilee,oppii ja osallistuu omalla tavallaan.
Uni ei tule ilman kirjaa.Luen niin kauan kun silmät alkavat itestään lurpahtaa kiinni.Olen ihastunut pohjoismaisiin dekkareihin mutta jostakin syystä naisten kirjoittamiin.En yleensä itse osta kirjoja vaan lainaan niitä kirjastosta.Nyt löysin monta uutta hyvää kirjaa.Joskus ei mitään ja silloin kokeilen jotain erilaista tekstiä.Olen vähän fakkiutunut samoihin kirjailijoihin.Päivä ei myöskään ala ilman sudokua.
Sama juttu. Kirja on terveellisempi unilääke kuin pillerit. Ja halvempi jos käyttää kirjastoa. Omaksi ostettuna kirjat ovat älyttömän hintaisia, ei meikäläisen rahat niihin riitä. Mutta onneksi on kirjasto!
Luen romaaneja ja dekkareita. Laidasta laitaan. Joskus myös elämäkertoja tai muistelmia. Minäkin olen huomannut, että dekkareissa naisten kirjoittamat ovat mielenkiintoisimpia. Mistään supersankareista en tykkää, en dekkarissa enkä filmeissä.
Romaaneissakin tarinat, jotka voisivat olla myös totta, ovat parhaita. Monestihan fiktio on puoliksi faktaa. Tapahtumat voivat olla välähdyksiä kirjoittajan omista tai hänen kuulemistaan kokemuksista, joita on vähän väritetty ja muunneltu...
Kirjoja luen, monenlaisia.
Aina on monta kirjaa menossa; runoja herkkiin hetkiin,
faktaa ja fiktiota tarpeen mukaan.
Lastenkirjojakin katselen niiden kauniiden kuvitusten takia.
Lahjaksi kirjoja annetaan ja saadaan.
Niitä myös lainataan ja kierrätetään.
- Sine libris cella, sine anima corpus.
- Kirjaton huone on kuin sieluton ruumis.
Mukavaa,että monia kirjat kiinnostavat. Jäipäs Huuhan huuhailemiset messuilla tänään haaveeksi. Oli myrsky vaan sellainen epeli, että hyvä kun pystyssä kauppareissulla pysyi.
Jotakin hyödyllistä on sentään tänään saatu aikaiseksi eli kävin kurssilla opiskelemassa, miten henkistä tukea annetaan. Tarpeen sekin. Messuille on kyllä päästävä vaikka kontaten viimeistään sunnuntaina jo pelkästään sen ihanan antikvariaattiosaston takia. Siellä kaltaisiamme sinkoilee runsain mitoin.
kirjaton elämä on kuin pilvinen päivä,lukeminen on parasta ajanvietettä mitä tiedän,on toki muutakin mukavaa,mutta kirja on aina käsillä.Voit aina valita mielentilaasi sopivan.Hylätä huonon,palata uudelleen ajatuksia herättävään,maailmankuva avartuu,mieli virkistyy ym,ym ym
Kävin joitakin vuosia sitten kirjamessuilla, mutta se ihmispaljous ja hälinä alkoi rasittaa. Päivän pelastus oli Kiasmassa samaan aikaan ollut pohjoisen taitelijan - Palsako hänen nimensä onkaan - näyttely. Kirjakaupoissa sen sijaan viihdyn (silloin kun ei ole ruuhkaa), katselen kirjoja siinä missä joku toinen viimeisintä vaatemuotia. Kirjat ovat kovin kalliita ostaa, mutta onneksi on kirjasto! Yleensä luen aloittamani kirjan loppuun, mutta Rushdien Keskiyön lapset on kirja (melkoinen järkäle), jonka olen nyt aloittanut ehkä peräti neljännen kerran, tällä kerralla on tarkoitus lukea loppuun. Kiehtova tarina, en ymmärrä, miksi se on aina jäänyt kesken.
oli eilenkin.Antikvariaattiosatolle täytyy mennä ensi kerralla arkena. Oli hyvä idea pitää ruokamessut samaan aikaan.Ostin vain sukulaislapsille kirjoja.
No, nyt on messut käyty. Väkeä oli kuin paremmissakin pidoissa ja kallista, kovin kallista oli. Muutama pokkari tarttui hihaan. Uutuuksille jouduin vain huokailemaan, jospa tarjouksista joskus saa tai toki kirjastosta tilaamalla. Ramppasin niin lennokkasti,että en jaksanut enää ruokamessuille mennä kiertelemään. Hyvät tuoksut sieltä kantautuivat.
Claes Andersson tuli nähtyä elävänä ja kirjailijakahvilassa istuksittua. Antikvariaattiosasto oli harvinaisen väljä, kun kävin siellä. Se olikin ainoa paikka,missä ei ollut tungosta. En olisi maksanut sisäänpääsystä 12 euroa, todella kallista. Onneksi oli vapaalippu. Olen viime aikoina ihmetellyt tätä messuhinnoittelua. Sisäänpääsyt ovat muutamassa vuodessa ponkaisseet ihmeellisiin korkeuksiin. Ehkä me olemme niin varakkaita sitten. Niin uskovat ainakin messujen järjestäjät.