OIKIS vai LÄÄKIS?

En osaa sanoa kumpaan on helpompi päästä sillä olen itse ainoastaan hakenut ja päässyt oikikseen. Epäilisin vastauksena olevan että jos olet hyvä luonnontieteissä sinun on helppo päästä lääkikseen kun taas jos sinulla on lukupäätä pääset helposti oikikseen.

Kannattaa miettiä kuitenkin pidemmälle. Oikiksesta valmistuttuasi joudut kamppailemaan hyvistä työpaikoista huomattavasti kovemmin kuin lääkiksestä valmistuttuasi. Lääkäreillä tulee olemaan tulevaisuudessakin varma työllistyminen kohtuupalkalla. Tämän päivän lääkäriliksoista sinun on kuitenkin turha haaveilla. Lääkäripula on tilapäinen ilmiö joka on ratkennut valmistumiseesi mennessä.

Lääkäreillä kansainvälinen työllistyminen on myös huomattavasti helpompaa kuin oikkareilla. Kv-työllistyvä oikkari on propagandasta huolimatta pikemminkin poikkeus kuin sääntö.

Toisaalta jos olet erittäin määrätietoinen ja työteliäs sekä oikeassa paikassa oikeaan aikaan voit päästä aivan eri luokan yhteiskunnalliseen asemaan oikiksesta käsin lääkikseen verrattuna.

Kumpaankin on vaikea päästä, mutta työtä tekemällä kyllä onnistuu.

Hakuvaiheessa ehkä suurin ero on siinä, että oikikseen haetaan aivan puhtaalta pöydältä eli lukion opinnoilla ei juuri merkitystä. Pääsykoekirjat julkaistaan kirjoitusten päätyttyä ja aikaa on kolmisen kuukautta.

Lääkikseen pyrkivän olisi syytä painaa matikkaa, fysiikkaa ja kemiaa jo aivan tosissaan lukion ekalta lähtien. Jos niissä on menestynyt, niin pääsykoekurimus on helpompi. Sitä iänikuista Galenostakin voi lueskella jo ennakkoon. Toki lääkikseenkin pääsee, vaikka lukio olisi mennytkin heikosti. Töitä se vaan vaatii.


Lääkiksestä valmistunut pääsee nykyisin suoraan töihin, mutta ei oikiksesta valmistuvilla kavereillakaan tunnu olevan vaikeuksia. Ongelmia on ehkä ennemminkin siinä, että valmistuneet haluaisivat jäädä opiskelupaikkakunnalle töihin ja niillä paikkakunnilla on ylitarjontaa lakimiehistä. En tosin usko, että jokainen halukas lääkärikään saa sitä työpaikkaa opiskelukaupungistaan kävelymatkan päästä kotoa. Sekä lääkärin että lakimiehen koulutuksessa on hyvänä puolena se, että töitä löytyy lähes joka kunnasta eli voi muuttaa mielensä mukaan tai esimerkiksi vaimon/miehen työmahdollisuuksien mukaan. Esimerkiksi KTM:lla tai DI:llä on niitä työmahdollisuuksia melko lailla rajoitetummin jossakin Kainuun korvessa.

Nuorella lääkärillä on parempi palkka kuin valmistuneella lakimiehellä. Mutta sekin johtuu pitkälle tilapäisestä (?) lääkäripulasta ja siitä, että lääkärin peruspalkan päälle tulee yleensä hyvät yö- ja viikonloppulisät. Ne on kyllä sitten omasta selkänahasta revittyjä. Kannattaa myös miettiä, että haluatko korkeasti koulutettuna työskennällä silmät ristissä yöt läpeensä jossakin takahikiän terveyskeskuksessa ja painia narkkareiden kanssa. Sitä kun se tahtoo monesti olla..


Jos ajatellaan yhteiskunnallista asemaa, niin julkisella sektorilla lakimiehenä pääsee suht helposti yläkerroksiin töihin. Esimerkiksi pienen kaupungin hallinnossa kaupunginlakimies on kaupunginjohtajan oikeana kätenä ja virkahierarkiassa huipulla. Saman kunnan terveyskeskuslääkäri tekee pakkotahtista työtä ja mummojen virta on ehtymätön. Ei siinä paljoa glamouria ole tarjolla.. Toki palkka on kohdallaan.


Kannattaisi varmaankin muutenkin poistaa se turha glamouri kummankin ammatin yltä. Keskiverto lääkäri jumittaa juurikin siellä pikkukunnan terveyskeskuksessa. Vastaavasti naapurissa kihlakunnanvirastossa syyttäjänä toimivan lakimiehen työpäivät täyttää ne iänikuiset rattijuopumukset. Ja samaa rataa vuodesta toiseen..

valmistuttuasi muistat pyrkiä (jonkun rapparin suosituksella tosin) rappareihin, niin tulevaisuutesi näyttää valoisalta. Tie tähtiin on alussaan!

Aloitin neljä vuotta sitten heti lukion jälkeen kesällä oikiksen pääsykokeisiin pänttäämisen. Sain luettua kirjat kolme kertaa läpi - pääsin kuin pääsinkin sisään Turkuun. Tuolloin kaikki pitivät sitä aivan ihmeenä, jopa itsekin. Opiskelun luonne paljastui minulle ensimmäisen vuoden aikana. En halunnut todellakaan tehdä tuota loppuelämääni.

Jostain kumman syystä sain päähäni hakea lääkikseen. Motivaatio oli kohdallaan ja luin aivan sikana pääsykokeisiin. En päässyt ensimmäisellä kerralla. Ero näiden kahden lafkan pääsykokeissa on ehkä se, että lääkiksen pääsykokeisiin ei voi tuosta noin vain opetellakaan kaikkea ulkoa. Olin pettynyt, enkä jaksanut opiskella enää täyspainoisesti. Joulun aikoihin suuntasin valmennuskurssille. Tuntui, että koe meni vielä huonommin kuin ed. kerralla, mutta pääsin sisään.

Riippuu varmaan ihmisestä ja siitä, miten on tottunut opiskelemaan asioita. Oikikseen mitataan pääasiassa ulkolukua, lääkikseen taas soveltavaa ajattelukykyä, nopeutta - sekä ulkolukua. Siis pääsykokeissa.

On vittumaista olla alalle sopimattoman lääkärin hoidettavana.

Luepa pari oikiksen ja lääkiksen kirjaa. Ainakin itse olen tyytyväinen että valitsin kaupan alakseni. =)

Ei näitä voi vertailla, pääsykokeet ovat niin erilaisia.

Itse sanoisin että jos sun täytyy edes vertailla lääkistä johonkin toiseen vaihtoehtoon, niin lääkis ei ole oikea paikka.

Lähinnä pohdintasi kuulostaisi ison palkan ja statuksen metsästelyltä.

Jos mainetta ja kunniaa haikailet, niin lääkis ei ole paikkasi. Mediassa sekä muuallakin haukutaan jatkuvaan lääkäreitä. Oikikseen vaan, ala jolla ei tarvitse olla maailmanparantaja ilmaiseksi ja haukuilla!

Asia on riippuvainen hyvin monesta asiasta. Lääkärinä saat ehkä varmemmin työpaikan, mutta juristi ei kovin kaukana tässä tule perässä. Palkat on suunnilleen samantasoisia (juristit ansaitsivat keskiarvona hieman enemmän tilastokeskuksen mukaan), joten mikä ratkaisee tai pitäisi ratkaista, on se työ mitä haluat tehdä.

Toiset tuntee suurta nautintoa saadessaan auttaa muita paranemaan ja toiset taas kiksinsä siitä, että hyötyvät toisten ihmisten ongelmista. Juristin työ on selvästi siistimpää toimistotyötä/neuvotteluja/oikeudessa istumista verrattuna lääkärin työhön ja työajatkin ovat selvästi normaalimmat.