Heissan..
Olenkin jo kotvasen lukenut neitsyistä, tehnyt ns. Tutkimusta. En tule meinaan äitini kanssa toimeen yhtään, joka on neitsyt skoopiltaan. Jokaisesta asiasta hälle tulee tuskallinen olo, huokailee ja voivottelee. Puhuu mitä sylki suuhun tuo,... Itselläni on pieniä lapsia, ja kieltämättä alan käydä aika kuumana sen jatkuvan ViDun hokemisen takia. Mainitsen asioista suoraan, Yleensä. Tästä otetaan nokkiinsa niin, et mamma on jo vetämässä saappaita jalkaan kun ylipäätään olisin edes päässyt lausessani loppuun. Ja mä en voi sietää pikkumaisuutta :X
Meillä kun on 3 mukulaa, sekä yksi ISO sotkeva mukula (mies)... Niin äipän meille tullessa ovesta sisään. Taasko täällä on tämän näköistä. Ei hänen kotinsa vaan näytä tältä... Plaa plaa plaa.. Taas alkaa pinna palamaan.. Ei hänen asunnossaan olekkaan 3:a villiviikaria sotkemassa. Eihän minunkaan asunto näyttäisi tältä jos itekseni elisin.
.... Ja se riepoo, et poika on 10 kk:tta vanha, ja sanomisestakin ei ymmärrä, ettei ole soveliasta kulkea meillä sisällä kengät jalassa. Näin vaan tapahtuu. Minun kotonani ei ole minkäänlaista kunnioitusta, kun tämä Neitsyt tassuttaa ovesta sisälle. Hän jopa arvostelee sitä Kun on lapsia hoitamassa, ja mies tulee käväsemään hakemaan jotain... Ettei noin saa tulla, Hiiviskellen!? Jumankauta, mies tulee kotiinsa just niin miten haluaa. Mutta tämä Neitsyt on tehnyt kodistamme oman paikkansa, jossa tulisi noudattaa hänen Vi*tun sääntöjään.
...Saan vihat niskaan.... Jos olemme sopineet jotain, mutta huomautan aina, ettei näin monen lapsen kanssa pysty kulkemaan kello kaulassa. Jokainen kun on eri ikäinen, niin heillä on eri tarpeet jotka on otettava huomioon. No tämäpä on äidilleni jotain aivan kaaosmaista! Miten sinä elät lapsien kanssa noin? Ei hänen aikaan lapset saaneet noin ruokaa.. Tuputan kuulemma liikaa.. Kummasti vaan jokainen piltti lähtee pöydästä niin et useinmiten on lautanen tyhjä..
Mä sekoan kohta!!!! Listaa olisin voinut jatkaa liki loputtomiin.
Neitsyt äitini on ollut myös minun ollessa lapsi hyvin väkivaltainen. . . . Kuinka monella on samoja juttuja, piirteitä tms..?
Olenkin jo kotvasen lukenut neitsyistä, tehnyt ns. Tutkimusta. En tule meinaan äitini kanssa toimeen yhtään, joka on neitsyt skoopiltaan. Jokaisesta asiasta hälle tulee tuskallinen olo, huokailee ja voivottelee. Puhuu mitä sylki suuhun tuo,... Itselläni on pieniä lapsia, ja kieltämättä alan käydä aika kuumana sen jatkuvan ViDun hokemisen takia. Mainitsen asioista suoraan, Yleensä. Tästä otetaan nokkiinsa niin, et mamma on jo vetämässä saappaita jalkaan kun ylipäätään olisin edes päässyt lausessani loppuun. Ja mä en voi sietää pikkumaisuutta :X
Meillä kun on 3 mukulaa, sekä yksi ISO sotkeva mukula (mies)... Niin äipän meille tullessa ovesta sisään. Taasko täällä on tämän näköistä. Ei hänen kotinsa vaan näytä tältä... Plaa plaa plaa.. Taas alkaa pinna palamaan.. Ei hänen asunnossaan olekkaan 3:a villiviikaria sotkemassa. Eihän minunkaan asunto näyttäisi tältä jos itekseni elisin.
.... Ja se riepoo, et poika on 10 kk:tta vanha, ja sanomisestakin ei ymmärrä, ettei ole soveliasta kulkea meillä sisällä kengät jalassa. Näin vaan tapahtuu. Minun kotonani ei ole minkäänlaista kunnioitusta, kun tämä Neitsyt tassuttaa ovesta sisälle. Hän jopa arvostelee sitä Kun on lapsia hoitamassa, ja mies tulee käväsemään hakemaan jotain... Ettei noin saa tulla, Hiiviskellen!? Jumankauta, mies tulee kotiinsa just niin miten haluaa. Mutta tämä Neitsyt on tehnyt kodistamme oman paikkansa, jossa tulisi noudattaa hänen Vi*tun sääntöjään.
...Saan vihat niskaan.... Jos olemme sopineet jotain, mutta huomautan aina, ettei näin monen lapsen kanssa pysty kulkemaan kello kaulassa. Jokainen kun on eri ikäinen, niin heillä on eri tarpeet jotka on otettava huomioon. No tämäpä on äidilleni jotain aivan kaaosmaista! Miten sinä elät lapsien kanssa noin? Ei hänen aikaan lapset saaneet noin ruokaa.. Tuputan kuulemma liikaa.. Kummasti vaan jokainen piltti lähtee pöydästä niin et useinmiten on lautanen tyhjä..
Mä sekoan kohta!!!! Listaa olisin voinut jatkaa liki loputtomiin.
Neitsyt äitini on ollut myös minun ollessa lapsi hyvin väkivaltainen. . . . Kuinka monella on samoja juttuja, piirteitä tms..?
Vastaukset 25
Vanhimmat
Eiköhän tässä ole kyse nyt jostain muusta kuin horoskooppimerkistä.Kyseiset piirteet passaavat keneen tahansa luonnehäiriöiseen horoskooppimerkistä riippumatta.
Minunkin äitini oli neitsyt. Hän kuoli ollessani 20 vuotias. Minulla ei silloin ollut perhettä itselläni. Äiti piti meillä ohjakset käsissään aina. Oli äkkipikainen ja kiivas. Koti täytyi olla putipuhdas ja tavarat millin tarkasti paikoillaan. Kotitöitä hänellä ei ollut kärsivällisyyttä opettaa. Muutenkaan mikään tekemiseni ei kelvannut hänelle vaan aina tuli huutoa ja haukkumista. Itse hän leppyi heti tuiskahdettuaan mutta minulle jäi kaikki mieleen kalvamaan. Omat lapseni olen kasvattanut tarkoituksella päinvastoin kuin minut kasvatettiin. Meillä ei kotona saanut osoittaa mitään heikkouden merkkejä. Piti pärjätä eikä valittamista sallittu. Hellyyttä, ymmärrystä ja syliä oli turha toivoa. Olen nyt itse keski-ikäinen enkä mikään homsantuu kotiasioissa varsinkin kun lapset ovat jo isoja, mutta silti olen huokaissut usein että jos äiti eläisi hän varmaan kuolisi kauhusta kun näkisi kotini. Hänelle elämän tärkeimmät asiat olivat työ ja työ ja kotityöt, täysin päinvastoin kuin minulle. Äitini oli omasta mielestään itse täydellisyys.
Minulla oli juuri samanlainen äiti, kaikki asiat
järjestään samoin, paitsi: minun äitini ei leppynyt
vaan oli ei pitkä vaan IKIvihainen, muisteli niitä ikuisesti. Hän ei ollut neitsyt vaan SKORPIONI.
Syvät jäljet on äiti jättänyt, ne ei parane koskaan.
Kyllä ja kyllä!
Tunteita meillä ei saanut myöskään näyttää ja kaikki kulki juurikin Äitini toivomalla tavalla.
Oli aika, jolloin siis välimme olivat todella huonot. Kävi kylässä aina silloin tällöin ja osasi käyttäytyä ihmisiks. Mutta kun alkoi olemaan liian "lähekkäät" välit, niin sitten persoona pursusi taas samaan vanhaan malliin. Hän hän ja hän, hänen tavallaan.. Ja plaa plaa.
Ja haukkuminen :(
Se on niin kuin kiveen veistettynä päässäni, ja muistan että tätä on tapahtunut Hyvinkin varhaisilta ajoilta, ollessani 5 vanha. Sanat eivät kuvanneet kuin Rottaa ja Idioottia, mitä olen siis varmasti hänen mielestään tätä nykyäänkin, mut haukkuminen on jäänyt pois. Osoittain varmaan myös siksi että olen tehnyt selväksi sen, ettei tämä "nappula" enään pelaa hänen peliään. Mutta suuttuminen on vieläkin tasoa lapsen, ja sitä tapahtuu viikottain.. Joka taas imee musta mehut kun kaikki vanha paska mitä on aikoinaan hänen kanssaan saanut kokea, nousee pintaan.
Ja juurikin tuo täydellisyys.. Mikään ei kelpaa.. Monesti olen miettinyt, kuinka tyytyväinen tällainen ihminen voi olla elämäänsä, varsinkin kun täydellistä ei ole Missään muodossa, Missään..
Kuulostaa niin tutulta! Muistan lapsuudestani että äitini aina mustamaalasi ja haukkui muita meidän lasten kuullen. Se oli hirveää. Sitten kun nämä ihmiset tulivat kylään oltiin niin mielin kielin... arvatkaa vaan saako tällainen toiminta lapsen sisimmän kytemään vihasta. Se viha on tallella näin aikusenakin. Kun saisi vihan jollain keinoa pois, se vain on niin hemmetin vaikeaa... Ja siisteydestä, aina valittamassa että on kuppi väärin päin kaapissa!
Tuota vihaa löytyy minustakin vielä, enkä usko sen kuunaan mihinkään katoavan.
Mutta olen käynyt ja käyn itseasiassa vieläkin Terapiassa.. Kiitos Neitsyen.
Toisen raskauden kohdalla, masennuin. Kaikki muistot lapsuudesta tulvi mieleen.. Ikään kuin videona (tapahtumia joista on vieläkin hankala kirjoittaa).. Kuvat näkyivät, mutta äänet olivat poissa.
Vajaa 2 vuotta olen nyt ammatti-ihmisen kanssa käynyt läpi lapsuuttani, ja nykyään kuulen jo äänet joka puolestaan osoittaa edistymistä asioissa. Masennus on voitettu, ja nyt käydään läpi ylläpito prosessia, koska ajallisesti olen ollut "Normaali" vasta 5 kuukautta.
Psykologi on antanut erilaisia näkökantoja asiaan, joka taas itsessään helpottaa ymmärtämään tilanteen niin, ettei mussa itsessäni ole se vika, vaan juurikin Äidissäni.
Suosittelen lämpimästi hommaamaan ulkopuolista apua, sillä välttyy katkeruudelta ja pystyy nauttimaan elämästään ja itsestään niin kuin Jokaisen pitäisi nauttia! :)
Pisristystä päivään neitsyen runtelemille, Meissä on ollut voimaa kun ollaan siedetty moista persoonaa..
Minun sisäinen voimani löytyi vasta omien lapsieni myötä. Kymmenen vuotta äitini kuoleman jälkeen tulin ensimmäistä kertaa itse äidiksi. Koko lapsuuteni ja nuoruuteni tunsin olevani huonompi kuin muut, huonompi kuin kukaan muu. Oman sisäisen voimani ansioksi luen sen etten mennyt lopullisesti rikki elämän myllerryksessä vaikka pohjan kautta tulikin käytyä. Vanhempi veljeni sortui jo aivan nuorena rikosten tielle ja sitä tietä riitti 20 vuotta. Nyt hänkin on kuivilla ja elää normaalia elämää. Nuorempi veli kuoli oman käden kautta 27-vuotiaana. Hän ei koskaan saanut otetta elämästä. Jos isäni olisi saanut elää olisi hänen tasainen persoonansa varmaan tasoittanut tietämme ja häneltä sai myös sylin lämpöä, mutta hän kuoli ollessani 5 vuotias. Nyt voin vain tehdä parhaani että omat lapseni saavat hyvät eväät elämäänsä. Joku viisas sanoi joskus että koskaan ei ole liian myöhäistä hankkia onnellinen lapsuus :)
Siis kyllähän meissä jokaisessa merkissä on huonot puolemme, mutta oletteko nyt ihan tosissanne sitä mieltä että äitinne on olleet julmia ihan vaan sen takia että ovat neitsyitä horoskoopiltaan?!Minun mielestäni tuo etenkin kuulostaa aika hälyttävältä, että laitatte kyseenalaiset kasvatusmetodit jonkun horoskooppimerkin piikkiin ennemmin kuin pyrkisitte oikeasti pääsemään sen ytimeen, miksi äitinne ovat olleet kyseisenlaisia.Vai oletteko halunneet taustallenne ja äitienne huonolle kasvatukselle jonkun "helpon" selityksen eli helpompi tukeutua siihen, että äitinne oli kamala koska hän oli neitsyt horoskoopiltaan kuin että menisitte syvemmälle syyn ytimeen eli mistä äitienne käytös mahtaa johtua.Tämän kauttahan saa itselleen myös synninpäästön kun olette onneksi eri merkin edustajia ja näin ollen kaikki nämä luonteenpiirteet on siis poissuljettu omasta luonteestanne, vai kuinka?
Olen, mutta vain siinä määrin, että Äidissäni korostuu huonot puolet Huomattavasti paremmin persoonallisuushäiriön takia. Onhan mulla tuttavia jotka ovat neitsyitä, eivätkä käyttäydy yhtä radikaalisti, siltikin samoja piirteitä löytyy kyllä, mutta lievemmässä muodossa. Kuten meissä kaikissa.
Ja tässä nyt olikin Kyse Minun Äiditäni, sitten muiden Äideistä jotka nyt sattuivat sitten olemaan neitsyitä.
Aiemmin jo mainitsinkin etten yleistä.
Neitsytnaisen horoskooppikuvaus pahimmillaan vastaa luonnehäiriöisen naisen kuvausta.
Itse tunnen erään neitsytäidin joka on samanlainen kuin nämä täällä kuvatut; hirvittävän itsekäs, nipottava marttyyriäiti.
Miksei voisi olla että "sopivissa oloissa" neitsytnaisista tulee juuri tuollaisia.
ja periaatteessa jokaisesta horoskooppimerkkinsä edustajasta tulisi lähes hirviö jos edustaisi oman merkkinsä kaikkia negatiivisia ominaisuuksia.Eli mielestäni kuvauksenne äideistänne edustaa ketä tahansa luonnehäiriöistä.Toisaalta mietin, mikä teidät ajaa kertomaan perhesuhteidenne ongelmista horoskooppipalstalle?Jos koette ongelmat äitienne kanssa noin syvällisinä niin hakisin apua ihan eri paikasta.Edelleen ihmettelen suuresti, että joku ihan tosissaan uskoo horoskooppimerkin selittävän käytöstä yms noin paljon!
neitsyt?
Esoteerisen astrologian mukaan lapsi valitsee syntymähetkensä ja vanhempansa. Ehkäpä juuri sinun tehtäväsi onkin näyttää äidillesi toisenlainen elämä? Toisaalta neitsyt menee herkästi pilalle, jos kasvatus on epäonnistunut. Jotkut ohjelmat kertovat myös lapsensa kautta paljon hänen vanhemmistaan. Karttaa tutkimalla myös kokenut astrologi näkee ongelmat lapsen ja vanhemman välillä.....
sunkin ongelmas.
Jos on loppuelämän mielenterveys mennyt, en sanoisi sitä pieneksi ongelmaksi!
En ole alkuperäinen kirjoittaja ja olen mielestäni ihme kyllä selvinnyt neitsytäidistä huolimatta kohtuullisen tasapainoisena.
Kuitenkin edesmenneen äitini vaikutus oli hänen eläessään niin suuri, että vielä vuosia hänen kuolemansa jälkeen näen usein häneen liittyviä painajaisunia. Samoin sisareni.
Sekinhän on tiedossa, että mielenterveysongelmista kärsivät löytävät ongelmiinsa syyn aina kaikista muista paisti itsestään eli tässä tapauksessa kaiken pahan alku ja juuri on äiti kun vaihtoehtona olisi vastuun otto omasta elämästä ja sen hallinnasta.
kun neitsytäidin lapsi joutuu kantamaan vastuun sekä omasta elämästään ja sen hallinnasta että äidistään??
Muuten, olet väärässä tuossa syitten etsimisasiassa (yksiviivainen yleistys) ja toisaalta esim. mielenterveysongelmista kärsivä neitsytäitini oli ekspertti löytämään syyt ongelmiinsa vaikka mistä muusta paitsi omasta itsekeskeisestä suhtautumistavastaan elämään, jopa omista alaikäisistä lapsistaan.
No niin eli äitisi kärsi mielenterveysongelmista.Toimii siis myös näin päin ja kuten itsekin huomasit niin ei ottanut vastuuta omasta elämästään vai sysäsi syyt muiden niskaan samoin kun muut joutuivat kantamaan vastuuta myös hänen elämästään.Selvää oli kuitenkin, että joku trauma taustalta löytyy kun näin vahvaa äitiangstia esiintyy.Perheen sisällä oleva mielenterveysongelmainenhan saattaa sairastuttaa muutkin jäsenet.Ja toisaalta perhe-elämähän vääristyy monesti jos kanssaeläjänä on mielenterveysongelmainen, saatikka jos jompi kumpi vanhemmista on mielenterv.ongelmainen.Toisaalta siis sinun pitäisi ymmärtää äitisi vääristyneet käyttäytymismallit tältäkin pohjalta, hänhän on sairas.Ja toisaalta hakea itsellesi apua ehkä ammattiauttajalta ja vahvistaa minuuttasi, joka ei ehkä täysin ole pystynyt kehittymään noin vahvan ilmiön vieressä eläessäsi.
kanssa pärjäsi kun oli:
- kärsivällinen
- lyhytvihainen
- vastaanottavainen
- erittäin sopeutuvainen
- huolehtivainen
- lempeä
- ymmärtäväinen
- imarteleva
- rauhallinen
- tasainen
- vastuun ottava
- Kärsivällinen? Kuinka oppia olemaan pienestä pitäen kärsivällinen ihmisen kanssa joka ei itse ole kärsivällinen?
-Lyhytvihainen? Kyllä se viha on pitkä varsinkin sen jälkeen kun on saanut turpaansa, ja vain siksi ettei tehnyt neitsyen mielen mukaan.
-Vastaanottavainen? Sitä kyllä olin, ihan liiankin kanssa.
-Erittäin sopeutuvainen? Sopeuduin tilanteeseen niin pitkään kunnes huomasinkin kaiken olevan Päin persettä, ei perhe toimi niin kuin meillä toimi.
-Huolehtiva? Kyllä sain ihan tarpeeksi huolehtia itsestäni.
-Lempeys? Mitä se on? Jotain syötävää? Vasta vuosien varrella olen omaksunut itseni sellaisena kuin olen, ja tämän myötä osaan olla lempeä itselleni, kuten myös muille.
-Ymmärtäväinen? Kyllä, ymmärrystä tarvitaan ja rutosti, niin paljon ettei itse ymmärräkkään miten paljon.
-Imarteleva? Tarvitseeko tosiaan lapsen imarrella vanhempaansa joka haukkuu Rotaksi yms..?
-Rauhallinen? Ei meillä koskaan ole voitu riehua tai olla oma itsensä, mikäli oli Neitsyt kotona.
-Tasainen? Ihan varmasti jokainen joka elää neitsyen kanssa pakotetaan tiettyyn tasaisuuteen, ohessa opitaan kyynisyys.
-Vastuunottava? Ei lapsen kuulu ottaa vastuuta teoistaan, mikäli ei aikuinen edes tajua tätä opastaa.
Tämän meidän perheen neitsyen ei olisi koskaan pitänyt ryhtyä äidiksi, muttei tämä silti tarkoita sitä ettenkö olisi tyytyväinen siihen että synnyin.
Joo mulla on samanoloinen äiti luonteeltaan,oikea pirtti hirmu.Mutta merkki on yllätys yllätys rapu,jospa sunkin äidin nouseva merkki on rapu.Minusta noi muut kuvaukset ei sovi neitsyeen,olen itse neitsyt tasainen ja rauhallinen.En ole ilkeä muille,tykkään että koti olisi aina siisti.Mutta ei aina onnistu jos muuten elämässä rankkaa tingin kodin siisteydestä.Olen kylläkin neitsyiden tapaan hyvin tehokas tehdessäni kotitöitä siihen ei moni pysty,jos olen pirteä eikä työelämä rasita jaksan hoitaa kotityöt vauhdilla pois.Rapu äiti kylläkin on sellainen,että arvostelee muiden kotia ja teettää lapsilla kotityöt.ja jos ei jaksa itse siivota on sotkussa.
Lateletpa pahaa tekstiä, ja vielä ikävämpää on huomata sanojen välistä miltä itse vaikutat ja kuulostat!Minun äitini oli neitsyt ja todella hyvä ihminen, iloinen, herttainen, kova tekemään työtä samalla opastaen meitä 4 lasta, joista itse olen neitsyt,olimme köyhiä, mutta silti on jäänyt mieleen parhaiten se tunnelma ja kuinka pienillä asioilla hän sai meille iloa!Oli hän myös "jämpti" eli mitä sovittiin se piti myös hoitaa. Niin työt kuin kotiintuloajat ym. Mutta se antoi turvallisuutta ja opetti luottamusta.Suurin kiitos kasvatuksessa oli minulle se, että hän ei koskaan syyllistänyt meitä lapsia. Ei tarvinnut tuntea huonoa omaatuntoa jos ei aina kerinnyt aikuisena käymään ym. Tätä olen huomannut monissa perheissä vanhempien tekevän. No,olen nyt 59v. ja äitini kuoli kun olin 28v.että elämä silloin oli hiukan toista, siltikin sinulle sanoisin, että katsoppa peiliin äläkä kaikesta syytä neitsyttä! Äläkä äitiäsikään! Mikä muuten on oma merkkisi?
Latelen pahaa tekstiä?
Ei ne ole juurikaan niin pahoja mitä ne kokemuksena olivat, enkä viitsi alkaa selostamaan tapahtuneita, vaikka olenkin sinut asioiden kanssa, ei se tarkoita ettei ne olisivat enään kipeitä. Ja riittää ihan hyvin vatvominen terapiassa. Ja jos nyt latelen sitä sinun kuvaamaasi pahaa tekstiä, niin tuo oli vieläpä miedoimmasta päästä mitä olen kirjoittanut.
Kuten jo aiemmin olen maininnut niin, en yleistä. Tämä minun Äitini ei ollut sinun äitisi, eikä kaikki neitsyt äidit ole samanlaisia, Onneksi.
Kaikki latelemasi piirteet joita äitisi omasi, eivät olleet minun äitini ominaisuuksia, päinvastoin.
Sain hillua ulkona niin pitkään kuin halusin, mutta kuka nyt yksin ulkona viitsii olla kun kavereilla oli kotiintuloajat. Mikä turvallisuus, kun sain kuulla kuin paska olen, ja se että tarhasta kun sisareni minut haki, niin muistui mieleen aamuiset sanat: Kämpän pitää olal niin siiti että voi nuolla lattiat. Arvaappa huvikses kuka ne lattiat olisi joutunutkaan nuolemaan. Ei ainakaan Neitsyt.
Ja kyllä, äitini syyllistää minua. Asuimme Pitkään eri paikkakunnilla, kunnes hän sai suksensa ristiin edellisessä kunnassaan jossa asui. Päätti muuttaa tänne, ja nyt kun en kerkiäkkään omalta perheeltäni käymään hänen luonaan joka päivä, niin sehän on minun vika koska tuntee olonsa niin yksnäiseksi. Lapsien kanssa en sinne voi mennä, koska noudattaa omaa tapakulttuuriaan, ja tupakoi sisällä. Tästä olen mainninnut, mutta ei tajua. Me kunkasvoimme sisareni kanssa tupakansavussa, niin kyllähän nyt muutkin voi.
Mikäli et ollut kurkistanut profiiliani, jossa kyllä lukee olevani vesimies, niin olen Vesimies.
Koitatkohan nyt Nyrjäyttää mun itsetuntoa, Kyllä minä tiedän kuka ihmisenä toimii hyvin ja kuka huonosti, ettei suinkaan tarvitse tulla lastaamaan vastuuta äitini käytöksestä minun harteille. Elinhän kuitenkin Hänen mielenmukaan, enkä itseni.. Tosin myöhemmin tuli siihenkin paskaan muutos. Kiitos itseni, eikä äitini.
itse olen neitsyt horoskoopiltani ja pelkään kuollakseni että minusta tulee "isona" samanlainen kuin neitsyt-äidistäni. Olen nyt 29 vuotias ja koko ikäni olen yrittänyt ymmärtää ja vatvoa asioita jokaisen kannalta, kunnes tulin siihen tulokseen, että olen paljon onnellisempi,kun en ole lähellä äitiäni ja toisinpäin. Syitä on monia, mutta kun luin näitä sinun kommenttejasi, olisi ne samat voineet tulla minunkin näppäimistöltä.
Tuolla avioero(?) palstalla joku äiti valitteli että lapsi on hylännyt. Ehkä aivan eri asiaa, mutta siellä oli vastauksissa pari tähänkin sopivaa..