joitakin vuosia sitten ajoin kaverini kanssa Visalla pitkin kesäistä baanaa pienen naputuksen säestämänä.
Naputus voimistui ja sitten rävähti. Osia rupesi sinkoileen auton alta pitkin maantietä.
Pysähdyimme ja vilkaisimme vauriot: nelospytyn liikkuvat osat olivat tipotiessään ja blokissa nyrkin kokoinen reikä. Moottori kuitenkin lähti vielä käymään vaikka moottorin sisäistä anatomiaa pystyi seuraamaan avaamatta konetta.
Ajoimme vielä siitä paikasta noin 30-40km kotitallille. Peräluukussa oli 20l pytty öljyä ja kun siitä silloin tällöin lisäs moottoriin sen kyljessä olevasta reiästä, niin matka taittui hitaasti ja ei niinkään varmasti, mutta kuitenkin.
Sitkeä oli citikka vuosimallia -82
Naputus voimistui ja sitten rävähti. Osia rupesi sinkoileen auton alta pitkin maantietä.
Pysähdyimme ja vilkaisimme vauriot: nelospytyn liikkuvat osat olivat tipotiessään ja blokissa nyrkin kokoinen reikä. Moottori kuitenkin lähti vielä käymään vaikka moottorin sisäistä anatomiaa pystyi seuraamaan avaamatta konetta.
Ajoimme vielä siitä paikasta noin 30-40km kotitallille. Peräluukussa oli 20l pytty öljyä ja kun siitä silloin tällöin lisäs moottoriin sen kyljessä olevasta reiästä, niin matka taittui hitaasti ja ei niinkään varmasti, mutta kuitenkin.
Sitkeä oli citikka vuosimallia -82
Vastaukset 1
Vanhimmat
Itselläkin oli 97-98 vuosina -82 visa. Sitkeä oli sekin, kone veti aina vaan vaikka osat sinkoili pitkin pientareita. Motarilla kun päästi yli satasta, ilmavirta raotti etuoven etureunan ja korin välistä rakoa niin, että tie näkyi selvästi. Lattiamatto kuskin jalkojen alla jytkytti sekin ilmavirran mukana, kun pohjasta jalkojen alta puuttui semmoinen 15cm*15cm kokoinen pala. Onneksi matto oli ehjä, ei tullut rapa jaloille.
Lopulta sain 300 tkm ajetusta 1.1 koneesta 300mk kun myin sen inkeriläielle paluumuuttajalle 205n keulalle.