Olenko kummi?
En kuulu kirkkoon, erosin vuosia sitten. Kaksi vuotta sitten ystäväni pyysi minua lapsensa kummiksi, vaikken kuulukaan kirkkoon. Lupauduin.
Ystäväni päätti ristiäispäivän (kesäkuun viimeinen viikonloppu) ja minä kun olin tulossa ulkomailta, varasin paluuksi tuota viikonloppua edeltävän torstain. Varasin lennot ja maksoin. Sitten paria viikkoa aikaisemmin ystäväni ilmoittikin, että ristiäiset ovat aikaistuneet viikolla, joten sanomattakin oli selvää, etten päässyt paikalle kun en voinut peruuttaa jo hankittuja ja maksettuja lippuja.
Minua ei merkitty kirkon kirjoihin tietenkään kun en kuulu kirkkoon, enkä tiedä, mainittiinko nimeäni koko tilaisuudessa. En saanut mitään merkkiä kummiudestani, en esim. itsetehtyä kummikirjaa. Annoin hankkimani kummilahjan Suomeen palattuani.
En saanut ristiäisistä kuvan kuvaa, vaikka pyysin. En ole saanut "kummilapseltani" yhtään korttia, en edes syntymäpäiväkorttia. Hän on saanut kortteja ja lahjoja minulta. Kummilapsi vanhempineen ei ole kertaakaan käynyt edes luonani Suomessa ollessani (olen asunut nyt pysyvästi ristiäisten jälkeen n.tunnin ajomatkan päässä heistä). Minä olen ravannut heillä kylläkin.
Minusta ei tunnu pätkääkään kummilta. Yhteydenpito tuntuu olevan vain kovin yhdensuuntaista!!! Kummilapsen äiti kyllä kutsuu minua aina kummiksi siellä kylässä ollessani, ja kertoo lapselle, että jos koskaan tarvitset rahaa, tämän ihmisen puoleen on syytä kääntyä... Ja osoittaa minua :-O Ilmeisesti on vitsi, mutta aika huono - olosuhteet huomioon ottaen.
Olenko siis paha ihminen jos unohdan koko kummisuhteeni? (Lapsella on kirkkoonkuuluvia kummeja jo ennestään 5, joten kuka sitä kuudetta enää kaipaa? Minusta kummius on "kahden kauppa" - suhdetta olisi hoidettava puolin ja toisin. Lapsen ollessa nyt pari vuotias napero, odottaisin aktiivisuuttaan hänen äidiltään, mutta turhaan...) Nyt on tulossa joulu ja olen hyvin vähissä rahoissa talonrakennusprojektin vuoksi ja joudun todella miettimään kenelle ostan joululahjat ja kenelle en. Olenko paha ihminen jos tuo lapsi ja hänen äitinsä eivät enää saa lahjaa...
En kuulu kirkkoon, erosin vuosia sitten. Kaksi vuotta sitten ystäväni pyysi minua lapsensa kummiksi, vaikken kuulukaan kirkkoon. Lupauduin.
Ystäväni päätti ristiäispäivän (kesäkuun viimeinen viikonloppu) ja minä kun olin tulossa ulkomailta, varasin paluuksi tuota viikonloppua edeltävän torstain. Varasin lennot ja maksoin. Sitten paria viikkoa aikaisemmin ystäväni ilmoittikin, että ristiäiset ovat aikaistuneet viikolla, joten sanomattakin oli selvää, etten päässyt paikalle kun en voinut peruuttaa jo hankittuja ja maksettuja lippuja.
Minua ei merkitty kirkon kirjoihin tietenkään kun en kuulu kirkkoon, enkä tiedä, mainittiinko nimeäni koko tilaisuudessa. En saanut mitään merkkiä kummiudestani, en esim. itsetehtyä kummikirjaa. Annoin hankkimani kummilahjan Suomeen palattuani.
En saanut ristiäisistä kuvan kuvaa, vaikka pyysin. En ole saanut "kummilapseltani" yhtään korttia, en edes syntymäpäiväkorttia. Hän on saanut kortteja ja lahjoja minulta. Kummilapsi vanhempineen ei ole kertaakaan käynyt edes luonani Suomessa ollessani (olen asunut nyt pysyvästi ristiäisten jälkeen n.tunnin ajomatkan päässä heistä). Minä olen ravannut heillä kylläkin.
Minusta ei tunnu pätkääkään kummilta. Yhteydenpito tuntuu olevan vain kovin yhdensuuntaista!!! Kummilapsen äiti kyllä kutsuu minua aina kummiksi siellä kylässä ollessani, ja kertoo lapselle, että jos koskaan tarvitset rahaa, tämän ihmisen puoleen on syytä kääntyä... Ja osoittaa minua :-O Ilmeisesti on vitsi, mutta aika huono - olosuhteet huomioon ottaen.
Olenko siis paha ihminen jos unohdan koko kummisuhteeni? (Lapsella on kirkkoonkuuluvia kummeja jo ennestään 5, joten kuka sitä kuudetta enää kaipaa? Minusta kummius on "kahden kauppa" - suhdetta olisi hoidettava puolin ja toisin. Lapsen ollessa nyt pari vuotias napero, odottaisin aktiivisuuttaan hänen äidiltään, mutta turhaan...) Nyt on tulossa joulu ja olen hyvin vähissä rahoissa talonrakennusprojektin vuoksi ja joudun todella miettimään kenelle ostan joululahjat ja kenelle en. Olenko paha ihminen jos tuo lapsi ja hänen äitinsä eivät enää saa lahjaa...
Vastaukset 12
Vanhimmat
Et ole paha ihminen. Valintoja joutuu joskus tekemään ja käytös kummilapsen vanhempien puolelta oikeuttaa tekemään niin kuin haluat.
Todella omituista, että he eivät osoittaneet sinua mitenkään kummiksi, etenkin kun menivät noin tökerösti eväämään sinulta mahdollisuuden osallistua kastetilaisuuteen.
Teehän kokeilu ja ole käymättä siellä tän loppusyksyn ja katso ottavatko he yhteyttä -haluavatko lähteä sinua katsomaan vai ei. Sanomattakin on selvää, jos toista ei yhteydenpito kiinnosta, ei sinullakaan ole mitään velvolllisuuksia hoitaa suhdetta.
Kummiuden ei todellakaan ole tarkoitus olla marttyyri-tehtävä, niinkuin monet tälläkin palstalla on asian käsittäneet. Kummisuhde, niin kuin mikä muu tahansa hyvä suhde perustuu vastavuoroisuuteen.
Mitä oikein ajattelet?!
Minusta kummius ei oel marttyyriyttä.
Mutta minusta osa kummilasten vanhemmista on todella typeriä!!!
Ei kummin tehtävä ole olla lahjaautomaatti tai lastenhoitaja.
Jos kummilapsen vanhempi ei arvosta eikä muista kummia ollenkaan, niin miksi kummin pitäisi muistaa lasta?
Lapsen kasvatus on vanhempien vastuulla ja kummi on vain tukena. Vanhempien on haluttava kummi mukaan kuvioihin ja jos vanhemmat ei näytä sitä mitenkään kummille, niin .... :(
Se vastavuoroisuus! Muuten ei mikään suhde toimi!!!
Minun käsityksen mukaan et ole kummi ollutkaan.
Eikä sinun mistään lahjoista pidä huolehtia, kummi huolehtii kristillisestä kasvatuksesta.
Kummin tehtävä on olla kirkollinen kasvattaja, näin ensisijaisesti. Kirkkoon kuulumaton ei voi olla kummi.
Ja pöh! Älkää nyt kimmastuko, en halua loukata teitä , jotka olette oikeesti tuota mieltä että "kummin tehtävä on kristillinen kasvatus". Näin se vaan menee, et kummeudella on nykyään yhtä paljon tekemistä kirkon ja uskonnon kanssa kun nykyisillä kirkkohäillä!! Kuinka moni menee naimisiin uskonnollisista syistä ja kuinka moni sen takia että on tapana mennä naimisiin kirkossa????
Kummin tärkein tehtävä on olla läsnä ja tukena ja turvana lapselle, mutta myös vanhemmille! Ja ne merkkipäivinä muistamiset nyt vaan kuuluu asiaan!
Onhan se hieno ajatus, että ois ihminen joka antaa lapselle kristillistä kasvatusta, mut eiköhän se tehtävä kuuluu vanhemmille, jos ne sitä haluaa...Ja ettei kukaan pääsis sanomaan että yleistän, niin onhan niitäkin kummeja varmaan jotka tuota virallista kirkossa kuulutettua tehtäväänsä hoitaa...jossakin...
Jos olisit kummi, sinulle olisi kirjoitettu kummitodistus ja toimitettu vaikket paikalla ole ollutkaan. Ainakin meillä homma on sellainen, että "virallisesti" eli todistusta kummiudestaan ei ainakaan seurakunnalta saa, jos ei kuulu kirkkoon. Ja meillä ei kummiksi edes huolita kirkkoon kuulumatonta. Siinä olet oikeassa, että kummi on ihminen joka on läsnä ja paikalla muutenkin kuin uskontoa opettamassa. Kummithan ovat lapsen kasvatuksessakin tukena ymv. monilla perheillä.
Mutta kyseleppä kummitodistustasi jos et sellaista ole saanut. Jos sinulle ei sellaista ole olemassakaan, et ole kummi, eikä nimeäsi ole mainittukaan kastetilaisuudessa. Ei kai se voi paikkakuntakohtaista olla, että osassa annetaan kummitodistus ja osassa ei...
Aikanaan minun lapselta jäi yksi kummi pois, kun ei kuulunut kirkkoon, niin ei kelvannut kummiksi seurakunnan mielipiteestä se oli kiinni jos en ihan väärin muista.
Toisen lapsen yksi kummi sai todistuksen että on kummi, vaikka ei kiireiltään ollut tilaisuudessa mukana. Hänkin oli reissussa, mutta syy oli ihan ymmärrettävä.
Joo, ei meilläkään nuo kummijutut ole sellaisia että heiltä odotetaan rahaa ja lahjoja ja että vahtisivat lapsia. Pöh! Lähinnä syntymäpäivinä ja jouluna muistavat meidän lapsukaisten kummit heitä. Ja minusta se on enemmän kuin tarpeeksi, olen sanonutkin, että tärkeintä on kun käyvät, että ei nämä lapset mitään ymmärrä sen päälle tuoko he tavaraa vai ei. Mekin käydän kummien luona aina silloin tällöin, matkaa kun kuitenkin on melkoisesti.
Jaksamisia sinulle vaikea kummitilanteesi kanssa. Sanoisin kyllä, että anna ihmisten nyt olla ja jos he todella kaipaavat sinua, niin kyllä hekin soittavat ja kyselevät kuulumisia vuorostaan. Ehkä jopa että mikset ole käynyt kylässä viime aikoina, mättääkö jokin... ;)
vaan menee että kyllä se kummin tehtävä todellakin on lapsen kristillinen kasvatus, eikä sitä voi muuttaa sillä että vetoo "nykypäivään"... ja jos menee kirkossa naimisiin niin silloin sopii avioliiton Jumalan edessä.... nämä ovat vain asioita joita sinä et pysty "nykyaikaisuudellasi" muuttamaan. Kummius on käsite jonka merkitys ei muutu vaikka sinä et ole sen käsityksen kanssa samaa mieltä!
Yhdyn siis edellisiin ja sanon että et ole koskaan mikään kummi ollutkaan!!!
Ihan tiedoks vaan, et minä joka kirjotin tuosta "nykypäivästä" en ole tämän ketjun aloittaja! Eli minulla ei ole mitään epäselvyyttää kummiudestani. Olen KUMMI kummilapselleni!!! Ja koska kummilapseni vanhemmat eivät halua lapselleen kristillistä kasvatusta, en sitä todellakaan ala tuputtaa vain sen takia että "se on kummin tehtävä"! Nykypäivää on valinnanmahdollisuudet eikä kaavoihin kangistuneet tavat. Kummilapseni on minulle erittäin tärkeä henkilö kuten kummilapsen vanhemmatkin. Ja uskallan väittää että myös toiste päin!
Uskopa vaan että näin se on useammassa tapauksessa että kummiudella ei ole mitään tekemistä uskonnon kanssa :)
Voivoi, kummiudella on tekemistä uskonon kanssa ja tulee aina olemaan. Kuten kirkkohäilläkin.
Jos jotkut tumpelot eivät sitä tajua, niin se on henkilökohtainen voivoi muttei poista näitä em faktoja uskonnon ja kummiuden suhteesta toisiinsa.
Kummiuden virallinen merkitys ei ole muuttunut mihinkään.
"Aikanaan minun lapselta jäi yksi kummi pois, kun ei kuulunut kirkkoon, niin ei kelvannut kummiksi seurakunnan mielipiteestä se oli kiinni jos en ihan väärin muista. "
Kirkkojärjestys 2:17 sanoo: "Kastettavalla tulee olla ainakin kaksi kummia, jotka ovat konfirmoituja evankelisluterilaista uskoa tunnustavan kirkon jäseniä."
Vaatimukset kummiksi ovat rankimmat, samat kuin seurakunnan päättäjiltä vaaditaan. Pelkkä jäsenyys ei riitä, vaan tarvitaan myös konfirmaatio. Siinä kummi on julkisesti liittynyt kirkon uskoon. Se osoittaa, että seurakunta toivoo kummilta henkilökohtaista uskoa.
Kirkon jäseneksi kastettavan läheisyydessä halutaan siis olevan uskovia ihmisiä, jotka osaavat ja haluavat siirtää uskoa ja kristillistä perinnettä eteenpäin.
Kaste ja kummius ovat hengellisiä asioita, kirkon toimintaa jäsenistönsä parissa. Tätä ei saisi kokonaan unohtaa "nykypäivänä" ja omia ajatuksia toteutettaessa.
vaikka kuinka kuka väittäis mitä.....
ei asioita pysty omassa päässään muuksi muuttamaan vaikka kuinka haluais. Kyllä laitkin on olemassa sellaisina kun ovat eikä se auta selittää että itse saan niitä soveltaa niin kuin haluan.
Kummi on kummi ja sen on selkeästi uskonnollinen rooli.. jos se on sitten niin kamalaa niin kannattaa unohtaa kummina olo kokonaan!!!
Et pysty tätä mitenkään muuttamaan vaikka kuinka haluaisit!!!
Joo ei tämä "nykypäivän soveltaminen" mitenkään muuta sitä mikä kummi oikeesti on!!!
Kummius ja ristiäiset yleensä on uskonnollinen juhla vaikka kuinka jotain muuta koittaisi väittää... en kyllä ymmärrä miksi se on niin vaikeete tajuta tai miksi se ylipäätänsä tuntuu olevan niin kauheeta!!?????
Mutta niin se vaan on ja jos se jotenkin häiritsee niin se on voi voi...