Pia Valtonen sosionomi-diakoni, Sipoo
"Lastensuojelulakia rikotaan maassamme törkeästi. LsL:n mukaanhan huostaanotetun lapsen sijoituksessa tulee aina toteutua lapsen etu.
Lastensuojelupaikkojen kilpailutus ohjaa kuitenkin LsL:n rikkomuksiin. Laki lapsen edun toteutumisesta on jäänyt kilpailutuksen jalkoihin. Valitettavasti seuraava tapahtuma lienee vain yksi monista vastaavista:
Lastenkotiimme sijoitettiin kriisisijoituksella nuori, koska Helsingin kilpailuttamat paikat olivat kyseisenä ajankohtana täynnä. Sijoitus Helsingin ulkopuolelle tuki uuden alun mahdollisuutta. Yhteistyö eri verkostojen kanssa pyörähti hyvin käyntiin.
Kriisipaikalle sijoitettu nuori sai tärkeän paikan lastenkodin asukkaiden joukossa. Koulun kanssa pidettiin palavereja. Omahoitajan kanssa tehtiin suunnitelma numerojen nostamisesta. Vanhemmat ihastuivat paikkaamme ja olivat tyytyväisiä nuoressa tapahtuneeseen muutokseen.
Sosiaalityöntekijä totesi nuoren asettuneen meille hyvin ja halusi tehdä sijoituksesta pysyvän. Tämä oli myös nuoren oma toive. Nuori oli tässä vaiheessa ollut meillä yli 3 kk.
Eräänä päivänä sosiaalityöntekijä soittaa. Hän ilmoittaa, että ei ole saanut omilta esimieltään lupaa sijoittaa nuorten meille, koska emme kuulu Helsingin kaupungin kilpailuttamiin paikkoihin. Nuori joudutaan sijoittamaan Helsingin kaupungin omiin paikkoihin, koska nyt niissä on tilaa.
Meidän 7-paikkainen lastenkotimme ei ole mukana kilpailutuksessa, koska aiemmin perhekotina toiminut paikkamme haki lastenkotioikeuden sellaiseen aikaan, ettemme ehtineet kilpailutukseen mukaan. Aikaisempaan perhekotiin juuri Helsinki toimi aktiivisimpana sijoittajana.
Soitin päätöksen tehneelle taholle. Sain kuulla, että vaikka nuoren siirrossa ei toteudu lapsen etu eikä näin ollen LsL, niin rötöstä kilpailutusta koskevaa normistoa vastaan ei voida tehdä.
Näin ollen nuori siirretään nyt muualle.
Olisi kovin kätevää, jos lapset jalostuisivat eri tuotantopaikoissa einesten tavoin. Lastensuojelussa käytäntö tuntuu toimivan liian usein ikään kuin kyse olisi tuotteista.
Meillä on kuitenkin käsissämme tavalla tai toisella särkynyt lapsi tai nuori. Jokaisella sijoitetulla nuorella on takana jonkinlainen hylkäämisen kokemus. Lastensuojelun tulisi huolehtia siitä, että hylkäämiskokemuksia ei tule yhtään lisää. Kilpailu ja lastensuojelu eivät sovi yhteen.
Nyt lastenkodissamme on neljä muuta nuorta kriisisijoituksella. Kaikkien sijoitus on kestänyt noin puoli vuotta. He ovat sopeutuneet paikkaamme hyvin ja puhuvat siitä kotinaan.
Mutta jos kilpailutus ajaa edelle, heillä kaikilla on sama edessä: muutto uuteen paikkaan - ettemme tekisi rötöstä kilpailutusta koskevaa normistoa vastaan."
"Lastensuojelulakia rikotaan maassamme törkeästi. LsL:n mukaanhan huostaanotetun lapsen sijoituksessa tulee aina toteutua lapsen etu.
Lastensuojelupaikkojen kilpailutus ohjaa kuitenkin LsL:n rikkomuksiin. Laki lapsen edun toteutumisesta on jäänyt kilpailutuksen jalkoihin. Valitettavasti seuraava tapahtuma lienee vain yksi monista vastaavista:
Lastenkotiimme sijoitettiin kriisisijoituksella nuori, koska Helsingin kilpailuttamat paikat olivat kyseisenä ajankohtana täynnä. Sijoitus Helsingin ulkopuolelle tuki uuden alun mahdollisuutta. Yhteistyö eri verkostojen kanssa pyörähti hyvin käyntiin.
Kriisipaikalle sijoitettu nuori sai tärkeän paikan lastenkodin asukkaiden joukossa. Koulun kanssa pidettiin palavereja. Omahoitajan kanssa tehtiin suunnitelma numerojen nostamisesta. Vanhemmat ihastuivat paikkaamme ja olivat tyytyväisiä nuoressa tapahtuneeseen muutokseen.
Sosiaalityöntekijä totesi nuoren asettuneen meille hyvin ja halusi tehdä sijoituksesta pysyvän. Tämä oli myös nuoren oma toive. Nuori oli tässä vaiheessa ollut meillä yli 3 kk.
Eräänä päivänä sosiaalityöntekijä soittaa. Hän ilmoittaa, että ei ole saanut omilta esimieltään lupaa sijoittaa nuorten meille, koska emme kuulu Helsingin kaupungin kilpailuttamiin paikkoihin. Nuori joudutaan sijoittamaan Helsingin kaupungin omiin paikkoihin, koska nyt niissä on tilaa.
Meidän 7-paikkainen lastenkotimme ei ole mukana kilpailutuksessa, koska aiemmin perhekotina toiminut paikkamme haki lastenkotioikeuden sellaiseen aikaan, ettemme ehtineet kilpailutukseen mukaan. Aikaisempaan perhekotiin juuri Helsinki toimi aktiivisimpana sijoittajana.
Soitin päätöksen tehneelle taholle. Sain kuulla, että vaikka nuoren siirrossa ei toteudu lapsen etu eikä näin ollen LsL, niin rötöstä kilpailutusta koskevaa normistoa vastaan ei voida tehdä.
Näin ollen nuori siirretään nyt muualle.
Olisi kovin kätevää, jos lapset jalostuisivat eri tuotantopaikoissa einesten tavoin. Lastensuojelussa käytäntö tuntuu toimivan liian usein ikään kuin kyse olisi tuotteista.
Meillä on kuitenkin käsissämme tavalla tai toisella särkynyt lapsi tai nuori. Jokaisella sijoitetulla nuorella on takana jonkinlainen hylkäämisen kokemus. Lastensuojelun tulisi huolehtia siitä, että hylkäämiskokemuksia ei tule yhtään lisää. Kilpailu ja lastensuojelu eivät sovi yhteen.
Nyt lastenkodissamme on neljä muuta nuorta kriisisijoituksella. Kaikkien sijoitus on kestänyt noin puoli vuotta. He ovat sopeutuneet paikkaamme hyvin ja puhuvat siitä kotinaan.
Mutta jos kilpailutus ajaa edelle, heillä kaikilla on sama edessä: muutto uuteen paikkaan - ettemme tekisi rötöstä kilpailutusta koskevaa normistoa vastaan."
Vastaukset 10
Vanhimmat
Omat laitokset ovat tärkeitä oikeasti vain siksi, että kaupungin valtiolta saamat suuret rahat jäävät näin kokonaisuudessa kaupungille itselleen.
Sen sijaan tuossa ylläolevassa tapauksessa paistaa ilmiselvästi läpi se, että lapsen etu ei ole mitään, etenkin jos korvaukset hänen hoidostaan menevät muulle kuin kaupungille itselleen...
h-otto ja sijoituspäätöksissä ei lapsen edulla ole aina mitään tekemistä keskenään.
edelleen. Kummallista on että kalliit huostaanotot ovatkin niin käytössä ja kun asioita eteenpäin vieneet ovat todistaneet kirjallisestikin, ettei tukitoimiin olla todellisuudessa laitettu uimahallilippua enempää likoon, ei se saa olla "kokonaisvaltainen, kaikenkattava tarjottu tukitoimi" jonka sitten katsotaan olevan riittämätön mutta lastensuojeluasiakkaan itsensä aikaansaamana???
Eli uimalipun voimin kaikki taloudellisetkin ongelmat siis ratkeavat?
Uimalippu lapselle mutta ei vanhemmille edes "keskinäisen vuorovaikutuksen tukemisen" nimiin.
Mikäli uimaan ei heti pääse, tulkitaanko tämä tukitoimista kieltäytymisenä?
Ilmeisesti. Ja päälle sitten sitä omaa näkemystä tekstein, joka on niin "asiallista" ja "todistavaa" kuinka kaikki on tehty.
Hienosti osataan naamioida yksi totuus (se tukilippu... :)) ja rakentaa ympärille monta kerrosta eri tarinaa.
edes JOTAIN lapsia kohtaan harjoitettavasta viranomaismielivallasta!
Ovat kovasti valinneet hiljaisen linjan, esim. hoidolliset sijoitukset eivät ole vuoden aikana saaneet kuin yhden maininnan sivulauseessa. Liikkuuko hoitohuostissa liian suuret rahat? Onko päätetty olla astumatta isokenkäisten varpaille? Pelätäänkö kansannousua, jos koko kansa saisi tietää, mitä tässä maassa lapsille tapahtuu ilman, että vanhemmat olisivat hoidon laiminlyöneet tai MITENKÄÄN aiheuttaneet lapsen sairautta?
Ovatko lähettävät lääkärit omistajaosakkaine LsL:n alaisissa paikoissa, joihin lapsia huostaanotetaan?
sillä niinhän sisäpiirin vuodot osakekaupoissa sun muissa pyörivät yhtälailla rahan perässä.
Omiin paikkoihin näissä lastensuojelutapauksissa siirrellään "osakkeita" (lapsia) kilpailutuksen nimiin vaikka kuinka huonoihin laitoksiin vain, että kaikki hyöty ja etu tulee kaupungeille ja kunnille itselleen.
on menossa eduskuntaan, yhtään kiinnostunut tästä nykyisestä mädästä lastensuojelumeiningistä viranomaispiireissä.
Hänhän teki esimerkiksi jutun tampereen lääkäreiden todella kaksinaismoralistisesta yksityis- ja yliopistosairaalan bisnesten sekoittamisesta (istuivat ns. kahdella pallilla).
On sosiaalitoimelle helpompaa, kun valmis kaava sanelee asioiden kulun.
Sijoituspaikan suhteenhan on toteutettu juuri tuota valmista kaavaa, yksilö on unohdettu täysin.
Sama pätee läpi koko työn:
Perheneuvolan toimintamalli:
"Näin tämä meillä tehdään" vastataan asiakkaalle joka kritisoi suunniteltua toimintaa omien tarpeidensa kanssa ristiriitaiseksi.
Etuuskäsittelijä/muu sos.tt.:
"Näin tässä tilanteessa aina toimitaan"
Saa asiakas vastaukseksi, kun ihmettelee, mistä maksaa yli kk-tulojen hintaiset lääkkeet(tai muu harkinnan varainen kulu) , kun sossu maksaa takasin vasta kuittia vastaan.
Mikä tahansa kunnan viranomainen:
"minun kokemukseni mukaan tämä menee näin"
"tässä tilanteessa meillä menetellään AINA näin"
Kun puhutaan mistä tahansa elämän tilanteesta tai tapahtumasta, jossa asiakas toivoisi toimittavan hänen tarpeidensa mukaan, hänen oman elämänsä asiantuntijuuteen edes vähän luottaen.
Mutta hei, hehän ovatkin koulutettuja, tottakai he tietävät paremmin, mikä on kenenkin etu ja tarve!
lastensuojelutyön kehittämissuunnitelmissa ollaan niin saakelin asiakkaan yksilölliset tarpeet huomioon ottavia, että oksettaa.
Mutta mikään siitä ei päde käytännössä.
on vuosia tai vuosikymmeniä olleet käytäntönsä, joita on mahdoton muuttaa. Silti kaksinaamaisesti selittävät ulospäin, miten asiakaslähtöisiä ovat, joka lapsen yksilölliset tarpeet MUKA otetaan huomioon. Näillä valheilla saavat lääkärit ja sossutyöntekijät lähettämään aina uusia lapsia heille. Kuitenkaan asiakkaan yksilölliset tarpeiden huomioimisesta ei käytännössä ole tietoakaan.
Vaikka kuinka yrität perustella järkevästi lapsesi parasta missä tahansa asiassa, se usein ymmärretään kyllä. Mutta samaan hengenvetoon sanotaan, 'kun meillä KUITENKIN on sellainen KÄYTÄNTÖ, että asia hoidetaan näin je näin...'
Toisin sanoen lapsi puristetaan sellaiseen käytäntöjen ja laitoksen mielivallan muottiin, että hyvä kun jotensakin tasapainoisena sieltä ulos selviää. Meille kävi juuri noin.
että lakikielessa lapsen etu tarkoittaa sosiaalityöntekijän mielipidettä!
siis yhtäältä on vanhemman etu(hänen kantansa) toisaalta lapsen etu(sos.puolen kanta) ja kolmantena sosiali pyytää lasta hoitaneilta sellaiset lausunnot jotka tukevat heidän omaa mielipidettään, varaahan on valita, mutta vanhemmilla on vain yksi mielipide, sossulla useita! joten arvaaat kuka voittaa keissin!lakimiehet ei edes rupea hoitaan sellaista juttua jossa sossu tekee selväksi ettei anna periksi.