Löysin tämän kirjoituksen Loimaan Lehdestä 21.10.2006. Siinä on aiheesta, joka kuvastaa suhtautumista myös meihin homeista sairastuneisiin eri tahoilla; siksi laitan sen tähän luettavaksi.
"Olemme kauhistelleet Venäjällä tapahtuneita sananvapauden loukkauksia. Mitä ihmettelemistä niissä on? Sellainen on ollut maan tapa jo iät ja ajat.
Demokraatisen yksipuoluediktatuurin aikana hankalat asiat oli helppo "selittää" tai yksinkertaisesti vaieta. Kun demokratia kaikesta huolimatta on nostanut päätään valtakunnassa, nykyaikainen sähköinen tiedonvälitys onneksi pitää huolen siitä, että asioiden maton alle lakaiseminen ei välttämättä enää onnistu.
On tultava esille, vaikka muutaman päivän viiveellä. Paheksuttava ja pahoiteltava tapahtunutta, "and so what".
ONNEKSI me elämme vapaassa demokratiassa, jossa vallitsee ajatuksen, sanan ja ilmaisun vapaus.
Vai vallitseeko?
TEORIASSA kyllä mutta ei aina käytännössä.
Meillä on kehitetty viime vuosisadan puolivälissä hankalien henkilöiden ja asioiden käsittelyyn huomattavasti siistimpi, sivistyneempi keino, jonka juuret ulottuvat kauaksi ajassa taaksepäin.
Se syntyi alkuperheissä. Otimme käyttöömme tehokkaan "kuoliaaksi" vaikenemisen. Epämieluisa miniä tai vävy sai tehdä osuutensa perheessä ja siinä kaikki, muuten häntä ei ollut olemassakaan.
Myöhemmin tapa levisi perheistä kyläyhteisöön. Massasta ajatuksiltaan ja tavoiltaan poikkeava yksilö, jos hänet koettiin uhkaksi yhteisön valtahierarkialle, joutui sivuraiteelle. Ei aina tarvinnut kutsua serkkupoikia panemaan asioita järjestykseen.
Aikanaan nämä kyläyhteisöjen miehet ja naiset, kansan syvät rivit, päästessään vallan makuun, ryhtyivät toteuttamaan samaa käytännön politiikassa.
KUKOISTUSKAUTTAAN tämä tapa eli 1960-1970-luvuilla. Ei vaipunut hautaan perustuslaillisen "monarkin" mukana, vaan elää ja voi hyvin tänäänkin. On jopa levittänyt lonkeronsa esiintyen tehokkaana järjestötoiminnassa, koulu- ja työyhteisöissä, jos sille vain on annettu mahdollisuus.
Sivistyneesti, verettömästi, mutta suurta henkistä tuskaa aiheuttaen."
Kirjoittaja on opettaja ja valmentaja evp. Ypäjältä Nikolai Krjukoff
Selvyyden vuoksi mainitsen vielä, että en viittaa tällä palstalla tahtuneeseen häiriköintiin, vaan todella suhtautumista homesairastuneisiin niin työpaikoilla kuin lääkäreiden vastaanotoillakin.
Terveisiä kaikille palstalaisille toivoo Mammi
"Olemme kauhistelleet Venäjällä tapahtuneita sananvapauden loukkauksia. Mitä ihmettelemistä niissä on? Sellainen on ollut maan tapa jo iät ja ajat.
Demokraatisen yksipuoluediktatuurin aikana hankalat asiat oli helppo "selittää" tai yksinkertaisesti vaieta. Kun demokratia kaikesta huolimatta on nostanut päätään valtakunnassa, nykyaikainen sähköinen tiedonvälitys onneksi pitää huolen siitä, että asioiden maton alle lakaiseminen ei välttämättä enää onnistu.
On tultava esille, vaikka muutaman päivän viiveellä. Paheksuttava ja pahoiteltava tapahtunutta, "and so what".
ONNEKSI me elämme vapaassa demokratiassa, jossa vallitsee ajatuksen, sanan ja ilmaisun vapaus.
Vai vallitseeko?
TEORIASSA kyllä mutta ei aina käytännössä.
Meillä on kehitetty viime vuosisadan puolivälissä hankalien henkilöiden ja asioiden käsittelyyn huomattavasti siistimpi, sivistyneempi keino, jonka juuret ulottuvat kauaksi ajassa taaksepäin.
Se syntyi alkuperheissä. Otimme käyttöömme tehokkaan "kuoliaaksi" vaikenemisen. Epämieluisa miniä tai vävy sai tehdä osuutensa perheessä ja siinä kaikki, muuten häntä ei ollut olemassakaan.
Myöhemmin tapa levisi perheistä kyläyhteisöön. Massasta ajatuksiltaan ja tavoiltaan poikkeava yksilö, jos hänet koettiin uhkaksi yhteisön valtahierarkialle, joutui sivuraiteelle. Ei aina tarvinnut kutsua serkkupoikia panemaan asioita järjestykseen.
Aikanaan nämä kyläyhteisöjen miehet ja naiset, kansan syvät rivit, päästessään vallan makuun, ryhtyivät toteuttamaan samaa käytännön politiikassa.
KUKOISTUSKAUTTAAN tämä tapa eli 1960-1970-luvuilla. Ei vaipunut hautaan perustuslaillisen "monarkin" mukana, vaan elää ja voi hyvin tänäänkin. On jopa levittänyt lonkeronsa esiintyen tehokkaana järjestötoiminnassa, koulu- ja työyhteisöissä, jos sille vain on annettu mahdollisuus.
Sivistyneesti, verettömästi, mutta suurta henkistä tuskaa aiheuttaen."
Kirjoittaja on opettaja ja valmentaja evp. Ypäjältä Nikolai Krjukoff
Selvyyden vuoksi mainitsen vielä, että en viittaa tällä palstalla tahtuneeseen häiriköintiin, vaan todella suhtautumista homesairastuneisiin niin työpaikoilla kuin lääkäreiden vastaanotoillakin.
Terveisiä kaikille palstalaisille toivoo Mammi
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.