Onko muilla sellaisia pelkoja...pelkään aina että jonkun oireen takana vakavaa...minulle lienee tästä syystä puhjennut myös tuo kirottu paniikkihäiriö. Muutama viikko sitten kaaduin ja löin pääni otsani tosi kovaa. Siitä asti särkenyt päätä. Kävin lääkärissä,mutta ei kuulemma ole mitään "vialla" vaan särky johtuu tuosta tärskystä. Nyt sitten mielessäni panikoin että minulla on verenvuoto päässä....Miten tällaisesta kierteestä pääsee irti?
pelottaa ja ahdistaa
sairauden pelot
6909
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Itellä on aiemmin ollut tuo sairauden pelko erittäin voimakkaana. Jokainen pienikin oire herättää epäilyksen vakavasta sairaudesta. Nykyisin olen melko lailla päässyt eroon pelosta ja ymmärtänyt, että oireeni johtuvat paniikkihäiriöstä ja ahdistuksesta. Siis psykosomaattisia oireita!
Mitä tähän voisi sanoa? Kyllähän jokaiselle voi joku vaikea sairaus iskeä milloin vaan. Kuitenkin sanoisin, että sairauden pelko tai yleensäkin pelko estää meitä elämästä.
Joku viisas on joskus sanonut että kuoleman pelko ei estä meitä kuolemasta, vaan elämästä!
Itselläni ihan sama juttu. Aina pelkää pahinta ja se on todella ahdistavaa. Voimia sinulle
Ahdistukseen tai paniikkihäiriöön liittyy joskus luulo "onko mulla joku" jne. Siinä kohtaa voit sanoa itsellesi, että se on se luulo vaan. Ja silloin ei ole mitään hätää. Unohtuu pian koko asia. Lääkäri tunnistaa oireista ym yleensä mikä on, niin voit olla rauhallisin mielin. Nyt löit pääsi ja ennemminkin särky on haittana johon saa apua.
Mulla on paljon kokemusta (on jo aikaa tosin) ja kyllä noista voi päästä eroon. Elämä on kivempaa ilman turhia huolia. :)
Jos pelkäisi koko elämänsä ja huomaisi 80 veenä että pelkäsimpäs turhaan koko elämän, voisi hiukan harmittaa.
Joo, jo valitinkin tuonne toisaalle rintakipuja, mulla on just sama että huolestun ihan kaikesta.
Tuossa viime illalla aloin pelkäämään että tuliko miulle yhtäkkiä aivoverenvuoto, ja ilta menikin sitten aika huonosti...kyllähän tämä pelkääminen vaikeuttaa elämää paljon.
Vähän vaiva on välillä helpottunut mutta ajoittain pukkaa todella voimakkaasti päälle :(. Pelkään siis sairauksia ja pienikin oire on HETI oire jostain parantumattomasta ja vakavasta :(. Olen tosiaan myös miettinyt, että näinkö elämä jää osittain elämättä, kun keskittyy pelkäämiseen ja huolehtimiseen. Pitäisi kai mennä puhumaan jollekin päätohtorille tästä joskus ja pyytää terapiaa...
kaikille , jotka samoista tunteista kärsivät. Niinhän se on että kuoleman pelko ei ole mitään elämisen pelon kanssa. Joskus myös mietin että jääkö iso osa elämästä elämättä kun näitä pelkää, ja hetkeksi pelot työnnän taka-alalle,mutta sielä ne aina putkahtavat. Se on kai se oma lúonne sellainen ja sille ei oikein mitään voi. Ihania talvipäiviä kaikille teille!