Oulun nainen

Rankaisja II kirjoitti:

Eräs nainen on kiinnostunut musta. Mä olen kanssa kiinnostunut hänestä, varsinkin seksuaalisesti.On mahtavaa kuitenkin nähdä häntä. On kiva katsella kun nätti söpöliini kävelee terminaalin ovesta mua kohti ja sitten mennään luokseni ja luonani hän on hyvää seuraa, kaipaa rakkautta, jaksaa jankata siitä, tykkää olla käpertyneenä mua vasten, laittaa ruokaa ( kokki), ruoka on niin hyvää, etten henno laittaa siivoámaan ilmaista majoitusta vastaan. Hän saa nukuttua kanssani paremmin kuin yksin ollessaan, häntä on seksuaalisesti hyväksikäytetty nuorempana. Hän tuntee olevansa turvassa kanssani, meillä on hyviä keskusteluja, joskin hänellä on taipumusta puhua tunteista kyllästymiseen asti. Olen siitä sanonutkin, että olet tuon asian jo todennut eri tavoilla muutaman kymmentä kertaa. Hän kysyi rakastanko häntä ja vastasin, että tottahan toki ja hän nauroi. Söpö neiti, huumorintajuinen. Itseasiassa huumori hänellä on naiseksi enemmän kuin kohdillaan.

Olen innoissani hänestä. Kun ajattelen häntä ja vaivannäköään tulla luokseni lähes joka viikonloppu niin se pysähdyttää.

Hän on "surullinen" ollessaan erossa musta, eikä mullakaan ole parempi olo ollessani ilman häntä. Muutama asia häiritsee hänessä ihan oikeasti. Ehkäpä yllättävänkin paljon se helppous, jolla sain suudeltua häntä. Kun kysyin miksei hän vastustellut kun suutelin häntä niin hän vastasi, ettei hänen huulensa siitä kulu. Omalla tavallaan se oli aika kiva vastaus, varsinkin tapa jolla hän sen sanoi, äänenkäyttönsä.

Haluan tavata häntä enemmän kuin ne kaksi kertaa. Sain eilen häneltä kirjeen, ihan oikean vanhanaikaisen kirjeen. Vaaleanpunainen kirje kuori ja sinettinä jokin tarra jossa oli 2 sanaa:" Kaipaan sinua".

Se jotenkin huvittí saada sellainen kirje, naureskelin hölmistyneenä avatessani kirjettä. Avasin sen ja siellä oli hänen piirroksensa kömpelöstä aasista, jolla oli aasin kasvoillaan surullinen ilme ja viereen nainen oli kirjoittanut: "Onko väärin kaivata rakkautta ja pelätä murtunutta sydäntään."

Meinasin alkaa itkemään kun katselin sitä piirrosta ja niitä sanoja ja ajattelin sitä naista. Hän on pitkään aikaan nainen, joka on mielestäni kaunis. Hänen on paljossa kaltaiseni, hänen kanssa on helppoa jutella, hänelle ei tarvitse vääntää rautalangasta, yhden asian olen jopa oppinut häneltä. Hän häkellyttää mua koska hän uskaltaa olla oma itsensä. Odotan hänen seuraavaa tuloaan helsinkivantaalle.

Hän asuu Oulussa. Hän on tosiaankin nainen johon voin rakastua ellen ole hereillä.

Mun piti kysyäkin jotakin, mutta en oikein osaa kysyä kun en tiedä, mitä haluaisin kysyä. Mutta ihan kiva oli silti kertoa kuulumisiani. Menee muuten hyvin, mutta unettomuutta on alkanut ilmenemään. Viikon keskimääräiset unitunnit n. 5h/vrk, väsynyt olo, mutta unikaan ei tule. Siitä seuraa sitten tällaista estelemätöntä tekstiä. Tai siis ajattelematonta, pitäähän sitä muistaa aina itseään väheksyä, ettei ketään ala vituttamaan ja ala heräämään luuloa, että luulisin olevani jotakin erityistä kuten Oulun ihme neito.

Tekisi mieli lukea hänen tekstiviestejään mulle, mutta ne ovat hänen ja mun välinen juttu, olisi hyvä jos tajuaisitte miten kaunis naisen sielu voi olla. Ne viestit riipaisevat joskus kaipuullaan, sillä miten hän haluaisi olla luonani sen sijaan että makaa yksin sängyllään Oulussa. Mitä mä teen hänen kanssaan? Se mun täytyy itse tietää. Olen hänelle tärkeä.

Onko ikäeromme liian suuri, olen 26 ja hän 19 ja silti hän tuntuu ikäiseltäni, ei mikään pahvinpala se nainen. Jotakin outoa tunnetta tuolla sydänalassani on, sen takia mietinkin laittaako tämä sittenkin tuohon naapuriin ihastumispalstalle.

Hän kuuntelee mua, mä kuuntelen häntä, sovimme lähes saumattomasti yhteen. Lunnioitamme toisiamme, kaikki edelletykset olisi vaikka mihin. Entäs sitten se hänen seksikkyytensä, voi tavaton sentään, siitä en voi edes kirjoittaa.

Ihan kuin olisin hurmiossa siihen seksiladyyn. Se oulun murre on aivan uskomattoman kiihottavaa naisen puhumana.

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä