Olin masentunut jo ennen eroa. Ei ihme, että mies lähti omille teilleen. Välillä olo oli hyvä ja uskoin selvityväni, elän omaa elämääni, eikä kukaan muu voi onnea minulle antaa. Menköön menojaan. Nyt kuitenkin päivä päivältä pahenee. Mietin joka päivä itsemurhaa, mutta en sitä tee, koska en halua äitini kärsivän. Pelkään ihmisiä ja inhoan itseäni. Jokainen aamu on pettymys, illat ja yöt ovat parempia, uni tulee aina jossain vaiheessa ja sitä odotan. Herääminen on aina kauheaa. Monta kertaa yön aikana herään ja ensimmäinen ajatus on aina häpeä. Tulee tuskanhiki ja pelot, mutta jossain vaiheessa taas nukahdan ja pääsen pois todellisuudesta.
tämä elämä
elävä?
1192
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Unihan se on joka auttaa, pääsee pois. Mä täällä odotan vain sitä "uniaikaa". Väsyttää ja masentaa. Toivottavasti meillä molemmilla on huomenna ees pikkasen parempi olo. :)