Mahtaako kellään olla jatkoa tähän näin alkavaan, tuntemattoman suomentamaan runoon:
Älä itke sitä, että yhteinen aika on ohi, vaan iloitse siitä, että se on ollut.
Toinen muunnelma runon alusta kuuluu näin:
Älkää surko minun lähtöäni. Iloitkaa, että olemme saaneet elää yhdessä.
Nämä ovat alkuperältään Goethen säkeitä. Runo jatkuu monen säkeen verran. Olen etsinyt monelta kirjallisuussivulta, kirjastosta, hakukoneelta, jopa soittanut Goethe-instituuttiin, mutta en ole apua saanut.
Minulla oli runo, käsin jostain kopioitu, mutta kadotin sen ja nyt toivon, että täällä joku pystyisi auttamaan.
Ps. Näitä kyseisiä säkeitä on paljon käytetty muistokirjoituksissa, mutta runo itsessään on paljon pitempi.
Yritin etsiä kirjasta Nuoren Wertherin kärsimykset, josko se olisi sieltä suomennettu, mutta ei ollut.
Älä itke sitä, että yhteinen aika on ohi, vaan iloitse siitä, että se on ollut.
Toinen muunnelma runon alusta kuuluu näin:
Älkää surko minun lähtöäni. Iloitkaa, että olemme saaneet elää yhdessä.
Nämä ovat alkuperältään Goethen säkeitä. Runo jatkuu monen säkeen verran. Olen etsinyt monelta kirjallisuussivulta, kirjastosta, hakukoneelta, jopa soittanut Goethe-instituuttiin, mutta en ole apua saanut.
Minulla oli runo, käsin jostain kopioitu, mutta kadotin sen ja nyt toivon, että täällä joku pystyisi auttamaan.
Ps. Näitä kyseisiä säkeitä on paljon käytetty muistokirjoituksissa, mutta runo itsessään on paljon pitempi.
Yritin etsiä kirjasta Nuoren Wertherin kärsimykset, josko se olisi sieltä suomennettu, mutta ei ollut.
Vastaukset 2
Vanhimmat
http://fi.wikisource.org/wiki/Johann_Wolfgang_von_Goethe
Kiitos Sinulle, ystävällinen ihminen. Valitettavasti ei runo löytynyt, kävin kaikki läpi.
Muisti on kummallinen. Muistan tarkkaan sen kesäpäivän, kun istuin keittiön pöydän ääressä ja katselin juuri avolehtiöön kopioimaani runoa.
Sisareni tuli käymään juuri silloin ja näytin hänelle, mitä olin kirjoittanut. Hän luuli, että se oli minun tekemäni.
On kummallista, että en muista, mistä olin kopioinut ja miksi; jos se oli jossain lehdessä, miksi en vain repäissyt sivua irti.
Jos oli kirjassa, niin missä?
Tässä kohden on totaalinen musta aukko.
Runo oli käsinkirjoitettuna kahden A4:sen kokoisen arkin mittainen ja suomentaja oli tuntematon. Se oli runon loppuun merkitty.
Jääkö tämä nyt ikuiseksi mysteeriksi...
En aio antaa periksi, vaan jatkan etsimistä.
Kiitos kuitenkin avuliaisuudestasi.