Suora kysymys tässä? Haluan suoran vastauksen. Kysyin KaleviM sinulta aimmin aloittamassasi ketjussa, et näköjään vaivautunut vastaamaan. Nyt kysyn myös muiltakin vl:ltä. Mitä mieltä olette tapauksestani? Heitetäänkö armotta ulos?
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000000490&posting=22000000020770665
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000000490&posting=22000000020770843
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000000490&posting=22000000020770665
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000000490&posting=22000000020770843
Vastaukset 4
Vanhimmat
Kyllä tuollainen tilanne tuntuu realistiselta.
Olet oikein ymmärtänyt asian.
Ethän sinä ole ko. laitetta kotiisi hankkinut.
Tosin saman hengenvetoon minun on murheella todettava, että monta puolisoa ko. ajanviete on houkutellut jäämään pois Jumalan lasten seuroista ja sitä kautta pikkuhiljaa on sydän luopunut pois uskosta. Mm. tämän vuoksi kielteinen televisiopäätös aikoinaan tehtiin.
Mites kun huomasin juuri että uudessa kännykässäni näkyy realiaikaainen TV? voi voi voi voi. Pitääkin mennä viemään puhelin takasin liikkeeseen ettei vain tämän takia uusi puhelimeni ole viekottelemassa minua pois valtakunnasta....
mitään tarvetta katsella elokuvia tai muutakaan ns. "hömppää". Ei yksinkertaisesti vaan huvita. Se aika on kertakaikkiaan ohi.
Ja luulen, vaikka en uskossa olisikaan, se ei kiinnostaisi enää. Siistit dokumentit elävästä elämästä, ja tietopuoliset, matkailu yms kiinnostaa. En kyllä näe niissä mitään pahaa.
Tv:stä voi tulla paljon kauniitakin ohjelmia. Näin joulun lähestyessä tulee mieleen esim. kauneimmat joululaulut kirkoista. Kyllä meidän täällä maailmassa on kuitenkin elettävä. Kun sydän on uskossa ja synnit anteeksi annettu, Jumalan lasta armokin opettaa.
Kaikkialla täällä maailmassa muissakin asioissa joudumme jatkuvasti tekemään valintoja, "ihan itse", ilman seurakuntaakin. Pakko täällä on elellä, niin kauan kuin henki vielä pihisee.
Ei me voida vahtia kenenkään uskon tilaa, jos sydän ei tahdo olla mukana. Ne on suuremmassa kädessä ne asiat. Eikö siihen voida luottaa, että Jumala sen työn kuitenkin ihmisessä tekee tahtonsa mukaan. Jumala näkee sydämen tilan.
Ja uskottomankin perheen keskellä on vaan elettävä. He ovat rakkaita läheisiä ja hartaasti olen toivonut monin rukouksin ja huokauksin heidänkin löytävän Jumalan yhteyteen uskomaan omat syntinsä anteeksi.