vaikee tajuta!!!???

Ei se ole tottaa.Jihad(sota),en hyväksySi
koskaan,vaikka tulen muslimi perhestä.Aina
minulle opetettu rakastamaan kaikki ihmisiä.Em-
me ole valittu..Koska Jumala kun luo meitä ei voi
tehdä virhe.Sitten sano:AHA tämä oikea on mun
suokkini teos ja valitsen se Valittuna HOHOHO...
Ei se ole oikean,että joku on valittu virheitten
keskeltä...JIHADin hyväksyminen pelkkästään absur
-di...Muslimin maailmassa on tuhansia eri liikke-
ttä ja tie..Sisältä katsottuna ollaan(me)tosi
eri ryhmiä tai niinsanottuna kansoja....

Taatusti tekevät!

IRISH kirjoitti:

Taatusti tekevät!

Perustele hiukan paremmin näkemyksesi, mikäli tarkoitit että uskontoa käytetään iskujen syynä.
Ei nimittäin pidä paikkaansa, ainakaan minä en tätä ole havainnut.

Ikävä kyllä serbit yrittivät esiintyä kristikunnan puolustajina teurastaessaan ja kiduttaessaan muslimeja. Tässä suhteessa he poikkeavat vain siinä mielessä Saddamista ja talebaneista, että heidän toimintansa tapahtui hieman pienemmässä mittakaavassa. He onnistuivat tappamaan vain joitakin kymmeniä tuhansia muslimeja, kun Saddamin uhreja oli satoja tuhansia. Sama pätee niistä pohjoisirlantilaisista, jotka juhlivat kuolleita terroristejaan kansansa ja uskontonsa puolustajina – sekä katoliset että protestantit. Protestanttien militanttisiiven johtaja sitä paitsi oli ja taitaa olla vieläkin joku pastori, jonka nimeä en muista. Jos kysyt IRA:n kannattajalta syytä jatkuviin terroritekoihin (tee se varovasti!) saat kuulla pitkän litanian heidän marttyyreistaan monen vuosisadan ajalta. UVF:n eli protestanttisen Ulster Volunteer Forcen kannattajilla on omat marttyyrilistansa.


Ikävä kyllä monet nuoret, jotka ovat tällä palstalla huoritelleet ja haistatelleet muslimeja, esiintyvät myös suomalaisuuden ja kristillisyyden puolustajina. Valitettavasti silmiini ei ole vielä osunut kirjoitusta, jossa joku isänmaallisista tai kristillisistä syistä vastustaisi tällaista oman kansamme leimaamista. Ehkä kukaan ei ole halunnut tehdä niin, koska vastauksena olisi vyöry paskaa. Valitettavasti asia ei ole jäänyt pelkkään huoritteluun ja haistatteluun, vaan kiihkeimmät ovat jo turvautuneet terroritekoihin - muistanet Joensuun tapaukset.

opettaja kirjoitti:

Ikävä kyllä serbit yrittivät esiintyä kristikunnan puolustajina teurastaessaan ja kiduttaessaan muslimeja. Tässä suhteessa he poikkeavat vain siinä mielessä Saddamista ja talebaneista, että heidän toimintansa tapahtui hieman pienemmässä mittakaavassa. He onnistuivat tappamaan vain joitakin kymmeniä tuhansia muslimeja, kun Saddamin uhreja oli satoja tuhansia. Sama pätee niistä pohjoisirlantilaisista, jotka juhlivat kuolleita terroristejaan kansansa ja uskontonsa puolustajina – sekä katoliset että protestantit. Protestanttien militanttisiiven johtaja sitä paitsi oli ja taitaa olla vieläkin joku pastori, jonka nimeä en muista. Jos kysyt IRA:n kannattajalta syytä jatkuviin terroritekoihin (tee se varovasti!) saat kuulla pitkän litanian heidän marttyyreistaan monen vuosisadan ajalta. UVF:n eli protestanttisen Ulster Volunteer Forcen kannattajilla on omat marttyyrilistansa.


Ikävä kyllä monet nuoret, jotka ovat tällä palstalla huoritelleet ja haistatelleet muslimeja, esiintyvät myös suomalaisuuden ja kristillisyyden puolustajina. Valitettavasti silmiini ei ole vielä osunut kirjoitusta, jossa joku isänmaallisista tai kristillisistä syistä vastustaisi tällaista oman kansamme leimaamista. Ehkä kukaan ei ole halunnut tehdä niin, koska vastauksena olisi vyöry paskaa. Valitettavasti asia ei ole jäänyt pelkkään huoritteluun ja haistatteluun, vaan kiihkeimmät ovat jo turvautuneet terroritekoihin - muistanet Joensuun tapaukset.

Toki me kaikki olemme saaneet lukea milloin minkäkin sodan yhteydessä siitä, että Jumalaa on pyydetty avuksi vihollista vastaan ja omaan uskontoon ovat aikojen alusta vedonneet taistelijat milloin missäkin. Sattumalta tunnen Pohjois-Irlantia jonkin verran enkä ole koskaan huomannut siellä samaa analogiaa kuin muslimitaistelijoilla Palestiinassa tai muualla. En muista ketään serbinaista kiittämässä Jumalaa siitä, että hänen lapsensa pääsi marttyyriksi siviilejä tapettuaan enkä ketään katolilaista terroristia, joka olisi ottaessaan vastuun autopommista samalla kirjoittanut tehneensä tekonsa Jumalan puolesta. Toki tiedän oikein hyvin, että uskontoa käytetään kaikkiin tarkoituksiin sielläkin. Ja eikö ole hyvä, että täällä saavat turvallisesti purkaa aggressiotaan kaikki, niin islamiin palanneet kuin vihaiset suomi-pojat.

sabine kirjoitti:

Toki me kaikki olemme saaneet lukea milloin minkäkin sodan yhteydessä siitä, että Jumalaa on pyydetty avuksi vihollista vastaan ja omaan uskontoon ovat aikojen alusta vedonneet taistelijat milloin missäkin. Sattumalta tunnen Pohjois-Irlantia jonkin verran enkä ole koskaan huomannut siellä samaa analogiaa kuin muslimitaistelijoilla Palestiinassa tai muualla. En muista ketään serbinaista kiittämässä Jumalaa siitä, että hänen lapsensa pääsi marttyyriksi siviilejä tapettuaan enkä ketään katolilaista terroristia, joka olisi ottaessaan vastuun autopommista samalla kirjoittanut tehneensä tekonsa Jumalan puolesta. Toki tiedän oikein hyvin, että uskontoa käytetään kaikkiin tarkoituksiin sielläkin. Ja eikö ole hyvä, että täällä saavat turvallisesti purkaa aggressiotaan kaikki, niin islamiin palanneet kuin vihaiset suomi-pojat.

Totesit mielestäni aika hyvin länsimaiden omasta terrorismista: ”Toki tiedän oikein hyvin, että uskontoa käytetään kaikkiin tarkoituksiin sielläkin.” Niin käytetään. Niin käytetään islamilaisissa maissakin. Tällä hetkellä vieläkin enemmän. Muistatko lehdissä ja taisi olla televisiossakin esiintyneitä muslimimaiden tavallisten ihmisten kommentteja esim. World Trade- tornien pommituksiin. Esimerkiksi Palestiinalaiset haastatellut pitivät tekoa hirvittävänä. Samalla haastatellut – useimmat taisivat olla naisia – sanoivat ymmärtävänsä hyvin surmattujen omaisten surua, koska heille itselleen on tapahtunut vastaavaa. Serbinaiset tuskin erityisesti kiittivät Jumalaa siitä, että heidän lapsensa pääsivät marttyyreiksi siviilejä tapettuaan. Tosin kyseessä oli yritys tehdä kansanmurha, josssa ennen kansainvälisten joukkojen väliintuloa Bosnian muslimit olivat melko puolustuskyvyttömiä ja serbi”marttyyrien” määrä jäi melko vähäiseksi. Se oli miesten hommaa – ei niinkään naisten. Sama Pohjois-Irlannissakin. Katoliset naiset perustivat muistaakseni jonkinlaisen rauhanliikkeenkin. Mitä tulee Yhdysvaltain aborttiklinikoiden räjäytyksiin, asianomainen liike latoo tänäkin päivänä raamatunlauseita liukuhihnalta oikeuttaakseen toimintaansa. Web-sivuilta löytyy tällaisia fundamentaalikristittyjen liikkeiden kotisivuja pilvin pimein. Myös sotaa Irakia ja paikoitellen koko islamilaista maailmaa vastaan perustellaan ja vihaa muslimeja vastaan viritellään jatkuvasti raamatunlauseiden avulla. Sitä tapahtuu näilläkin sivuilla. Kaikki tämä on mielestäni uskonnon väärinkäyttöä ja omiaan antamaan huonon kuvan asianomaisesta uskonnosta niille, jotka eivät sitä tunne!

Onko hyvä asia, että täällä saadaan purkaa agressioita turvallisesti? Kysymys on mielenkiintoinen. Onko se turvallista? En tiedä. Suomen lain ja YK:n julistusten vastaisia ne joka tapauksessa monesti ovat. Jos olet pannut merkille, niin maltillisistakin mielipiteistä seuraa haistattelua, maastakarkotuksia, tapposuosituksia jne.. Purkautuvatko nämä agressiot tällä tavoin vai vahvistuvatko ne entisestään? Onko turvallista, että eräät islamilaisiksi tunnustautuvat tahot tekevät vastaavaa omilla kotisivuillaan arabiaksi?

opettaja kirjoitti:

Totesit mielestäni aika hyvin länsimaiden omasta terrorismista: ”Toki tiedän oikein hyvin, että uskontoa käytetään kaikkiin tarkoituksiin sielläkin.” Niin käytetään. Niin käytetään islamilaisissa maissakin. Tällä hetkellä vieläkin enemmän. Muistatko lehdissä ja taisi olla televisiossakin esiintyneitä muslimimaiden tavallisten ihmisten kommentteja esim. World Trade- tornien pommituksiin. Esimerkiksi Palestiinalaiset haastatellut pitivät tekoa hirvittävänä. Samalla haastatellut – useimmat taisivat olla naisia – sanoivat ymmärtävänsä hyvin surmattujen omaisten surua, koska heille itselleen on tapahtunut vastaavaa. Serbinaiset tuskin erityisesti kiittivät Jumalaa siitä, että heidän lapsensa pääsivät marttyyreiksi siviilejä tapettuaan. Tosin kyseessä oli yritys tehdä kansanmurha, josssa ennen kansainvälisten joukkojen väliintuloa Bosnian muslimit olivat melko puolustuskyvyttömiä ja serbi”marttyyrien” määrä jäi melko vähäiseksi. Se oli miesten hommaa – ei niinkään naisten. Sama Pohjois-Irlannissakin. Katoliset naiset perustivat muistaakseni jonkinlaisen rauhanliikkeenkin. Mitä tulee Yhdysvaltain aborttiklinikoiden räjäytyksiin, asianomainen liike latoo tänäkin päivänä raamatunlauseita liukuhihnalta oikeuttaakseen toimintaansa. Web-sivuilta löytyy tällaisia fundamentaalikristittyjen liikkeiden kotisivuja pilvin pimein. Myös sotaa Irakia ja paikoitellen koko islamilaista maailmaa vastaan perustellaan ja vihaa muslimeja vastaan viritellään jatkuvasti raamatunlauseiden avulla. Sitä tapahtuu näilläkin sivuilla. Kaikki tämä on mielestäni uskonnon väärinkäyttöä ja omiaan antamaan huonon kuvan asianomaisesta uskonnosta niille, jotka eivät sitä tunne!

Onko hyvä asia, että täällä saadaan purkaa agressioita turvallisesti? Kysymys on mielenkiintoinen. Onko se turvallista? En tiedä. Suomen lain ja YK:n julistusten vastaisia ne joka tapauksessa monesti ovat. Jos olet pannut merkille, niin maltillisistakin mielipiteistä seuraa haistattelua, maastakarkotuksia, tapposuosituksia jne.. Purkautuvatko nämä agressiot tällä tavoin vai vahvistuvatko ne entisestään? Onko turvallista, että eräät islamilaisiksi tunnustautuvat tahot tekevät vastaavaa omilla kotisivuillaan arabiaksi?

En ole varma, kannattaako tällainen vastailu enää tässä vaiheessa, mutta laitanpa nyt kuitenkin mielipiteeni. Olemme samaa mieltä siitä, että uskontoa käytetään kaikkiin tarkoituksiin ja se on samaa sekä ns. länsimaissa että muslimimaissa. Kun puhun erosta tarkoitan eroa irlantilaisen katolisen surevan äidin ja marttyyripoikaansa ylistävän äidin välillä. Laajemmin on kyse siitä, mikä arvo ihmisen elämälle tässä ja nyt annetaan. Onko kyse kilvoittelusta, kohtalosta ja Jumaloan palvelemisesta siksi, että jossakin toisessa elämässä, paratiisissa saavutetaan vasta oikea elämä. Vai onko kyse arvokkaasta, ihmisen ainutlaatuisesta elämästä, joka on arvokas sinänsä riippumatta siitä, uskooko sen jatkuvat jossakin. Luulen, että kysymys tämän elämän ainutkertaisuudesta ja paratiisin/taivaan olemassaolosta, jälleensyntymisestä tms. kertoo paljon siitä, mikllainen joku uskonto pohjimmiltaan on.