heipa hei kaikille!!
Oon tassa lueskellut teksteja ja ajattelin kertoa vahan omaakin tarinaani. Kaikki alkoi siita kun melkeen vuosi sitten paatin laihduttaa muutaman kilon (tuttua varmaan monelle :)) vaikken ylipainoinen ollutkaan. Nooo..alku meni loistavasti. Jatin pois kaiken rasvaisen ja elin todella terveellisesti ja syomiseni oli ihanteellista sen puolisen vuotta. Ihmettelin oikein itsekin etta miten kaikki voikin menna nain helposti ja vaivattomasti. Ei edes tehnyt mieli mitaan herkkuja..Kiloja ei tippunu ku se viisi korkeintaan mutta olin oikein tyytyvainen, ei mulla enempaa ollut tarkotuskaan tiputtaa. No viime kesana alkoivat ongelmat sitten. Alko nama paljon puhutut ahmimishairiot. Valilla menee tosi hyvin mutta valilla ahmin ihan mielivaltaisesti mita vain. En ole oksentanut kun muutaman kerran, se ei tunnu (onneksi) oikeen mun jutulta.
Olen aina ollut kiinnostunut syomishairioista kun itsekin silla alalla olen etta syomishairiopotilaidenki kanssa on tullut paljon tyoskenneltya. Ja olen aina ollut psyykkeeltani todella "vahva" ja luullut etten itse voisi koskaan paatya elamassani mihinkaan tallaiseen. Kaikki ihmiset yleensa kaantyvat minun puoleen kun niille tulee ongelmia ja siksi minusta nyt tuntuukin etta en mina voi kellekaan menna purkamaan naita ongelmia ku ma tiedan kaikkien reaktion siihen.
Mua vaan ittea on paljon mietityttany tama homma koska tiedan teoriassa kaiken syomishairioista ja tiedan myos sen etta olen itse hyvaa vauhtia lahdossa samaan kierteeseen mukaan ellen pikaisesti keksi jotain parannusta.
Kiinnostaisi kuulla jos jotku syomishairiosta toipuneet tai viela asian kanssa kamppailevat pystyisivat kertomaan etta mika taman hairion laukaisi. Varmasti joku siella taustalla on jaanyt selvittamatta jos tallaisia ongelmia alkaa ilmenee koska tottahan se on etta normaalia tama ei missaan tapauksessa ole. Ma olen kovasti yrittany kelailla lapsuuttani ja nuoruuttani ja yrittanyt miettia etta mika siella voisi "kummitella" viela. Kai ne asiat lahtis paremmin selviamaan jos hakeutuisin terapiaan, mutta jotenkin se nyt ei tunnu kuitenkaan niin ajankohtaiselta kun asiani ei ole niiin pahassa jamassa. Vaikka tassahan tulemme seuraavaksi kohtaan ennaltaehkaisy joka olisi tietysti todella suositeltavaa minulle juuri nyt, mutta ajattelin nyt ainakin aloittaa talla kyselemalla vahan muidenkin kokemuksia.
En siis uskokaan etta se on niin yksiselitteista et joku yksi tietty asia sita laukaisisi mutta jos voisin saada vahan vinkkeja siita mika sen mahdollisesti voisi aiheuttaa. Voisin sita kautta ehka lahtea purkamaan omia ajatuksiani ja koittaa "hoitaa itse itseani."
Lapsuudessa olin vahan pulska ja joskus siitakin asiasta mua haukuttiin, eli sielta tulee ainakin yksi asia joka voisi vaikuttaa lihavuuskammoisuuteen. Sitten toiseksi muistan etta isani on aina piikitellyt minua lihavaksi. Kait se on sen tarkottanut huumorilla (huonolla sellaisella kyllakin), mutta kait sekin on jonkunnakoset arvet minuun jattanyt.
Kavereita mulla on aina ollut paljon ja on edelleenki, mutta itsetunto nyt on ollut vahan mita millonki. Joskus heikko, ja valiin vahemman heikko.
Sekin mua niin kovasti ihmetyttaa ku yleensahan syomishairioihin liittyy masennusta ja ahdistusta mutta ei mulla mitaan sellaista ole ollut niinkaan. Kaikki tuntuu elamassa menevan ihan hyvin siis kaikki muu paitsi tama syomispuoli.
Tassa huomaa taas mita tarkoitetaan silla kun sanotaan etta normaalipainoisten ei kannattaisi ruveta laihduttelamaan kovin helposti. Se nakojaan helposti vie mukanaan toi laihduttaminen ja johtaa vahemman mukaviin seurauksiin. Harvalla se varmaan jaa siihen mita haluskin pudottaa. Nyt tuntuu silta etta voi kun en oisi koskaan laihduttamiseen ryhtynytkaan, olin paljon onnellisempi silloin ennen ku pystyin hyvalla omalla tunnolla syomaan mita halusin. Mita tuota nyt vaikka vahan pulska oliski kuhan mieli on virkea. :)
Mutta tallaista oli minulla mielen paalla..
Toivottavasti viestini herattaisi mielipiteita kaikissa teissa.
Ei muuta kuin oikein hyvat loppusyksyt kaikille ja oikein paljon voimia erityisesti teille jotka kamppailette syomisongelmien kanssa.
Onneksenne huomaatte varmasti etta ette todellakaan ole ainuita "epanormaaleja"...
Minakin vain pidan ruoasta niin paljon, minkapa sille mahtaa!!;) ja liikunnasta taas sitten vahemman..
Tilanteeni ei siis todellakaan ole viela paha, mutta tarpeeksi paha ettei tasta tarvi ainakaan pahentua enaa...
Oon tassa lueskellut teksteja ja ajattelin kertoa vahan omaakin tarinaani. Kaikki alkoi siita kun melkeen vuosi sitten paatin laihduttaa muutaman kilon (tuttua varmaan monelle :)) vaikken ylipainoinen ollutkaan. Nooo..alku meni loistavasti. Jatin pois kaiken rasvaisen ja elin todella terveellisesti ja syomiseni oli ihanteellista sen puolisen vuotta. Ihmettelin oikein itsekin etta miten kaikki voikin menna nain helposti ja vaivattomasti. Ei edes tehnyt mieli mitaan herkkuja..Kiloja ei tippunu ku se viisi korkeintaan mutta olin oikein tyytyvainen, ei mulla enempaa ollut tarkotuskaan tiputtaa. No viime kesana alkoivat ongelmat sitten. Alko nama paljon puhutut ahmimishairiot. Valilla menee tosi hyvin mutta valilla ahmin ihan mielivaltaisesti mita vain. En ole oksentanut kun muutaman kerran, se ei tunnu (onneksi) oikeen mun jutulta.
Olen aina ollut kiinnostunut syomishairioista kun itsekin silla alalla olen etta syomishairiopotilaidenki kanssa on tullut paljon tyoskenneltya. Ja olen aina ollut psyykkeeltani todella "vahva" ja luullut etten itse voisi koskaan paatya elamassani mihinkaan tallaiseen. Kaikki ihmiset yleensa kaantyvat minun puoleen kun niille tulee ongelmia ja siksi minusta nyt tuntuukin etta en mina voi kellekaan menna purkamaan naita ongelmia ku ma tiedan kaikkien reaktion siihen.
Mua vaan ittea on paljon mietityttany tama homma koska tiedan teoriassa kaiken syomishairioista ja tiedan myos sen etta olen itse hyvaa vauhtia lahdossa samaan kierteeseen mukaan ellen pikaisesti keksi jotain parannusta.
Kiinnostaisi kuulla jos jotku syomishairiosta toipuneet tai viela asian kanssa kamppailevat pystyisivat kertomaan etta mika taman hairion laukaisi. Varmasti joku siella taustalla on jaanyt selvittamatta jos tallaisia ongelmia alkaa ilmenee koska tottahan se on etta normaalia tama ei missaan tapauksessa ole. Ma olen kovasti yrittany kelailla lapsuuttani ja nuoruuttani ja yrittanyt miettia etta mika siella voisi "kummitella" viela. Kai ne asiat lahtis paremmin selviamaan jos hakeutuisin terapiaan, mutta jotenkin se nyt ei tunnu kuitenkaan niin ajankohtaiselta kun asiani ei ole niiin pahassa jamassa. Vaikka tassahan tulemme seuraavaksi kohtaan ennaltaehkaisy joka olisi tietysti todella suositeltavaa minulle juuri nyt, mutta ajattelin nyt ainakin aloittaa talla kyselemalla vahan muidenkin kokemuksia.
En siis uskokaan etta se on niin yksiselitteista et joku yksi tietty asia sita laukaisisi mutta jos voisin saada vahan vinkkeja siita mika sen mahdollisesti voisi aiheuttaa. Voisin sita kautta ehka lahtea purkamaan omia ajatuksiani ja koittaa "hoitaa itse itseani."
Lapsuudessa olin vahan pulska ja joskus siitakin asiasta mua haukuttiin, eli sielta tulee ainakin yksi asia joka voisi vaikuttaa lihavuuskammoisuuteen. Sitten toiseksi muistan etta isani on aina piikitellyt minua lihavaksi. Kait se on sen tarkottanut huumorilla (huonolla sellaisella kyllakin), mutta kait sekin on jonkunnakoset arvet minuun jattanyt.
Kavereita mulla on aina ollut paljon ja on edelleenki, mutta itsetunto nyt on ollut vahan mita millonki. Joskus heikko, ja valiin vahemman heikko.
Sekin mua niin kovasti ihmetyttaa ku yleensahan syomishairioihin liittyy masennusta ja ahdistusta mutta ei mulla mitaan sellaista ole ollut niinkaan. Kaikki tuntuu elamassa menevan ihan hyvin siis kaikki muu paitsi tama syomispuoli.
Tassa huomaa taas mita tarkoitetaan silla kun sanotaan etta normaalipainoisten ei kannattaisi ruveta laihduttelamaan kovin helposti. Se nakojaan helposti vie mukanaan toi laihduttaminen ja johtaa vahemman mukaviin seurauksiin. Harvalla se varmaan jaa siihen mita haluskin pudottaa. Nyt tuntuu silta etta voi kun en oisi koskaan laihduttamiseen ryhtynytkaan, olin paljon onnellisempi silloin ennen ku pystyin hyvalla omalla tunnolla syomaan mita halusin. Mita tuota nyt vaikka vahan pulska oliski kuhan mieli on virkea. :)
Mutta tallaista oli minulla mielen paalla..
Toivottavasti viestini herattaisi mielipiteita kaikissa teissa.
Ei muuta kuin oikein hyvat loppusyksyt kaikille ja oikein paljon voimia erityisesti teille jotka kamppailette syomisongelmien kanssa.
Onneksenne huomaatte varmasti etta ette todellakaan ole ainuita "epanormaaleja"...
Minakin vain pidan ruoasta niin paljon, minkapa sille mahtaa!!;) ja liikunnasta taas sitten vahemman..
Tilanteeni ei siis todellakaan ole viela paha, mutta tarpeeksi paha ettei tasta tarvi ainakaan pahentua enaa...
Vastaukset 3
Vanhimmat
luin tuon sinun juttusi.minulla on vähän sama onglema.olen todella kauan yrittänyt laihtua.ja ajattelin eilen että huomenna aloitan laihiksen.ja sitten aloitinkin.en syö mitään herkkuja ja jätän kaiken rasvaisen myös pois.painan 46.5 .mutta haluan laihtua jouluun mennessä ainakin 6 kiloa.! tästä tulee olemaan todella hankalaa,minullakun on huono itse hillintä.olen oksennellut myös ruokailujen jälkeen ja pelkään lihoavani.joskus saan ihme ahmimiskohtauksia.en jaksaisi enää kyllä miettiä painoani,sehän pilaa koko elämäni jos mietin jatkuvasti mitä syön ja mitä en!! pitäisikiö minun sinun mielestäsi mennä juttelemaan jollekkin lääkärille asiasta??
kylla ehdottomasti sun pitais jo vahan huolestua. Sanoit painavasi 46 kiloa..Kuulostaa aika huolestuttavalta. Minka ikanen olet ja mika on pituutesi?
En usko etta sa tyydyt siihen kuuteen kiloon?sitten tulee taas tunne etta viela vahan lisaa ja vahan viela ja oravanpyora on hyvassa kierteessa. Sitten seuraava etappi onki todennakosesti sairaala ja pakkohoito jos ei muu auta. Painon kanssa ei oikeasti kannata leikkia,hyva minun tallasta puhua mutta mina sen jos joku juuri omakohtasesti tiedan.
Niin ku kysyit tuohon laakarille menemisesta?
Kuinka kauan tuota sinun laihduttamista on jatkunu ja kuinka kauan muut oireet ovat olleet?oksenteletko useinki?
on vaikeaa arvioida sinun tilan vakavuutta kun en tieda sen enempaa taustatiedoistasi mutta vaikuttaisi kylla vahan silta etta olisi hyva jonkun ammattiauttajan puoleen jo kaantya ennen ku tilanne riistaytyy kokonaan kasista. Hyva etta kuitenkin ite ymamrrat olla jo vahan huolissaan. Se on hyva merkki se..
Koita jaksella!!!
laihduttamiseni on jo jatkunut pitkään.tai se on jaksottaista,voin joskus luovuttaa ja syön sitten ihan normaalisti ,mutta sitte mulle tulee noita ihme " kausia" ,jolloin oksentelen ja syön vähän.minulle tulee tosi usein huono oma tunto syömisestä.olen 17-vuotias ja 164 cm.pitkä.
oletko itse ollut hoidossa anoreksian takia vai?