Sanokaa ihan suoraan, että pääseekö sinne ihan tavallisia ihmusiä? Siis sellaista keskitasoa? Tuntuu, että aina saa lukea ja kuulla selviytymistarinoita. Tätä nettipalstaa kun lukee, niin jotkut antavat aivan turhia kuvitelmia toisille.
Ainahan sitä saa unelmoida, että pääsee, mutta totuus taitaa olla ennemminkin se, että tiedekuntaan pääsevät ne, jotka ovat älykkäitä. Ongelma on se, että valtaosa näistä älykkäistä pitää itseään ihan tavallisena, ja antaa näin maija c:n paperit Meikäläiselle toivoa sisäänpääsyssä. Totta on se, että aina voi käydä hyvä tuuri tms. Mielestäni se esimerkki, että on sinne amispohjaltakin pompattu, ei todellakaan ole kovin kannustava. Koska se ei ole yleistä, kuten jotkut antavat täällä jälleen kerran ymmärtää.
Tuntuu vain, että ihmisillä on nykyään hyvin hämärä kuva siitä tasosta, mitä vaaditaan. Ts. itse en jaksaisi yksinkertaisesti edes yrittää. Nuo, jotka ovat omasta mielestään tuonne muka ihme ja kumma -taktiikalla päässeet, ovat varmasti oikeasti hyvin älykkäitä ja kykeneväisiä oppimaan asioita tietyllä tavalla.
Ne, jotka eivät ole kykeneväisiä oppimaan asioita tietyllä tavalla, eivät pääse koskaan. Luulin olevani ikuisuushakija, mutta olen antanut periksi. Tunnen muutaman tyypin, jotka jaksavat edelleenkin vuodesta toiseen vain yrittää ja yrittää. Tuntuu vain, että ihmisillä on kadoksissa tietynlainen todellisuudentaju. Kun luonteeltaan ja älykkyydeltään nuo ihmiset eivät lainkaan vaikuta sellaisilta, että he tulisivat koskaan pääsemään sisään. En halua masentaa, mutta siltä pahasti näyttää.
Keskivertopapereilla pääsee sisään... Joo joo... Niin varmaan, mutta sitten on juuri sellainen ihminen, joka ajatteleevloogisesti ja oppii asiat tietyllä tavalla. Tuntuu myös siltä, että nykyään E:n paperit ovat keskivertopaperit. Kun niin ei vain yksinkertaisesti ole. Nyt loppukoon liika hyssyttely ja realismi kiltisti käteen. Kuinkahan moni ajattelee joka ikinen kevät, että mitä jos minä maija meikäläinen tavis olisi yksi valituista. Varmaan jokainen taivaanrannanmaalari. Tai sitten jos ei pääse, niin ainahan voi hakea ensi vuonna uudelleen - ja sitä seuraavana vuonna, kunnes kuolema minut ja Galenoksen erottaa.
Kun tietää suuren määrän pääsykoepänttääjiä, niin heistä voi hyvin lyhyessä ajassa nähdä, onko heillä mitään mahdollisuuksia. Sen vain yksinkertaisesti näkee. Joillekin olisi ihan hyvä katsoa peiliin heti valintaprosessin alussa ja miettiä, olenko minä juuri se Maija Meikäläinen, joka on lukenut fyssaa ja kemmaa, mutta jonka ajattelukyky ei kuitenkaan yllä loppujen lopuksi kovin korkealle. Koska jos on tavis, niin mahdollisuudet ovat hyvin pienet.
Tässä siis tällainen katkera ja äärimmäisen kannustava tilitys yön pimeiksi tunneiksi. Tuntuu vain, että joillain ei ole minkäänlaista käsitystä omista kyvyistään. Minulla ei ollut ainakaan. Mutta se täytyy vain nähdä itse. Kyllä sen voi nähdä, mihin henkilö kykenee, mutta kuka kehtaa mennä sanomaan päin naamaa totuuksia, kun joku tulee silmät sirrillään ilmoittamaan, että musta tuleekin lääkäri.
Ihmiset, kun olen prosessin niin monta kertaa läpi käynyt, niin voin sanoa, että jos teillä edes juolahtaa mieleen jotain: "Onks mulla mahiksii, kun mulla on fyssan ja kemman kurssien keskiarvo ysi", niin miettikää silloin uudelleen. Koska jos osaa, niin sitä ei tarvitse kysyä. Tähän ryhmään lukeutuvat valitettavasti myös ne, joilla ei ole käsitystä siitä, että he kykenevät. He jäävät kaiken ulkopuolelle.
Hyvää yötä.
Ainahan sitä saa unelmoida, että pääsee, mutta totuus taitaa olla ennemminkin se, että tiedekuntaan pääsevät ne, jotka ovat älykkäitä. Ongelma on se, että valtaosa näistä älykkäistä pitää itseään ihan tavallisena, ja antaa näin maija c:n paperit Meikäläiselle toivoa sisäänpääsyssä. Totta on se, että aina voi käydä hyvä tuuri tms. Mielestäni se esimerkki, että on sinne amispohjaltakin pompattu, ei todellakaan ole kovin kannustava. Koska se ei ole yleistä, kuten jotkut antavat täällä jälleen kerran ymmärtää.
Tuntuu vain, että ihmisillä on nykyään hyvin hämärä kuva siitä tasosta, mitä vaaditaan. Ts. itse en jaksaisi yksinkertaisesti edes yrittää. Nuo, jotka ovat omasta mielestään tuonne muka ihme ja kumma -taktiikalla päässeet, ovat varmasti oikeasti hyvin älykkäitä ja kykeneväisiä oppimaan asioita tietyllä tavalla.
Ne, jotka eivät ole kykeneväisiä oppimaan asioita tietyllä tavalla, eivät pääse koskaan. Luulin olevani ikuisuushakija, mutta olen antanut periksi. Tunnen muutaman tyypin, jotka jaksavat edelleenkin vuodesta toiseen vain yrittää ja yrittää. Tuntuu vain, että ihmisillä on kadoksissa tietynlainen todellisuudentaju. Kun luonteeltaan ja älykkyydeltään nuo ihmiset eivät lainkaan vaikuta sellaisilta, että he tulisivat koskaan pääsemään sisään. En halua masentaa, mutta siltä pahasti näyttää.
Keskivertopapereilla pääsee sisään... Joo joo... Niin varmaan, mutta sitten on juuri sellainen ihminen, joka ajatteleevloogisesti ja oppii asiat tietyllä tavalla. Tuntuu myös siltä, että nykyään E:n paperit ovat keskivertopaperit. Kun niin ei vain yksinkertaisesti ole. Nyt loppukoon liika hyssyttely ja realismi kiltisti käteen. Kuinkahan moni ajattelee joka ikinen kevät, että mitä jos minä maija meikäläinen tavis olisi yksi valituista. Varmaan jokainen taivaanrannanmaalari. Tai sitten jos ei pääse, niin ainahan voi hakea ensi vuonna uudelleen - ja sitä seuraavana vuonna, kunnes kuolema minut ja Galenoksen erottaa.
Kun tietää suuren määrän pääsykoepänttääjiä, niin heistä voi hyvin lyhyessä ajassa nähdä, onko heillä mitään mahdollisuuksia. Sen vain yksinkertaisesti näkee. Joillekin olisi ihan hyvä katsoa peiliin heti valintaprosessin alussa ja miettiä, olenko minä juuri se Maija Meikäläinen, joka on lukenut fyssaa ja kemmaa, mutta jonka ajattelukyky ei kuitenkaan yllä loppujen lopuksi kovin korkealle. Koska jos on tavis, niin mahdollisuudet ovat hyvin pienet.
Tässä siis tällainen katkera ja äärimmäisen kannustava tilitys yön pimeiksi tunneiksi. Tuntuu vain, että joillain ei ole minkäänlaista käsitystä omista kyvyistään. Minulla ei ollut ainakaan. Mutta se täytyy vain nähdä itse. Kyllä sen voi nähdä, mihin henkilö kykenee, mutta kuka kehtaa mennä sanomaan päin naamaa totuuksia, kun joku tulee silmät sirrillään ilmoittamaan, että musta tuleekin lääkäri.
Ihmiset, kun olen prosessin niin monta kertaa läpi käynyt, niin voin sanoa, että jos teillä edes juolahtaa mieleen jotain: "Onks mulla mahiksii, kun mulla on fyssan ja kemman kurssien keskiarvo ysi", niin miettikää silloin uudelleen. Koska jos osaa, niin sitä ei tarvitse kysyä. Tähän ryhmään lukeutuvat valitettavasti myös ne, joilla ei ole käsitystä siitä, että he kykenevät. He jäävät kaiken ulkopuolelle.
Hyvää yötä.
Vastaukset 22
Vanhimmat
Suuri osa pyrkyreistä ei vain ole ollenkaan sen "oloisia", että he tulisivat pääsemään sisään. Mutta ei sitä tosiaan voi kenellekään mennä päin naamaa sanomaan. Se on huomattava ihan itse. Itse kyllä olisin halunnut, että joku olisi oikaissut minua. Silloin vain luultavasti en olisi halunnut kuulla sellaisia kommentteja, vaan olisin suuttunut.
lääkiksessä opiskelevat jotain eri rotua? Kyllä minä ainakin pidän itseäni aivan tavallisena tallaajana, en omista mitään erinomaisia älynlahjoja. Ahkeruutta kyllä löytyy.
Luultavasti sun älykkyysosamäärä on kuitenkin yli 130.
130 Äo joku raja lääkikseen? Eipä ole tullut osamääriä mitattua - C:n paperit lukiosta... Kummallinen käsitys teillä keskustelijoilla tuosta Äo:sta, eivät pisteet mitään kerro - älykkyys todellakin koostuu useasta eri osa-alueesta! Kaikille aloille riittää ns. älykkäitä, eivät ne kaikki todellakaan lääkiksessä ole.
lääketiedettä lukemaan. Kyllä sinne pääsee keskivertoälykkyydelläkin, jos omaa kunnianhimoa, pitkäjänteisyyttä, sisukkuutta, periksiantamattomuutta etc. Pelkkä ulkolukutaito ei auta, vaan pitää olla kyky oppia suhteellisen nopeasti uusia asioita ja osata päätellä ja soveltaa niitä myös käytäntöön. Loogis-visuaalinen älykkyys on eduksi. Itse olen aikoinani käynyt pari vuotta lukiota, keskeyttäen opinnot. Sen jälkeen kävin amm.koulun koti-, ja laitostalouslinjan ja parin vuoden töissäolon jälkeen menin uudestaan opiskelemaan. Minulla on myös siivousteknikon opinnot alla. Nyt aion hakea ensimmäistä kertaa lääketieteelliseen ja omasta mielestäni minulla ei ole paskemmat mahdollisuudet päästä sisälle :)! Olen erittäin motivoitunut lukemaan ... opin nopeasti uusia asioita ja osaan ja kykenen soveltamaan niitä myös käytäntöön, osaan päätellä nopeasti, miten asiat ovat, minulla on hyvä muisti (lukemani asiat jäävät kerralla yleensä päähän, eikä niitä tarvitse toistaa) jne. Tosin olen virallisestikin älykäs (mensalainen ja jonkun verran yli alhaisimman rajan) , toisaalta, lieneekö siitä suurtakaan apua. Luulen, että suurin hyöty ja tavallaan etu muihin nähden on tuossa hyvässä muistissa ja nopeassa lukutahdissa. Sillä pääsee parhaiten niskan päälle.
Ymmärrän kuitenkin, ettei kaikilla ole mahdollisuuksia sisälle päästä, kuitenkin ajattelen, että se näyttää parhaiten ihmisille omat rajat ja resurssit, jonka jälkeen käsitykset omista kyvyistään jne. tulevat realistisemmaksi, kun ainakin koettelee niitä omia rajojaan ... pyrkimällä vaikka lääketieteelliseen.
Mitä ihminen, joka kuuluu mensaan, tekee siivousteknikkona? Jostain syystä en vain jaksa uskoa, että jos ihminen on oikeasti viisas ja kykenevä, niin hän rupeaa siivousteknikoksi. Hei haloo...
Kaikkia sitä (ehkä) on...
ja sosiaaliluokassa. Riippuu pitkälti jokaisen omasta persoonasta, kunnianhimosta jne., mihin tyytyy ja mihin ei. Toisille riittää vähempi, kuin toisille.
juristit esim. kuuluvat mensaan? Ettei siellä ole ketään muun ammattiryhmän edustajia?
Jos joku on niin kunnianhimoinen, että vaivautuu mensan testeihin, niin luulisi, etä hänellä riittäisi motivaatio johonkin muuhunkin.
No, älykkyyttä on niin monenlaista. Älykäs ihminen voi olla yhtä lailla hölmö ja sivistymätön. Samoin kirjaviisas ihminen voi omata äärimmäisen matalan ÄO:n. Ihmisiä on moneen junaan. Älykkyydellä voi kompensoida ahkeruutta ja toisinpäin.
lääketieteelliseen ... se antoi lisää varmuutta :)! Jos ei hakemisella voittaisikaan mitään, ei sillä häviäkään :)!
pelkästä kunnianhimosta ... monellahan se jää kuitenkin ns. kaappiin! Kovinkaan moni ei edes puhu siitä julkisesti. Ei ainakaan omalla nimellään.
Verrattuna tyyppiin jolla on pohjaa luonnontieteistä. Sori, mutta niin se vain on. Materiaali mitä pääsykokeeseen joudut osaamaan on kuitenki varmasti paljon monimutkiasempaa kuin aiemmin kohtaamasi (vaikkei sekään nyt monimutkaista ole verrattuna itse lääkikseen). Voit tietysti päästä hyvällä marginaalilla sisään mutta yhtälailla voit mielestäni epäonnistua. Ei kannata lähteä varmasta onnistumisesta liikkeelle. Silloin voi tulla pahakin pettymys.
Vaikkei sillä mitään voittaisikaan, ei takuuvarmalla mitään häviäkään. En anna enää kenenkään vähättelijän lannistaa itseäni :)! Sillä tiedän, että resursseja on, kun on motivaatiotakin ja älyäkin riittää ... sitä en aio myöskään enää pitää piilossa kaapissa. On se kumma, kun ihmiset ymmärtävät siivousteknikon=keskimääräistä tyhmemmäksi ... miksiköhän olen silti kelvannut lekurin vaimoksi? :) No joo, itse en itseäni vähättele ja omanarvontunto on aina ollut hyvä. Samapa tuo on aina ollut minulle, mitä muut ajattelevat.
Eipä se vaadittava luonnontieteellinen pohja mitään rakettitiedettä ole. Kyllä sen fiksu ja motivoitunut ihminen opiskelee kuukaudessa tai parissa. Kokeen rajallinen aika vain tekee sen, että laskurutiinia pitää myös olla, joten pelkkä lukeminen ja muistaminen ei riitä.
Ja nimenomaan pitää lähteä liikkeelle varmasta onnistumisesta ja panostaa siihen. Toki silloin voi pudota kovaa ja korkealta, mutta jos lähtee vain puolella teholla kokeilemaan, niin sillon tuhlaa vain aikaansa.
ei ole mitään tekemistä älykkyyden kanssa. Lukiossa pärjää, jos on motivaatiota päntätä. Itse olen päässyt lääkikseen aivan keskivertopapereilla (C), ja hyvin olen pärjännyt. Lukioaikana olin vaan kiinnostunut kaikesta muusta kuin lukemisesta! Keskity pääsykoekirjojen lukemiseen, niin minäkin tein! Älykkyys koostuu niin monesta osa-alueesta - onnea!
Mulla oli kanssa lukioaikana muuta tekemistä kuin lukeminen, ja siten mulla olikin mm. pitkässä matikassa, kemiassa, fysiikassa ja kaikissa biologian kursseissa nelosia :)
Mutta millään koulumenestyksellä ei kyl ole merkitystä, pääsykoe ratkaisee. Tietty jos on ihan satalasissa lukiossa yrittänyt, eikä silti ole ns. tärkeissä aineissa menestynyt, ennustaa se huonoa lopputulosta.
Ala jo nyt lukemaan.
Tunnen itsekin sarjayrittäjiä, ja joillakin heistä hommaa kaatuu itse koesuoritukseen. Panikoivat niin, että ajattelevat liian monimutkaisesti.
Mainitsemasi oman tason hahmottamattomuus on varmasti myös yksi ongelma. Jos valmennuskursseista ny tjokin etu on niin ainakin siellä todella näkee kuinka paljon kovimmat hakijat tekevät töitä ja miten itse pärjäisi simuloidussa pääsykokeessa.
Keskivertoälyllä pärjää, ja sillä pystyy fysiikan ja kemian asiatkin opettelemaan. Mutta oikein mikään ei valmenna itse kokeen kysymystyyppeihin, joissa pitää itse analysoida "mitä tässä halutaan", ja vielä vastata tosi tiiviisti pieneen tilaan. En ihmettele, että vaikka joku osaisi pääsykoemateriaalin lähes ulkoa, silti ryssii kokeen täydellisesti.
olin lukiossa kohtalaisen hyvä kaikessa, mutta en mikään huippu. kielet sujuivat ja kirjotin niistä eetä ja ällää :) mutta matikkapäätä ei sitten yhtään! kemiat ja fysiikat luin, mutta niistä kursseista tuli aina seiskaa, joskus ehkä kasiakin. sain lukea pääsykokeisiin aika lailla, pääsin sisään toisella yrittämällä. mikään huippulahjakas ei tarvitse olla, tuntemani lääkisläiset ovat lähes kaikki olleet ns. yleislahjakkaita:eivät huippuja, mutteivat huonojakaan.
Lääkkis ei kyllä varmaankaan ole se kaikkein haastavin ja vaiken opintoala...
Riippuu tietenkin missä asioissa on hyvä, mutten todellakaan usko, että on oltava jotenkin erityisen älykäs päästäkseen sisään tai pärjätäkseen siellä.
Kyse on enemmän motivaatiosta, istumalihaksista ja itsekurista.
Oma subjektiivinen kokemukseni on, että lääkisläiset joilla on huono itsetunto ja epäusko omaan älykkyyteensä ovat niitä, jotka eniten toitottavat opintojensa haastavuutta ja vaikeutta. Ne, joilta taas itsetuntoa ja itseluottamusta löytyy ottavat asiat paljon rennommin ilman rehvastelun tarvetta.
Tässä joku mies julkaisi vasta kirjan, jossa hän pohti menestymisestä. Nimi eikä teos ei jäänyt mieleen, mutta hänen tärkein viestinsä kyllä: Suurin osa menestymisestä koostuu ahkeruudesta. Loppu on taitoa, kiinnostusta, älykkyyttä.
Mielipiteitä ja näkemyksiä on monia, mutta juurikin tämä näkökanta antaa minulle voimia jaksamiseen. Ja pieni esimerkki elävästä elämästä: Ent poikaystäväni (b:n paperit lukihäiriö) pääsi toisella hakukerralla oikeustieteelliseen. Hänessä kiteytyy kaikki, mitä edellä sanoin. Kiinnostus ja tarvittava älykkyys varmasti kannatteli motivaatiota, mutta kyllä hän lukikin kaksi vuotta pitkäjänteisesti.
Yksi ajatus vielä. Kun katsoo millaisien lääkäreiden vastaanotolla on käynyt, niin voi sanoa, että taviksia ne nekin on. Minun ihotautilääkärillä oli varmaan viikon meikit pesemättöminä silmissään ja tukka takussa ja vaikka kuinka ihmeelliseltä se korvaani kuulostaa, niin hänkin on läpäissyt pääsykokeen.