Onko kokemuksia koirasta, jolla on huono hermorakenne? Pystyykö koiran ongelmakäyttäytymiseen vaikuttamaan, vaikka tällä on todettu tällainen vika? Onko kokemuksia siedätyshoidon tehosta? Yritin etsiä netistä tietoa, mutta mistään ei oikein löytynyt..
Huono hermorakenne
D2C
30
7337
Vastaukset
- saman asian kanssa elävä
Mitä ajattelit siedätys hoidolla?
Itselläni isokokoinen uros jolla hermorakenne ei ole parasmahdollinen, myöskin terävyyttä ja vilkkautta löytyy enemmän kuin tarpeeksi.
Tämän kanssa on opittava elämään! Koiran koulutus auttaa ja se että se saa mahdollisimman paljon hyviä kokemuksia ja oppii näin toimimaan eri tilanteissa. Sitä helpottaa jos suhde on kunnossa ja olet hyvä johtaja, silloin sen ei tarvitse rasittaa itseään kun tietää että sinä hoidat homman kotiin!!
Me harrastamme koirankanssa aktiivisesti ja voin sanoa että koirana todella vaativa ja reenattava on useita kertoja viikossa.- D2C
Moi! Siedätyshoidolla tarkoitin lähinnä juuri koulutusta ja uusien miellyttävien kokemusten tuomaa varmuutta. Eli onko siitä apua? Käymme koiran kanssa ihan vaan sellaisessa tapakoulutuksessa, jotta koira oppisi luottamaan meihin omistajiin, kun toinen koira tulee vastaan.
Huono hermorakenne näkyy siinä, että kun tulee uusi tilanne vastaan, koira reagoi hyökkäävästi ja vaikuttaa pelokkaalta. Meillä on johtajuus kunnossa kotona ja pääosin ulkona, vapaana koira on tottelevainen ja "normaali" niin pitkään kun tulee yllättävä tilanne vastaan.
Koiran hermot eivät kestä painetta, vaan harjoiteltaessa esim koirien ohitustilanteita liikaa, koira vajoaa "tilaan", jossa mikään toiminta ei enää vaikuta koiraan.
Haluaisinkin kuulla, jos jollain olisi mahdollisesti näin vaikea tapaus ollut ja koulutuksella saanut jotain tuloksia aikaan!
Koiralle on tehty nukketesti, joka on sama kuin luonnetestissä oleva. Koira pelkäsi nukkea niinkuin kuuluukin, mutta kun nukke oli pysähtyneenä, koira ei missään vaiheessa luottanut minuun, että olisi uskaltanut lähestyä nukkea, vaan rimpuili kauhuissaan pois.
- ongelmia
tämä huono hermorakenne aiheuttaa sille? Kyllähän huonon hermorakenteen omaavan koiran kanssa pystyy hyvinkin elämään, tiedostaa vaan asian. Ääripäät on sitten asia erikseen...
- D2C
Koira on kyllä ihana ja meillä on johtajuus kunnossa. Tulemme hyvin toimeen niin kauan, kuin sattuu tulemaan uusi tilanne vastaan. Kun harjoittelemme perustottelevaisuutta kentällä muiden koirien kanssa, koira jaksaa aikansa, mutta koska se ei kestä painetta, niin jossain vaiheessa koira ei enää kuule tai tottele mitään.
Olemme kokeilleet ohitustilanteissa jääkautta, kolinapurkkia, kauko-ohjattavaa sitruunapantaa... Tarkkailen koiraa, jotta voisin puuttua hyökkäämiseen ajoissa, mutta kaikki kokeillut tavat ovat olleet turhia. Mitkään pakotteet eivät auta, eivätkä tosin koiran rauhoittelevien signaalien matkiminen. Olen yrittänyt myös kiinnittää koiran huomion esim. keppiin, mutta vastaan tuleva koira pitää kiertää todella kaukaa. Kentällä vapaana ollessa olemme tehneet laumankarkoituksen ja sen jälkeen se ei välittänyt muista koirista. Tulos vaan ei kestänyt pitkään.
Koira on ihana, mutta olisi kiva saada jotain vertaistukea ja kuulla, että kyllä se harjoittelulla menee.. Kaupungissa kun asutaan, niin aina tulee jotain "pelottavaa" vastaan. Pystyykö koira jossain vaiheessa elämäänsä sietämään uusia tilanteita? - kaikkitietävä
D2C kirjoitti:
Koira on kyllä ihana ja meillä on johtajuus kunnossa. Tulemme hyvin toimeen niin kauan, kuin sattuu tulemaan uusi tilanne vastaan. Kun harjoittelemme perustottelevaisuutta kentällä muiden koirien kanssa, koira jaksaa aikansa, mutta koska se ei kestä painetta, niin jossain vaiheessa koira ei enää kuule tai tottele mitään.
Olemme kokeilleet ohitustilanteissa jääkautta, kolinapurkkia, kauko-ohjattavaa sitruunapantaa... Tarkkailen koiraa, jotta voisin puuttua hyökkäämiseen ajoissa, mutta kaikki kokeillut tavat ovat olleet turhia. Mitkään pakotteet eivät auta, eivätkä tosin koiran rauhoittelevien signaalien matkiminen. Olen yrittänyt myös kiinnittää koiran huomion esim. keppiin, mutta vastaan tuleva koira pitää kiertää todella kaukaa. Kentällä vapaana ollessa olemme tehneet laumankarkoituksen ja sen jälkeen se ei välittänyt muista koirista. Tulos vaan ei kestänyt pitkään.
Koira on ihana, mutta olisi kiva saada jotain vertaistukea ja kuulla, että kyllä se harjoittelulla menee.. Kaupungissa kun asutaan, niin aina tulee jotain "pelottavaa" vastaan. Pystyykö koira jossain vaiheessa elämäänsä sietämään uusia tilanteita?Aivan yhtä paljon, kun koira vaatii koulutusta, vaatii sitä myös koiran ohjaaja, jolla kuitenkin on se ratkaisijan rooli.
Sanoisin, että ohjaajan käyttätyminen näissä tilanteissä on 90 % kaikesta.
Siksi se ei helppoa ole.
Koiran kouluttaminen on yksinkertaista, mutta jengata se ohjaajan kanssa toimivaksi, myös ongelmatilanteissa on vaikeaa.
Mitä ohjaajalta vaaditaan: 1! 1! on rauhallisuus, kaikissa tilanteissa, ei tarkoita hyvää pokkaa, vaan todella syvältä tuleva rauhallisuus. 2. Tilanteen nopea analysointi, ja unohtaminen!! Ei saa tehdä numeroa tapahtuneesta.
3. Kyky ennakoida. Tavallisimmin olemme myöhässä.
Kyky ennakoida niin ettei mene turhaan tilanteisiin.
Nämä näin alkuun, joten suuri peili on tarpeen. - ikäinen
D2C kirjoitti:
Koira on kyllä ihana ja meillä on johtajuus kunnossa. Tulemme hyvin toimeen niin kauan, kuin sattuu tulemaan uusi tilanne vastaan. Kun harjoittelemme perustottelevaisuutta kentällä muiden koirien kanssa, koira jaksaa aikansa, mutta koska se ei kestä painetta, niin jossain vaiheessa koira ei enää kuule tai tottele mitään.
Olemme kokeilleet ohitustilanteissa jääkautta, kolinapurkkia, kauko-ohjattavaa sitruunapantaa... Tarkkailen koiraa, jotta voisin puuttua hyökkäämiseen ajoissa, mutta kaikki kokeillut tavat ovat olleet turhia. Mitkään pakotteet eivät auta, eivätkä tosin koiran rauhoittelevien signaalien matkiminen. Olen yrittänyt myös kiinnittää koiran huomion esim. keppiin, mutta vastaan tuleva koira pitää kiertää todella kaukaa. Kentällä vapaana ollessa olemme tehneet laumankarkoituksen ja sen jälkeen se ei välittänyt muista koirista. Tulos vaan ei kestänyt pitkään.
Koira on ihana, mutta olisi kiva saada jotain vertaistukea ja kuulla, että kyllä se harjoittelulla menee.. Kaupungissa kun asutaan, niin aina tulee jotain "pelottavaa" vastaan. Pystyykö koira jossain vaiheessa elämäänsä sietämään uusia tilanteita?koiruus on? Helpointa sulle on hakeutua sellaisen henkilön luo joka osaa nähdä ongelmat ja auttaa sinua ratkaisemaan ne. Käytkö SPL:n kentällä? Olisiko siellä sellaista kokenutta henkilöä joka voisi antaa teille yksityisopetusta? Itse olen auttanut muutamia, joilla ongelmia ihan yksiyisesti ja hyvällä menestyksellä. Ei millään pahalla mutta usein ongelman takana on myös se, ettei ohjaaja osaa lukea koiraansa kunnolla. Se kun tiedostetaan ja opitaan miksi koira tekee tietyllä tavalla, auttaa jo paljon.
- D2C
ikäinen kirjoitti:
koiruus on? Helpointa sulle on hakeutua sellaisen henkilön luo joka osaa nähdä ongelmat ja auttaa sinua ratkaisemaan ne. Käytkö SPL:n kentällä? Olisiko siellä sellaista kokenutta henkilöä joka voisi antaa teille yksityisopetusta? Itse olen auttanut muutamia, joilla ongelmia ihan yksiyisesti ja hyvällä menestyksellä. Ei millään pahalla mutta usein ongelman takana on myös se, ettei ohjaaja osaa lukea koiraansa kunnolla. Se kun tiedostetaan ja opitaan miksi koira tekee tietyllä tavalla, auttaa jo paljon.
Moikka! Kiitos asiallisista viesteistä!
Meillä on sellainen ongelmakoirakouluttaja, joka tietenkin tarkkailee pääasiassa, miten me tehdään harjoituksia. Koiramme on tällä hetkellä noin kaksivuotias.
Kun koiramme oli vielä pieni, otimme yhteyttä yhteen spl- jaostoon, ja kysyimme neuvoa, miten päästä mukaan toimintaan. Koira oli silloin noin 13 vk. Jaostosta vastattiin, että he tähtäävät kilpailuihin. Jos ei ole kilpailutavoitteita, niin kannattaa hakeutua jonnekkin seurakoirakouluun. Ilmoitimme koiran rauniokouluun, mutta emme päässeet sinne, koska koira ei olisi pärjännyt siellä. Vasta kun hyväksyimme, että vika on meissä ja tarvitsemme oikeasti ammattilaista, otimme yhteyttä tällaiseen kouluttajaan.
Pidimme koiraa pentuna arkana, vaikka ihan pienestä pitäen se on reagoinut haukkumalla kaikkeen uuteen. Kokeilimme oikastaan kaikkea ennen yhteydenottoa kouluttajaan. Meissähän se suurin työ on, mutta olisi kiva tietää, onko siitä hyötyä.. Voiko koira oppia luottamaan jos on superrauhallinen ja johtaja?
Meille on sanottu, että päätavoitteena on nyt se, että me opetellaan ennakoimaan tilanteet ja lukemaan koiraa oikein jos koira tulee vastaan. Harjoittelemme sitä päivittäin pakonkin edessä. Tarkkailen koiraa ulkona ja kiellän hyvissä ajoin, kun koira alkaa nostella korviaan ja karvojaan, että mikäs pelottava juttu tuolla on. Koira alistuu helposti, mutta kun toinen koira on tarpeeksi lähellä, meidän koira alkaa haukkua. Se näyttää siltä, kuin se ei mahtaisi mitään haukkumiselle. Remmikään ei aina kiristy, kun koiramme vaan haukkuu ja uhittelee. Kohtaamisen jälkeen koiramme on alistuva.
Olemme saaneet yksityistunteja ja osallistuneet koulutukseen, jossa on muita koiria. Siitä on ollut hieman apua, mutta kehittyminen on todella hidasta. Meillä on toinen koira, jonka perustottelevaisuus on kunnossa, eikä tällaisia ongelmia ole. - sulle
D2C kirjoitti:
Moikka! Kiitos asiallisista viesteistä!
Meillä on sellainen ongelmakoirakouluttaja, joka tietenkin tarkkailee pääasiassa, miten me tehdään harjoituksia. Koiramme on tällä hetkellä noin kaksivuotias.
Kun koiramme oli vielä pieni, otimme yhteyttä yhteen spl- jaostoon, ja kysyimme neuvoa, miten päästä mukaan toimintaan. Koira oli silloin noin 13 vk. Jaostosta vastattiin, että he tähtäävät kilpailuihin. Jos ei ole kilpailutavoitteita, niin kannattaa hakeutua jonnekkin seurakoirakouluun. Ilmoitimme koiran rauniokouluun, mutta emme päässeet sinne, koska koira ei olisi pärjännyt siellä. Vasta kun hyväksyimme, että vika on meissä ja tarvitsemme oikeasti ammattilaista, otimme yhteyttä tällaiseen kouluttajaan.
Pidimme koiraa pentuna arkana, vaikka ihan pienestä pitäen se on reagoinut haukkumalla kaikkeen uuteen. Kokeilimme oikastaan kaikkea ennen yhteydenottoa kouluttajaan. Meissähän se suurin työ on, mutta olisi kiva tietää, onko siitä hyötyä.. Voiko koira oppia luottamaan jos on superrauhallinen ja johtaja?
Meille on sanottu, että päätavoitteena on nyt se, että me opetellaan ennakoimaan tilanteet ja lukemaan koiraa oikein jos koira tulee vastaan. Harjoittelemme sitä päivittäin pakonkin edessä. Tarkkailen koiraa ulkona ja kiellän hyvissä ajoin, kun koira alkaa nostella korviaan ja karvojaan, että mikäs pelottava juttu tuolla on. Koira alistuu helposti, mutta kun toinen koira on tarpeeksi lähellä, meidän koira alkaa haukkua. Se näyttää siltä, kuin se ei mahtaisi mitään haukkumiselle. Remmikään ei aina kiristy, kun koiramme vaan haukkuu ja uhittelee. Kohtaamisen jälkeen koiramme on alistuva.
Olemme saaneet yksityistunteja ja osallistuneet koulutukseen, jossa on muita koiria. Siitä on ollut hieman apua, mutta kehittyminen on todella hidasta. Meillä on toinen koira, jonka perustottelevaisuus on kunnossa, eikä tällaisia ongelmia ole.Mun koiralla on kans joku ad-hd ei nääs osaa keskittyä kun tulee häiriötekijöitä esim juna menee
ohi ei pysty olemaan haukkumatta jne.Autossa ei osaa olla kiljumatta/piippaamatta hetkeäkään = kauhea stressitila päällä kokoajan(vähän ollu kyydissä)
no kun väsyy niin hieman rauhoittuu mutta kuiteskin...Pennusta asti on tottista treenattu
leikin varjolla yms. silloin jo huomas ettei tästä tuu koskaan mitään.No kotikoirana ihan ok tyyppi ei
agressiivinen tai arka koskaan ollutkaan,että tällainen tapaus. - m-li
D2C kirjoitti:
Koira on kyllä ihana ja meillä on johtajuus kunnossa. Tulemme hyvin toimeen niin kauan, kuin sattuu tulemaan uusi tilanne vastaan. Kun harjoittelemme perustottelevaisuutta kentällä muiden koirien kanssa, koira jaksaa aikansa, mutta koska se ei kestä painetta, niin jossain vaiheessa koira ei enää kuule tai tottele mitään.
Olemme kokeilleet ohitustilanteissa jääkautta, kolinapurkkia, kauko-ohjattavaa sitruunapantaa... Tarkkailen koiraa, jotta voisin puuttua hyökkäämiseen ajoissa, mutta kaikki kokeillut tavat ovat olleet turhia. Mitkään pakotteet eivät auta, eivätkä tosin koiran rauhoittelevien signaalien matkiminen. Olen yrittänyt myös kiinnittää koiran huomion esim. keppiin, mutta vastaan tuleva koira pitää kiertää todella kaukaa. Kentällä vapaana ollessa olemme tehneet laumankarkoituksen ja sen jälkeen se ei välittänyt muista koirista. Tulos vaan ei kestänyt pitkään.
Koira on ihana, mutta olisi kiva saada jotain vertaistukea ja kuulla, että kyllä se harjoittelulla menee.. Kaupungissa kun asutaan, niin aina tulee jotain "pelottavaa" vastaan. Pystyykö koira jossain vaiheessa elämäänsä sietämään uusia tilanteita?Kuvailemasi ongelmat eivät allekirjoittaneen kokemuksen nojalla viittaa huonoon hermorakenteeseen vaan ohjaajan ja koiran välisessä suhteessa on jotain pielessä. Kentällä kun tehdään töitä, huvitti tai ei. Kävi tosin mielessä koiran ikä, kovin nuorelta koiralta ei voi kovin pitkiä pätkiä vaatiakaan. Kentälle pitäisi aina mennä hyvin mielin ja erityisesti lopettaa reeni silloin, kun se menee nappii. Ahneella on paskainen loppu :)
Kuulosti vähän siltä, että olet keksinyt hienon syyn hermorakenteesta koirasi käytökselle. Itselläni kun on ollut huonolla hermorakenteella varustettu koira, jossa ko. ongelma ilmeni huonona puruotteena ja jopa irroituksena kun maalimies vastusti koiraa. - D2C
m-li kirjoitti:
Kuvailemasi ongelmat eivät allekirjoittaneen kokemuksen nojalla viittaa huonoon hermorakenteeseen vaan ohjaajan ja koiran välisessä suhteessa on jotain pielessä. Kentällä kun tehdään töitä, huvitti tai ei. Kävi tosin mielessä koiran ikä, kovin nuorelta koiralta ei voi kovin pitkiä pätkiä vaatiakaan. Kentälle pitäisi aina mennä hyvin mielin ja erityisesti lopettaa reeni silloin, kun se menee nappii. Ahneella on paskainen loppu :)
Kuulosti vähän siltä, että olet keksinyt hienon syyn hermorakenteesta koirasi käytökselle. Itselläni kun on ollut huonolla hermorakenteella varustettu koira, jossa ko. ongelma ilmeni huonona puruotteena ja jopa irroituksena kun maalimies vastusti koiraa.Kun aloitin keskustelun, niin kysyin, miten heikon hermorakenteen omaavan koiran kanssa voi elää. On vaikea kuvailla elämää sellaisen koiran kanssa, mutta ammatti-ihminen on antanut diagnoosin, kun on seurannut koiraa ja etenkin meitä koiran kanssa.
Oletko lukenut koko keskustelun? Nukketesti antoi jotain vastauksia koiran käytökselle, samoin se, miten koulutus on edennyt.
En ole tosiaankaan keksinyt itse tekosyytä siihen, miksi koira käyttäytyy näin. Toivoisin, että sille voisi tehdä jotain. Ja niin teemmekin. Syksyn aikana on todella edistytty kovasti. Kun aloitin keskustelun, halusin tietää muista, joilla on sama ongelma ja tietää, miten se ilmenee koiran kanssa arjessa.
Kai se huono hermorakenne voi näkyä kuvailemallasi tavalla. On tosin varmasti myös eri tavoin "oirehtivia" heikon hermorakenteen omaavia koiria. Koiramme kanssa ei voi ajatellakkaan mitään puruharjoituksia, koska siitä aiheutuva stressi olisi sille liikaa. - zela
D2C kirjoitti:
Kun aloitin keskustelun, niin kysyin, miten heikon hermorakenteen omaavan koiran kanssa voi elää. On vaikea kuvailla elämää sellaisen koiran kanssa, mutta ammatti-ihminen on antanut diagnoosin, kun on seurannut koiraa ja etenkin meitä koiran kanssa.
Oletko lukenut koko keskustelun? Nukketesti antoi jotain vastauksia koiran käytökselle, samoin se, miten koulutus on edennyt.
En ole tosiaankaan keksinyt itse tekosyytä siihen, miksi koira käyttäytyy näin. Toivoisin, että sille voisi tehdä jotain. Ja niin teemmekin. Syksyn aikana on todella edistytty kovasti. Kun aloitin keskustelun, halusin tietää muista, joilla on sama ongelma ja tietää, miten se ilmenee koiran kanssa arjessa.
Kai se huono hermorakenne voi näkyä kuvailemallasi tavalla. On tosin varmasti myös eri tavoin "oirehtivia" heikon hermorakenteen omaavia koiria. Koiramme kanssa ei voi ajatellakkaan mitään puruharjoituksia, koska siitä aiheutuva stressi olisi sille liikaa."Ammattiohjaajia" on joka lähtöön, eikä kukaan taida valvoa heidän koulutustaan saati osaamista. Kannattaa suhtautua kriittisesti, sillä aina ohjaaja ei ole oikeassa. Tarkkailkaa kriittisesti onko ohjaajan ohjaus hyväksenne. Osaavakin
ammattiohjaaja voi erehtyä.
Tsemppiä ja menestystä koiranne kanssa :-)
- xande
Itse olen vakaasti sitä mieltä, että hermorakennetta ei pysty koulutuksella muokkamaan. Selvää toki on, että treenaamalla tiettyjä asioita voi elämä muuttua koiran kanssa jopa helpoksi/siedettäväksi, mutta JOS oikeasti puhutaan "huonosta" hermorakenteesta niin se on tilanteesta riippuen mahdottomuus muokata.
Tasan kaksi viikkoa sitten laskimme suursnaku uroksemme sateenkaarisilloille olemattoman hermorakenteen vuoksi. Teillä ongelmat ovat mielestäni vielä hyvinkin korjattavissa sillä remmissä vieraille ihmisille/koirille haukkuminen on enemmän kuin yleinen ongelma :/ Samasta asiasta painitaan tällä hetkellä 10kk sakuneidon kanssa ;) Aina ei räkytetä tms. mutta vastaantulevat koirakot on otettava irokeesi pystyssä vastaan.
Uroksemme ongelmat eivät liittyneet kyllä millään tavoin edellä mainittuihin, vaan yksinkertaisesti arkielämämme oli reilut 2 vuotta pilalla koiran vuoksi. Uros ei kestänyt painetta lainkaan ja stressasi elämän normaali askereista. Pieni kolahdus tai äänen korotus sai sen vauhkoksi, muttei millään tavoin aggressiiviseksi. Yöelämä oli sitä pahinta aikaa, yhtä ainutta yötä en nukkunut heräämättä siihen meteliin kun koira kantoi omaa vaatetta, mattoa tai vaikka omaa häntäänsä jos ei muuta löytänyt :/ Tilanne oli vaikea ja kaikkea mahdollista kokeiltiin. Koulutuskaulain oli hyvä juttu siihen saakka kunnes koira rupesi purkamaan ahdistustaan muilla keinoin. Vika oli yksinkertaisesti nupissa ja lopetustuomion se sai myös asiantuntevilta ihmisiltä.
Tällä vaan halusin kertoa, että oikeasti erittäin huonon hermorakenteen omaavan eläimen kanssa ei vaihtoehtoja ole. Minä päädyin siihen, että haluan säilyttää mielummin oman mielenterveyteni kuin katsella koiraa jolla ei palikat olleet kohdallaan ja kärsiä siitä päivittäin, saamatta kuitenkaan minkäännäköistä edistystä aikaan.- D2C
Oli hyvä kuulla yksi oikea tarina siitä, millaista on hermorakenteeltaan heikon koiran kanssa. Koiran koulutuksella ei tosiaan ole vaikutusta hermorakenteeseen! Vaikka olisi määrätietoinen koiran kanssa pentuaikana, koiran heikko hermorakenne näkyy kuitenkin arjessa myöhemmin.
Koiramme osoittaa muita koiria kohtaan pelokasta aggressiivisuutta. Koiramme on todella stressaantunut ulkona ja sisälläkin. Se ei esimerkiksi vielä muutama viikko sitten haistellut mitään, vaan tarkkaili ympäristöään jatkuvasti. Nyt se sentään on jopa "rauhoittunut" haistelemaan.
Kouluttajamme sanoi, että tämän koiran kanssa ei voi ikinä harrastaa mitään, koska se ei kestä sitä. Mietityttää vähän, että onko se tosiaan oikein, että koira on stressaantunut ja omistajat kärsivät, vaikka yrittävät kaikkea.
Aijomme vielä kokeilla koiran kanssa ja katsoa, miten arjessa pärjääminen edistyy, kun koiralla tulee ikää lisää. Arki on meillä tällä hetkellä oikein taitolaji, koska tarkkailemme jatkuvasti, onko stressitaso noussut takaisin.
Ymmärrän hyvin teidän ratkaisunne edellisen koiranne kanssa! - joitain kokemuksia
D2C kirjoitti:
Oli hyvä kuulla yksi oikea tarina siitä, millaista on hermorakenteeltaan heikon koiran kanssa. Koiran koulutuksella ei tosiaan ole vaikutusta hermorakenteeseen! Vaikka olisi määrätietoinen koiran kanssa pentuaikana, koiran heikko hermorakenne näkyy kuitenkin arjessa myöhemmin.
Koiramme osoittaa muita koiria kohtaan pelokasta aggressiivisuutta. Koiramme on todella stressaantunut ulkona ja sisälläkin. Se ei esimerkiksi vielä muutama viikko sitten haistellut mitään, vaan tarkkaili ympäristöään jatkuvasti. Nyt se sentään on jopa "rauhoittunut" haistelemaan.
Kouluttajamme sanoi, että tämän koiran kanssa ei voi ikinä harrastaa mitään, koska se ei kestä sitä. Mietityttää vähän, että onko se tosiaan oikein, että koira on stressaantunut ja omistajat kärsivät, vaikka yrittävät kaikkea.
Aijomme vielä kokeilla koiran kanssa ja katsoa, miten arjessa pärjääminen edistyy, kun koiralla tulee ikää lisää. Arki on meillä tällä hetkellä oikein taitolaji, koska tarkkailemme jatkuvasti, onko stressitaso noussut takaisin.
Ymmärrän hyvin teidän ratkaisunne edellisen koiranne kanssa!tietenkään pakko kilpailla,jos koiran hermo ei kestä. Siitä voi kuitenkin saada tosi hyvän kaverin vaan "kukkia haistelemalla". Hermorakenne ei koulutuksella parane, olette yrittäneet kaikkenne. Onko ihan välttämätöntä kilpailla? Tärkeintä on, että ei uhittele omilleen. mikäli koira on teille muuten tärkeä, niin pitäkää "kotikoirana". Kaikkea hyvää teille ja elämänkokemuskin on vielä koiralla vajavainen.
- amityville
joitain kokemuksia kirjoitti:
tietenkään pakko kilpailla,jos koiran hermo ei kestä. Siitä voi kuitenkin saada tosi hyvän kaverin vaan "kukkia haistelemalla". Hermorakenne ei koulutuksella parane, olette yrittäneet kaikkenne. Onko ihan välttämätöntä kilpailla? Tärkeintä on, että ei uhittele omilleen. mikäli koira on teille muuten tärkeä, niin pitäkää "kotikoirana". Kaikkea hyvää teille ja elämänkokemuskin on vielä koiralla vajavainen.
Koiralle ei kannata asettaa enempää stressiä turhan tiukalla kouluttamisella. Kun koira jo stressaa muutenkin, mutta huonosta hermorakenteesta kärsivä koirakin saa helpotusta arjen turvallisista rutiineista. Koira tarvii myös enemmän aikaa sopeutua uusiin asioihin ja toden totta se kyllä vaatii isäntäväeltä pitkää pinnaa,kun kaikki ei ikään kuin loksahda automaattisesti paikalleen. Voimia teille koittaa jaksaa, vaikka helppoa se varmasti aina ole. Te olette kuitenkin nyt koiran ainoa "turva" kaikkea muuta pelottavaa vastaan.
- D2C
amityville kirjoitti:
Koiralle ei kannata asettaa enempää stressiä turhan tiukalla kouluttamisella. Kun koira jo stressaa muutenkin, mutta huonosta hermorakenteesta kärsivä koirakin saa helpotusta arjen turvallisista rutiineista. Koira tarvii myös enemmän aikaa sopeutua uusiin asioihin ja toden totta se kyllä vaatii isäntäväeltä pitkää pinnaa,kun kaikki ei ikään kuin loksahda automaattisesti paikalleen. Voimia teille koittaa jaksaa, vaikka helppoa se varmasti aina ole. Te olette kuitenkin nyt koiran ainoa "turva" kaikkea muuta pelottavaa vastaan.
Etenemme pikkuhiljaa "kotikoira"-koulussa! Kehitystä on tapahtunut ja toivomme, että ikä tuo vähän varmuutta lisää. Painetta ja stressiä koira ei tule kestämään ikinä. Mutta niinkuin sanoit, arjen turvalliset rutiinit ovat nyt kaiken a ja o. Rutiinien kautta koira saa turvallisuudentunnetta ja varmuutta.
Ihmeen vähän netissä on tietoa heikkohermoisen koiran piirteistä ja siitä, mihin sen kanssa pystyy. Olisi tosiaan kiva saada jotain kunnon tietoa tästä. Pelkkä luonnetestin kuvaus ei riitä selittämään millainen on heikon hermorakenteen omaava koira. - amityville
D2C kirjoitti:
Etenemme pikkuhiljaa "kotikoira"-koulussa! Kehitystä on tapahtunut ja toivomme, että ikä tuo vähän varmuutta lisää. Painetta ja stressiä koira ei tule kestämään ikinä. Mutta niinkuin sanoit, arjen turvalliset rutiinit ovat nyt kaiken a ja o. Rutiinien kautta koira saa turvallisuudentunnetta ja varmuutta.
Ihmeen vähän netissä on tietoa heikkohermoisen koiran piirteistä ja siitä, mihin sen kanssa pystyy. Olisi tosiaan kiva saada jotain kunnon tietoa tästä. Pelkkä luonnetestin kuvaus ei riitä selittämään millainen on heikon hermorakenteen omaava koira.koiran kanssa käytetty ohjaajaa, ymmärsinkö oikein? Luulen, että hänen kanssaan kannattaa keskustella aina kun tulee kysyttävää ja itse en pitäisi pahana vaikka kysyisi toisenkin ohjaajan näkemystä asiaan. Koska vaikka varmasti ohjaajat yleisesti ottaen näkevät asioita samalla tavalla, voi silti olla kokemus ja näkemys eroja. Kirjat ovat hyviä tiedonlähteitä, vaikka siinä on se vaara että eri kirjassa taas tulee esiin ne näkemys erot. Ja luulenpa että kirjoissa ei asiaan hermonrakenne uppouduta siinä suhteessa asiaan, jollaista tietoa te nyt kaipaisitte.Netistä katsoin itsekin, ei kovinpaljoa ole tietoa tosiaan. Sellaista ns. ohjekirjaa on vaikea löytää tai antaa, kun koiranne on kuitenkin yksilö yksilöiden joukossa.Mutta uskon kyllä että kun opitte koiranne kanssa lukemaan toisianne,eleitänne,liikkeitänne jne.oivallatte samalla asioita joista koiranne selvästi rauhoittuu ja vastaavasti kiihtyy liikaa. ja ne rutiinit itse huomasin hyväksi oman koirani kanssa. Nyt koirani ollessa 7-vuotias on koira luottavaisempi, vähemmän säikky ja arka. No, kerron esimerkin. Kävelimme koirani kanssa jo pienestä pitäen lennkkejä, joilla tuli autoja vastaan,koiria vastaan ja ihmisiä vastaan. Olin saanut ohjeen eläinlääkäriltä vie se sellaisiin paikkoihin joissa jotuu kohtaamaan pelkäämiään asioita ja olen koirasi turvana niissä tilanteissa. Mietin apua,apua,apua!!Olisi nyt sanonut vielä miten!!No, menimme sitten tosiaan kävelylle kuten edellä kerroin. Ja sähkölinjat tien vieressä rätsähtivät jostain syystä ja koira veti maihin. Ihan rähmälleen tien viereen ja vilkuili ympärilleen niskavillat pystyssä. Kääk ajattelin.Silittelin koiraa ja juttelin mukavia niin sanotusti rauhallisella äänellä ja yritin samalla vaivihkaa saada koiran liikkeelle hissukseen itse liikkumalla askelen aina kerrallaa.Olihan pitkä kävely reissu. Kolme kilometriä tultiin sitten vähän vajaassa kahdessa tunnissa=/
Jossain vaiheessa aloin sitten tehdä niin,että kun joku pelottavan olionen lähestyi kuten auto. Pysähdyimme tien viereen odottamaan että auto menee ohi ja samalla juttelin koiralleni ja silitin samalla tehdäkseni selväksi että olen tässä turvanasi ja en aio sinua tähän yksin jättää. Kerta toisensa jälkeen tämä toistui ja nyt voimme kävellä vaika kuinka pitkän lenkin ja koirani ei ole millään siitä että ääniä kuuluu ja autoja ja ihmisiä tulee vastaan. Toisin sanoen sen mitä teet ei tarvitse olla iso liike/asia kunhan se luo turvallisen olon koirallesi.Ja toistojen jälkeen oppii huomaamaan että näinhän tämä menee.Tulipas romaani. Toivottavasti jaksat lukea ja kerroin tarpeeksi elävöittävästi omasta tilanteestani. En väitä että se olisi justiinsa niin kun itse tein mutta tiedän että minun koiraani se auttoi.=)Monta muutakin tilannetta olisi kerrottavana mutta en viitsi viedä kaikkea huomiota itseeni, koska täällä sivuilla käy paljon ihmisiä joilla on pitkältä ajalta kokemusta myös näistä asioista ja osaavat varmasti opastaa sinua paremmin kuin minä.
Kaikkitietävä nimimerkillä sai luottamukseni asiantuntevuudestaan, sillä hänen teksteistään heijastuu varmuus ja juuri sitä varmuutta kasvattajalta ja ohjaajalta tarvitaan sinunkin tilanteessasi. - 2 koiran omistaja
amityville kirjoitti:
koiran kanssa käytetty ohjaajaa, ymmärsinkö oikein? Luulen, että hänen kanssaan kannattaa keskustella aina kun tulee kysyttävää ja itse en pitäisi pahana vaikka kysyisi toisenkin ohjaajan näkemystä asiaan. Koska vaikka varmasti ohjaajat yleisesti ottaen näkevät asioita samalla tavalla, voi silti olla kokemus ja näkemys eroja. Kirjat ovat hyviä tiedonlähteitä, vaikka siinä on se vaara että eri kirjassa taas tulee esiin ne näkemys erot. Ja luulenpa että kirjoissa ei asiaan hermonrakenne uppouduta siinä suhteessa asiaan, jollaista tietoa te nyt kaipaisitte.Netistä katsoin itsekin, ei kovinpaljoa ole tietoa tosiaan. Sellaista ns. ohjekirjaa on vaikea löytää tai antaa, kun koiranne on kuitenkin yksilö yksilöiden joukossa.Mutta uskon kyllä että kun opitte koiranne kanssa lukemaan toisianne,eleitänne,liikkeitänne jne.oivallatte samalla asioita joista koiranne selvästi rauhoittuu ja vastaavasti kiihtyy liikaa. ja ne rutiinit itse huomasin hyväksi oman koirani kanssa. Nyt koirani ollessa 7-vuotias on koira luottavaisempi, vähemmän säikky ja arka. No, kerron esimerkin. Kävelimme koirani kanssa jo pienestä pitäen lennkkejä, joilla tuli autoja vastaan,koiria vastaan ja ihmisiä vastaan. Olin saanut ohjeen eläinlääkäriltä vie se sellaisiin paikkoihin joissa jotuu kohtaamaan pelkäämiään asioita ja olen koirasi turvana niissä tilanteissa. Mietin apua,apua,apua!!Olisi nyt sanonut vielä miten!!No, menimme sitten tosiaan kävelylle kuten edellä kerroin. Ja sähkölinjat tien vieressä rätsähtivät jostain syystä ja koira veti maihin. Ihan rähmälleen tien viereen ja vilkuili ympärilleen niskavillat pystyssä. Kääk ajattelin.Silittelin koiraa ja juttelin mukavia niin sanotusti rauhallisella äänellä ja yritin samalla vaivihkaa saada koiran liikkeelle hissukseen itse liikkumalla askelen aina kerrallaa.Olihan pitkä kävely reissu. Kolme kilometriä tultiin sitten vähän vajaassa kahdessa tunnissa=/
Jossain vaiheessa aloin sitten tehdä niin,että kun joku pelottavan olionen lähestyi kuten auto. Pysähdyimme tien viereen odottamaan että auto menee ohi ja samalla juttelin koiralleni ja silitin samalla tehdäkseni selväksi että olen tässä turvanasi ja en aio sinua tähän yksin jättää. Kerta toisensa jälkeen tämä toistui ja nyt voimme kävellä vaika kuinka pitkän lenkin ja koirani ei ole millään siitä että ääniä kuuluu ja autoja ja ihmisiä tulee vastaan. Toisin sanoen sen mitä teet ei tarvitse olla iso liike/asia kunhan se luo turvallisen olon koirallesi.Ja toistojen jälkeen oppii huomaamaan että näinhän tämä menee.Tulipas romaani. Toivottavasti jaksat lukea ja kerroin tarpeeksi elävöittävästi omasta tilanteestani. En väitä että se olisi justiinsa niin kun itse tein mutta tiedän että minun koiraani se auttoi.=)Monta muutakin tilannetta olisi kerrottavana mutta en viitsi viedä kaikkea huomiota itseeni, koska täällä sivuilla käy paljon ihmisiä joilla on pitkältä ajalta kokemusta myös näistä asioista ja osaavat varmasti opastaa sinua paremmin kuin minä.
Kaikkitietävä nimimerkillä sai luottamukseni asiantuntevuudestaan, sillä hänen teksteistään heijastuu varmuus ja juuri sitä varmuutta kasvattajalta ja ohjaajalta tarvitaan sinunkin tilanteessasi.Nämä osat tekstissäsi pisti silmiini:
Ja sähkölinjat tien vieressä rätsähtivät jostain syystä ja koira veti maihin. Ihan rähmälleen tien viereen ja vilkuili ympärilleen niskavillat pystyssä. Kääk ajattelin.Silittelin koiraa ja juttelin mukavia niin sanotusti rauhallisella äänellä
Jossain vaiheessa aloin sitten tehdä niin,että kun joku pelottavan olionen lähestyi kuten auto. Pysähdyimme tien viereen odottamaan että auto menee ohi ja samalla juttelin koiralleni ja silitin samalla tehdäkseni selväksi että olen tässä turvanasi ja en aio sinua tähän yksin jättää.
Eli,olet silittämällä palkannu hermostunutta koiraa.Silloin kun koira on hermostunu,sitä EI missään nimessä saa silittää!Silloin palkkaat sen hermostunutta käytöstä.
- hundar3
Hei!
meillä on 1,5v valkkari, jolla on todettu olevan heikko hermorakenne..koira haukkuu aina uuden tilanteen kohdatessa, nostaa karvat ja näyttää hampaita..jos vastaan tulee koira tai ihminen, jos päästäisin koirani irti se hyökkää samantien kiinni vihaisesti eikä ota ensin selvää sukupuolesta tms..se on purrut muita koiria ja naapuriamme.
KOIRA ON OLLUT PENNUSTA LÄHTIEN SAMANLAINEN, ensin oli varautunut, arka(kenties) eikä käynyt kiinni, mutta 8kk ikäisenä kävi suoraan päälle kun karkasi pihalta!! mitään traumoja ei ole saanut, koskaan koira/ihminen ole tehnyt mitään pahaa. koiran suvussa aggressiivisuutta, jouduttu ihan lopettamaankin..
saako koiran aggressiivisuutta vähennettyä, siedättää koiriin ja ihmisiin, niin ollaan tehtykin?
koira on leikattu, ajateltiin että se rauhottuisi, leikkauksesta 3vk..koira läähättää sisällä, omaa kovan vartiointivietin, on tohelo joka tilanteessa eikä osaa rauhoittua, lisäksi on tooodella vietikäs.meidän cavalierin ja bernin kanssa koira tulee hyvin toimeen ja cavalier on pomo.
olemme saaneet 2 eri kouluttajalta apua muttei ole auttanut..nyt ajateltiin viedä koira uudelle kouluttajalle, joka arvioisi koiran tilanteen. Muut kouluttajat sanoneet että koiran tilanne on huolestuttava! - 20+20
Meillä on kans hermoheikko saku. Ei osaa rauhoittua ollenkaan, on aivan raivostuttava häslä koko ajan, hyppii päälle, näpsii hampailla, paimentaa kaikkia, myös perheen muita koiria. Vinkuu ja ulisee, haukkuu jatkuasti. Ja nyt joku ajattelee että on jätetty koira kouluttamatta ja nyt siitä saa sitten kärsiä, mutta ei; meillä on ollut useampi saksanpaimenkoira ja yhdenkään niiden kanssa ei ole ongelmia ollut.
- ikisportti
kerrotko lisää, omani kuulostaa ihan samanlaiselta häslältä. Tosin pikkuhiljaa alkanut rauhoittumaan, ikää 15 kk ja ollut melko vaikeaa sen kanssa. Olen myös kouluttanut aiemmin toista koiraa, eikä vastaavia ongelmia ollut ikinä, enkä ole aiemmin tuommoista luonnetta nähnytkään.
En kuuntele enää muiden tuomioita ettei olisi koulutettu tai vika olisi pelkästään omistajassa. Uusin ärsyttävä luonteenpiirre on nykyään nalkuttavan kimeä haukkuminen kun haluaa jotain, liittyy juuri paimentamiseen.
- 19+14
Miksi ostatte heikon hermorakenteen omaavan koiran itsellenne, uusavuttomuus vaiko laiskuus ottaa koiran suvusta faktoja selville ennen sen hankintaa on johtanut tuohon? Mahdollista on myös ettei sulle tule koskaan sopimaan paimenkoirat koska et oletettavasti niitä osaa lukea.
- jolliolli
Kannattaa myös miettiä millon koiran elämä ei ole enää elämisen arvoista. Jos koira stressaa koko ajan sisällä ja ulkona niin onko oikein pitää sitä hengissä. Jos koko elämä menee kauhussa eläessä niin onko se elämisen arvoista. Meillä meni taivaaseen saku joka pelkäsi kaikkea ja koko ajan. 2 vuotta haettiin sille apua. Mikään ei auttanut vaan koira lopetettiin 3 vuotiaana.
- kaikkikärsii
Koira ihan selvästi kärsii,ei tuollainen koiranelämä ole kenellekkään enää mielekästä... Itse laittaisin pois,ennen kuin jotain tosi ikävää sattuu...
- 20+20
Justiinsa nimimerkin 19 14 kaltaisten takia en pahemmin yleensä otaa kantaa netissä suuntaan taikka toiseen. 19 14, nimenomaan kirjoitin että kyse ei ole kokemattomuudesta tai osaamattomuudesta. Sakuja meillä on ollut useampia ennenkin, tämä yksi yksilö on ainutlaatuinen tapaus, johon ei saa minkäänlaista kontrollia. Sillä on varmasti asian kanssa tekemistä, että koira ei tullut ihan luovari-ikäisenä meille, vaan noin puolivuotiaana. Olen harrastanut koiria useamman vuosikymmenen, joten en usko että kyse on siitä että olisin yhtäkkiä menettänyt koiranlukutaitoni. Minulla on myös muita koiria, joiden kanssa suhde ja luottamus on 10 . Vain tämä yksi koira tekee suoraan sanottuna elämästäni helvettiä. Koira on nuori, joten ei millään raaskisi sitä lopettaa. Sterilointia olen ajatellut, jos se vähän edes helpottaisi sekä koiran että minun elämää.
Jolliolli: koira ei pelkää, eikä stressaa, mutta on vaan ylienerginen, ylipaimentava häslä jolla on järkyttävä tarve pitää kaikki langat tassuissaan. Ja kun kyse on laumasta, niin se ei vain onnistu. - 6+2
Mulla oli sakemanni mix narttu jolla oli heikko hermorakenne.. Tilannetta ei auttanut se että se tuli mulle n. puolivuotiaana ja sille oli siihen mennessä käynyt ilmeisesti useampikin koira päälle.. Traumoja en saanut siltä koskaan pois enkä saanut koskaan sen luottamusta, viihtyi kyllä rapsutettavana eikä pelännyt minua, mutta uusissa tilanteissa ei luottanut mihinkään muuhun kuin itseensä ja oli oppinut parhaaksi tavaksi selviytyä että puree ennenkuin toinen ehtii.. 4 vuotta yritin kouluttaa, siedättää jne mutta ilman mitään muutoksia.. Lopulta tilanne kärjistyi kun koira hyökkäsi toisen kimppuun ja omistajien (minä ja toisen omistaja) yrittäessä erottaa koiria, tämä minun koirani kävi toiseen ihmiseen kiinni eikä lopettanut edes huomatessaan kohteen vaihtuvan....
Tämä nyt oli ikävä tarina, mutta esimerkki siitä mihin heikko hermorakenne voi pahimmillaan johtaa. Koira ei ollut ensimmäiseni enkä todellakaan yrittänyt kouluttaa sitä pelkällä maallikon yrittämisellä vaan minulla oli ammatti-ihminen jolta kysyä neuvoja.. Hän kylläkin varoitti jo aluksi että koirasta ei saa luotettavaa, mutta halusin kokeilla, eihän nuorta koiraa voi lopettaa tekemättä kaikkeaan.. Yrittämiselläni oli sitten ikävämmät seuraukset kuin osasin kuvitellakaan, fyysiset vammat eivät olleet pahoja, naarmuja ja mustelmia (tilanne oli ohi hyvin nopeasti) sillä meillä oli kylmän sään takia paksut takit, uuden takin kylläkin jouduin ostamaan, mutta henkisiä vammojani parantelen vieläkin, vaikka tapahtumasta on parikin vuotta, nyt on uusi koira, erittäin hyväluontoinen ja ihana koira, mutta silti välissä hiipii epävarmuus että mitä jos pilaan tämänkin, vaikka edellisen koiran ongelmat eivät johtuneetkaan minusta.. - kunniakysymyskö
Ei mitään järkeä pitää tuollasia "pommeja" niin kauan kuin jotain ikävää tapahtuu..
Pois vaan hyvän sään aikana,onhan se helpompi elää kun ei tarvitse itsekkään koko ajan pelätä mitä seuraavaksi voi sattua..
On niitä maailmassa hyviäkin koiria..
En ymmärrä tuota loputtomiin ja loputtomiin kokeilua että josko se siitä oikenis..
Eikä siitä ei tarvitse itseään syytellä,joistain pennuista ei vaan tule luotettavaa kaveria,syystä tai toisesta...turha hukata monta vuotta oikaisuhoitoon jos on jo monenlaista yritetty... Meillä lähti 2 vuotiaana, hyökki ihmistenpäälle jo 4 kuisena
onneksi ei ehtinyt sattua mitään hirveää..erittäin stressaavaa elää sellaisen koiran kanssa... - kasvattaja
Tää nyt ei välttämättä liity yhteenkään tämän ketjun tapauksiin, vaan ihan yleisesti kirjoitan.
Nykypäivänä jotkut yrittävät kovin kumota sellaisen käsitteen kuin laumanjohtajuus. Vielä ei kuitenkaan ole toteen näytetty, että se olis mitenkään todistettu, siihen asti mä uskon siihen.
Saksanpeimen tarvitsee laumanjohtajan. Pentu/nuori touhuaa kaikenlaista ja rodulle tyypillistä on se, että se pyrkii itse pääsemään siihen laumanjohtajan asemaan, etenkin jos sitä ei tunnu laumassa olevan. Kun koira kumminkin on ihmisestä riippuvainen enemmän tai vähemmän ihmisasumuksessa eläessään, se ei täysin siihen pysty ja jotain yleensä on opetettukin, jota se joutuu tottelemaan. Kun toisaalta koiraa komennetaan, toisaalta se saa/toimii oman päänsä mukaan, se tuo koiralle ristiriitaa eli se stressaantuu, vähemmästäkinkö sitä hermo palaisi... Pennun/nuoren pitäisi saada kasvaa oikealla paikallaan laumassa, silloin sille kehittyy terve itsetunto ja sen on hyvä olla, kun se tietää olevansa turvassa. Rajojen luominen tuo justiin sitä turvallisuuden tunnetta. Vasta aikuisena koira (joku yksilö) voi olla niin varma, että se tosiaan vois olla se pomo ilman että ei samalla stressaannu asiasta. Mitä epävarmempi pentu, sitä varmemman ihmisen se tarvii. Eli vahva ihminen tukee epävarmaa. Pentua/nuorta ei pidä kolhia, mutta jämptin tapakasvatuksen se vaatii. On toki paimenissakin koiria, jotka ovat alfatyyppisiä jo syntyessän, eikä niitä paljoakaan se epävarma ihminen heilauta. - 37
No valppaanahan sitä on hyvätapaisen sakun omistajankin oltava, koira on aina koira ja koiralla on koirien temput, olipa hermorakenne mitä tahansa. Johtajuus on sitä, että oma itseluottamus on kunnossa. Näin yllättävissä tilanteissa koiralle ei jää muita vaihtoehtoja kuin katsoa pomonsa kanssa, että mitähän ne nuokin tuolla hommaavat ja jatkaa muina miehinä eteenpäin. Monessa remmirähjäystilanteessa omistajat ovat jo itse valmiiksi hermostuneita ja pelokkaia, eipä siinä koiralle jää muuta vaihtoehtoa kuin käyttäytyä samalla tavalla.
Arkoja pentuja pentueessa saattaa aina olla, mutta siinähän se kasvattajan vastuu tuleekin, että antaa aran pennun osaaviin käsiin, ja varmasti sellaiselle, joka kärsivällisesti jaksaa työskennellä, siten, että pennun itseluottamus kasvaa terveeksi aikuiseksi sakuksi. Jokaiselle kasvattajalle vaan terveisiä, opettele ihmistuntemusta ja kriittistä arviointikykyä, niin osaat luovuttaa joka ikisen ihanan pikkusakun juuri sille uudelle omistajalle, joka sen kanssa parhaiten pärjää. - Anonyymi
Tämä vastaust tulee noin miljoona vuotta myöhässä, mutta laitanpa kuitenki, jos joku vielä näin pitkän ajan jälkeen etsii tähän ongelmaan apua. Meidän koira sai loppuelämäksi Seronil -merkkiset ihmisen rahouttavat lääkkeet. Ei eliminoi vaivaa, mutta auttaa merkittävästi. Loppuosa on sitten ennakointia ja stressin/kierrosten aiheuttavien asioiden karsimista tilanteista.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Poliisi tutkii murhaa Paltamossa
Poliisi tutkii Kainuussa sijaitsevassa Paltamon kunnassa epäiltyä henkirikosta, joka on tapahtunut viime viikon perjanta445199Jos me voitais puhua
Jos me voitais puhua tästä, mä sanoisin, että se on vaan tunne ja se menee ohi. Sun ei tarvitse jännittää mua. Mä kyllä243420Jenna meni seksilakkoon
"Olen oppinut ja elän itse siinä uskossa, että feministiset arvot omaava mies on tosi marginaali. Todennäköisyys, että t2982802Jere, 23, ja Aliisa, 20, aloittavat aamunsa Subutexilla tai rauhoittavilla: "Vaikka mä käytän..."
Jere, 23, ja Aliisa, 20, ovat pariskunta, joka aloittaa aamunsa Subutexilla tai rauhoittavilla. Jere on ollut koko aikui552608- 1692294
- 242109
Aku Hirviniemi tekee paluun televisioon Aiemmin hyllytetty ohjelma nähdään nyt tv:ssä.
Hmmm.....Miksi? Onko asiaton käytös nyt yht´äkkiä painettu villaisella ja unohdettu? Kaiken sitä nykyään saakin anteeksi1261871Vielä kerran.
Muista että olet ihan itse aloittanut tämän. En ei silti sinua syyllistä tai muutenkaan koskaan tule mainitsemaan tästä3661835Vain yksi elämä
Jonka haluaisin jakaa sinun kanssasi. Universumi heitti noppaa ja teki huonon pilan, antoi minun tavata sinut ja rakastu881761M nainen tiedätkö mitä
Rovaniemellä sataa nyt lunta, just nyt kun lähden pohjoiseen. Älä ota mitään paineita tästä mun ihastumisesta sinuun, ti161381