Olen ajatellut ottaa 6 v. kollilleni kaverin vanhuudenpäivien iloksi. En vain tiedä millainen kissa olisi paras kaveri?
Eräs tuttuni sanoi, etten voi ottaa pentua. Kollini saattaa tappaa pennun. Tiedän, että tälläistä esiintyy isoilla kissoilla (varsinkin leijonilla). Mutta en ole koskaan kuullut kotikissojen tappavan toisiaan. Kissamaailma sivuilla taas neuvotaan ottamaan nimenomaan pentu, koska vanha kissa ei koe pentuu uhkaksi.
Ulkoilutin kissaani valjaissa kesällä, ulkona tavattiin kissanpentu. Kissani suhtautui aggressiivisesti riehuvaan pentuun ja ärähti tälle.
Eräs neuvoja taas sanoi etten voi ottaa vanhempaa kissaa, koska ne tappelevat niin paljon. Kissani on seurallinen, leikkisä ja lempeä kolli. Ärhentelee ulkona vain koirille ja pentukissoille.
Olen sekaisin erilaisista neuvoista. Itse alan kallistua n. 1-2 v. kissan kannalle. En halua kaveriksi kuitenkaan hirveän iäkästä kissaa. Onko sukupuolella väliä? Kollini on tietenkin leikattu.
Eräs tuttuni sanoi, etten voi ottaa pentua. Kollini saattaa tappaa pennun. Tiedän, että tälläistä esiintyy isoilla kissoilla (varsinkin leijonilla). Mutta en ole koskaan kuullut kotikissojen tappavan toisiaan. Kissamaailma sivuilla taas neuvotaan ottamaan nimenomaan pentu, koska vanha kissa ei koe pentuu uhkaksi.
Ulkoilutin kissaani valjaissa kesällä, ulkona tavattiin kissanpentu. Kissani suhtautui aggressiivisesti riehuvaan pentuun ja ärähti tälle.
Eräs neuvoja taas sanoi etten voi ottaa vanhempaa kissaa, koska ne tappelevat niin paljon. Kissani on seurallinen, leikkisä ja lempeä kolli. Ärhentelee ulkona vain koirille ja pentukissoille.
Olen sekaisin erilaisista neuvoista. Itse alan kallistua n. 1-2 v. kissan kannalle. En halua kaveriksi kuitenkaan hirveän iäkästä kissaa. Onko sukupuolella väliä? Kollini on tietenkin leikattu.
Vastaukset 4
Vanhimmat
7-vuotias kolli, jonka seuraksi vuosien mittaan on otettu kahteen kertaan pennut, kaikki siis sisäkissoja, ongelmia ei ole ollut. Kolli jopa oli sijaisäitinä yhdelle pennuista, joka vielä halusi imeä emoaan.Kaikkiaan meillä on nyt 6 kissaa. jokainen kissa on tietenkin yksilö. Onnea!
Kolleista ei niin kokemusta ole, kun otin itse tyttökissan seuraksi pienen kollipojan. Hyvin tulivat toimeen alusta asti, toki sähinää ja murinaa oli parit ekat päivät. Kun otin tuon tyttökissan asuin vielä kotona ja veljellä oli poikakissa kylässä samaan aikaan. Alkuun pelkäsi sitä minun tyttökisua, myöhemmin niillä oli aika tappelut. Kesti aika kauan ennenkuin tottuivat toisiinsa. Toisaalta tuota kollia ei silloin oltu leikattu kun oli n.6kk silloin. Ja kissat ei jatkuvasti olleet yhdessä. Eikös löytöeläintalolta saa kissan otettua kokeelle n.2 viikoksi? Siinä ajassa ehtii nähdä tuleeko ne toimeen yhtään vai ei. Tuskin siinä ajassa niistä parhaita kavereita vielä tulee, mutta näkee kyllä jos kollisi ei yhtään siedä sitä toista kissaa. Tai siellä voisivat valita sellaisen nuoren kissan mikä tulee toimeen muiden kissojen kanssa.
Meillä on 8,5 v kolli (leikattu) ja nyt 3v naaras ja ovat ylimmät ystävykset olleet aivan alusta saakka!
Aiemmin meillä oli vanha leikkamaton naaras, joka oli 6,5v kun tämä uros tuli 5 kk ikäisenä meille ja tämä vanha matroona ei meinannut ensin sulattaa milläään tätä uutta pentua, tosin päästi kyllä aina pennun ensin syömään! mutta muuten piti loitolla murinallaan ja joskus pöllyttikin, mutta poikakisun pennullapa oli iso ego ja jopa löi ohikulkevaa matroonaa pyllylle tassullaan välillä ja juoksi karkuun het minkä jalositaan pääsi kun matroona kääntyi äksysti?! ; )
Ensin oli matroonalla jopa mahahaava!- kun uusi kisunpentu tuli taloon! mutta pikku hiljaa tottuivat! ja elivät yhdessä sovussa sitten 7v...kunnes matroona vanhuuttaan syöpään kuoli.
Sitten otimme tämän nuoren tytön silloiselle 5,5v pojalle kaveriksi ja olivat kamut eka päivästä lähtien?!
Enpä ole itsekään kuullut että kotikolli kissa olisi tappanut pentuja?!
-villikissoilla tietysti asia voi olla eri?...
meillä on 4 kk ikänen kolli ja anoppilassa 8-vuotias kolli. Alussa kun mentiin kylään niin tuo vanha kissa ei voinut sietää pentua, ei varsinaisesti ärähdellyt mutta paineli heti pihalle eikä tullut takaisin ennenku pentu oli häipynyt. Sitten jo parin tapaamiskerran jälkeen vanhempi kolli halusi tulla haistelemaan ja tekemään tuttavuutta mutta ei vieläkään päästänyt liian lähelle eikä antanut pennun alkaa leikkimään eikä painimaan vaan ärähti heti jos meidän pentu yritti liikaa. Ja vanhempi kissa on koko ajan vähän "kouluttanut" tassun huitaisulla ja ärähtämällä pentua jos pentu on ollut liian innokas, mutta nyt kun pentu on oppinut vähän alistumaan vanhemman edessä eikä uskalla suin päin käydä painiotteella kimppuun vaan tarkkailee kauempaa, niin yhtäkkiä tuo vanhempi kissa onkin halukas tekemään tuttavuutta ja tulee lähelle haistelemaan ja yrittää vähän nuolaista. Sellaista varautunutta tutustumista jossa ei tapella mutta ei olla ylimpiä ystävyksiäkään. Ja uskon että näistä kahdesta kissasta vielä tulee kamut jossain vaiheessa joten ihan yhtä hyvin voi teidän vanhempi kissakin lopulta hyväksyä sen nuoremman pennun kunhan saa näyttää sille kaapin paikan. :)