Tuossa alempana oli jutustelua "ABS & tivoli"-ketjussa noista laturihommista. No nyt on sitten autenttista kantapäänkautta-tietoa ilmiöistä.
Eilisnä duunista lähtiessä laturin valo hehkui jälleen himmeästi. Ruiskaisin CRC:tä selkään, kosteaa kun oli kovasti. Valo sammuikin n. 5 km ajon ajaksi syttyen taas hehkumaan.
Jonkin ajan kuluttua sammutin myllyn 10 minuutiksi asioilla käydessä. Alkoi olla jo pieni oino, että nyt ei taida olla enää trolli kehissä.
Kone jälleen käymään ja nyt valo tuijasi jo liki täydellä kirkkaudella.
Jasså, nyt tuli hoppu hovimestarin pakeille. Matkaa 14 km umpinaista mutkaista metsätaivalta - tien poskessa muutama ok-talo, aura-autovarikko, rengasliike ja yksi pienkonekorjaamo.
Kaikki virtasyöpöt nollille valoja lukuunottamatta, vaan sateisen huurun takia oli pakko pitää flektiä ja pyyhkijöitä päällä ajoittain. Vajaa 10 km ajon jälkeen syttyi ABS-valo - nyt piti jo rypistää sulkijalihasta, virta oli todella kortilla. Ajovalojen himmentymistä ei voinut tarkalleen todentaa alkaneen katuvalo-osuuden vuoksi.
Kilometri ennen hovimäkeä alkoi polttimoiden kärähtämisen merkkivalo hehkuilla - tahtoi kaiketi kertoa, notta valot ovat tukehtumassa joka nurkasta. Siis viimeiset pisarat menossa virtavarannosta.
Lasetin hiki otsalla korjaamoa kohti. Vielä 50 m....ei riittänyt virtanen aivan pihaan. Seinästoppi.
Eli näyttää sähkösipissä bensakoneen käynti katkeavan kerrasta kuin kanan jalka - ei nykimistä, ei rykimistä tai katkokäyntiä. Kun virta loppuu, se loppuu - siihen asti veto oli puhdasta ja tehot tallessa.
Tuumasteltiin sitten asiaa vartin verran. Kas, nyt kone taas hörähti laakista käymään, ABS-valokin sammuksissa, laturin tuikku toki palaen. Ajelin auton operointijonon jatkoksi, ajovalot päällä. Se tosin riitti jälleen sytyttämään ABS-valon.
Tarkastelun tulos: hiilet valmiit, mutta eipä hyllystä löytynyt oikeita ja seinän takana oleva varaosaliikekin oli jo sulkenut ovensa. No sinne jäi "maantien ässä" - ja nyt ollaan sitten bussikannassa... "linjuriauto on maantien..." prkl :D
JK. Taitaa olla syytä tuon ABS-valon vilkutellessa tutkaista aina myös sinne latauspuolelle. Varsinkin kesäisempään aikaan, kun ajovalotkaan eivät juorua virtakadosta.
Eilisnä duunista lähtiessä laturin valo hehkui jälleen himmeästi. Ruiskaisin CRC:tä selkään, kosteaa kun oli kovasti. Valo sammuikin n. 5 km ajon ajaksi syttyen taas hehkumaan.
Jonkin ajan kuluttua sammutin myllyn 10 minuutiksi asioilla käydessä. Alkoi olla jo pieni oino, että nyt ei taida olla enää trolli kehissä.
Kone jälleen käymään ja nyt valo tuijasi jo liki täydellä kirkkaudella.
Jasså, nyt tuli hoppu hovimestarin pakeille. Matkaa 14 km umpinaista mutkaista metsätaivalta - tien poskessa muutama ok-talo, aura-autovarikko, rengasliike ja yksi pienkonekorjaamo.
Kaikki virtasyöpöt nollille valoja lukuunottamatta, vaan sateisen huurun takia oli pakko pitää flektiä ja pyyhkijöitä päällä ajoittain. Vajaa 10 km ajon jälkeen syttyi ABS-valo - nyt piti jo rypistää sulkijalihasta, virta oli todella kortilla. Ajovalojen himmentymistä ei voinut tarkalleen todentaa alkaneen katuvalo-osuuden vuoksi.
Kilometri ennen hovimäkeä alkoi polttimoiden kärähtämisen merkkivalo hehkuilla - tahtoi kaiketi kertoa, notta valot ovat tukehtumassa joka nurkasta. Siis viimeiset pisarat menossa virtavarannosta.
Lasetin hiki otsalla korjaamoa kohti. Vielä 50 m....ei riittänyt virtanen aivan pihaan. Seinästoppi.
Eli näyttää sähkösipissä bensakoneen käynti katkeavan kerrasta kuin kanan jalka - ei nykimistä, ei rykimistä tai katkokäyntiä. Kun virta loppuu, se loppuu - siihen asti veto oli puhdasta ja tehot tallessa.
Tuumasteltiin sitten asiaa vartin verran. Kas, nyt kone taas hörähti laakista käymään, ABS-valokin sammuksissa, laturin tuikku toki palaen. Ajelin auton operointijonon jatkoksi, ajovalot päällä. Se tosin riitti jälleen sytyttämään ABS-valon.
Tarkastelun tulos: hiilet valmiit, mutta eipä hyllystä löytynyt oikeita ja seinän takana oleva varaosaliikekin oli jo sulkenut ovensa. No sinne jäi "maantien ässä" - ja nyt ollaan sitten bussikannassa... "linjuriauto on maantien..." prkl :D
JK. Taitaa olla syytä tuon ABS-valon vilkutellessa tutkaista aina myös sinne latauspuolelle. Varsinkin kesäisempään aikaan, kun ajovalotkaan eivät juorua virtakadosta.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Hiilivika oli hovimikon ensimmäinen ja oireiden perusteella vallan perusteltu analyysi. Vaan kun pääsi hän auton alle aamusella, niin soitto vahvisti päävirtakaapelin katkenneen laturin juuresta.
Alakerrastaan varsin suojaton generaattori lienee saanut jääkökkäreen tms. juurikin liittimen kohtaan. Pieni murtuma on haurastunut, johtavan pinta-alan vähetessä piuha on kuumentunut ja edelleen haurastunut, katketen sitten kokonaan eristeiden sisältä - johtohan ei roikkunut "valtoimenaan".
Äkkinäinen olisi vain saattanut rynnätä suinpäin hiilikaivokselle.
Olisipa ollut valoa, lämpöä ja monttu, niin tuo olisi tullut kuntoon ominkin voimavaroin. Mutta kyllä uudesta piuhasta, laturin mittaamisesta ja nyrkkien sotkemisesta nyt sen 10 erkkeriä maksaa :)
JK. Tarkkailkaa myös kaapeleitanne ;)
Hei Kaapo!
Tämä menee nyt hieman asian vierestä, mutta:
Ymmärtääkseni ajelet w126-mallin mersulla??
Minkähänlainen malli itselläsi mahtaa olla?
Itse kun olisin kovin kiinnostunut tietämään lähinnä huonoista puolista ja miksei kaikesta muustakin kertomisen arvoisesta.
Olen katsellut jonkin verran noita 500SE-malleja saksasta. Kutittelee siihen malliin, ettei tiedä vaikka joku päivä saisi aikaseksi haettuakin, kunhan selvittävät tuon verosotkun (jos se edes on mahdollista =) )
Kiitos!
Tietääkseni Kaapo ajelee W126 300SEL ässällä. Itselläni W126 300SE ollut jo 7 vuotta ilman sen suurempia vikoja. Laturi ja vesipumppu lienee ne suurimmat. Autolla ajettu kohta 350 000 km. E R I T T Ä I N hyvä auto on ollut niin pitkässä kuin lyhyessäkin ajossa.
Kesäisin perässä roikkuu 1400 kiloa painava "traileri" ja menee kuin juna, ei hyydy mäkiin ja lujaa menee. En sitten noista kasikoneista niin tiedä, mutta jotkuthan sanoo, että olis vielä parempi ja kestävämpi kuin M103. Hae ässä pois vaan jos kovasti kutittelee.
Mahtaako autossa olla (tyyppivikana) jotain piileviä vikoja, esim. ruostetta tms., jonka pikaisella tarkistuksella voisi/kannattaisi selvittää?
Kyllähän huonosti hoidetuissa yksilöissä varmasti vikoja riittää, mutta kun Saksastakin hakiessa ei voi tietää autosta yhtään mitään (esim. km).
Varaosia lienee myös hieman hankalampi saada noihin V8-malleihin, erityisesti 500:een??
No moroota,
juu, kuten tuossa yhdessä vastauksessa ilmenikin, kiesi on W126 300SEL. Kaikkiaan auto on mainio kokonaisuus, mitä nyt koko saattaa hiukan haitata parkkihalleissa venkoillessa. Toisaalta koko tuo mukanaan vakautta, äänettömyyttä ja mukavuutta roppakaupalla.
Suorituskyky on varsin pirteä kulutuksen pysyessä varsin kohtuullisena. Varaosien hinnat eivät myöskään hirvitä.
420-500-560 -kasien ominaisuuksiin tarkemmin kantaa ottamatta niiden kestävyys on saanut liki dieselien veroista mainetta. Hyvin huolletulle puoli milliä on vielä suupala, kun kutonenkin tuon taivaltaa.
Vaan otetaan nyt sieltä miinuspuolelta enemmän. Talviajossa ehkä huonoin puoli on äkkinäinen persaus polanteita ylittäessä (esim. kaistavaihto) ja keulan puskevuus tiukossa mutkissa. Tästä oli mainintaa myös alemmassa rengasasioita koskevassa ketjussa.
Painava auto syö jarrupaloja ja levyjäkin totuttua tiuhempaan. Seisonjarru saattaa jumittaa käytön puutteessa. Pakoputki on kallis alkuperäishankintana. Kutosten nokkavaivoista on ollut juttua enemmänkin. 85-88 -malleissa saattaa "nenä" olla vaihtokunnossa 200 tkm jälkeen.
Jostain syystä kasikoneisten "musta laatikko" on kuuleman mukaan herkkä kohta. Tiedä häntä sitten syytä tähän, pari sipannutta tapausta tästä lähipiiristä tiedän, n. 250 tkm tietämissä sytkät pimenivät.
Kutosissa on varsin tavallista öljyn hikoilu nokka-akselin päästä. Ei vaarallista, enemmän ominaisuus kuin vika.
Jouset ovat suht. herkkiä katkeilemaan, yleensä ensin edestä ja yksi kierros alhaalta katsoen - ei huomaa ajossa, vaatii tarkempaa katsantoa.
Perää kannattaa kuunnella ja tutkailla, yli 300 tkm ajetuissa saattaa olla väljää, riippuen tietenkin ajotyyleistä ja olosuhteista. Perää on joskus mainittu yleisimmäksi yksittäiseksi "vikapaikaksi".
Kopan ruosteet: etulokarien etukulmat vilkkujen takaa, lokarikaaret, takaikkunan saumat, tavaratilan syvennys vararenkaan alta, ovien alareunat muovihelmojen alta. Pohja ei ole kovinkaan arka - omassa leimamies totesi alustan olevan kuin tehtaan jäljiltä. Hoidettuna kori vastustaa ruostetta hyvin.
Yksilökysymys: omalla kohdalla häiritsevät turhankin helposti syttyvät öljy- ja nestemäärien varoitusvalot. Kaikki tilavuudet täytyisi pitää liki maksimissa, jotta kojetaulu ei muistuttaisi joulukuusta.
Näiltä "W126":n kotisivuilta osiosta "Palstalaisten autoja" myös löytyy jotain pientä myös Kaapomersusta ja uusituista kohdista.
http://personal.inet.fi/perhe/paivarinne/w126/index.html
Josko tästä aluksi.
No moroota,
juu, kuten tuossa yhdessä vastauksessa ilmenikin, kiesi on W126 300SEL. Kaikkiaan auto on mainio kokonaisuus, mitä nyt koko saattaa hiukan haitata parkkihalleissa venkoillessa. Toisaalta koko tuo mukanaan vakautta, äänettömyyttä ja mukavuutta roppakaupalla.
Suorituskyky on varsin pirteä kulutuksen pysyessä varsin kohtuullisena. Varaosien hinnat eivät myöskään hirvitä.
420-500-560 -kasien ominaisuuksiin tarkemmin kantaa ottamatta niiden kestävyys on saanut liki dieselien veroista mainetta. Hyvin huolletulle puoli milliä on vielä suupala, kun kutonenkin tuon taivaltaa.
Vaan otetaan nyt sieltä miinuspuolelta enemmän. Talviajossa ehkä huonoin puoli on äkkinäinen persaus polanteita ylittäessä (esim. kaistavaihto) ja keulan puskevuus tiukossa mutkissa. Tästä oli mainintaa myös alemmassa rengasasioita koskevassa ketjussa.
Painava auto syö jarrupaloja ja levyjäkin totuttua tiuhempaan. Seisonjarru saattaa jumittaa käytön puutteessa. Pakoputki on kallis alkuperäishankintana. Kutosten nokkavaivoista on ollut juttua enemmänkin. 85-88 -malleissa saattaa "nenä" olla vaihtokunnossa 200 tkm jälkeen.
Jostain syystä kasikoneisten "musta laatikko" on kuuleman mukaan herkkä kohta. Tiedä häntä sitten syytä tähän, pari sipannutta tapausta tästä lähipiiristä tiedän, n. 250 tkm tietämissä sytkät pimenivät.
Kutosissa on varsin tavallista öljyn hikoilu nokka-akselin päästä. Ei vaarallista, enemmän ominaisuus kuin vika.
Jouset ovat suht. herkkiä katkeilemaan, yleensä ensin edestä ja yksi kierros alhaalta katsoen - ei huomaa ajossa, vaatii tarkempaa katsantoa.
Perää kannattaa kuunnella ja tutkailla, yli 300 tkm ajetuissa saattaa olla väljää, riippuen tietenkin ajotyyleistä ja olosuhteista. Perää on joskus mainittu yleisimmäksi yksittäiseksi "vikapaikaksi".
Kopan ruosteet: etulokarien etukulmat vilkkujen takaa, lokarikaaret, takaikkunan saumat, tavaratilan syvennys vararenkaan alta, ovien alareunat muovihelmojen alta. Pohja ei ole kovinkaan arka - omassa leimamies totesi alustan olevan kuin tehtaan jäljiltä. Hoidettuna kori vastustaa ruostetta hyvin.
Yksilökysymys: omalla kohdalla häiritsevät turhankin helposti syttyvät öljy- ja nestemäärien varoitusvalot. Kaikki tilavuudet täytyisi pitää liki maksimissa, jotta kojetaulu ei muistuttaisi joulukuusta.
Näiltä "W126":n kotisivuilta osiosta "Palstalaisten autoja" myös löytyy jotain pientä myös Kaapomersusta ja uusituista kohdista.
http://personal.inet.fi/perhe/paivarinne/w126/index.html
Josko tästä aluksi.
.
kovasti tästä!
Oli muuten aika hieno rassi tuo sun 300 SEL!!!
Värikin kohdallaan!!!!
Vielä kun automaatti olis, niin AVOT!!!
Minulle kävi myös kerran niin, että meno hyytyi kokonaan sähkön vähyyteen. Mutta silloin paloi vain latausvalo, ei mitkään muut. Hiilet oli kyllä loppu ja laturin päässä uudetkin, mutta liukurenkaat oli niin kuluneet, että hiilet eivät saaneet edes kunnon kosketusta.