Hei. tämä on varmasti jo moneen kertaan kaluttu aihe ja yritin lukea muiden kirjoituksia asiasta, mutten löytänyt sellaista mikä minua olisi auttanut.
raskauteni on aivan alkulukemissa. Synnytys pelottaa aivan tavattomasti. Olen synnyttänyt kaksi kertaa aiemmin alateitse. Ensimmäinen kerta oli kivulias, nopea ja toipuminen oli kohtuullisen nopeaa.
Toisen synnytyksen aikana ja sen jälkeen tuli ikäviä kokemuksia ja jälkiseuraamuksia, joiden takia joudun moneen otteeseen gynekologilla käymään ym. ikävää, en toivo samaa ikinä kellekään naiselle. Gynekologi sanoi tuolloin, etten ehkä voi alateitse enää synnyttää ja sanoin silloin, etten aio lapsia enempää tehdäkään. Ei siksi, ettenkö lapsia haluaisi vaan siksi, että tuo synnytyskokemus oli niin kauhea ja jätti ihan fyysistäkin vaivaa. Tavallaan se on kummitellut eleämässäni mukana koko ajan. Lasta oli aluksi vaikea rakastaa, mutta meni onneksi ajan kanssa ohi, muisto vaan ei.
Tuosta on kulunut aikaa yli 10 vuotta. Olen jo jutellut lääkärin kanssa ja hän sanoi ettei ketään pakoteta synnyttämään alateitse. Puhelimessa terv.hoitaja kuulosti olevan toista mieltä. Sektio vain ääritapauksessa. Pelkopoliklinikalle lähete.. ja sai sen kuulostamaan joltain neuvostoliittolaiselta aivopesupaikalta, jonka jälkeen kaikki synnttää alateitse.
Olen tuossa lukenut muiden huonoja kokemuksia sektiosta ja sen jäkeen tulevista kivuista jne. Mutta minun kokemukseni alatiesynnytyksestä on todella huono.
Miten muilla, millaisin perustein on sektioon päädytty? Siis jos lapsi sopii tulemaan jne ja muuten siltä osin kaikki olisi ihanteellista. Montako "aivopesukäyntiä" on ollut, kuinka kovasti ja millaisin keinoin he taivuttelevat synnyttämään alateitse?
Pelkään aivan tavattomasti. Sanoin miehelleni, että se on sektio tai abortti, alatiesynnytyksen jälkeen meillä ei ole avioelämää, ja minunkin elämästä on iso osa pois, voisin samantien hypätä sillalta alas...
Tottahan on, että jos ei sektioon suostuta, niin lapsi syntyy yhtä kaikki. Yksikään vauva ei ole sisään jäänyt..
raskauteni on aivan alkulukemissa. Synnytys pelottaa aivan tavattomasti. Olen synnyttänyt kaksi kertaa aiemmin alateitse. Ensimmäinen kerta oli kivulias, nopea ja toipuminen oli kohtuullisen nopeaa.
Toisen synnytyksen aikana ja sen jälkeen tuli ikäviä kokemuksia ja jälkiseuraamuksia, joiden takia joudun moneen otteeseen gynekologilla käymään ym. ikävää, en toivo samaa ikinä kellekään naiselle. Gynekologi sanoi tuolloin, etten ehkä voi alateitse enää synnyttää ja sanoin silloin, etten aio lapsia enempää tehdäkään. Ei siksi, ettenkö lapsia haluaisi vaan siksi, että tuo synnytyskokemus oli niin kauhea ja jätti ihan fyysistäkin vaivaa. Tavallaan se on kummitellut eleämässäni mukana koko ajan. Lasta oli aluksi vaikea rakastaa, mutta meni onneksi ajan kanssa ohi, muisto vaan ei.
Tuosta on kulunut aikaa yli 10 vuotta. Olen jo jutellut lääkärin kanssa ja hän sanoi ettei ketään pakoteta synnyttämään alateitse. Puhelimessa terv.hoitaja kuulosti olevan toista mieltä. Sektio vain ääritapauksessa. Pelkopoliklinikalle lähete.. ja sai sen kuulostamaan joltain neuvostoliittolaiselta aivopesupaikalta, jonka jälkeen kaikki synnttää alateitse.
Olen tuossa lukenut muiden huonoja kokemuksia sektiosta ja sen jäkeen tulevista kivuista jne. Mutta minun kokemukseni alatiesynnytyksestä on todella huono.
Miten muilla, millaisin perustein on sektioon päädytty? Siis jos lapsi sopii tulemaan jne ja muuten siltä osin kaikki olisi ihanteellista. Montako "aivopesukäyntiä" on ollut, kuinka kovasti ja millaisin keinoin he taivuttelevat synnyttämään alateitse?
Pelkään aivan tavattomasti. Sanoin miehelleni, että se on sektio tai abortti, alatiesynnytyksen jälkeen meillä ei ole avioelämää, ja minunkin elämästä on iso osa pois, voisin samantien hypätä sillalta alas...
Tottahan on, että jos ei sektioon suostuta, niin lapsi syntyy yhtä kaikki. Yksikään vauva ei ole sisään jäänyt..
Vastaukset 11
Vanhimmat
Ei terveydenhoitaja sitä päätä miten sinä synnytät kyl se on lääkäri joka sen päättää ei muuta kun kova kovaa vasten sinun asiasihan se on ja jo se että jos joutuu koko raskauden ajan miettimään että miten synnytys menee niin ei siitä raskaudesta silloin voi nauttia mitenkään kyllä lapseen luodaan jo raskaus vaiheessa kontakti tsemppiä
Itsekin pelkään synnytystä kovasti, vaikka olenkin eri tilanteessa kuin sinä, eli minulla ei vielä ole lapsia. Taaskin on asiaa tullut kovasti mietittyä, kun muisti petti pillereiden suhteen ja saa taas jännätä, että kuinka käy...
Minulle on päivänselvää, että jos joskus minua lapsella siunataan, niin se lapsi syntyy sitten leikkauksella. Jos ei muu auta niin vedän sitten kunnon psykot sairaalassa. Kärsin paniikkihäiriöstä ja jännitän paljon ihan pieniä, jokapäiväisiäkin asioita, joten tiedän tarkalleen, millainen kokemus synnytys minulle olisi. Olisin lievästi sanottuna hysteerinen.
Vaadi se sektio, jos se sinusta tuntuu itsellesi helpommalta. Itse olen sektiolapsi (samoin siskoni), ja äitini leikkauksen kanssa ei ollut mitään komplikaatioita (toisin kuin alatiesynnytyksen kanssa: isosiskoni kuoli). Äiti on aina puhunut myönteisessä valossa keisarinleikkauksestaan ja minä kun olen aiemminkin leikkauksissa käynyt niin en osaa sitä niin pelätäkään. Eipä tarvi ainakaan kärsiä repeämistä tai sen sellaisista...
Onnea päätökseesi ja raskausajallesi! On varmasti ihanaa tuntea elämän kasvavan sisällään! Haluan toivottaa sinulle voimia ja rakkautta.
Älä vielä tee mitään päätöksiä synnytyksen suhteen.Käy pelkopolilla ja juttele ihan rehellisesti pelostasi.Minulla on ollut useita äitejä samassa tilanteessa.Jotkut ovat kuitenkin päätyneet polikeskustelujen jälkeen alatiesynnytykseen,toiset taas saaneet helpotusta,kun on sovittu sektiosta.Jos gynekologisi oli jo aikoinaan sitä mieltä,että seuraava tehdään sektiolla,voi olla,että siihen hyvin todennäköisesti päädyttekin.Muista,että sinua kuunnellaan tässä asiassa ja olet täysivaltainen sanomaan omat mielipiteesi.
Kaikkien kannalta on edullisinta,kun odotat ja synnytät aikanaan rauhallisin mielin.Aivopesuja ei kyllä tehdä!Toivon sinulle peloistasi huolimatta onnellista odotusaikaa!
Olin 19 vuotias kun sain esikoiseni ja tämä raskaus meni 2viikkoa ja 3 päivää yliaikaiseksi.
Sitten ne käynnistivät synnytykseni ja antoivat epiduraali puudutuksen joka lamaannutti minut täysin en pystynyt ponnistamaan lasta ulos se kesti ½ tuntia kun lapsi syntyi ja sai siitä hapen vajautta ja tällä hetkellä poikani kärsii puheenkehityksen erityis vaikeudesta (DYSFASIA) joka aiheutui varmasti tästä synnytyksestä.
Epiduraalia en suosittele kenellekkään.Joihinkin se saattaa vaikuttaa liian hyvin ja sitten ei ole voimia enää ponnistaa niin kuin minulle kävi.
Myöhemmin mietin minkähän takia jos lapseni kärsi hapenpuutteesta niin miksihän minulle ei tehty hätäsektiota. Lapseni oli 8 pisteen lapsi.
Toinen lapsi oli helppo kun en ehtinyt ottaa puudutusta ollenkaan, mutta kivulias se kylläkin oli, mutta mieluiten haluan ilman epiduraalia tämän kolmannen lapsenikin.
Olen sitä mieltä mitä olen kuullut noista sektioista. Kun lapsi syntyy keisarinleikkauksessa keukoihin voi tulla jotain vikaa keisarinleikkauksista esim astmaa ja hengitys sairauksia.
Meidän suvussa puhutaan siitä kuinka lapset olisi hyvä synnyttää alateitse, että niiden keuhkot vahvistuisivat.Mä en todellakaan halua pelotella ketään sillä jokainenhan tekee niin kuinka itse parhaaksi näkee ja mikä olisi paras tapa.
Minua ei ihme kyllä pelota yhtään synnyttää alateitse vaikka repesin molemmilla kerroilla.
Mutta se on selvä jos jotain vastaavaa vielä tulisi niin vaatisin kyllä ehdottomasti hätäsektion.
Poikani on aivan ihana vaikka hänellä onkin DYSFASIA mutta muisto synnytyksestä vaivaa vieläkin minua, että miksi se laiminlyötiin.
Ei tässä silti voi muuta kuin elää elämää eteen päin.
juu, olen kuullut, olen tietoinen, että vauvan keuhkot kehittyvät alatiesynnytyksessä juuri synnytyskanavassa, paine aikaansaa keuhkojen kehityksen.
Sikiöllä muutenkin kehittyy keuhkot raskausviikkojen lopussa. Keskosilla onkin siksi riskinsä juuri hengityksen kanssa..
En jaksa uskoa että astman syy on vain ja ainoastaan keisarinleikkauksessa. Silloihan kaikki sektiolapset olisivat astmapotilaita ja se olisi jo huomattu lääkäreiden keskuudessa!
Haluan ja toivon tätä lasta. Synnytys vain edelleen pelottaa. Alateitse se olisi minulle kuolema. Tiedän siis sektion riskit. Mutta tiedän myös alatie-synnytyksen riskit. Olen valmiimpi ottamaan nämä sektion riskit. Silloin olen itse valinnut ja tavallaan itse vastuussa, vaikka lääkäreilläkin etiikkansa ja vastuunsa toki on, hoitovirhe tai laiminlyönti ei ole sallittua silloinkaan, kun sektio on "vain" pelon takia vaadittu.
Alateitse-synnytyksessä olen kätilön armoilla. Ja lopputulos voi siis olla mitä vain, riippuen kokonaan kätilöstä, millainen mieliala hänellä silloin minun synnytyshetkelläni sattuu olemaan...
No, olen itse sektiolapsi ja minulla on todella vahvat, suuret ja hyvät keuhkot. Suvussa on paljon astmaa ja hengityselinsairauksia, mutta minullapas ei mitään!
No, olen itse sektiolapsi ja minulla on todella vahvat, suuret ja hyvät keuhkot. Suvussa on paljon astmaa ja hengityselinsairauksia, mutta minullapas ei mitään! Että eipäs pelotella!
Siskoni sai ensimmäisen lapsensa hätäsektiolla.Hänelle oltiin muutenkin todettu lantion olevan liian ahdas mutta pistivät hänet kuitenkin synnyttämään.Leikkaus päivä oli jo sovittu mutta synnytys käynnistyi aikaisemmin..Eikä lapsi tosiaan mahtunut,siksi hätäsektio.
Toisesta lapsesta luvattiin taas sektio,koska olivat sitä mieltä että jos kerran leikataan niin kannattaa tehdä se sitten vastaisuudessakin.Silloin kuulemma lasten lukumäärä jäätävä kolmeen?!Enempää lapsia ei voida harkita jos sektio tehty kolmasti.Kuinkas kävikään..Lääkärit rupesivat viime hetkellä vähättelemään siskoni synnytys pelkoja ja väheksymään lääketieteen faktoja..toisen lapsensa joutui synnyttämään alateitse oli hän mitä mieltä asiasta tahansa..Joten pyydäppä mustaa valkoiselle jos todella vakaasti olet päättänyt haluta lapsen keisarinleikkauksella.Lääkärit tekevät oman päänsä mukaan...
..neuvosta, aion sitä hyödyntää!
Olen tilannut jo paperit edellisestä kaupungista liittyen synnytyksen jälkeiseen hoitoon ja ongelmiin. Kävin silloin myös yksityisellä klinikalla, sieltä vielä papreita odottelen!! hassua, ettei pikkukaupungin yksityinen lääkäriasema toimi ripeästi, keskussairaalasta nimittäin sain pyytämäni paperit hyvin nopeasti.
sektion.Jos pelkosi on todellista,mitä en ollenkaan epäile 4 lasta itse synnytettyäni.Lääkärit tietenkin yrittävät puhua sut ympäri koska leikkauksessa on aina omat riskinsä ja pla pla pla.tiedät kyllä.Mutta sinä itse päätät.Sovi asiat ajoissa lääkärin kanssa,puhu pelostasi rohkeasti,et ole mitenkään huonompi äiti jos leikkauksen haluat.Jos siihen ei suostuta(mitä epäilen) aina on olemassa yksityiset lääkärit jotka voivat vuokrata sairaalan tiloja,eikä hinta ole päätä huimaava.Osan korvaa kela.Mutta en usko et sun tarvii siihen ryhtyä jos kerrot peloistas avoimesti.Et varmasti ole eka äiti joka pelkää.Toivotan sulle onnea ja voimia koitokseesi.
Morjens.
Ymmärrän pelkosi synnytystä kohtaan, nimim. kokemusta on. Itselläni on kaksi lasta, ensimmäinen syntyi sektiolla perätilan vuoksi, toinen normaalia reittiä.
Sektion jälkeen en tuntenut mitään kipuja, siihen tosin saattoi vaikuttaa sekin että en ehtinyt ajattelemaan omia kipujani, koska vauvani makasi vastasyntyneiden teholla hengityskoneessa.. Mutta sektio ei ainakaan minulle tuottanut kipuja yms.
Toinen synnytys tapahtui alateitse, lapsi oli ISO!! Pelkäsin etukäteen epiduraalia ja välilihan leikkausta kuin ruttoa, mutta.. yritin aina paniikin lähestyessä ajatella vauvaa enkä itseäni. Mitä ei voi estää, se täytyy kestää.. Mikä ei tapa, se vahvistaa.. Näitä hokemia mietin mielessäni jatkuvasti koko raskauden ajan. Synnytin osaston suurimman tyttövauvan, sain epiduraalin ja välilihan leikkaus tehtiin... Ja hengissä olen, vaikka en uskonut sitä kun olin oikein kauhuissani ennen synnytystä.
Jäitä hattuun. Kerran se vaan kirpasee..!! Synnytys ei oo kun pieni hetki elämässä, vaikka onkin kysymys niin isosta asiasta kun uuden elämän alusta. Kyllä sen pienen hetken kärsii oman lapsensa vuoksi. Tsemppiä. Yritä jaksaa..