95. TIISTAINA 27. SYYSKUUTA 2005 kello 14
19) Laki kuntien valtionosuuslain, sosiaali- ja terveydenhuollon suunnittelusta ja valtionosuudesta annetun lain, opetus- ja kulttuuritoimen rahoituksesta annetun lain sekä eräiden muiden niihin liittyvien lakien muuttamisesta
Lähetekeskustelu
Lakialoite LA 91/2005 vp Virpa Puisto /sd ym.:
Virpa Puisto /sd (esittelypuheenvuoro): Arvoisa puhemies! Haluan hyvin lyhyesti tuoda esiin asioita tämän lakialoitteen osalta, joka on rinnakkaislakialoite hallituksen esitykseen 88, joka koskee valtionosuusjärjestelmän muutosta siltä osin, että monien teknisten ja tarpeellisten muutosten ohessa on myös purettu lastensuojelun tasausrahasto.
Ymmärrän sen, että korvamerkitty raha valtionosuuksissa on huonoa hallintomenettelyä, siihen on helppo yhtyä. Silloin kun tämä on tehty vuoden 98 jouluna, olivat koko 90-luvun taloudellisista syistä alasajetun lastensuojelun avohuollon vajeen jäljet näkyvissä, laiminlyöty lastensuojelu näkyi noin 5-7 vuoden viiveellä ja erittäin graavit lastensuojelutapaukset olivat eri puolilla maata hoitamatta. Silloin poikkeuksellisesti sosiaalivaliokunnan aloitteella yksimielisesti tehtiin lakialoite, joka myös yksimielisesti kahdessa viikossa käsiteltiin tässä salissa ja todettiin, että sen myötä voidaan helpottaa avohuollollisten toimenpiteiden toteutumista.
Jotkut ovat arvostelleet sitä, että korvamerkinnän voimaantulon jälkeen näkyi selvänä tilastollisena piikkinä se, että huostaanottojen määrä hetkellisesti nousi. Totta kai, koska avohuollolliset toimenpiteet oli laiminlyöty melkein kymmenen vuoden ajan, vain graaveimmat ensiaputapaukset hoidettiin siitä huolimatta vain tämän tasausrahaston kautta. On myös kuulunut lausuntoja siitä, että muun muassa Perhehoitajaliitto on maininnut, että tämän myötä lapsia olisi laitostettu. Meillä ei sijoiteta lapsia lastenkoteihin kuin siksi ajaksi, kunnes me voimme katsoa, että huostaanotto on pysyvä. Kun huostaanotto on pysyvä, siinä vaiheessa lapsille haetaan ensisijaisesti sijaiskoti, ensisijaisesti koti, johon sijoitetaan.
Me näemme eri puolilla maata jatkuvasti ilmoituksia, joissa valitettavasti vähän kuin huutolaislapsille jo haetaan koteja, jotka suostuvat toimimaan sijaisvanhempina. Sen lisäksi meillä on eritasoisia perhekoteja, joista kaikki ne kodit, jotka ovat muun muassa Perhehoitajaliiton jäseniä, jotka ovat ammatillisia perhehoitokoteja, jotka on kirjattu ammatilliseksi perhehoitokodiksi, ovat myös Stakesin tilastossa niin sanottuja laitoksia, koska ne on ammatillisiksi hyväksytty ja ne täyttävät ne kriteerit. Sen lisäksi meillä on hyvin kirjava joukko perhekoteja, joiden kohdalla valitettavasti kirjo on myös haarukan alareunassa ja meillä ei ole yhteiskunnallisia resursseja valvontaan. Toivon, että ammatillisesti osaavien perhekotien määrä lisääntyy, jotta paikkoja näille huostaanotetuille lapsille riittäisi.
Arvoisa puhemies! Lakiesityksessä on purettu koko lastensuojelun avohuollollinen tuki. Sen sijaan valtionosuutta annettaisiin jälkikäteen kunnille, jyvitettäisiin vain huostaanottojen mukaan - vain huostaanottojen mukaan, ikään kuin lastensuojelu olisi huostaanottoa. Huostaanotto on viimeinen ääritapaus, ja meidän velvollisuutemme tässä talossa on huolehtia siitä, että kunnilla on mahdollisuus taata kaikille perheille ja lapsille avohuollolliset tukitoimet ajoissa, silloin kun niitä tarvitaan.
Samanaikaisesti meillä on vielä avohuollollisesti lastensuojelutyötä tekevien järjestöjen asema kyseenalaistettu. Verohallinto kyseenalaistaa sosiaali- ja terveysjärjestöjen yleishyödyllisyysperiaatteen ja palvelujen tarjoamismahdollisuuden, ja tähän me vielä purkaisimme tasausrahaston aikaan, jolloin lastensuojelulaki on tulossa käsittelyyn, toivottavasti viimeistään vuoden sisällä, ja palvelurakenneuudistus, kuntarakenneuudistus myllertää palvelukenttää.
Minä uskon, että jättämääni lakialoitetta ei tarvitse käsitellä. Minä uskon, että viisaus löytyy tästä talosta ilman sitä. Uskon myös, että tähän liittyvä talousarvioaloite samasta syystä raukeaa ja tämä asia käsitellään muulla tavalla. Esimerkiksi lastensuojelulain hyväksymisen jälkeen palvelurakenteen tasaannuttua seuraavan hallituksen hallitusneuvotteluissa on oikea hetki keskustella näistä asioista. Jos löytyy parempi menettelytapa, silloin voidaan purkaa tämä.
Arvoisa puhemies! Tähän lakialoitteeseen olisin varmasti saanut yli 100 nimeä. Tämä on tarkoituksella jätetty muistaakseni 86 edustajan allekirjoittamana. Minusta tapa, joka tähän taloon on tullut, että edustajan saadakseen minkä asian kanssa hyvänsä äänensä kuuluville, saadakseen esimerkiksi lakialoitteensa käsittelyyn, on juostava ympäri taloa keräämässä yli 100 nimeä. Se on parlamentarismin pilkkaa. Samasta syystä olen talousarvioaloitteeseen kirjoittanut vain oman nimeni.
19) Laki kuntien valtionosuuslain, sosiaali- ja terveydenhuollon suunnittelusta ja valtionosuudesta annetun lain, opetus- ja kulttuuritoimen rahoituksesta annetun lain sekä eräiden muiden niihin liittyvien lakien muuttamisesta
Lähetekeskustelu
Lakialoite LA 91/2005 vp Virpa Puisto /sd ym.:
Virpa Puisto /sd (esittelypuheenvuoro): Arvoisa puhemies! Haluan hyvin lyhyesti tuoda esiin asioita tämän lakialoitteen osalta, joka on rinnakkaislakialoite hallituksen esitykseen 88, joka koskee valtionosuusjärjestelmän muutosta siltä osin, että monien teknisten ja tarpeellisten muutosten ohessa on myös purettu lastensuojelun tasausrahasto.
Ymmärrän sen, että korvamerkitty raha valtionosuuksissa on huonoa hallintomenettelyä, siihen on helppo yhtyä. Silloin kun tämä on tehty vuoden 98 jouluna, olivat koko 90-luvun taloudellisista syistä alasajetun lastensuojelun avohuollon vajeen jäljet näkyvissä, laiminlyöty lastensuojelu näkyi noin 5-7 vuoden viiveellä ja erittäin graavit lastensuojelutapaukset olivat eri puolilla maata hoitamatta. Silloin poikkeuksellisesti sosiaalivaliokunnan aloitteella yksimielisesti tehtiin lakialoite, joka myös yksimielisesti kahdessa viikossa käsiteltiin tässä salissa ja todettiin, että sen myötä voidaan helpottaa avohuollollisten toimenpiteiden toteutumista.
Jotkut ovat arvostelleet sitä, että korvamerkinnän voimaantulon jälkeen näkyi selvänä tilastollisena piikkinä se, että huostaanottojen määrä hetkellisesti nousi. Totta kai, koska avohuollolliset toimenpiteet oli laiminlyöty melkein kymmenen vuoden ajan, vain graaveimmat ensiaputapaukset hoidettiin siitä huolimatta vain tämän tasausrahaston kautta. On myös kuulunut lausuntoja siitä, että muun muassa Perhehoitajaliitto on maininnut, että tämän myötä lapsia olisi laitostettu. Meillä ei sijoiteta lapsia lastenkoteihin kuin siksi ajaksi, kunnes me voimme katsoa, että huostaanotto on pysyvä. Kun huostaanotto on pysyvä, siinä vaiheessa lapsille haetaan ensisijaisesti sijaiskoti, ensisijaisesti koti, johon sijoitetaan.
Me näemme eri puolilla maata jatkuvasti ilmoituksia, joissa valitettavasti vähän kuin huutolaislapsille jo haetaan koteja, jotka suostuvat toimimaan sijaisvanhempina. Sen lisäksi meillä on eritasoisia perhekoteja, joista kaikki ne kodit, jotka ovat muun muassa Perhehoitajaliiton jäseniä, jotka ovat ammatillisia perhehoitokoteja, jotka on kirjattu ammatilliseksi perhehoitokodiksi, ovat myös Stakesin tilastossa niin sanottuja laitoksia, koska ne on ammatillisiksi hyväksytty ja ne täyttävät ne kriteerit. Sen lisäksi meillä on hyvin kirjava joukko perhekoteja, joiden kohdalla valitettavasti kirjo on myös haarukan alareunassa ja meillä ei ole yhteiskunnallisia resursseja valvontaan. Toivon, että ammatillisesti osaavien perhekotien määrä lisääntyy, jotta paikkoja näille huostaanotetuille lapsille riittäisi.
Arvoisa puhemies! Lakiesityksessä on purettu koko lastensuojelun avohuollollinen tuki. Sen sijaan valtionosuutta annettaisiin jälkikäteen kunnille, jyvitettäisiin vain huostaanottojen mukaan - vain huostaanottojen mukaan, ikään kuin lastensuojelu olisi huostaanottoa. Huostaanotto on viimeinen ääritapaus, ja meidän velvollisuutemme tässä talossa on huolehtia siitä, että kunnilla on mahdollisuus taata kaikille perheille ja lapsille avohuollolliset tukitoimet ajoissa, silloin kun niitä tarvitaan.
Samanaikaisesti meillä on vielä avohuollollisesti lastensuojelutyötä tekevien järjestöjen asema kyseenalaistettu. Verohallinto kyseenalaistaa sosiaali- ja terveysjärjestöjen yleishyödyllisyysperiaatteen ja palvelujen tarjoamismahdollisuuden, ja tähän me vielä purkaisimme tasausrahaston aikaan, jolloin lastensuojelulaki on tulossa käsittelyyn, toivottavasti viimeistään vuoden sisällä, ja palvelurakenneuudistus, kuntarakenneuudistus myllertää palvelukenttää.
Minä uskon, että jättämääni lakialoitetta ei tarvitse käsitellä. Minä uskon, että viisaus löytyy tästä talosta ilman sitä. Uskon myös, että tähän liittyvä talousarvioaloite samasta syystä raukeaa ja tämä asia käsitellään muulla tavalla. Esimerkiksi lastensuojelulain hyväksymisen jälkeen palvelurakenteen tasaannuttua seuraavan hallituksen hallitusneuvotteluissa on oikea hetki keskustella näistä asioista. Jos löytyy parempi menettelytapa, silloin voidaan purkaa tämä.
Arvoisa puhemies! Tähän lakialoitteeseen olisin varmasti saanut yli 100 nimeä. Tämä on tarkoituksella jätetty muistaakseni 86 edustajan allekirjoittamana. Minusta tapa, joka tähän taloon on tullut, että edustajan saadakseen minkä asian kanssa hyvänsä äänensä kuuluville, saadakseen esimerkiksi lakialoitteensa käsittelyyn, on juostava ympäri taloa keräämässä yli 100 nimeä. Se on parlamentarismin pilkkaa. Samasta syystä olen talousarvioaloitteeseen kirjoittanut vain oman nimeni.
Vastaukset 5
Vanhimmat
"Meillä ei sijoiteta lapsia lastenkoteihin kuin siksi ajaksi, kunnes me voimme katsoa, että huostaanotto on pysyvä. Kun huostaanotto on pysyvä, siinä vaiheessa lapsille haetaan ensisijaisesti sijaiskoti, ensisijaisesti koti, johon sijoitetaan.
Me näemme eri puolilla maata jatkuvasti ilmoituksia, joissa valitettavasti vähän kuin huutolaislapsille jo haetaan koteja, jotka suostuvat toimimaan sijaisvanhempina. "
116. KESKIVIIKKONA 9. MARRASKUUTA 2005 kello 15
5) Laki alkoholi- ja alkoholijuomaverosta annetun lain muuttamisesta
Lähetekeskustelu
Lakialoite LA 137/2005 vp Paula Risikko /kok ym.:
Paula Risikko /kok (esittelypuheenvuoro): Arvoisa herra puhemies! Tämä lakialoite liittyy jättämääni talousarvioaloitteeseen, joka on hyvin samansuuntainen kuin mikä kristillisdemokraattien eduskuntaryhmällä ja vihreitten eduskuntaryhmällä on jo aikaisemmin täällä esitelty. Muun muassa A-klinikkasäätiö, Elämäntapaliitto, Sininauhaliitto, Terveys ry, Terveyden edistämisen keskus ry sekä eräät muut sosiaali- ja terveysalan järjestöt ovat ehdottaneet, että tehokkaimmaksi alkoholipoliittiseksi keinoksi todettu korotettu alkoholiverotus väkevän viinan osalta otettaisiin uudelleen käyttöön. Alkoholiveroa tulisikin korottaa alennuksia edeltävälle tasolle nimenomaan väkevän viinan osalta, ja siitä tässä aloitteessa on kysymys. Kohtuullinen verojen korotus ei välttämättä lisäisi alkoholin tuontia merkittävästi, koska nyt kulutusta lisänneet ryhmät eivät toisi alkoholia Virosta muutenkaan. Myös Viro on lisännyt alkoholiveroa 5 prosenttia vuoden alussa. Verojen korotusta edellyttää myös valtioneuvoston periaatepäätös, jonka tavoitteena on alkoholin kulutuksen kääntäminen laskuun ja jonka toteuttamiseen nykyinen hallitus on sitoutunut. Kansalaisjärjestöt katsoivat, että vuoden 2004 veroalen tavoitteena oli paras mahdollinen verotuottojen turvaaminen, ei kansanterveyttä vaarantavien haittojen minimointi. Järjestöjen näkemysten ja kokemusten mukaan nyt on saavutettu sellainen haittojen taso, jota ei voi ylittää.
Veroalen jälkeiset akuutit alkoholihaitat ovat jo nyt nähtävissä. Alkoholin kokonaiskulutus on kasvanut voimakkaasti, suurin myynnin kasvu on tapahtunut väkevien viinojen kohdalla, ja oluen hintakilpailu on johtanut siihen, että oluesta on tullut vähittäiskauppojen sisäänheittotuote. Suurkuluttajat ovat lisänneet juomistaan. Stakesin kyselytutkimus vuodelta 2004 sisältää paradoksin. Samaan aikaan, kun alkoholin myynti on kasvanut, ihmiset raportoivat kulutuksen ja haittojen vähenemistä. Tutkijoiden mukaan tämä viittaisi siihen, että alkoholin hinnanalennus on oletusten mukaisesti purrut suurkuluttajiin ja syrjäytyneisiin, jotka ovat lisänneet kulutustaan ja joita ei kyselytutkimuksella tavoiteta. Järjestöt ja muun muassa sosiaali- ja terveyslain ammattihenkilöt raportoivat kentältä tilanteen selkeää pahenemista. Katkaisuun, hoitoon ja erilaisiin psykososiaalisiin tukipalveluihin tulevat ihmiset ovat huonommassa kunnossa kuin aiemmin, humala on pahempi ja pärjääminen muutenkin heikompaa.
Myös joissakin nuorisoryhmissä ryyppääminen on muuttunut rankemmaksi. Alkoholiin käytetään yhtä paljon rahaa kuin aikaisemminkin, mutta koska samalla rahalla saa nyt enemmän, humalakin on rajumpi. Tämä näkyy myös nuorten alkoholiehtoisten päihdeasiakkaiden määrän kasvuna. Väistämättä tilanne jatkossakin johtaa siihen, että terveyserot eri väestöryhmien välillä kasvavat. Näin ollen sosioekonomisten terveyserojen vaikutus ihmisten terveyteen on alkoholiveroalen myötä kasvamassa, mikä lisää polarisoitumista. Lisäksi on muistettava, että alkoholihaitat tuskin koskaan kohdistuvat vain käyttäjään itseensä, vaan uhkaavat myös läheisten ja lähiympäristön terveyttä ja hyvinvointia. Alkoholijuomaverolain (1471/1994) mukaisesti väkevien alkoholiverojen korotuksen seurauksena valtion verotulot lisääntyisivät, ja tästä olen jättänyt talousarvioaloitteen.
Mutta sitten hieman, arvoisa herra puhemies, näistä alkoholin haitoista vielä lisää. Naisten alkoholikuolemat ovat kuusinkertaistuneet sinä aikana, kun miesten alkoholikuolemat ovat kaksinkertaistuneet. Yhä useampi päihdehoitoa tarvitseva on nainen. Seuraukset näkyvät usein perheissä. Naisten alkoholinkulutuksen kasvaessa myös naisten erilaiset alkoholihaitat ovat lisääntyneet, jopa enemmän kuin miesten. Esimerkiksi naisten alkoholikuolemat lähes kuusinkertaistuivat 1970-luvun alkupuolelta 1990-luvulle tultaessa. Samaan aikaan miesten alkoholikuolemat kaksinkertaistuivat. Miesten alkoholin kulutus ja siitä johtuvat haitat ovat edelleen reippaasti suuremmat kuin naisten, mutta naisten raju juominen on kuitenkin erityisen huolestuttavaa sen takia, että heidän roolinsa lasten kasvattajina ja perheiden hyvinvoinnin tukipilareina on edelleen keskeinen.
Kun alkoholin ongelmakäyttäjistä alkaa yhä useammin löytyä myös perheenäitejä, ovat seuraukset lasten ja perheiden hyvinvoinnille vakavat. Lasten ja nuorten huostaanottojen lisääntyminen 1990-luvulla voi olla heijastumaa juuri tästä. Vuonna 2003 huostaanotto koski kaikkiaan 9 076:ta lasta ja nuorta. Näistä kiireellisiä oli 1 302. Huostaanotoista huomattava osuus johtui vanhempien tai lasten ja nuorten päihteiden käytöstä. Äidin alkoholismi vaikuttaa lapsen terveyteen ja hyvinvointiin vieläkin suoremmin. Raskaana olevista naisista arviolta 1-3 prosenttia on alkoholin suurkuluttajia. Humalahakuinen alkoholinkäyttö alkuraskauden aikana voi johtaa lapsen elinten epämuodostumiin. Suomessa arvioidaan syntyvän vuosittain 520 lasta, joilla on sikiöaikaisen alkoholialtistuksen aiheuttama vaurio eli FASD. Näistä 60-80 lapsella on vakavampi vaurio eli niin sanottu FAS. Jokuhan on ehdottanutkin, että viinapullon kylkeen pitäisi liittää sellainen merkintä, että alkoholi aiheuttaa sikiövaurioita. Pidän sitä ihan hyvänä ehdotuksena, onhan meillä tupakka-askinkin kyljessä varoitus.
Sitten, mitä alkoholi aiheuttaa nuorisolle? Alkoholinkäytön vaikutukset nuoriin ja aikuisiin poikkeavat merkittävästi kolmessa suhteessa, ja tätä eroa ei useinkaan oteta huomioon. Aikuiset ovat jo fyysisesti valmiita, biologisesti jopa rappeutumassa olevia, kun taas nuoret ovat yhä kasvamassa ja kehittymässä. Alkoholinkäyttö nuorena saattaa haitata vakavasti kasvu- ja kehitysprosesseja. Toinen ero on, että nuoret ovat aikuisia kokemattomampia alkoholinkäyttäjiä. Kerralla nautitut huomattavat, aikuisten näkökulmasta joskus jopa kohtuullisetkin, alkoholimäärät aiheuttavat nuorille selvästi enemmän humalahaittoja kuin aikuisille. Kolmas iso ero on, mitä nuoremmalla iällä alkoholinkäyttö aloitetaan, oli kyseessä sitten kohtuullinen ja kontrolloitu tai runsas ja humalahakuinen alkoholinkäyttö, sitä varhaisemmalla aikuisiällä elimelliset alkoholiongelmat, kuten alkoholin aiheuttamat maksa- ja haimasairaudet sekä aivovauriot tulevat ajankohtaisiksi.
Arvoisa herra puhemies, siteeraan lopuksi Ilkka-lehdessä 5. marraskuuta julkaistua haastattelua, jossa haastateltiin päihdelääketieteen professoria Onni Niemelää. Tässä lehdessä todetaan näin: "Päihdelääketieteen professori Onni Niemelä Seinäjoelta muistuttaa, ettei alkoholin mahdollisuutta voi unohtaa sairastavuuden yhteydessä. - Alkoholin seuraukset terveydenhoidossa näkyvät ja tuntuvat vammoina ja psykiatrisina ongelmina, mutta puolen miljoonan suomalaisen suurkuluttajan arkea leimaa epämääräinen sairastelu. Sitä ei rekisteröidä alkoholin piikkiin, vaikka sinne se kuuluu - - ". Näin toteaa Niemelä tässä haastattelussa. "Alkoholilla on huomattava yliedustus maha- ja suolistovaivoissa ja verenpaineessa, jota mittaillaan ja seurataan, hoidetaan lääkkeillä, mutta alkoholin osuus jää sivuseikaksi. Jo kolmen päivädrinkin säännöllinen ylittäminen nostaa verenpainetta. - Myös neurologian alalla joudutaan selvittelemään paljon epämääräisiä vaivoja puhtaasti alkoholin takia." Onni Niemelä sanoo, että alkoholin tappavat seuraukset ja sairaudet, kuten myrkytykset, maksakirroosi ja tapaturmat, ovat vain sen näkyvintä puolta. Sen sijaan viinasta johtuva muu sairastavuus jää täysin piiloon.
Esimerkiksi hän vielä kertoo tässä haastattelussaan, että lyhyessä ajassa yleistynyt maksakirroosi on aikapommi. Maksakirroosi kypsyy 10-20 vuotta oireiselle ja hoidettavalle tasolle. Potilaita on kymmenen vuoden päästä vaikka kuinka paljon. Koska maksakirroosin yhteys juotuun viinaan on kiistaton, on taannoisella viinaveron alentamisella ja kulutuksella kauaskantoisia seurauksia, toteaa professori Niemelä. Lisäksi toinen nykykulutuksen seuraus on äkillinen haimatulehdus. Se on nopean ja runsaan juomisen vaurio, joka voi yllättää kokemattoman käyttäjän. Professori Niemelä sanoo, että halvimman humalan hankkiminen väkevämmällä viinalla johtaa helposti kohtalokkaisiin annosteluvirheisiin. Päihdelääketieteen professori Onni Niemelä on huolissaan alkoholikulutuksen aiheuttamista seurauksista. Terveydenhuolto joutuu korjaamaan tämän päivän alkoholipolitiikan virheitä kymmenen vuoden kuluttua. Olen aivan samaa mieltä kuin päihdelääketieteen professori Onni Niemelä on.
Kun sanotaan, että meillä ei ole vielä riittävästi näyttöä, niin se voi pitää paikkansa, vaikka mielestäni sitä kyllä on. Se voi pitää paikkansa, mutta siinäpä ei otetakaan huomioon sitä, että tässä koko ajan tulee niitä näyttöjä ja ne tulevat monesti pitkällä viiveellä. Sitten, niin kuin tässä todetaan, on sellaisia asioita, jotka johtuvat alkoholista, mutta niitä ei rekisteröidä alkoholin aiheuttamiksi, kuten sairauksissa monesti on. Siitä syystä nyt kannatan ja esitän tätä lakialoitetta.
tämän päivän yhteiskunnassa mennään.
Nyt kun lakiesitys lastensuojelulain uudistuksesta on menossa eduskuntaan
Virpa P. on varmaankin erittäin vastaanottavainen kaiken sen tiedon suhteen,
millaista ja minkätasoista nykyään
suomalainen lastensuojelu
kaikkine kammottavine ja hirvittävine epäkohtineen
tänä päivän lapsiperheitä odottaa
ja eritoten ja varsinkin
kuntien sosiaaliviranomaisten taholta.
"Sen sijaan valtionosuutta annettaisiin jälkikäteen kunnille, jyvitettäisiin vain huostaanottojen mukaan - vain huostaanottojen mukaan, ikään kuin
l a s t e n s u o j e l u olisi
h u o s t a a n o t t o a.
H u o s t a a n o t t o on viimeinen
ä ä r i t a p a u s,
ja meidän velvollisuutemme tässä talossa on huolehtia siitä, että kunnilla on mahdollisuus taata kaikille perheille ja lapsille avohuollolliset tukitoimet ajoissa, silloin kun niitä tarvitaan."
Missähän muuten J.P. Roos räväköine ja miehisine näkökulmineen "luuraa" .
Häntä tarvittaisiin toisenlaisine ajatuksineen suuresti mukaan tähän lastensuojelun lakiuudistus keskusteluun ja varsinkin antamaan taustatietoa kansanedustajille heidän tehdessään Viisaita päätöksiä uuden lain suhteen.
Kukahan tai mikä taho järjestäisi esimerkiksi J.P:n puhumaan muutamille "avainhenkilöille" eduskuntaan.
mahdollisuus taata avohuollon tukitoimet silloin kun niitä tarvitaan, niin missä mättää, koska avohuollon tuet ovat olleet lakia valmistelleet työryhmänkin toteaman mukaan puutteelliset?
Mihin kunnat ovat käyttäneet rahat, jotka on tarkoitettu lastensuojeluun?
Huostaanottojen tekemiseenkö avohuollon tukien sijasta?
Koska lastensuojelukertoimen käyttöön oton jälkeen kuntien huostaanottomenoista katetaan valtiontuella neljännes, onko tilanteelle muuta selitystä kuin se, että huostaanottoja on tehtailtu hyvin löyhin perustein. Miksi näin tehdään? Ovatko ns. hoidolliset huostaanotot yksi selitys, koska lapsille ja nuorille ei psykiatrista hoitoa ole järjestetty siten kuin olisi pitänyt?
Kirjoitin hänelle aikanaan lapseeni kohdistetusta väkivallasta sijoituksessa, en saanut mitään vastausta.
Sen sijaan sain tukea entiseltä lapsiasiamies Helena Molanderilta. Hän vielä puhelun lopuksi pyysi ilmoittamaan kuinka lapseni huostaanottotilanne päättyy.
Ilokseni nyt luin hänen saaneen oikeutta riita-asiassaan ja MLL on määrätty korvauksiin irtisanomisesta.