Sain sattumalta esiin muutaman vaha(hko)n kirjan. O.H.Jussilan kirjan, jossa tarkasteltiin esikoishajaanuksen aikaa, Kullervo Hulkon kirja, jossa tarkasteltiin ns pappiseriseuran aikaa ja Heikki Saaren kirjan Aabrahamista. Kirjat eivät ole tässä nyt edessäni, joten tarkkoja nimiä ei ole antaa.
Kirjoja lukiessani kiinnittyi huomioni yleisellä tasolla muutamaan seikkaan, jotka ovat pohdituttaneet itseäni.
Ensiksikin Saaren kirja (vuodelta 75) oli itselleni täysin käsittämätöntä luettavaa. Kun kirjan jatkoksi otin Hulkon kirjan eteeni, niin ero oli kuin yöllä ja päivällä. En tiedä, heijasteleeko kirjojen "henki" kirjoitusajankohdan ilmapiiriä (Hulkon kirja 60-luvulta), mutta niin olen taipuvainen uskomaan. HS:n toimesta etäännyimme 70-luvulla terveellisestä ja ruokkivasta saarnasta jonnekin, josta ei olla vielä täysin päästy palaamaan puhtaaseen armoevankeliumiin.
Toinen, todella hämmästyttävä seikka oli esim Hulkon kirjoituksissa mainitut teologien ja puhujien kokoukset. Näistä kokouksista kirjoitettiin muistioita ja ne julkaistiin. Hulkko varsin kiihkottomaan tapaan tarkastelee kokousten julkilausumia. Kokoontuvatko puhujat/teologit enää nykyisin Jumalan sanan ääreen. Kokoontuvat, tiedän sen, mutta noiden kokousten julkilausumien sisältö ennalta arvattavissa.
Jos kokous on hiemankaan suurempi, liikkeemme organisaation edustajat ovat "valvomassa" keskustelua. Samalla varmistetaan, että keskustelu sujuu "oikeassa" hengessä. Tämä valvonta ulotetaan jopa ammatinharjoittajien piiriin (kuten vl-kanttorit).
Kun ajattelee esim Hulkon mainitsemia pappiskokouksia, niin niissä tarkasteltiin niinkin perustavia kysymyksiä kuin sakramentteja ja suhdetta kirkkoon. Ko kysymyksethän olivat pappiseriseuran avainkysymyksia, sikali kuin asian ymmärrän. Nykyisin me keskustelemme vain ja ainoastaa ns ajanilmiöistä. Keskustelu Raamatun ydinsanomasta on kokonaan unohtunut ja takerrumme lillukanvarsiin, kuten televisioon, ehkäisyyn, konsertteihin.
Tällaisesta keskustelun tukahduttamisesta ei voi antaa kiitokset muuanne kuin liikkeen organisaatiolle, joka taannoin pani meidät "ruotuun" ja nyt valvoo mustasukkaisesti etujaan. Jo pienikin julkinen poikkeana ajallisessa linjassa aiheuttaa puhelimen luurin nostamisen ja joskus lievät, joskus voimakkaat nuhteen sanat. Ja seuraushan on se, että Raamatun alkulähteille pääseminen on tällaisessa "pelon" ilmapiirissä täysin mahdotonta. Tilannetta voi vertailla vaikkapa Kinnusen Kalevassa julkaiseman artikkelin ja Hulkon viittamien pappiskokousten pohjalta. Ko julkaisuilla on ero kuin yöllä ja päivällä. Kalevan artikkeli tarkasteli vl-liikettä täysin ajallisena ilmiönä, kun taas pappiskokoukset tarkastelivat kristillisyyden peruskysymyksiä, kuten sakramentteja. Kuitenkin se hämmenys (ja jopa jonkinasteinen suuttumus), jota Kalevan artikkeli on aiheuttanut organisaatiomme parissa, antaa edelleen osviittaa siitä, että kaukana olemme 50/60-lukunen vapaasta (vapaammasta?) ilmapiiristä.
Kirjoja lukiessani kiinnittyi huomioni yleisellä tasolla muutamaan seikkaan, jotka ovat pohdituttaneet itseäni.
Ensiksikin Saaren kirja (vuodelta 75) oli itselleni täysin käsittämätöntä luettavaa. Kun kirjan jatkoksi otin Hulkon kirjan eteeni, niin ero oli kuin yöllä ja päivällä. En tiedä, heijasteleeko kirjojen "henki" kirjoitusajankohdan ilmapiiriä (Hulkon kirja 60-luvulta), mutta niin olen taipuvainen uskomaan. HS:n toimesta etäännyimme 70-luvulla terveellisestä ja ruokkivasta saarnasta jonnekin, josta ei olla vielä täysin päästy palaamaan puhtaaseen armoevankeliumiin.
Toinen, todella hämmästyttävä seikka oli esim Hulkon kirjoituksissa mainitut teologien ja puhujien kokoukset. Näistä kokouksista kirjoitettiin muistioita ja ne julkaistiin. Hulkko varsin kiihkottomaan tapaan tarkastelee kokousten julkilausumia. Kokoontuvatko puhujat/teologit enää nykyisin Jumalan sanan ääreen. Kokoontuvat, tiedän sen, mutta noiden kokousten julkilausumien sisältö ennalta arvattavissa.
Jos kokous on hiemankaan suurempi, liikkeemme organisaation edustajat ovat "valvomassa" keskustelua. Samalla varmistetaan, että keskustelu sujuu "oikeassa" hengessä. Tämä valvonta ulotetaan jopa ammatinharjoittajien piiriin (kuten vl-kanttorit).
Kun ajattelee esim Hulkon mainitsemia pappiskokouksia, niin niissä tarkasteltiin niinkin perustavia kysymyksiä kuin sakramentteja ja suhdetta kirkkoon. Ko kysymyksethän olivat pappiseriseuran avainkysymyksia, sikali kuin asian ymmärrän. Nykyisin me keskustelemme vain ja ainoastaa ns ajanilmiöistä. Keskustelu Raamatun ydinsanomasta on kokonaan unohtunut ja takerrumme lillukanvarsiin, kuten televisioon, ehkäisyyn, konsertteihin.
Tällaisesta keskustelun tukahduttamisesta ei voi antaa kiitokset muuanne kuin liikkeen organisaatiolle, joka taannoin pani meidät "ruotuun" ja nyt valvoo mustasukkaisesti etujaan. Jo pienikin julkinen poikkeana ajallisessa linjassa aiheuttaa puhelimen luurin nostamisen ja joskus lievät, joskus voimakkaat nuhteen sanat. Ja seuraushan on se, että Raamatun alkulähteille pääseminen on tällaisessa "pelon" ilmapiirissä täysin mahdotonta. Tilannetta voi vertailla vaikkapa Kinnusen Kalevassa julkaiseman artikkelin ja Hulkon viittamien pappiskokousten pohjalta. Ko julkaisuilla on ero kuin yöllä ja päivällä. Kalevan artikkeli tarkasteli vl-liikettä täysin ajallisena ilmiönä, kun taas pappiskokoukset tarkastelivat kristillisyyden peruskysymyksiä, kuten sakramentteja. Kuitenkin se hämmenys (ja jopa jonkinasteinen suuttumus), jota Kalevan artikkeli on aiheuttanut organisaatiomme parissa, antaa edelleen osviittaa siitä, että kaukana olemme 50/60-lukunen vapaasta (vapaammasta?) ilmapiiristä.
Vastaukset 60
Vanhimmat
Mistä tiedät?
Kun jo tähänkin ikään on pääsyt ja elämää nähnyt, niin sosialinen verkosto on suht laaja. Kuten elämässä yleensäkin, osa verkoston kautta saaduista tiedoista ovat luotettava, osa muunneltuja ja merkittävä osa puuta heinää. Niin tässäkin tapauksessa. Se, että Kalevan kirjoitus on aiheuttanut organisaatiossamme hämmenystä, on tosiasia. Se, että onko se aiheuttanut suutumusta, voi olla jopa tulkintakysymys. Siksi kirjoitin sen sulkuihin. Mitä organisaatiolla tarkoitan (ja ketä siihen kuuluu), jätän sinun tulkittavaksi ja/tai selvitettäväksi.
Juuri tätä me vanhemmat uskovaiset olemme yrittäneet tuoda esille kymmenillä näppäimistöillä, mutta viestit eivät ole menneet perille ainakaan sinne, jossa näitä opillisia linjauksia tehdään. Tämä on surullista todeta.
Mitä olen lukenut Kullervo Hulkon tekstejä, niin ovat vaikuttaneet erittäin fiksuilta. Keijo Nissilän tasoa suunnilleen.
irvokas totuus on, että koko vl porukka vauvasta vaariin on uskollistakin uskollisempia ihmissäännöille, jotka narsistiset pomot kumppaneineen lanseerasi muutama vuosikymmen sitten
nämä miehet ovat jo kuolleet, mutta edelleen vl porukka on uskollisia jo kuolleiden miesten aikaa sitten ajastaan jälkeenjääneille säännöille kuten esimerkiksi uskovainen ei voi osallistua konserttiesityksen seuraamiseen
miksi ei voi?
säännössä ei ole mitään järkeä, siinä ei ole sellaista koskaan ollutkaan
mutta silti sille ollaan uskollisia
ketä haluamme palvella?
Kristusta, elävän Jumalan poikaa? Virtaavaa vettä elämän virrassa? Tämä tie vie autuuteen, eikä sille tielle kuulu ihmisen tekemiä esterakennelmia.
Vaiko kuolleiden miesten haamuja? Sääntöjä toisensa perään, toinen toistaan hullumpia kotkotuksia. Pystyynkuolleita sääntöjä seisovassa ummehtuneessa vedessä? Ei, tämä tie vie helvettiin.
Hämmästelen avaajan "todistusta" ja muka tietämystä, kuinka kaikki menee.
Tämäntyyppisiä kirjoituksia on tämä palsta lähes täynnä, jossa totuutena esitetään milloin mitäkin.
erityisen murheellinen olen siitä,että em, kirjoituk. tehtailevat kirjoittajat jotka väittävät olevansa liikkeen sisäpuolella, niinkuin olen huomannut avaajankin väittävän olevan.
Sitä on todella vaikea uskoa, niin tyystin erilainen on sydänten tunto ja käsitys.
Olen aivan varma, etei puhujaveljien keskellä niin selkeitä Juudaita ole,että kirjoittajan
kaltaisella mielellä olisi näissä veljien kokouksissa mukana.
Eli nuo em. väitteet asiain kuluista milloin missäkin ovat avaajan fiktiota.
Kirjoituksess< mainitut kirjat lukeneena en löytänyt enkä huomannut niissä mitään avaajan esiin tuomaa ristiriitaa keskenään, mutta varmaankin vika onkin minun rajoittuneessa ja aivopestyssä ymmärryksessäni.(näin arvelen palstan "vakiokirjoittajien" pian päättelevän. Näinhän on käynyt ennenkin niille ,jotka ovat rohjenneet esittää näille kristillisyyttämme vastaan hyökkäjille erilaista katsantokantaa )
Avaajalle tahdon vielä kaikella ystävyydellä sanoa: Älä petä itseäsi. Päätä ja teeratkaisu, missä valtakunnassa sinä haluat olla ja kuulua.
Jos tämä "elävä kristillisyys" ahdistaa ja tuntuu noin väärältä ,mitä päivästä toiseen esität,tee siitä oma johtopäätöksesi ja irrottaudu väärästä.
Sitä en uskovaisena tietysti toivo, vaan sitä että avautuisi, ettei voi samanaikaisesti asua kahta valtakuntaa.
Taivaan Isä antakoon niin sinulle kuin meille kaikille silmävoidetta,että näkisimme, ettei vihollinen saisi meitä eksyttää pois Hyvän paimenen laumasta.
Ensiksikin kiitokset viestistäsi. Kieltämättä jo kerkesin odotella viestisi kaltaista vastausta avaukseeni, ja tulihan se sieltä. Taidat tuntea nikkini jo aika hyvin ;). Keskityit tarkastelemaan enemmänkin minun (ja joidenkin muiden) sydämen tilaa, kun kohteliasta olisi ollut tarkastella avausta. Mutta sitten viestiisi...
Sinällään ihan mielenkiintoista, että olet ollut mukana 50/60 -lukujen kokouksissa ihan aitiopaikalla. Sinulla on aivan varmasti sen kautta tietoa ja näkemystä. Minun tietämyksini perustuu vain ja ainoastaan Hulkon kirjaan ja muutamaan kanssakeskusteluun. Kuitenkin, vaikka en ole em kokouksissa ollut mukana, minulla on oikeus tulkita esim. Hulkon kirjaa omalla tavallani. Voi olla, että tulkintani on hieman erilainen kuin sinun, mutta erilaisuus suotakoon. Mitä Hulkon hengelliseen sanomaan (kirjan aamuhartaudet yms) tulee, niin minusta ne ovat oivaa hengellistä luettavaa. Olemmeko siitä samaa mieltä?
Kieltämättä hieman verhoiltu leimaaminen Juudaaksi sattuu. Sikäli kun olen näistä asioista keskustellut muiden vlien kanssa, luulisin minunkaltaisia Juudaita on joukossamme paljonkin.
Hyökkääminen kristillisyyttä vastaan. Hmmmm...
Peräänkuulutun avauksessani keskustelua Raamatun perusteista, sakramenteista yms, enkä lillukanvarsista. Sekö on hyökkäystä? Toki mietin, mistä em keskustelattomuus johtuu ja esitin syitä. Jos ne syyt satuttivat, niin en mahda mitään. Muussa tapauksessa olen sanaton.
"erityisen murheellinen olen siitä,että em, kirjoituk. tehtailevat kirjoittajat jotka väittävät olevansa liikkeen sisäpuolella, niinkuin olen huomannut avaajankin väittävän olevan.
Sitä on todella vaikea uskoa, niin tyystin erilainen on sydänten tunto ja käsitys."
Olen aavistanut jotakin tällaista, ei vaan täällä, vaan muuallakin. Mutta on hyvä asia, että totuus tulee ilmi.
Ulkopuolelta tulleena sitä aina niin helposti vikoo itseään, ja luulee että itsessä on aina vika. Kun jotakin vierasta tuntee, siis sellaista jota vierastaa ja ihmettelee, että miten tuo ihmien puhuu noin.
"Kirjoituksess< mainitut kirjat lukeneena en löytänyt enkä huomannut niissä mitään avaajan esiin tuomaa ristiriitaa keskenään, mutta varmaankin vika onkin minun rajoittuneessa..."
Tunnustit itse, ettet havainnut mitään ristiriitaa noissa julkaisuissa. Haiskahtaa tekonöyryydeltä tai ivailulta viittaus omaan rajoittuneisuuteen, jota ei kuitenkaan sisimmässään tunne...
Ihmettelen sitä, miten pienenpieni on henkien erottamisen lahjasi. Erotat vain on/ off - asennon. Eli sen, onko kuuliaisuutta vl-seurakunnalle kokonaisuudessaan, täydellisenä vai onko jossakin kohtaa tottelevaisuus rakoilemassa. Siitä sitten päätellet kai, onko ihminen oikein uskomassa vai ei?
Tein tuon johtopäätöksen sen vuoksi, ettet erota esim. siionin julkaisuissa eri henkien ilmenemistä, vaikka niiden olemassaolo on SRK;n taholta tunnustettu. Ne ovat olleet näkösällä! Mutta sinä et niitä huomaa? Oletko tosiaan noin rajoittunut vai etkö halua olla rehellinen?
Jos et itse niitä havaitse, niin älä ihmeessä vaadi omaa rajoittunutta käsitystäsi kaikilta veeälliltä? Se on itsekorotuksen henkeä sinussa, jos niin teet.
harmaapöllön kirjoitusten perusteella pidän häntä erittäin raittiisti uskomassa, sillä hän osaa suhtautua asioihin niiden vakavuutta vaativalla tavalla, sekä osaa laittaa asiat myöskin oikeaan tärkeysjärjestykseen
tällaisia ihmisia on meikäläisten keskuudessa hyvin, hyvin vähän....todella murheellisen vähän.
sensijaan sellaisia "hälläväliä kunhan säännöt täyttyy" porukkaa on pilvin pimein, ja se huolettaa, sillä Jumalan edessä sellainen "vanhurskaus" on kuin saastainen vaate
ja sitä ovat kulkeneet useimmat ihmiset kautta aikojen. Niitä ahtaasta portista meneviä on aina ollut vähän. Jos näille sääntöuskovaisille sanoisi, että olette lavealla tiellä, he eivät ymmärtäisi. Omasta mielestään he kulkevat kaitaa tietä, koska kääntävät selkänsä "maailmalle", noudattavat seurakunnan neuvoja, käyvät ahkerasti seuroissa, osallistuvat jumalanvaltakunnan työhön(=työvuoroihin) ja pysyvät mukana laumassa. He eivät ymmärrä, että sydämen usko on jotakin aivan muuta.
Ihmisen täytyy herätä henkilökohtaisesti. Monet vl-joukossa kasvaneet eivät koe tätä koskaan. Kaikki tarpeelliseksi sanottu on annettu heille valmiina. Se on niin helppoa.
Ehkä jotkut vl-uskovaiset todellakin kuvittelevat ahtaan portin tarkoittavan sitä että he pystyvät sääntöjä noudattamaan ja se on sitä ahtautta kun pystyy kieltäytymään maailman tavoista. Se on heille se ahdasportti kun he eivät voi tehdä mitään. Kun he selviytyvät elämässään sääntöjä noudattamalla, niin he ilmeisesti kuvittelevat että ovat menneet siitä ahtaastaportista.
Kiitokset viestistäsi. Syyllistyit siinä aivan samaan, josta "nuhtelin" edellistä kirjoittajaa, siis toisen sieluntilan arviointiin. Noh, tässä tapauksessa arviosi oli positiivinen, mutta joka tapauksessa pyrkisin välttämään tällaista. Teet tulkintasi tietysti (niinkun viestistäsi viittaatkin) minun kirjoitusten perusteella. Muista kuitenkin, että kaikki ei ole sitä, miltä se ulospäin näyttää. Tälla tarkoitan mm oma sydäntäni ja mustimpia ajatuksiani. Suu (näppäinten tuotos) ei todellakaan aina ole sydämen tulkki ;)
Tärkeimmäksi asiakseni omalla kohdallani koen puhumisen ja keskutelemisen. Siksi vietä aikaani täällä. Toki keskustelen nykyisin asioista myös kasvotusten. Kieltämättä tällaiseen tilanteeseen esim Lääkön kommentti s24 palstasta on kuin punainen vaate. Minun näkemykseni on, että tärkeintä on keskutella, keskustella ja keskustella. Sovainnsesti, kriittisesti - siis kaikilla tavoilla ja kaikilla medioilla. Vain sitä kautta jokainen meistä käsittää omakohtaisen uskon, ja löytää sen ahtaan portin, josta tuossa jatkossa keskustellaan. En tiedä, olenko sen löytänyt, mutta tiedän, että nykyinen tapani on lähempänä oikeaa ja henkilökohtaista, kuin se vanha, lauman mukanakulkeminen.
katsoa esimerkiksi nykyisen nuorisomme tilaa, joka hakee vanhlest - identiteettinsä sekä ryhmäänkuulumiskoodinsa perinnäissäännöistämme, ja pelkästään niistä, hyvin hienojakoisella detaljoidulla tasolla.
Ketä tällainen kehitys palvelee?
Heidän uskonelämäänsäkö? Ei.
Ryhmäkuria sekä -kiinteyttä? Kyllä.
Mutta kysymys kuuluukin, onko oikein, että uskonnollinen yhteisö ryhmäytyy vanhoille säännöille vihkytymisen kautta?
Eikä Jeesuksen sovitustyön ja tästä maailmalle kertomisen (evankeliumin eteenpäinvieminen) ympärille?
Minä sanon, ei ole oikein. Raamattu ja entiset pyhät (mm. Luther) painottaa erittäin selvästi jälkimmäistä.
Olen ajatuksistasi täysin samaa mieltä.
On toki myönnettävä ja täysin tunnustettava se tosiseikka, että tutun ja turvallisen uskon vaaliminen ja puolustaminen on inhimillistä ja jopa täysin hyväksyttävää. Ei kaikkien tarvitse käydä läpi uskonnolista kriisiä ja siten löytää omakohtaista uskoa. On helppoa (helponpaa) uskoa muiden mukana ja noudattaa sääntöjä. Se mahdollisuus kaikille suotakoon.
Itse kuitenkin koen liikkeemme johdon tarkoituksenhakuisen keskustelun tukahduttamisen erittäin huolestuttavana. Jokaisen meistä pitäisi kannustaa toisiamme keskustelemaan elämämme kalleimmasta asiasta - uskomisen lahjasta - niin huonoine kuin hyvinekin puolinen. Vastuu on ennenkaikkea seurakunnan esipaimenilla (puhujilla, organisaatiovastaavilla). Kuitenkin nykyinen ilmapiiri ei ole suotuisa - kiitos liikkeemme johdon. Viimeisimpänä esimerkkinä olkoon Lääkön kommentti. Jos Matti olisi vaikkapa sanonut, että "Rakkaat nuoret. Olkaat valmiit keskustelemaan uskonne perusteita, niin keskenään kuin ulkopuolisten kanssa. Olkaat avoimia niin netissä kuin reaaalimaailmassa. Käyttäkää tekniikan suomia mahdollisuuksia, jne, jne". Ketä tällainen olisi pahentanut? Nyt jää itselleni aina ja pahemmin vaivaamaan tunne, että kontrollilla halutaan peittää jotain.
Johdon motiivina on pitää porukka yhtenäisenä.
Tähän se käyttää 35 vuotta vanhoja muotoutuneita sääntöjä, joita markkinoidaan ehdottomina jokaista koskettavina Pyhän Hengen neuvoina.
Noudatat osin kirjoittamatonta, mutta pitkälti myös kirjoitettua etikettiä => olet yksi meistä
Kyse ei suinkaan ole Raamatusta, vaan 35 vuotta vanhoista käyttäytymisnormeista, joilla ei ole Raamatun kanssa mitään tekemistä, osittain jopa päinvastoin (esim absolutismi, josta ei Raamatussa puhuta mitään)
Normit ovat hyvä näkyvä tapa tehdä rajaus meikäläisiin ja uskottomiin
Jos rajaus tehtäisiin Jeesuksen tavalla "Rakastatkos MINUA", Häntä rakastavia ihmisiä löytyisi pilvin pimein, satoja miljoonia ympäri maailman hetipaikalla
Niin ei voida tehdä vaan pitää kysyä Rakastatko MEITÄ (=vl yhteisö), ja jos niin on, noudatat normeja, joilla osoitat rakkautesi, ja joka noudattaminen ovat sinun "kilvoitteluasi elämän tiellä"
...että "joka toisin saarnaa evankeliumia, se olkoon kirottu," Raamatun mukaan.
Miten sinun mielestäsi aloittaja muuntelee evankeliumia? Menee meikätytöltä yli hilseen.
esille, kun täällä on otettu esille opillisiakin käsityksiä ja eroavaisuuksia. Mm. seuraavassa avaajan lauseessa: "Sain sattumalta esiin muutaman vaha(hko)n kirjan. O.H.Jussilan kirjan, jossa tarkasteltiin esikoishajaanuksen aikaa, Kullervo Hulkon kirja, jossa tarkasteltiin ns pappiseriseuran aikaa"
Siis tuo yllä mainittu avauksessa mainittu kirjoitus viittaa suoraan siihen mitä kirjoitin, että joka tätä evankeliumia muulla tavalla saarnaa olkon kirottu."
Joko ymmärsit?
"joka toisin saarnaa evankeliumia, se olkoon kirottu," Raamatun mukaan."
Siis tuo yllä oleva on suora vastaus seuraavaan avauksessa olevaan lauseeseen:
"Sain sattumalta esiin muutaman vaha(hko)n kirjan. O.H.Jussilan kirjan, jossa tarkasteltiin esikoishajaanuksen aikaa, Kullervo Hulkon kirja, jossa tarkasteltiin ns pappiseriseuran aikaa "
"joka toisin saarnaa evankeliumia, se olkoon kirottu," Raamatun mukaan."
Siis tuo yllä oleva on suora vastaus seuraavaan avauksessa olevaan lauseeseen:
"Sain sattumalta esiin muutaman vaha(hko)n kirjan. O.H.Jussilan kirjan, jossa tarkasteltiin esikoishajaanuksen aikaa, Kullervo Hulkon kirja, jossa tarkasteltiin ns pappiseriseuran aikaa "
kun luulin, että se toinen hävis jonnekin. Koska se kesti niin kauan, ennen kuin se ilmestyi tänne.
Siis niistä eroista mitä havaitsit näissä kirjoissa ja kirjoitajien ajatuksissa?
"Kerro mitä jäi päälimmäiseksi mieleen
Siis niistä eroista mitä havaitsit näissä kirjoissa ja kirjoitajien ajatuksissa? "
Avauksessa olevasta hajaannuksesta osaan sanoa vaan sen, että Pyhä Henki opettaa vaan yhdellä tavalla, että miten tullaan autuaaksi.
Ja että Raamatussa sanotaan, että eriseurasta tulis karttaa, sen jälkeen kun 2 tai 3 kertaa häntä puhutellut olet.
"eriseurasta tulis karttaa, sen jälkeen kun 2 tai 3 kertaa häntä puhutellut olet. "
Tämän asian opin Larssilta, ja olen tarkistanut asian Raamatusta, että se on näin. :)
Larssin huomautus herätti minut, ja sen jälkeen olen itsekin huomannut, että ei sitä voi vänellä mutttaa ketään ihmistä.
Se oli siis ihan aiheellinen opetus, että ei turhaan väsytä itseään ja ei turhaan pane itseään liian ahtaalle näiden asioiden kanssa. Eikä vängellä yritä sellaista työtä tehdä, hartiavoimilla, mikä kuulu Jumalalle.
enkä oikeastaan ole pysynyt kärryillä mistä nyt kirjoitat?
Kiitokset kysymyksestä. Parhaiten asia selviää, jos luet Heikki Saaren kirjan Aabrahamista. Jaksoin lukea sitä muutaman sivun, enkä ymmärtänyt yhtään. Hulkon puheita/saarnoja oli ilo lukea.
Toinen silmiinpistävä seikka oli Hulkon varsin kiihkoton tapa tarkastella pappiskokousten julkilausumia. Niissä julkilausumissa saattoi olla varsin poikkeaviakin kannanottoja raamatullisiin kysymyksiin. Ko jututhan sitten lopulta johtivat ns pappiseriseuraan. Samaa oli havaittavissa Jussilan kirjassa.
Ennen kaikkea tulkitsen (toki subjektiivisesti), että ko ajanjaksoina käytiin avointa kesskustelua uskomme perusteista. Tällaista keskutelua ei tahdo ajastamme löytyä.
eihän se ole tämän ao. syy,,,
Koska esitit kysymyksen yleisellä, siihen on oikeus kaikilla vastata.
mitä ja miten täällä puhuu toisille. Saati sitten uskonveljille ja sisarille meikäläisille.
Kyllä tämä maailma seuraa kuinka kohteliaassti me puhutellaan ihmisiä, saatikka sitten uskon veljiä ja sisaria. Oliskohan siinäkin asiassa meillä jotkain oppimista.
Kailella ystävyydellä!
olen joitakin kertoja osallistunut keskusteluun jossa olet esittänyt kysymyksen jollekin tietylle nimimerkille. Vastaus on ollut poikkeuksetta, mikäli kannanottoni ei ole ollut sinulle mieluinen, että en kysynyt sinulta mitään. Olet oikein taitavat puhuttelemaan muita mutta itsellesi et noita samoja sanoja ymmärrä kohdistaa.
Toistaiseksi en ole ko opuksia tavoittanut etsiskelyistä huolimaatta. Pitänee pitää silmät auki kyllä ne varmaan ennemmin tai myöhemmin tulee vastaan.
Niin itse ihemttelen sitä että kun on asunut siionissa jossa on suht vapaa kultuuri keskustella ja sitten kun vaihtaa paikkakuntaa niin moni asia on kuin toiselta planeetalta.
Pitänee odotella jos jollain on onnistanut kirjojen kanssa ja kuulla sitten heidän kommenteja :-)
minulle laitetaan viesti, jos henkilö ei itse laita omaa nikkiä.
Ja enkä aina edes lue sellasia viestejä.
vl-saarnoista ja Raamatusta kuten muistan, siis monesti ominn sanoin ja kertoa mitä tämä vl-usko on.
Vaikka en ehkä joka kerta muista sanoakaan, että tämä on ote-vl-saarnasta.
En ole lukenut mainitsemiasi kirjoja, mutta on kyllä useammaltakin taholta kehotettu.
Se on kuitenkin selvää, että missä sananvapautta ja avointa keskustelua nähdään tarpeelliseksi rajoittaa, on jotain salattavaa. Näin se on aina ollut. Tältäkin palstalta saa välillä lukea varsin klassista retoriikkaa sananvapauden rajoittamiseksi. Sillä on omat selvästi tunnistettavat keinonsa.
Minusta kanttoreiden kokouksen kulku oli suorastaan pysäyttävä esimerkki asioiden nykytilasta: suuri joukko ammattilaisia kävi vilkkaan ja avoimen keskustelun. Näkemykset käytännön tilanteesta olivat varsin yhteneväiset. Sen jälkeen Srk:n edustaja kävi kertomassa "Jumalan valtakunnan kannan", joka selkeine käytännön linjauksineen edusti täysin eri henkeä, kuin juuri käyty keskustelu.
Kuitenkin ko. kannan esittäjä kutsui näkemyksiään "Jumalan valtakunnan kannaksi" tai "seurakunnan ymmärrykseksi". Mikä ihme se satapäinen porukka oikein oli, joka oli juuri käynyt keskustelun ja istui kuuntelemassa tätä "seurakunnan äänen" ilmaisua Srk:n edustajan suulla ?
Luulen, että nykyisen tilanteen aiheuttaa yksinkertaisesti sellainen tosiasia, että 70-luvulla vl-liikkeen johto tuli synnyttäneeksi tilanteen, joka on osoittautunut erittäin vaikeasti hallittavaksi. Kaikesta päätellen tuolloin tehtyjä virheitä ja niitä seuraneita opillisia ongelmia ei kuitenkaan ole aikomuskaan myöntää, vaan kaikki energia on päätetty kohdistaa huteriksi osoittautuneiden olkirakenteiden pystyssä pitämiseen. Ei nähdä muuta keinoa, kuin yksissä miehin huojuvien rakenteiden kannattelu, maksoi mitä maksoi. Jokainen krittikinsana on konkreettinen uhka tälle hankkeelle.
Minusta olisi paljon tärkeämpää todeta se, etteivät nämä rakenteet kestä ilman jatkuvaa ja erityistä kannattelua. Ne kun eivät lepää perustuksensa päällä. Perustus on edelleen vahva, siinä ei ole mitään vikaa. Olisi rakennettava sen päälle tukevasti, niin ettei rakennelmaa tarvitsisi miesvoimin kannatella. Oljet menevät joka tapauksessa ennen pitkää tuulten mukana ja ne joutavatkin mennä.
On tavattoman lyhytnäköistä yrittää ylläpitää kestämättömiksi osoittautuvia uskomuksia sanavapautta rajoittamalla. Meillähän kristillisiä arvoja liputtavana liikkeenä olisi mahdollista käydä niistä oikeasti hedelmällistäkin keskustelua. Mutta kun tämä mahdollisuus tärvellään ylläpitämällä väkinäisesti outoja ja mihinkään perustumattomia opinkohtia, ei enää kohta ymmärretä kristillisten arvojenkaan merkitystä.
Nimittäin, jotta jokin asia oikeasti ymmärrettäisiin ja sisäistettäisin, sillä on ihan pakko olla jonkinlainen kosketuspinta ihmisen omaan kokemukseen ja käsitykseen oikeasta ja väärästä.
On ihan kiinni yksilöstä itsestään, miten hän jäsentää osaksi kristillistä maailmankatsomustaan esimerkiksi sellaiset asiat, kuin että kuntarajojen tietyllä puolella voi esittää musiikkia tietynlaisissa rakennuksissa ja muuallakin voi esittää, jos työ on projektiluonteista tai että nukketeatteri bussimatkan päässä on syntiä, mutta sama koulun juhlassa on mitä iloisin ohjelmanumero tai että urheilutapahtuman katsominen katsomosta käsin ei ole uskovaisen hommaa, eikä televisio ole uskovaisen huonekalu, mutta urheilutapahtuman katsominen televisiosta on parempi kuin saman tapahtuman katsominen katsomosta käsin kuitenkin niin, että televisio on esim. huoltoasemalla tai hotellin respassa eikä kotona.
Minusta julkinen vl-opetus on jo huolestuttavan kauan liikkunut lähes pelkästään tällä akselilla. Se on ollut vaarojen kartoittamista ja yksityiskohtaisten taistelusuunnitelmien laatimista sekä huolta siitä, ettei joku niitä noudatakaan.
Missä on uskomisen ilo ja vapaus? Missä luottamus hyvään Jumalaan ja hänen huolenpitoonsa? Missä yksinkertainen evankeliumisaarna?
On erittäin tärkeätä, että joku kykenee näkemään myös metsän puilta ja on vielä riittävän rohkea tuomaan näkemyksensä julki. Esimerkki tällaisesta on juuri mainitsemasi Kinnusen artikkeli. En ole kuullut paljoakaan sen osakseen saamasta vastaanotosta, jotain kuitenkin ja se on samansuuntaista avauksessa esittämäsi kanssa.
Tuollaisia keskustelunavauksiahan tulisi mitä suurimmalla ilolla tervehtiä! Uskon perusteiden pohdinta olisi meidän kaikkien etu ja suoranainen velvollisuus.
Ihmetyttää yhä enemmän, ketkä ajavat pontevasti nykyistä linjaa ja ketkä kaikki ymmärtävät mutta katsovat viisaimmaksi olla hiljaa? Minusta on selvä asia, että vaikka vl-usko ei olekaan epätervettä uskonnollisuutta, on opetuksessamme kuitenkin epäterveen uskonnollisuuden piirteitä.
Ketkä nämä valinnat tekevät?
mitäpä tuohon lisäisi...
Synti on saanut sijaa sydämessäsi, kun Jumalan valtakunta ei näytä enää kauniilta.
En arvioi sydämen tilaasi, mutta haluan vain näin rakkaudella lähestyä.
Ja elävässä kristillisyydessä on aina voitu puhua vapaasti vaikeistakin asioista. :D
Huumormiehiä palstalla! :P
Viestiäsi lukiessa meni toinen silä auttamatta kiinni. Niin pitkä se oli. Noh, pöllölle on luontaista tarkastella maailmaa puolinaisena ;). Mutta sitten itse asiaan..
Viestisi oli puhdasta asiaa. Kirjoitustesi perusteella voisin kuvitella sinun lukeneen suuren joukon kristillisyyteemme liittyvää kirjallisuutta. Itse luin juuri kirjan Lutherista (kirjoittaja Marty jotain, usalainen uskontotieteilijä). Tällaisia julkaisuja ei pitäisi lukea. Niitä lukiessaan on vain entistä enemmän ymmällään. Niin suuri ero on vl-liikkeen nykyisen, "virallisen" totuuden välillä. Se puhdas, "alkuperäinen" armoevankeliumin sanoma on häipynyt jonnekin kaiken omavanhurskauden alle.
Jos ajatellaan vaikkapa SRK:n julkaisutoimintaa, se sisältää yhden äärettömän suuren ristiriidan. Kuten uusimmasta Päikkäristä saatoimme lukea, SRK:n talouden selkärangna muodostavat sen julkaisut. Samalla ne julistavat sitä erehtymätöntä oppia, jota liikkeenne tiukasti varjelee. Mielestäni tällainen taloudellinen ja hengellinen kytkös on täysin kestämätön. Varsinkin, kun sen tueksi on valjastettu sitkeä erehtymättömyyden oppi. Olisi eden kerran mukava nähdä objektiivinen arvio vaikkapa SRK:n julkaisemasta kirjasta. Mistähän sellaisen saisi?Ei ainakaan Päikkäristä;). Olen itse joskus lukenut Markku Ihosen arviointia SRK:n tuotannosta. Minusta se oli erittäin virkistävää luettavaa. SRK:n kustannustoiminnasta vastaava voi olla täysin eri mieltä. Entäpä äänitetoiminnan laatu? Saisiko edes joskus musiikinalan ammattilaisen arvion niistä. Noh, ei tietenkään, koska siinä astuttaisiin liikkeemme vastaavien taloudellisille ja hengellisille varpaille.
Väitän, että em. kaltaisia kytköksiä ei ollut 60-luvulla. Ihmisillä ei ollut niin paljon omia etujaan/valtaa/ ym/ym valvottavanaan. Ihmisistä on tullut "rikkaita". Tuossa toisaalla tässä ketjussa viitataan siihen ahtaaseen porttiin. Kuka siitä mahtuu? Mahdunko minä? Mahtuuko Lääkön Matti? Usein pelkään, että olen liian "rikas". Samalla mietin, että onko tuossa aamulla Toivontupaan raahustava juoppo se, jolla ei ole mitään ylimääräistä mukanaan. Hän varmasti mahtuu siitä sisään.
Julkaisutoiminnasta Suviseurojen järjestämiseen...
Itse minä monesti kavahdan Suviseurojen taloudellista merkitystä ja sen korostumista Jumalan puhtaan sanan julistamisen kustannuksella. Taustavaikuttajille on tullut liian tärkeäksi se, mitä Suviseurat tuottavat ja paljonko vastuulliset yhdistykset siitä toimintaansa nettoavat mm. toimitalojensa rakentamiseen. Minne on hävinnyt Suviseuratoiminnasta se laitimmaisen paikalla oleva köyhä matkamies, syntinen ja armahdettu.
En osaa kirjoittaa kuin sinä ja Ma_ria. Teidän teksteistänne virtaa kuitenkin raikas vesi.
Olisin kiitollinen, jos tosiaan olisit jaksanut pitää edes toista silmääsi auki. En kuitenkaan usko siihen. Olen ihan varma, että lukiessasi viestiäni, molemmat vilkkuluomesi juuttuivat ala-asentoon ja se synnytti niin vastustamattoman uneliaisuudentunteen, että kiepsahdit oksaltasi ympäri, pää alaspäin roikkumaan.
Mutta ole huoleti, voit hyvin roikkua siellä. Kyllä tämä pää alaspäinkin sujuu :-)
Viimeksi kuluneina vuosikymmeninä vl-liikkeen alkuperäinen sanoma on muuttunut jotenkin vähän alisteiseksi organisaation kehittämiselle ja sen harjoittamalle merkittävälle taloudellisellekin toiminnalle.
Sellainen ajatus tulee mieleen, kun kuuntelee esimerkiksi vanhoja saarnoja. Ne ovat usein rohkeita ja Jumalan sanaa selkeästi auktoriteettinaan pitäviä. Sen sijaan nykysaarnoista jää vähän liian usein inha tunne siitä, että saarnan yksi päätavoite oli pönkittää valtarakenteita; seurakunnan erehtymättömyyttä, kuuliaisuutta ja sen mittaamista elämäntapanormeilla. Kun nämä asiat ovat liiaksi painottuneet, kävellään jo Raamatun opetuksen yli: saamme syntimme anteeksi yksin armosta, yksin Kristuksen ansion tähden.
Mutta mielestäni on hyvä kysymys, olisiko tällainen vältettävissä? Onhan se aika tavallistakin (väistämätöntä?), että alunperin korkeista ideologisista tavoitteista liikkeelle lähtenyt toiminta saa organisoituessaan raadollisia piirteitä taloudellisten ja/tai valtaan liittyvien intressien takia. Sekin on tunnettua, että valta usein turmelee ihmisen.
Jos se roikkuu pää alaspäin, se onkin lepakko!
Se on varmasti totta, että valta turmelee ihmisen ja EHDOTON valta ihan varmasti!
Kukaan kuolevainen ei kestä kunnialla sitä, että saa vallan muiden yli. Se pätee maallisella puolella ja miten vaarallista se onkaan hengellisellä alueella!
Kun ihmisrievulla on muka valta toisen taivaspaikkaan ja sieluntilan tietämiseen, sitä ei kestä kukaan. Se turmelee herkimmän ja rakkaudellisimmankin ihmisen. Siksipä sitä ei olekaan annettu ihmiselle.
Jos joku sen omin luvin itselleen haalii, niin oman mielen ja sielun vioittuminen on varmaa. Mutta sitä ei tiedä toinen ihminen sitäkään. Vain Jumala ja ehkä ihminen itse...
että maallisia ja hengellisiä asioita ei saa sekoittaa, mutta eikö ne kulje käsi kädessä näiden seurojen järjestämisien kanssa.
Vai mitä pitäis tehdä? Pitäiskö seuraväeltä kieltää tämä kaikki?
Ja eikö ne seurajärjestelyt kuitenkin ole tasa-painosss ihmisten tarpeiden ja ajallisten vaatimusten kanssa?!
Ihmisten tarpeethan ne sanelee monesti säännöt ja puitteet, minkä mukaan tulee seuroissa toimia.
Huom !!! Sehän on varmaan maallinen lakikin, joka panee ehdot, minkä mukaan tulee toimia, jos haluaa pitää yleensä suviseurat ja ne lain asettamat vaatimuksetkin muuttuu ajan mukana.
EI SITÄ ENÄÄ VOIDA SUVISEUROISSA TOIMIA KUTEN 50 LUVULLA. Siihenhän puuttuu terveyslautakuntakin jo ym viranomaiset.
Ja ainakin meikäläiset menee sen vuoksi suviseuroihin, että tapaa toisia kristityitä ja usko vahvistuu.
Eihän se ole synti, jos näitä ulkonaisia asioitakin hoitaa. Jospa se onkin Jumalan siunausta, että nämäkin asiat on kasvanut ja se että Jumala on antanut uskovaisille sellaista viisautta, että he PYSTYVÄT NIIN HYVIN JÄRJESTÄMÄÄN SUVISEURAT NYKYAIKANA, ETTÄ MAALLINEN LAKIKIN SEN HYVÄKSYY, EIKÖ OLE HIENOA ?!
Onhan Jumalalla vara MEITÄ siunata ajallisestikin JA MYÖS TYÖVÄKEÄ SEKÄ UHRAUTUVAISTA MIELTÄ. Siunashan se Jobiakin.
Marian viestin alle.
Määrittelin nikkini harmaapöllö joskus siten, että harmaas kuvastaa ikääni ja harmaantuvaa päätäni. Pöllö taas antaa kuvan siitä viisaudesta, jota toivoisin itselläni olevan ja jonka lisääntymistä epätoivoisena odotan, turhaan. Kuitenkin ikä ja viisaus saattaisivat antaa vakuuttavan kuvan minusta. Mutta entäs lepakko. Mielikuva epämääräisestä, hämärästä kulkijasta. Melken kuin vampyyri. EI kiitos. Täytyy siis pysyä oksalla oikein päin ja molemmat silmät auki :)
Minulla ei ole valitettavasti HS:n ko. kirjaa, mutta eräs toinen on. Sen olen lukenut jo vuosia sitten oikein alleviivaten. Sekin käsitteli Vanhan testamentin asioita ja siinä oli tietysti jotain sovellutuksia siihen päiväänkin. Nimi on "Mitta täyttyy". Täytyy myöntää, ettei ns. vastaa henkeeni.
Nuo lukuhetket ovat vaarallisia, jos ei ole oikea mieli ja oikea vl-henki. Niin kuin ei minullakaan ollut. ;)
Ennen tänne palstalle tuloa, löysin Ihosen tekstejä netistä ja luin niitä innolla. Erityisesti naisen aseman muutos lestadiolaisuudessa oli todella mielenkiintoista. Otin häneen jopa henk.kohtaisesti yhteyttä saadakseni lisäselvyyttä. Se kannatti kyllä.
Kuten aiemminkin olen ihmetellyt sitä, miten erikoinen on eri henkien erottamisen lahja joillakin veeällillä. Ei nähdä muuta kuin täydellinen SRK-kuuliaisuuden henki tai sitten sitä vikova henki. Sitäkö muka Raamatussa tarkoitetaan henkien erottamisella? Yksinkertaisuus huipussaan eikä sillä ole mitään tekemistä lapsenomaisen uskon kanssa. Vai mitä? ;D
niin onko myös niin, että myös uskovainen kuten muutkin ihmiset muuttuu ajan mukana. Ja tämä nykyajan kiire lyö oman leimansa myös uskovaiseen ihmiseen.
Olen kuullut erään vl-puhujan puhuvan, kuinka sieltä maailmasta lyö laineet välillä Jumalan valtakuntaankin. (Jotenkin näin muistelen)
"Mene ja myy kaikki mitä sinulla on ja seuraa minua."
Ei taida olla aivan realistinen ehdotus?
musiikkikokouksen juttuja olet kuullut. Lähteesi puhuu soopaa. OV:n historiikki ei ollut mikään kannanilmaisu. Siinä käsiteltiin se miten oli aikaisemmin keskusteltu (Ruukissa ja Siikatörmällä) Siellä oli kanttoreita noin 120 ja keskustelin monen nuoremman polven kanttorin kanssa. Olen paljon ollut puhelimessakin sen jälkeen. Voin sanoa, että 95 % kaikki olivat tilaisuuden antiin tyytyväisiä. Uutisointi onkin sitten toinen juttu, ja se ei mennyt TM:llä ihan putkeen. Ehkä olet saanut informaatiota eräältä PK seudun kanttorilta.
Minä en pysty muuten hyväksymään tuollaista asennetta mikä useilla tämän palstan aktiivikirjoittajilla on. Paavali pyytää useissa kirjeissä neuvomaan toinen toista. Ja vieläpä oikein runsaasti. Neuvon sinua ja keskutelemaan asioista avoimesti kotisiionissa ja nöyrtymään Jumalan väkevän käden alle. Jumala on ylpeitä vastaan, mutta nöyrille hän antaa armon.
Kysyt, Missä on uskomisen ilo ja vapaus? Se on Evankeliumissa, jota siionissa edelleen raittiisti saarnataan, vaikka toisin väitätkin.
eiköhän Marian ilmoittama suhtautumismalli ole oikeampi kuin sinun hyssyttelysi
Tosiasia nimitäin on, että TM:n (erittäin) väärähenkisen säälittävän mitä "uskovainen ei taaskerran halua" uutisointiyrityksen jälkeen PM:n toimitus suurinpiirtein hukkui kritiikkitulvaan
Kyllä siinä oli kuule muitakin asialla kuin se sinun mollaamasi pk seudun kanttori
Toinen juttu, kerrot näin:
"Kysyt, Missä on uskomisen ilo ja vapaus? Se on Evankeliumissa, jota siionissa edelleen raittiisti saarnataan, vaikka toisin väitätkin. "
ja minä väitäm, että tasan niinkauan kun evaqnkeliumin ohessa väitetään konsertissaistumisen olevan uskovaiselle eisopivaa toimintaa, saarna EI OLE RAITISTA.
tekevät juuri sitä, mitä Paavalikin on kehoittanut tekemään, eli neuvovat omavanhurskauden synnissä pöhöttyneitä johtajiamme.
Minä puolestani neuvon sinua poistamaan laput silmiltäsi ja katsomaan ympärillesi avoimin silmin, keskustelemaan asioista avoimesti kaikkialla aina kun sille avautuu tilaisuus sekä nöyrtymään Jumalan väkevän käden alle. Jumala on ylpeitä vastaan, mutta nöyrille hän antaa armon.
Varmasti olikin niin että suurin osa porukasta oli kokouksen antiin tyytyväisiä. Käytettiinhän siellä monia puheenvuoroja käsitellen asiaa monelta eri puolelta. Toinen juttu sitten onkin se Päivämiehen uutisointi, joka oli sensuroinnin huippuesimerkki. Toimittaja oli jopa kesken lauseen pätkinyt puheenvuoroja poikki niin että oli saanut mieleisensä näkökulman asioihin. Siitä seurasi todellakin kritiikkitulva, sen minäkin tiedän. Seuraavassa lehdessä julkaistiin korjaus, en tiedä pahensiko vai paransiko se asiaa. Se kuitenkin on selvää, että sattumalta noita puheenvuoroja ei noin ollut lyhennelty. Tilanpuutteesta ei ollut kysymys. Juttuja joudutaan aina lyhentämään, mutta oleellista on se mitä valitaan siihen juttuun joka jää jäljelle.
Se, miksi ko. toimittajalla oli tärkeää saada oma näkökulmansa juttuun, on asia jota minä vierastan. Ja näin tiedän tehdyn myös SRKlla. Toivottavasti ko. toimittaja ottaa opikseen saamastaan palautteesta. Olen samaa mieltä kuin edellinen kirjoittaja siinä, että niinkauan kun kirjoitetaan että uskovainen EI HALUA tehdä sitä ja tätä, mutta kuitenkin annetaan ymmärtää että se pykälä on uskovaisen nimellä kulkevan ihmisen täytettävä, ei evankeliumi ole raitista. Se on viemässä uskomisen ilon ja vapauden joka peittyy pykäläviidakon alle.
Eikö ylpeyttä ole juuri se, että pidetään omia ajatuksia ja omaa toimintamallia niin ainoana oikeana, että edes kyseenalaistamisen vaihtoehtoa ei ole? Mitä Paavali tarkoittaa kun käskee neuvomaan toinen toistaan? Eikö Mariankin kirjoituksissa paljolti siitä ole kysymys? Miksi neuvominen on sallittua vain toisille mutta ei kaikille? Sinä voit neuvoa Mariaa, mutta hän ei voi neuvoa muita, ymmärsinkö oikein? Nöyryys on hyvä asia mutta nöyrtyminen vääryyden ja epäkohtien edessä ei ole oikein.
Ikävä kyllä mielestäni sinun viestistäsi kuvastuu ylpeys. Tokihan ilmaisutaidontasokin vaikuttaa, kirjoitetusta tekstistä voi saada töykeämmän kuvan kuin mikä on ollut tarkoitus, mutta joka tapauksessa täällä netissä se on aino väylä mikä meillä on käytettävissä. Väistämättä tulee mieleen että totudennäkijän ja ääneen sanojan pitäisi automaattisesti mielestäsi nöyrtyä parannukseen.
En voi enkä halua olla samaa mieltä. Seitsemänkymmentä luvun tuhotkin olisivat voineet olla pienemmät mikäli ihmiset eivät olisi nöyrtyneet vääryyden edessä. Jumalan myllyt pyörivät joskus hitaasti, mutta silti uskon että nyt on koittamassa aika jolloin monet märkivät haavat puhdistetaan, ilmapiiri raikastuu ja ihmisten on vapaa olla ja elää. Tokihan ilmapiiri näennäisesti on hyvä tälläkin hetkellä, mutta pinnan alla kuohuu. Minulla on monia väyliä joista tiedän missä ollaan menossa, sen lisäksi keskustelen paljon ihmisten kanssa. Nämä asiat näkee kun haluaa aukaista silmänsä. Joillekin se tosin voi tehdä niin kipeää, että he eivät koskaan siihen kykene.
Ilmapiiri on näennäisesti hyvä, koska joukossamme vallitsee voimaton alistuneisuus 70 luvun jo kuolleiden miesten kotkotuksille. Kysyt keneltä tahansa, samat ristiriidat sieltä mielen sopukoista löytyy jokaiselta. Joka muuta väittää, valehtelee sinulle, ja ilmeisesti itselleenkin.
Joukkoja hallitaan näin. Joukot pakotetaan alistumaan hullunkurisiin sääntöihin ehdollistamalla niille syntein anteeksisaaminen. Asiaan kasvatetaan aivan pienestä pitäen.
Tällä tavalla aikaansaadaan "yhteinen häpeä" maailman silmissä, joka lujittaa jäsenten suhteita toisiinsa. "Ei maailma voi meitä ymmärtää" (vaikkakaan emme tosiasiassa ymmärrä itsekään). Tämä aiheuttaa sisäänpäinkääntyneisyyden, eikä normaalilla vl ihmisellä yleensä ole mitään halua puhua uskostaan koskaan muille. Siihen liittyy tätä leimautumisen pelkoa. Ei leimautumista Jeesukseen uskomisessa, vaan omaleimaiseen elämäntapaan, jota markkinoidaan irvokkaasti aasinsilloilla milloin mistäkin raamatunpaikasta.
Maailma tietysti "ymmärtäisi" meitä, jos kilvoittelisimme lähinnä 10 käskyn viitoittamalla tiellä, mutta se tie on liian yleinen ja lavea, tiellä on vähintäänkin kymmeniä miljoonia kristityitä, emmekä erottautuisi todellisuudessa mitenkään toisista kristityistä.
Jumala on jättänyt liian paljon raamattuun kirjoittamatta asioita. Ne on havaittu vasta 70 luvulla "evankeliumiin kuuluviksi".
Jos ne häviäisivät, häviäisi vl-omaleimaisuus, ja joukko hajaantuisi sananmukaisesti taivaan tuuliin :O)
Häviäisi srk:n rooli johtajina, ja ko johtomiehiltä menisi työpaikat.
Siitä on kyse.
niin, koska yksikään vl ei koskaan pysty järjellisesti selittämään miksi esimerkiksi "klassista musiikkia ei voi kuunnella elävänä konserttimuodossa mikäli se ei liity kouluun opiskeluun tai työhön", asian loogisessa käsittelyssä käytetään pääasiassa kahta methodia:
1. Väitetään, ettei tämä olekaan järjen asia lainkaan, vaan uskon asia, ja pitää vain "uskoa" että näin vaan on. Uskoonhan liittyy muitakin kieltäymyksiä, tämä on vain yksi muiden joukossa. (Vaikka se ei ole uskon asia).
2. Väitetään, että eihän tätä ymmärrä, mutta se on niin pieni asia evankeliumin rinnalla, ettei se "minua haittaa ollenkaan". Voin ilomielin olla menemättä konserttiin, ei minun tarvitse sinne mennä.
(Eli pykälä hyväksytään pienempänä mutta välttämättömänä pahana, kuin evankeliumin hylkääminensen takia)
aidon omantunnon rauhan ja sydämen ilon, se työpaikkojensa perään tuskin edes haikailisi (fyysinen nälkä ei varmaan uhkaisi). Tämän ihmeen tuntevat ne, jotka ovat sen kokeneet. "Mitä ihmistä hyödyttää, vaikka saisi omaksensa koko maailman..."
Kiitos viestistäsi.
Miksi kirjoitat sellaisen kokemuksen olevan soopaa, joka on erilainen kuin Sinun kokemuksesi?
Olen keskustellut kokouksen kulusta nopeasti arvioiden noin kymmenen kokouksessa läsnä olleen henkilön kanssa. He asuvat melko tasaisesti eri puolilla Suomea. Kokemukset tilaisuudesta vaikuttavat tällä otannalla jokseenkin yhteneväisiltä.
Paikalle kutsuttujen muusikoiden käymästä keskustelusta olen kuullut lähes yksinomaan hyvää palautetta. Keskustelu oli ollut avointa ja raitista. Positiivista myös aiempaan nähden oli ollut se, ettei keskustelua pyritty mitenkään rajoittamaan. Päinvastoin, puheenjohtajana toiminut A.H oli useita kertoja kehottanut kaikkia tuomaan vapaasti julki aiheeseen liittyvät näkemyksensä.
Tilaisuudessa läsnä olleiden kritiikki on kohdistunut yksinomaan Srk:n edustajien käyttämiin puheenvuoroihin, jotka koettiin keskustelijoiden ja käytyjen keskustelujen yli käveleviksi.
Myös Päivämiehen uutisointia kokouksen kulusta on kritisoitu.
Asiasta on käyty vilkasta ajatustenvaihtoa myös tällä palstalla. Tässä nopeasti etsittynä pari linkkiä:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000 000000003&conference=4500000000000490&posting=220000000 19443849
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000 000000003&conference=4500000000000490&posting=220000000 19485762
Kummallinen viittauksesi "pääkaupunkiseudun kanttoriin" herätti kyllä minussa ihan aitoa ihmetystä. Ehkäpä tarkoituksesi oli vain jonkinlaisella "ovelalla" hakuammunnalla haarukoida minun maantieteellistä sijaintiani?
Toisaalta, kuvitteellisessa pääkaupunkiseudulla asuvassa, soopaa suoltavassa muusikko-tietolähteessä inkarnoituu koko joukko stereotyyppisiä ennakkoluuloja. Ainahan muusikkojen ammattikunnan ylle pari epäluulon lisävarjoa mahtuu.
Sekin tulee mieleen, että kun haluat vihjaillen sijoittaa tämänsorttisen ongelman ainoastaan yhteen tiettyyn henkilöön, vaikkakin ilmeisesti kuvitteelliseen (?), tai selittää sen esille ottamista minun sieluntilallani, yrität noilla keinoilla ylläpitää näennäistä yksimielisyyden illuusiota. Ikään kuin Sinulla olisi korkeampaa tietoa jostain henkilöstä, joka tämän koko Reisjärven kokoukseen ja sen uutisointiin liittyvän jälkipuinnin olisi aiheuttanut. Ja kun kaikki "paha" on sijoitettu tähän yhteen henkilöön, voidaan kaikkien loppujen taas uskoa olevan "hyviä", eli yhteneväisesti ajattelevia tässä tapauksessa.
Kirjoitat, ettei Reisjärvellä pidetty historiikkipuheenvuoro ollut mikään kannanilmaisu. Kuitenkin Srk:n puheenjohtaja oli edellä pitänyt puheenvuoron, jossa oli selkeästi vastannut esitettyyn kysymykseen (joko yleisöstä esitettyyn tai itse esittämäänsä), ettei vanhoillislestadiolaisuuden kanta musiikkikysymyksissä ole muuttunut.
Näitä kantojahan on aiemmin muodostettu nimeomaan Ruukin ja Siikatörmän kokouksissa ja niitä on yleisesti kutsuttu päätöksiksi. Käytännössä muusikot on velvoitettu näitä päätöksiä ammatillisissa kysymyksissään noudattamaan ja ellei näin ole tapahtunut, heitä on jopa sidottu asian takia.
Meillä on tällaisesta niin monta esimerkkiä, että muusikoiden kohtelusta on tullut uloskin päin yksi leimallinen vl-liikkeen piirre.
Ruukista ja Siikatörmältä jäi siis jälkipolville konkreettisempaakin perintöä kuin siteerattavat keskustelut, niin kuin Sinä annat ymmärtää.
Historiapuheenvuoron pitäjä oli nimenomaan kerrannut näitä kantoja ja sanonut Reisjärven kokouksen olevan jatkoa Ruukin ja Siikatörmän kokouksille, koska tarvetta kannan päivittämieen on hänen mukaansa viime aikoina vl-liikkeessä ilmennyt.
Eli: aiemmat kannat oli selkeästi kerrattu ja vahvistettu, ettei "mikään ole muuttunut". Kuinka voit paikalla olleena väittää, ettei kyseessä ollut mikään kannanilmaisu ja kuitata asian ihan loogisesti toisin tulkinneiden näkemykset "soopana"?
Mitä jos tuollaisen tarkoitushakuiselta vaikuttavan retoriikan sijaan kohtaisitkin rohkeasti sen tosiasian, että Reisjärven kokouksen "viralliset" puheenvuorot herättivät ristiriitaisia tunteita ja jättivät jälkeensä paljon kipeitä kysymyksiä?
Se ei edes sulje pois sitä asiaa, etteikö siionissa evankeliumia raittiistikin saarnattaisi. Päinvastoin kuin kirjoituksesi lopussa virheellisesti esität, en ole koskaan tuosta asiasta toisin väittänyt. Mutta joka kerta, kun armoevankeliumiin lisätään ehto, luovutaan samalla puhtaan evankeliumin saarnaamisesta.
"Kalevan artikkeli on aiheuttanut organisaatiomme parissa, antaa edelleen osviittaa siitä, että kaukana olemme 50/60-lukunen vapaasta ilmapiiristä."
Se on tämän ajan henki, että kaikki puhuu kiireestä. Mutta tuskin on paluuta enää 50-luvulle.
Kaikki kehittyy ja siinä ajan rattaissa vaan täytyy uskovaisenkin joteknin mennä ja sovittaa askeleensa niin, että se sopii tämän ajan tahtiin.
Ja tyytyväsisyyskin on hyvä asia. Tuskin ihmiset haluaa enää tosissaan takasin 50-lukua jos oikein rehellisiä ollaan.
Kyllä silloin esim. paljon äitejä kuoli synnytyksiin yms. Ja moni asia oli paljon takapajusempaa kuin nykyaikana.
Vaikka molempien aikojen puoltajia varmaan riittää, jos asioita alkaa tarpeeksi ajattelemaan.
palata 50-luvulle ja hyljätä nämä paljon vahinkoa aiheuttaneet H.S:n opit.
Vaikka kaikki muu muuttuuis,,,