Hei siskot!
Eiks voitais alottaa sellanen vähän asiallisempi linja näis keskusteluissa. Luulen, että monella ois
ihan oikeeta tarvetta mielipiteiden vaihtoon kolleegojen kanssa.
Minua on mietityttänyt, et mitä mun pitäis tehdä, kun meidän sossu ei hoida hommiaan asiallisesti.
Multa menee hermot sen kanssa ja lapset ovat tulleet
petetyiksi, kun ei ole pitänyt heille antamiaan lupauksia.Mielestäni meidän lapsia on petetty omien
vanhempien taholta jo ihan tarpeeksi. Tää on mun mielestä myös kasvatuksellisesti tosi huono juttu,
kun olen yrittänyt opettaa lapsille, et sopimukset
ja lupaukset täytyy pitää ja työt on hoidettava
kunnolla. Nyt sit näkevät, et eihän se näköjään
niin tarvi ollakaan. Onks teillä vastaavanlaisia
ongelmia? Mitä ehdotatte ratkasuksi?
Onko teillä muuten lapsille omaa tukiperhettä.
Meillä vihdoinkin on. Kyllä on ihanaa, kun tietää
et hoito on järjestyksessä, et voi edes joskus
suunnitella lähtevänsä yhdessä mieheni kanssa johonkin. Meillä vielä yhteistyö tukiäidin kanssa
toimii tosi hyvin. Joustamme molemmin puolin tilanteen mukaan. Suosittelen muillekin. Jos teillä ei vielä ole ja tunnette tarvetta saada
vapaan vkonlopun edes kerran kuussa, niin ruvetkaa
pyytämään sitä. Tässä alkajaisiksi. Toivottavasti
tästä vois alkaa hedelmällinen keskustelu näin
meidän kesken.
Eiks voitais alottaa sellanen vähän asiallisempi linja näis keskusteluissa. Luulen, että monella ois
ihan oikeeta tarvetta mielipiteiden vaihtoon kolleegojen kanssa.
Minua on mietityttänyt, et mitä mun pitäis tehdä, kun meidän sossu ei hoida hommiaan asiallisesti.
Multa menee hermot sen kanssa ja lapset ovat tulleet
petetyiksi, kun ei ole pitänyt heille antamiaan lupauksia.Mielestäni meidän lapsia on petetty omien
vanhempien taholta jo ihan tarpeeksi. Tää on mun mielestä myös kasvatuksellisesti tosi huono juttu,
kun olen yrittänyt opettaa lapsille, et sopimukset
ja lupaukset täytyy pitää ja työt on hoidettava
kunnolla. Nyt sit näkevät, et eihän se näköjään
niin tarvi ollakaan. Onks teillä vastaavanlaisia
ongelmia? Mitä ehdotatte ratkasuksi?
Onko teillä muuten lapsille omaa tukiperhettä.
Meillä vihdoinkin on. Kyllä on ihanaa, kun tietää
et hoito on järjestyksessä, et voi edes joskus
suunnitella lähtevänsä yhdessä mieheni kanssa johonkin. Meillä vielä yhteistyö tukiäidin kanssa
toimii tosi hyvin. Joustamme molemmin puolin tilanteen mukaan. Suosittelen muillekin. Jos teillä ei vielä ole ja tunnette tarvetta saada
vapaan vkonlopun edes kerran kuussa, niin ruvetkaa
pyytämään sitä. Tässä alkajaisiksi. Toivottavasti
tästä vois alkaa hedelmällinen keskustelu näin
meidän kesken.
Vastaukset 10
Vanhimmat
ja se toimii erittäin hyvin. Se on meidän mielestä hyvin tärkeää että tiedämme varmmanpäälle sen että saamme määrätyt viikonloput vapaata eli kerran kuussa vaan makaamme.
Suosittelen kaikille joilla ei biovanhempiin ole vakaa ja toimiva tapaamis suhde.
Tee kirjallinen kysely miksi "sossu" ei tee kuten sovittu. Siihen pitää sinun saada vastaus jotta voit selittää oikean syyn myös lapselle. Meillä ei kyseistä ongelmaa ole koskaan ollut aina tulevat kun on sovittu, bioäiti vaan usein pois kyydistä. jos on yhteinen palaveri.
Heips!
Tällä palstalla ei ole mahdollista käydä asiallista keskustelua, sen olemme kaikki voineet nähdä. Minua ihmetyttääkin melkoisesti, miksi Verkkoklinikan asiallisella saitilla ei keskustelijoita juuri ole? Siellähän on tarjolla foorumi, johon osallistuvat - ainakin tähän saakka- vain rakentavaa kommentointia harrastavat sijais- ja biovanhemmat.
Sosiaalityöntekijöitä on moneen junaan, tasan yhtä moneen kuin muitakin pallon tallaajia. Jos et saa ääntäsi/lasten ääntä kuuluviin suorassa keskustelussa oman työntekijän kanssa, ota yhteyttä vaikka johtavaan sossuun. Turhautumista voit varmaan purkaa vaikka täällä marisemalla, mutta se ei tilannettanne muuta. Perhehoitoliitto ja paikallisten yhdistysten ihmiset ovat osoitteita, josta saat asiallisia neuvoja niitä kaivatessasi. Vertaisryhmissä voit käydä myös kokemuksia vaihtamassa, jos niitä suinkin lähistölläsi kokoontuu.
Mahdollisuus tukiperheeseen on hieno juttu, jos tuntee sellaista tarvitsevansa. Iso osa meistä kuitenkin tekee tätä hommaa ei ihan niin ammatillisesti, joten ei lomaakaan kaipaa välttämättä sen enempää kuin biolapsistakaan. Harvat vanhemmat sentään kai kerran kuussa viettävät kahdenkeskisiä viikonloppuja?
Itse saamme vapaan järkättyä aina kun johonkin haluamme mennä, muutaman kerran vuodessa, ihan niin kuin muutkin lapsiperheet: lapset hoitoon mummille, kummille, ystävälle tai tutulle sijaisvanhemmalle, vastavuoroisesti tietenkin olemme mielellämme tarvittaessa yökyläpaikkana heidän lapsilleen.
Toivottavasti saat asiat sossun kanssa toimimaan!
sivuilla, mutta se näytti niin vaikeelta mennä sisälle. Eli tuleeko siellä näkyviin oma sähköpostiosoite? Eli biot näkevät kuka siellä kirjoittaa mitä?
Mikä siellä on se homma?
Kun rekisteröidyt Verkkikselle, voit itse valita julkisesti näytettävät tiedot. Eli sp-osoite näkyy vain jos niin haluat! Rekisteröityminen tekee kuitenkin mahdolliseksi ylläpitäjän selvittää viestien alkuperän ja tämä rajaa kaikkein kipeimmät jutut palstalta pois.
Te joilla on tukiperhe apuna, onko ihan "ammattiperhe" vai joku tuttavaperhe tms? Ja jos on joku muu kuin tuttavaperhe niin mitä kautta olette löytäneet?
Meillä on mietitty aina silloin tällöin näitä lapsenhoitojuttuja. Tähän asti emme ole miehen kanssa kaksin olleet missään, mutta kyllähän sitä vois olla ihan kiva vaikka kerran, pari vuodessa viettää esim viikonloppu kahdestaan :) Vaan kun on keskivertoa isompi katras ja sekä biologisia, että sijotettuja niin ei ole ihan jonoksi asti noita lapsenvahtitarjokkaita :))
Oiskos ratkaisuehdotuksia?
Meillä on ammatillinen tukiperhe sos.vir. järjestämä ja maksama. Ota vaan yhteyttä omaan sossuun ja ala painostaa. Olen kuullut, että pyrkimyksenä on nykyisin saada tukiperhe yhä useammalle sij.perheelle, ennen kuin vanhemmat palavat totaalisesti loppuun. Se ei ole kenenkään edun mukaista. Itsekin luulin, et kyllähän minä jaksan ja kestän mitä vaan. Mut sain huomata, et raja se oli mullakin. Siksi kehotankin kaikkia ajoissa huolehtimaan itsestään ja omasta jaksamisestaan. Kokemuksesta tiedän, että voimat saattaa loppua tosi
salakavalasti. Kun on itse väsynyt ei edes tajua,
kuinka väsynyt ja siinä tilanteessa ei enää jaksa edes kauhean ponnekkaasti vaatia mitään, etenkin kun on rahasta kysymys, niin ensimmäinen vastaus sossuilta on aina ei. Kokemuksen syvällä rintaäänellä tässä puhun ja yritän saada edes toiset tajuamaan ajoissa lomantarpeensa. Kaikki eivät ole tässäkään asiassa samalla viivalla. Toiset saavat helposti apua lähipiiristään, mut on varmasti myös paljon perheitä, jotka ovat sidottuna täysin kotiin lapsikatraansa kanssa. Se pieni ero tekee kaikille hyvää. Lapsetkin arvostavat taas kotioloja toisella tavalla, kun ovat välillä poissa ja itse pääsee välillä näkemään, et on elämää kodin ulkopuolellakin. Eli jos on tarvetta, ni rupea kyselemään.
Onhan toi nyt ihan älytöntä, että sijaisperheelle järjestetään tukiperhe.. Lapsi sit ramppaa monessa paikassa arvioitavana ja tarkkailtavana. Miettikää ensin mihin ryhdytte..
Meillä sossu vaihtui lyhyessä ajassa kolme kertaa, jokainen oli työssään hyvin erilainen. Ensimmäinen hoiti sijoituksen ihan kiitettävästi, järjesti paperit kuntoon ja opasti meidät alkuun, vastasi jopa puhelimeen ja soitteli "usein", seuraavakin oli ok. Kävi pari kertaa vuodessa, järjesti meille myös tukiperheen, koska vaativan lapsen kanssa oleminen ilman tukea oli aika raskasta, meillä kun ei asunut mummoja lähellä eikä lapsellakaan ollut sukua kenen luona olisi voinut silloin tällöin viikonlopun viettää. Tukiperheessä lapsi vietti kerran kuukaudessa viikonlopun. He olivat itse asiassa ennestään tuttu sijaisperhe :)Meillekin oli ihanaa, kun saimme ihan kahdestaan ladata välillä akkuja.
No, kolmas sossu olikin sitten epäpätevä, hän rupesi riehumaan tämän tukiperheasian kanssa ja alkoi väittää, että emme ole riittävän "jaksavia" lapsen kanssa, aikansa söhlittyään kauhaansa sopassa, lapsi sijoitettiin laitokseen, vaikka kaikki oli meidän mielestämme ihan ok. Tämä sossu katsoi, että tukiperhe sijaisperheellä ei ole hyvä juttu ja että meidän olisi pitänyt pärjätä ilman tukea! Kun lapsi sijoitettiin meiltä pois, tämä epäpätevä "sossu" lopetti uransa. Vahinko oli kuitenkin jo tehty, eikä auttanut, että vanha sossumme soitti ja ihmetteli tilannetta.
Että kyllä meille sijaireillekin tehdään perusteettomia "huostaanottoja" ja kohdellaan väärin sekä lapsia, että sijaisperheitä.
kun sijaisvanhemmaksi ryhtyy, nuo asiat olisi pitänyt selvittää sosiaalityöntekijöiden kanssa valmiuteen liittyen.
Biologisillekaan perheille ei tukiperheitä löydy millään ja huostaanotto onkin se "oiva ratkaisu" millä hommat hoidetaan.
Meillä (olen bio-bio... Eli lapsi kotona) oli ihana tukiperhe, jolle kuitenkin huono sossu jätti kulukorvaukset maksamatta. Se ei paljoa olisi ollut, mutta säästö se on pienikin säästö. Ihmetytti kuinka raportteja kyllä vaaditaan ja ko. perhe ottikin soskuun yhteyttä ja ilmoitti, että virallisuus loppuu siihen paikkaan ja jatkamme käyntejä luonaan niinkuin siihenkin asti. Siinä nähtiin kuinka sitä lapsen etua todella ajateltiin. Päätöksiä tehtiin kyllä mutta lapsen todellinen arvo sosiaalin kannalta tuli hyvin kuvatuksi.
Tiedän myös kokemuksesta, millasta on kun sossu vaihtuu yhtenään ja jokainen tekee hommaansa omalla tyylillään, jos yleensä tekee mitään. Minuakin on yritetty kiristää tolla tukiperhe-asialla ja epäilty jaksamistani yleensäkin.En ole ollut huomaavinani piikittelyä ja sanonut vaan, et juuri sillä jaksan aina vain paremmin, kun tiedän, että edes joskus on mahdollisuus päästä johonkin eikä tarvi huolehtia miten kotona pärjätään. Meillä nuo lapset ei ole tosiaankaan helpoimmasta päästä. Myös kasvatuksellissa mielessä on ollut hyötyä, kun on tullut esiin, et tukiäiti on tehnyt ihan samat havainnot lasten käyttäytymisessä, luonteissa, ongelmissa jne. Häneltä olen saanut paljon vahvistusta omiin näkemyksiini ja mikä parasta, hän on myös välittänyt näkemyksensä sossulle, joten ei jää vain yhden äidin löpinöiden varaan sossujenkaan suuntaan.