Olen usein

palstan kirjoituksia lukiessani, että joku kokee yksinäisyyden positiivisena ja jollekin toiselle se on taas negatiivista, pelottavaakin.
Itse olen näitä palstan koulukiusattuja ja usein poikkeavana pidetty. Mutta yksinäisyys ei tuota minulle ahdistusta ja olen miettinyt, että kenties minut erottaa palstan monista henkilöistä se, että sain kotona kunnollisen perusturvan. Olen hyvien vanhempien lapsi (lue: ei tässä tapauksessa tarkoita että varakkaiden) ja palstan kovia kohtaloita lukiessani olen tajunnut, kuinka onnekas olen. Olen alkanut arvostaa lapsuuttani entistä enemmän.

Koska minä olen saanut rakkautta lapsena, tunnen harvoin olevani yksinäinen. Mutta useilla täällä palstalla kävijöillä on juuri päinvastainen tarina. On pidetty perheen mustana lampaana, on alkoholismia perheessä jne. Silloinkin kun minua kiusattiin koulussa pystyin aina miettimään, että kotona odottaa joku/jotkut, joiden turvaan voin painautua.
2323
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 2

Vanhimmat

sinustakin tuntua ahdistavalta. Ei se perheestä ole kiinni. Rakkaampaa perhettä ei minulla voisi olla. Se ei takaa ystäviä.Jos yksinäisyys on jatkuvaa se muuttuu negatiiviseksi. Vaikeampaa se näin päin on.

Äänestä
  • Jumalautsi tässä ihminen kertoo kuinka hyvä hänen on olla älä sinä rupea lannistamaan tätä rohkeaa kirjoittajaa. Toivon sydämmestäni että sinulla ei olisi hetkeäkään ahdistusta ja että saisit elää rikkaan ja hyvinvoivan elämän ja että se on tärkeää että sinulla on ollut rakastavat vanhemmat ja muista rakastaa itseäsi minäkin olen yksinäinen mutta se ei tarkoita etteikö elämästä voisi nauttia.

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


pohtinut kirjoitti:

palstan kirjoituksia lukiessani, että joku kokee yksinäisyyden positiivisena ja jollekin toiselle se on taas negatiivista, pelottavaakin.
Itse olen näitä palstan koulukiusattuja ja usein poikkeavana pidetty. Mutta yksinäisyys ei tuota minulle ahdistusta ja olen miettinyt, että kenties minut erottaa palstan monista henkilöistä se, että sain kotona kunnollisen perusturvan. Olen hyvien vanhempien lapsi (lue: ei tässä tapauksessa tarkoita että varakkaiden) ja palstan kovia kohtaloita lukiessani olen tajunnut, kuinka onnekas olen. Olen alkanut arvostaa lapsuuttani entistä enemmän.

Koska minä olen saanut rakkautta lapsena, tunnen harvoin olevani yksinäinen. Mutta useilla täällä palstalla kävijöillä on juuri päinvastainen tarina. On pidetty perheen mustana lampaana, on alkoholismia perheessä jne. Silloinkin kun minua kiusattiin koulussa pystyin aina miettimään, että kotona odottaa joku/jotkut, joiden turvaan voin painautua.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu