Mielen valta

haa POTILAS. Home siis hyvä juttu ja erikoistuva lääkäri on kaverisi.

totta. Tuossa se on taas vaivoineen. Eikä sen puheesta saa edes selvää, hirveä kurkkutulehdus taas. No hyvä eihän tarvitse keskustella piip piip asiasta. Ja miten se nyt näyttää noin huonolta, ettei vain oksenna mun työhuoneeseeni.

ei mitään nyt sen ihmeempää. Vaivoja on nyt vähän jokaisella. Otetaan kokeita ja katsotaan löytyisikö jotakin syytä miksi potilas ylipäätään vastanotolle on tullut. Kassan kautta kiitos.

Törkein homesairaan kohtelusta vastaan tullut kokemus oli, kun lääkäri sanoi: ”Eivät homeet ole vaarallisia, ei niitä tarvitse pelätä. Homeethan ovat ystäviämme”.

Minun kohdallani homeesta ei alettu puhua ennenkuin 1999. Homeongelma työpaikallani kiellettiin. Onneksi työterveyslääkäri oli todella ihana ja hän epäili homeoireita. Hän oli onneksi kirjannut joka kerta papereihini: "Työperäinen sairaus - epäily". Kiitos Anni R. sinulle, jos satut lukemaan tämän tekstini. Toinen työterveyslääkäri ei ollut kirjannut home-epäilyjään myöhemmin. No asiallinen hänkin oli. Keuhkolääkärini on ollut todella ihana ja ikävä kyllä hän (nainen Oulussa) jäi tänä syksynä eläkkeelle.


Astmaatikoilla monet epäsesifit ärsykkeetkin voivat aiheuttaa astmakohtauksia. Toiset astmaatikot ovat vielä herkempiä kuin toiset.

Homeoireet ja -sairaudet tulevat AINA takaisin kun herkistynyt palaa takaisin homeiselle työpaikalle (tai homeiseen kotiin).

Myös kumin haju tai kumi voi aiheuttaa astmakohtauksen ja jopa anafylaktisen shokin.

Laikkaussalijaksolla (siis hoitajana) näin nuoren miehen jolla oli iho syvälle kokonaan rikki siitä kohdasta missä oli ollut leikkauksen aikana happimaski. Tuota nuorta miestä ei kumiallergia ja kipeät vertavuotavat kasvot naurattaneet yhtään. Hän ei edes tiennyt olevansa kumille allerginen. Hän olisi jo silloin saanut silikonimaskin.



Tuossa seuraavassa ote 77 homesairaalle tekemästäni kyselystä (2004), mistä he saivat tukea:


7.3 Homealtistuksesta oireilevien ja sairastuneiden saaman ohjauksen ja tuen toteutuminen


Kysymys numero kymmenellä kartoitin, millaista ohjausta ja tukea homesairaat ovat saaneet. Homesairaat ilmoittivat saavansa neuvoja ja tukea enimmäkseen muilta homesairailta, jotkut eivät keneltäkään (taulukko 8). Homesairaat olivat saaneet ohjausta ja tukea perheeltä ja läheisiltä, työterveyshuollosta, työyhteisöltä, vertaistukea muilta oireilevilta ja sairastuneilta, astmakuntoutuksen aikana, TYHOSA ry:tä, lääkäreiltä, pääluottamusmieheltä ja työsuojeluvaltuutetulta, MIAME sisäilmatietokannasta ja asiantuntijoilta internetissä, sairaaloiden poliklinikoiden vastaanotoilla, sosiaalihoitajilta, ystäviltä, Hengitysliitto Helistä sekä työvoimatoimiston vajaakuntoisneuvojilta. VKK oli ohjannut uudelleenkoulutukseen yhden henkilön, yhden työnantaja oli auttanut pääsemään homeettomaan toiseen työhön.

Taulukko 8. Homesairaiden saama ohjaus ja tuki
Homesairaiden ohjaus ja tuki f
TYHOSA tietoa, neuvoja ja tukea 22
Työterveyshuolto 11
Perhe ja läheiset 9
Vertaistuki: Vertaisilta, saman kohtalon osaisilta, kohtalotovereilta 9
Lääkärit ja erikoislääkärit 9
Astmakuntoutuksen aikana tukea 4
OYS keuhkopoliklinikka 4
Pääluottamusmies 3
Työsuojeluvaltuutettu 3
Ystäviltä, ”joiltakin ystäviltä - kaikki ei ymmärrä" 3
Työyhteisö 2
Helsingin Työterveyslaitoksen sosiaalihoitajalta 2
VKK ohjasi uudelleenkoulutukseen 1
MIAME sisäilmatietokanta ym. alan asiantuntijoilta 1
Yksityishenkilöiltä ja netistä 1
Psykiatrian klinikka 1
Työnantaja auttoi vaihtamaan työpaikkaa 1
Helsingin Työterveyslaitoksen keuhkofunktiolaboratorio 1
Hengitysliitto Heli 1
Työvoimatoimiston vajaakuntoisneuvojalta tukea, apua ja neuvoja 1

Vertaistuki koettiin hyväksi, samoin TYHOSAN:n neuvot ja tuki. Jotkut lääkärit väittelevät edelleenkin homesairauden olemassaolosta (liite 4), homesairaat saattavat etsiä hoitoa sairauteensa ”jota ei ole edes olemassa”. Jos yksi lääkäri ei osaa auttaa, haetaan apua toiselta lääkäriltä toisten homesairaiden saaman avun perusteella. Suoria lainauksia vastauksista:

”En minkäänlaista lääkäreiltä. Edes kosteusvauriomikrobia eivät sano ääneen. Tyhosan ihmisiltä olen saanut erittäin lämmintä ja asiantuntevaa tukea ja ohjausta. MM. toimeentuloa en olisi osannut hakea työvoimatoimistosta ilman heitä. Kiitos siitä !!!”

”Kymmenen vuotta meni ettei mistään tullut apua eikä tukea. Kun kaikki oireet vain pahenivat, hakeuduin yksityisesti (erään homepotilaan vihjeestä) infektioprofessorin vastaanotolle elokuussa. Hänelle asiat tuntuivat tutuilta. Koska antibioottikuuri (Surlid) on aina auttanut parissa päivässä, hän sanoi, että normaali kuuri on liian lyhyt. Hän määräsi heti 3 kuukauden kuurin, joka jatkuu edelleen tutkimusten jälkeen. Vointi parani ratkaisevasti (70%), mutta ongelma ei sinänsä poistunut. Sairaalassa ehdottivat isoa kortisoniannosta ja rinnalle tubiläääkistystä, koska olen lapsena altistunut tubille. Sanoin, että ei kannata, koska olen vuosia syönyt erikokoisia kortisoniannoksia. Se on kuitenkin auttanut vain sarkoidoosin aiheuttamiin halvaus- ja puutumisoireisiin, mutta ei hengitystieongelmiin. Tammikuun lopussa tutkimukset jatkuivat Auroran sairaalassa (sama klinikka kuin Meilahdessa). Aloitettiin välittömästi Venogammatiputus (gammaglobuliini): tiputus 3 viikon välein aluksi 3 kuukautta. Sydänoireet (minullahan on ollut jo vuosia sepelvaltimotautioireet ja -lääkitys, vaikka minulla ei tautia ole), nivelkivut, vapinat ja tärinät hävisivät välittömästi ja hengitystieoireet ovat vähitellen lieventyneet ja ärsykkeiden sietokyky parantunut. Minusta tämä on samanlainen asia kuin diabetes: jos oma insuliinituotanto ei riitä, pitää tankata lisää. Minulla on kaiken seurauksena ilmeisesti kohonnut infektioherkkyys: jos oma gammaglobuliinituotanto ei riitä, pitää tankata lisää. Vaikuttaa hyvin loogiselta. Terveisin E.. J......” (kirjoitin hänestä jokin aika sitten täällä nanogammaglobuliinihoito on hätä auttanut ja hän voi hyvin)

Kyselyyn vastanneista 28 (28,6 %) ilmoitti, ettei ole saanut mitään tukea eikä ohjausta, ja he ovat joutuneet pärjäämään omillaan. Ohjaus yhden kohdalla on ollut sitä, että lääkärit ovat ohjanneet toiselle lääkärille, eikä kukaan ollut paneutunut homesairaan oireiluun ja sairastamiseen. Ohjaus on ollut vaikeaselkoista ja hajanaista. Esimerkiksi astmalääkkeiden ottamiseen on annettu erilaisia ohjeita. Jotkut vastaajista ovat joutuneet taistelemaan esimiehensä ja työterveyshuollon, työsuojelun, ja keskussairaalan kanssa päästäkseen tutkimuksiin.

Vastanneiden kommentteja: ”Työnantajalta ei aluksi mitään tukea kunnes hän itse sairastui siihen.”, ”Työnantajalta ei mitään tukea, lähinnä potkuja päähän.” Lääkäreiltä oli saatu epäoikeudenmukaista kohtelua. Homesairautta oli vähätelty ja sanottu vian olevan ”korvien välissä” ja ”hometta tai kosteusvauriomikrobia eivät edes sano ääneen”.

Yksi kyselyyn vastannut ei ollut päässeet ammattitautitutkimuksiin, vaikka oireilu ja sairastelu johtui todennäköisesti työpaikasta, koska hän lomilla ja sairauslomilla aina parani. Yksi kirjoitti olleensa yhteydessä aluetyöterveyslaitokseen, lääninhallitukseen, työsuojelupiiriin, terveystarkastajaan, terveysvalvojaan, ja lisäsi ”tähän saakka heikoin tuloksin”. Työnantajalta tai työyhteisöltä hän ei ollut saanut tukea. Työnantajan taholta on saatettu kokea epäoikeudenmukaista käytöstä. Työnantaja kehotti työntekijää sanoutumaan irti tai vaihtamaan työpaikkaa. Työnantaja oli salannut homeongelman 10 vuoden ajan, kunnes toinen työntekijä oli sairastunut vakavasti. Työnantaja ei ollut suostunut otattamaan mikrobinäytteitä, eikä ammattitautipoliklinikka siksi suorittanut ammattitautitutkimuksia. Joidenkin mukaan työyhteisö oli kokonaan unohtanut sairauslomalla olevan. Yksi vastaajista oli itse aloittanut lakiopinnot voidakseen auttaa itseään, internetistä ja kirjallisuudesta monet olivat itse etsineet sairaudestaan tietoja, koska sitä, neuvoja, tukea tai apua ei muualta tullut. Julkiselta sektorilta ei aina apua tai neuvoja saatu. Myös vakuutusyhtiöiden päätöksiä on pitänyt odotella, joskus asiaa hoitavaa henkilöä on ollut vaikeaa saada puhelimeen. Suoria lainauksia vastauksista:

”Terveyskeskuslääkäri sanoi, että ”voi-voi kun ne homejutut ovat niin vaikeita” ja lopetin homeoireistani puhumisen siihen. Menin erikoislääkärille. Hän ymmärsi.”

”Työterveyslääkäri ei alkanut millekään. Hän ei tehnyt mitään tutkimuksia vaan hän sanoi: ”Eivät homeet ole vaarallisia, ei niitä tarvitse pelätä. Homeethan ovat ystäviämme”.
”Luulotautinen, pelkotiloja ja masennusdiagnoosia yritetään saada. Kerran jo olin yleissairaalapsykiatrisella osastolla ja koska siellä oli hometta sairastuin poskiontelo- ja korvatulehdukseen ja olen sanonut että sairaalaan en pysty menemään. Vika on vain mielessä ja olen luulotautinen lääkärien mielestä ja minulla on depressio heidän mielestään. Huvittavinta on että ammattitautipkl:lla ei tehdä altistumiskokeita, koska työpaikalta ei saa rakennenäytteitä ja kuitenkin työterveyshoitaja sanoi, että olenko ajatellut käynnistää hometutkimuksia kun minulla on selvät oireet. Olen yksin sairauteni kanssa ja keinot on vähissä välttyäkseni masennusdiagnoosilta. Ainut keino on sanoa itseni irti ja lopettaa tämä pelleily”.

”En paljoa. Työnantajalta enimmäkseen, että olen ylireagoinut homeasiaan, vaikka työpaikka jouduttiin muuttamaan pois työsuojelupiirin päätöksellä.”

”..juuri lomalla tai ruokatunnilla tai sairaana eikä häntä saa puhelimeen kun hänellä on niin kiire. Ja tietenkin juuri minun paperini ovat hukassa kun soitan johonkin virastoon ”

”Ei minkäänlaista. Olen soittanut 4 – 5 kertaa, mutta henkilö ei vastaa soittopyyntöihin tai valittelee, että, jos ei olisi omia voimia etsiä vaihtoehtoja. Vakuutuskuntoutuksesta kuntoutusohjaajalle paperit ovat lähteneet vakuutusyhtiöstä jo marraskuussa, vielä ei ole kuulunut mitään. niin kiire, ettei hän ehdi ottaa papereitani vielä käsiteltäväksi. Täysin yksin jää asioita miettimään ilman vertaistukea ja turvaa.”

”Kerran olin ”psyykenhoidossa” tutun psykologin kanssa tunnin, tuntui, että seinät kaatuu päälle ja tulen hulluksi,, mutta siitä eteenpäin olen sisuuntunut entistä enemmän. MINUA EI NUJERRETA. Psyykenlääkkeitä en ole syönyt. Minulta on mennyt työ, terveys ja toimeentulo. Ihmisarvo on mennyt, mutta nyt asiamme on tuomarilla (aika näyttää). Työnantaja on marraskuusta -97 pluffannut, vääryydellä vienyt asiaa, pimittäen totuutta. Mutta meitä on monta, jotka emme anna periksi. Samaa toivon muillekin homesairaille.”

Johtopäätöksenä voidaan sanoa, että homesairaus on vielä huonosti tunnettu tila, joka ei aina perustu allergiaan (Haahtela ym. 1985), lääkäritkään eivät tiedä vielä kaikkea (Seuri 9.1.2004). Siksipä homesairaita saatetaan nimitellä luulosairaiksi ja he saattavat saada huonoa kohtelua osakseen (liite 3). Homesairaiden tukemisessa ja ohjauksessa tulisi kehitellä uusia keinoja.

Liite 3:sta:
Viereisessä kuvassa on esimerkki työntekijän vaikeuksista ammattitaudin toteamisen jälkeen. Vakuutuslääkärit ehdottivat, että homesairaan Kirstin on mentävä työhön ”naamari kasvoilla ja hengityskone mukanaan”. Kirstillä on ammattiastma, keuhkoahtauma (COPD) ja hän joutuu käyttämään hengityskonetta. Mukanaan hän aina kuljettaa adrenaliiniruiskua, koska hän reagoi kaikissa tiloissa, joissa on hometta. (Kauneus ja terveys 3 / 2003, 95.)

(kuvat ei näy tässä tekstissä)

Homekoulun aiheuttaman ammattitaudin todistaminen voi viedä vuosia. Kuvassa Kiuruveden Turhalan koulunjohtaja Risto Luukkonen, jonka taistelu ammattitaudista vei 10 vuotta. Ensimmäisistä ammattitautilausunnoista tuli hylkäävä päätös tuli maaliskuussa 1994. Sen jälkeen valitukset ovat kiertäneet tapaturmalauta-kunnassa, vakuutusoikeudessa, Korkeimmassa oikeudessa ja Terveydenhuollon oikeusturvakeskuksessa. Korkein oikeus antoi päätöksensä helmikuussa 1998, jonka mukaan Riston todettiin sairastuneen homekoulun aiheuttamaan astmaan, allergiseen nuhaan ja sidekalvontulehdukseen. Homekoulussa hän kärsi poissaolokohtauksista, hengitystieoireista, iho-oireista, väsymyksestä ja päänsärystä. (Opettaja 15/2003, 11-12.)

”Vaikka homesairautta ei ole löydetty, on olemassa jo ennakkotapaus oireilun korvaamisesta. Homealtistusten aiheuttamat sairaudet on korvattava ammattitautina. Näin toteaa Korkein oikeus antamassaan ennakkopäätöksessä. Kyseessä on ensimmäinen homeen aiheuttamien sairauksien korvaamista koskeva päätös. Kiuruveteläinen opettaja oli työskennellyt yli 10 vuotta homekoulussa ja sairastunut. Vakuutusoikeus oli kumonnut korvaushakemuksen, koska sairautta ei oltu todettu. Korkein oikeus katsoi, että päänsärky, ympärivuotinen nuha, iho-ongelmat, silmätulehdus ja hengenahdistus olivat nimenomaan homeen aiheuttamia” Suora lainaus: MTV 3 Uutiset – KKO 10.9.2003. Homealtistus ammattitauti. (http://www.mtv3.fi/uutiset/arkisto/9802/980226/98022601 44.html.)

HOMESAIRAIDEN KIUSAAMINEN (liite 3:sta ote)

Seuraavana kuvailen esimerkkejä kiusaamisesta. Näitä on julkaistu mm. lehdissä:

Reijulan (2003) mukaan työpaikalla homealtistuksesta sairastuneet voivat joutua työpaikkakiusaamisen uhriksi. Home-epäily rasittaa mieltä, koska sen aiheuttamat oireet ovat epämääräisiä. Reijulan mukaan ”vielä viime vuosikymmenellä hometta syyttävä leimattiin sekopääksi”.(Kotilääkäri 4/2003, 48).

Husmanin (1998) mukaan on vaarana, että jos tavanomaisia diagnooseja ei voida asettaa, potilaan oireilu leimataan psykosomaattiseksi, neuroottiseksi tai potilaalle jää vain oirediagnoosi, kuten yskä, hengenahdistus, krooninen väsymysoire, nivelkivut, hyperventilaatiosyndrooma, paniikkihäiriö tai fibromyalgia. Vaivan psykosomaattiseksi leimaamiseen ei näet tarvita eikä ole edes olemassa spesifiä testiä, siihen riittää lääkärin arvelu. (Husman 1998, sisäilmastoseminaari).

Tuoriniemen (2003) mukaan työntekijän oireillessa voimakkaammin joissakin työpisteissä, esimies voi esimerkiksi sanoa, että kyseessä on työntekijän mukavuudenhalu ja laiskuus. Työntekijän annetaan ymmärtää, että vika on ”korvien välissä”. Työntekijälle voidaan vihjailla, ettei kukaan muu sairasta tai oireile, tai että kyseessä on vain kuukautisvaivoihin liittyvä kuumeilu.
Homesairaan päästessä uudelleenkoulutukseen, hän saattaa joutua keskeyttämään opiskelunsa, koska opiskelupaikkakin on homeinen. Omien oikeuksiensa peräämiseen voi saada vihjauksen: ”onneksi sinun miehesi on työssä”. Vähitellen homealtistuksesta sairastunut jää vaille omia ansiotuloja. Tilanteen lohduttomuus voi aiheuttaa oireilijalle syvän masennuksen. Herkästi oireilevalle voi käydä niinkin, että mielenterveystoimisto on homerakennus, joten siellä hän ei oireilun vuoksi voi käydä, eikä siis voi aloittaa myönnettyjä terapiakäyntejä. Loppujen lopuksi voi käydä niin, ettei hänellä ole kunnollisia mahdollisuuksia ”päästä takaisin yhteiskuntaan.”
Voi käydä niin, että työpaikalla homealtistuksesta sairastuneilla ei ole työpaikkaa eikä toimeentuloturvaa. Kelan kanta tähän on, että työntekijä voi vaihtaa työpaikkaa, koska hän ei ole kykenemätön entiseen työhönsä, vaan vika on mitä ilmeisimmin työolosuhteissa. Työttömyyskorvaustakaan ei voi nostaa, koska työsuhde on voimassa. Työnantajalla ei ole antaa puhdasta ja homeetonta paikkaa, joten työntekijä ei voi jatkaa työtään sielläkään. (Tuoriniemi 2003, 26-30).

Homesairaalle voidaan sanoa, että hänellä on vain vilkas mielikuvitus, ”päässä vippaa” tai ”home on korvien välissä” ja hän kuvittelee oireet. Maksa-arvojen ollessa koholla voidaan sanoa, että nehän ovat koholla kuin juopolla. Homealtistuksesta sairastunut ei kykene olemaan muualla kuin puhtaissa tiloissa. Sairastuneesta voidaan tehdä ”syyllinen” ja häntä sanotaan ”ikäväksi ihmiseksi”, kun hän nostaa sairastumisestaan suuren hälyn. Jopa työpaikalla homealtistuksesta sairastuneen kodin ikkunoihin on käyty paiskomassa mätiä omenoita. ”Olet siinä iässä” eli vaihdevuosissa ja voi saada pinnarin maineen. (Kauneus ja Terveys 3 / 2003).

Kun työntekijä menee työkokeiluun toiseen työpisteeseen, kun ei voi omalla työpaikallaan homeen vuoksi olla, uudet työkaverit toivottavat hänet tervetulleeksi ”elävänä homeindikaattorina”. (Blåfield / Kaleva 26.1.2002, 33 - 34).



Helsingin Sanomien (12.9.2003, B 3.) mukaan Muuralan kirkkoherra on sairastunut astmaan ja hän muutti pois pappilasta. Hänellä oli asumisvelvollisuus työsuhdeasunnossa, mutta hän ei voinut terveydellisistä syistä asua homepappilassa. Asumisvelvollisuutta oli käsitelty kirkkovaltuuston kokouksen jälkeen Porvoon hiippakunnan tuomiokapitulissa. Se ei vahvistanut kirkkovaltuuston päätöstä ja seurakuntayhtymä valitti päätöksestä korkeimpaan hallinto-oikeuteen. KHO totesi, että ketään ei voida pakottaa asumaan talossa, joka ei täytä asumiselle asetettuja terveydellisiä vaatimuksia. Kirkkoherra Henricson on muuttanut omistusasuntoon eikä palaa enää pappilaan. Hänen astmansa on parantunut kun hän ei asu enää homeisessa pappilassa.

Valkeakosken Sääksmäen seurakuntien omistama Pappilanniemen kurssikeskuksen työntekijä on sairastunut työperäiseen astmaan. Taudin aiheuttajaksi on todettu kosteusvauriomikrobit. Hän on muuttanut pois työsuhdeasunnostaan. Seurakuntayhtymä on teettänyt omalla kustannuksellaan kosteusmittauksia, mutta ei ole otattanut kurssikeskuksen sisätiloista mikrobinäytteitä. Tampereen aluetyöterveyslaitos on vaatinut uusia tutkimuksia ja Työsuojelupiiri on vaatinut tehtäväksi uudet luotettavat tutkimukset Pappilanniemessä. Isännöitsijä kiistää kosteusvauriot, ”ei ole mitään kosteata paikkaa johon pitäisi puuttua”. Työsuojelupiiri haluaa varmuuden asioihin. Yhteinen kirkkovaltuusto on päättänyt, että uudet mittaukset tehdään kylmänä vuodenaikana. (Valkeakosken Sanomat 23.9.2003).
(Yrjöstäkin oli juuri vasta juttu tällä Homesairaudet-palstalla ja Valkeakosken Sanomissa)

Seurakunta teki oman ratkaisunsa ja Pappilanniemen työntekijä Yrjö Kotanen irtisanottiin homesairauden ja sen vuoksi, ettei hän kyennyt asumaan työsuhdeasunnossaan. Hän teki rikosilmoituksen työoloistaan. Seurakunta kiistää yhä työolojen aiheuttaneen Yrjö Kotasen astman. Työsuojelupiiri on tehnyt uudet tutkimukset. Pappilanniemestä löytyi kosteusvauriomikrobeja kymmenkertainen määrä sallittuun verrattuna sekä Kotasen asunnosta että hänen entisistä työtiloistaan. Asia meni eteenpäin syyttäjälle asti. (Yrjö Kotanen, henkilökohtainen tiedonanto 15.2.2004, 19.2.2004 ja 4.3.2004).


Jo filosofi Nietzhe tiesi 1800 luvulla homeiden vahingollisuudesta ja runossaan hän kirjoitti homeiden näivettävän koko ruumiin. Kinnusen (1960, 5) mukaan Nietzshe syntyi 1844 ja kuoli 1900.

Näin puhui Zarathustra: ”Paha teko on paiseen kaltainen:
se syyhyy ja kihelmöi ja puhkee, - se puhuu rehellisesti.
”Katso minä olen tauti” – näin puhuu paha teko.
Siinä on sen rehellisyys.
Mutta sienen kaltainen on pieni ajatus:
se ryömii ja lymyää eikä tahdo olla missään - kunnes koko ruumiin
ovat näivettäneet pienet homesienet”.
(Nietzshe 2001, 117. Saksalainen alkuteos: Also sprach Zarathustra.
Ein Buch fu´r alle und keinen 1883 – 91.)


Tämän tutkimuksen perusteella ja homesairailta kuulemieni törkeiden tapausten perusteella tiedän, että homesairaita kiusataan vaikka kuinka inhottavilla keinoilla.

Tuntuu todella ikävältä, että tälläkin palstalla pyörii henkilö joka vielä viitsii kirjoittaa nauravansa "porukalla homesairaiden jutuille ja sille että "kumisaappaatkin aiheuttaa oireita".

Allergioita on monenlaisia ja kumiallergia voi olla ikävä kokemus vaikka leikkaukseen joutuvalle. Nykyisin maskit kyllä lienee jo joka paikassa silikonia. Myös yksi työkaverini (korvalääkäri) oli kumille allerginen ja hänellä oli käytössään silikonista tehtyjä hanskoja. Monet sairaanhoitajat altistuvat työssään kumille ja lateksiallergia (siis kumiallergia) voi puhjeta vasta altistumisen jälkeen. Samoin homealleria tai muut ikävät kosteusvauriomikrobeista johtuvat sairaudet voivat tulla kenelle tahansa.

Lapsena ja nuorena en ollut millekään allerginen.

Terveisin hilkkaliisa, ei lääkäri vaan homesairas itsekin.