Minäkin olen ollut koulukiusattu, pakkohan se on myöntää. Mutta samalla minulla oli ylä-asteella reiluhko kaveripiiri ja minulla oli hauskaa joka päivä näin jälkeenpäin tuntuu että se oli elämäni hauskinta aikaa. Kiusaamiseni oli aika leikkimielistä, ei jäänyt traumoja ja kaverianikin se koko luokan häirikkö kiusasi. Tottakai se oli tietyssä määrin tuskallista, mutta näin jälkeenpäin kun oli paljon kavereita messissä, niin se oli todella ihanaa aikaa.
Nyky-tilanne ei ole yhtä juhlava, valitettavasti. Koko 4 hengen kaveripiiri ei pitänyt minuun enää yhteyttä kun menin uuteen lukioon. Kaikki kaverini menivät jokainen omiin lukioihinsa, ja niin kaikki se hauskuus loppui. Toki minulla on lukiossakin kavereita, mutta ei se ole sama asia kuin vanhat kaverit. Harmittaa kun kukaan ei pitänyt minuun enää yhteyttä. Onkohan tämä yleistä. Nautin minä elämästäni nyttenkin, mutta ei ole yhtä rattoisaa kuin ylä-asteella, joka olikin elämäni parasta aikaa.
Nyky-tilanne ei ole yhtä juhlava, valitettavasti. Koko 4 hengen kaveripiiri ei pitänyt minuun enää yhteyttä kun menin uuteen lukioon. Kaikki kaverini menivät jokainen omiin lukioihinsa, ja niin kaikki se hauskuus loppui. Toki minulla on lukiossakin kavereita, mutta ei se ole sama asia kuin vanhat kaverit. Harmittaa kun kukaan ei pitänyt minuun enää yhteyttä. Onkohan tämä yleistä. Nautin minä elämästäni nyttenkin, mutta ei ole yhtä rattoisaa kuin ylä-asteella, joka olikin elämäni parasta aikaa.
Vastaukset 3
Vanhimmat
jäi kaverit yläasteelle, jne.
Elämä on.
Toivottavasti niitä uusiakin vielä löytyy..
Minunkin ystäväni äivät yläasteelle ja sen jälkeen olen ollut yksinänen. Aikuisena on vaikea saada ystäviä kun muilla ihmisillä on jo ne omat kaveripiirinsä, eivät he tarvitse ystäviä.
ei ole ohi. Elämä jatkuu ja muuttaa muotoaan.
On siellä niitäkin jotka haluavat uusia ystäviä. Niitä löytyy aina- ennemmin tai myöhemmin.