ovatko kaikki vakipalstalaiset lähteneet viettämään sosiaalista elämää muiden kanssa? Vai mikä on kun palsta´on ihan kuollut??
Failure? Draw? Missä kaikki ovat?
nancycallahan
21981
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 21
Vanhimmat
Seurailen sivusta, ei oikein ole mitään tulenpolttavaa tarvettä purkaa ajatuksia, keskustelu tuntuu kyllä hiipuneen, ja kun se hiipuu niin ei saa enää mistään asiasta sillälailla kiinni
hän minä vielä. Ei aina vain jaksa postailla. Enkä ollut eilen/tänään kotosallakaan. Olipas kiva tulla kotiin kun oma nic oli ketjun otsikossa.. ihan kun olisi kaivattu. Kiitos siitä ;)
Kai nancykin on täällä selvinnyt, vaikka välillä vähän hiljaisempaa on ollut?
eipä mitään kummempia. samaa paskaa, itsemurha-ajatuksia...
loppuu ne semmoset ajatukset, joohan?
teillä vakipalstalaisilla. :)
toivois lisääkin. Taitaa olla turha toive, kun tänne voi kirjotella millä nickillä tahansa.
Kiitos kuitenkin.
mahantäydeltä." ;)
Minä tykkään vakinickeistä myös. Tai siis voihan tänne periaattessa kirjoittaa vakinimestä huolimatta muutenkin, mutta tykkään nimenomaan vakionickistä.
Siinä nickin käyttäjä saa tavallaan jonkinlaisen identiteetin, alkaa muistaa että tuo on se tyyppi. Täällä on useita vakinimeä käyttäviä ihmisiä, joista voin sanoa tykkääväni. Ei tuollaista "persoonaksi syntymistä" tapahdu niillä jotka vaihtelevat nickiä.
Saman nickin käyttäminen on myös reilua muita kohtaan. Jos (ja kun, kröh kröh) tulee kirjoiteltua tyhmyyksiä niin niistä saa sitten itse vastatakin, mikä on hyvä. Vastaa enemmän todellista tilannetta vaikka netissä ollaankin. Niinhän se livenäkin menee että oman naaman kanssa ollaan liikenteessä.
Itse olen huomannut päätyväni aina kirjoittelemaan jollain tietyllä nickillä, vaikka alotankin ilman nickiä. Ei sitä osaa nimettömänä kirjotella.
Ja tosiaan, tuttujen kirjoittajien teksteihin kiinnittää enemmän huomitota, ja ne merkkaa paljon enemmän.
hyvä että joku edes välittää, vaikkakin ihminen netin kautta toisella puolella Suomea.......en vain jaksaisi enää tätä. Samaa paskaa. Kun tiedän ettei tämä helpotu. Varmaan terapiakin alkaa kohta, mutta ei vain mikään asia muutu.
Hassua, tänäänkin isä sanoi: "olen huolissani niistä itsemurha-puheista". Todellakin. Oikesti saan tehdä itselleni mitä tahansa kunhan en riko lakia.
Palstan vakinimistä alkaa muodostumaan jo eräänlainen tuttavapiiri, sinäkin kuulut mukaan.
Isäsikin kuitenkin varmaan välittää kun otti asian puheeksi.
sanoi, kyllä sinusta välitetään. Toivottavasti terapiasta on apua.
Yritin äsken kirjoittaa että nyt ei tapeta ketään, etkä varsinkaan sinä sinua.
Tämä kone väitti että yritän massapostittaa.
Tota, miten sulla tolleen on asiat menny? Kuulostaa pirun pahalta masennukselta.
Olet sä varmaan sen ennenkin jo kertonut, mutta kysynpähän nyt kun en ole ennen nähnyt. Ehkäpä täällä on joku samalta paikkakunnalta, tai ainakin läheltä ja saisit hänestä kaverin...
en tiedä. Aina mulla on ollut sellainen pessimistinen luonne. Nyt olen ollut kaksi-kolme vuotta masentunut ja nyt se on pahentunut. En tiedä, mutta kai tämä pelleily ruuan kanssa lisää sitä. Paino noussut viisi kiloa ja luoti päähän vaan. Se painonnousu on yksi syy. Eihän se tietenkään ole kummallista, kaikillahan se paino heittelee, mutta kun on mielisairas niin minkäs sille voi. Ja koulukin menee päin jotain. Nykyään en tee enää muuta kuin urheilen ja olen koneeella, nukun ja (syön), katson teeveetä. Ei vaan jaksaisi mitään muuta kuin keskittyä omiin ajatuksiinsa. Ja koska eihän tuo ole elämää, miksen samantien vain kuolisi? Silloinhan tekisin jopa palveluksen muille.
pk-seudulla. Espoossa. Mutta en sitten niistä muista tiedä. Kaikki täällä palstalla ovat jo täysi-ikäisiä tai asuvat Lapissa....
Siksipä minäkin oikein rekisteröin itselleni nimimerkin, jolla aion jatkossa kirjoitella.
Turku on aika lähellä, käyn siellä useamman kerran viikossa. Ehkä olen täysi-ikäinen mutta en missään tapauksessa täysijärkinen.
Masennuslääkkeitä täälläkin mätetään. En itsekään tiedä miten mulla tälleen on menny asiat. Se on paha kun juuttuu. Vähän aikaa vetäytyy ja murjottaa kotona -mielessä kuvitelma että palaan elämään ihan kohta. Ei se niin vaan mennytkään, en osannut palata. Sellaista poukkoilua kahden maailman välissä, ihan kuin siinä joulujutussakin. Haluan takaisin sinne entiseen maailmaan mutta en osaa, en uskalla, se sattuu.
Sama juttu mitä tulee siihen failuren aloittamaan juttuun (parisuhde). Aina jos ihastun tai huomaan pitäväni jostakusta, tunnen olevani satimessa. Ihastuminen sitoo, se tekee minut riippuvaiseksi toisen reaktioista. Ihastuminen ja muukin kenestä tahansa pitäminen on vaarallista puuhaa koska suojaus on silloin täysin poissa. Ihastumisen kohde voi halutessaan (tyypillisesti tietämättään) satuttaa niin paljon pelkällä välinpitämättömyydellä.
Älä vaan sano, että syöt siksi kun olet ahdistunut siitä kun olet viime aikoina syönyt liikaa. Morkkis ajaa uudestaan siihen ongelmaan josta morkkis tuli?
Itse voisin kuvitella juovani unohtaakseni sen että olen humalassa.
Tää oon niin totta, mitä anna- kirjoitti: "Ihastumisen kohde voi halutessaan (tyypillisesti tietämättään) satuttaa niin paljon pelkällä välinpitämättömyydellä."
Totta niin ihastumisessa kuin ihmissuhteissa yleensäkin. Joskus sitä tosin miettii, että turha ottaa asioita aina niin henkilökohtaisesti.
Mä asustelen turussa, jos tämä uutinen nyt mihinkään vaikuttaa...heh
Se on kai ihan sama sattuuko joku olemaan 18-30? Kunhan on kiva olla yhdessä ja sut hyväksytään. Toinen juttu on sitten se hyväksytkö sä. Luulisi pääkapunkiseudulta löytyvän kavereita. Käys laittamassa ilmoitus mailiosoitteesi kera tuonne "ystävyys" ja "kirjeenvaihto" osioon.