ihmiset aina ihmettelee,miten voi rakastua johonkin ihmiseen,näin bi-mielisenä..se on se persoona eikä sukupuoli, johon rakastutaan.Joku on vaan NIN ihana ihmisenä, että siihen sitten rakastuu.Ei se ole sen kummempaa...
rakastun persoonaan, en sukupuoleen..
nvm-75
122310
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
tavalla myös heterot ja homot/lesbot ihastuvat nimenomaan persoonaan. Eihän se pelkkä sukupuoli riitä myöskään heille, vaikka sillä oma merkityksensä onkin.
Kiva ois ajatella noin, mut mahtaako asiat olla ihan noin yksinkertaisia. Voisin kuvitella että on heteroita, bi yms jotka rakastuvat persoonaan. Ja sellaisia jotka rakastuvat persoonaan eikä tiedosta että sukupuolen on oltava oikea. Ja sitten kaikkea noiden väliltä. Kuten minä miehenä naisiin. Toki voisi olla rikastuttavaa nähdä itseni rakastumassa mieheen. Tähän mennessä en ole kyennyt/halunnut/rakastunut.
Miten sukupuoli voi olla vaikuttamatta? Miten voi tietää vaikuttaako se? Miten voisi olla toisaalta turhempaa sitä miettiä..? Eli suht samoil linjoil sun kaa oon toisaalta..
Itse olen aina pitänyt itseäni heterona, onhan se ollut se "normi" (ikävä kyllä)..kunnes ihastuin yhteen mahtavaan naiseen. Ja olin myyty. Ennen ihastumista seurasi tutustuminen joten tunsin ihmisen jotenkuten..joten uskon omalla kohdalla että ihastuin ihmiseen, ja nyt ihastun ja rakastun päivä päivältä enemmän kun tunnen hänet paremmin ... Kyllä, sain hänet. ;D Ensimmäinen oma nainen. Ensimmäinen naisihastus.
luulenpa että ihastuminen vaatii kaksi erityyppistä asiaa. Persoonaan ihastumisen ja seksuaalisen kiinnostuksen. Jompikumpi tai jos kumpikin ratkaisee mikä on suhde kahden ihmisen välillä. Luulenpa että ihastumiseen kuuluu vain hieman enemmän kuin ystävyyteen. Se fyysinen yhteys.
Tuo kuulostaa kyllä oikein mukavalta! Melkein kateeksi käy. Itselleni toivon kanssa mahtavaa ihmistä/naista.
Oma mies- ja naiskuvani mallina ovat pitkälti olleet tietty vanhempani: Isä tekevä, toimiva, optimistinen, ei tunteitaan niin näyttävä.. jotenkin mielestäni sellainen kuin monesta muustakin lähteestä tuleva kuva. Äiti on tunteellinen, herkkä, passiivisempi, mietteliäämpi, 'henkisempi', pessimistisempi ja ehkä hieman murheellinen. Tästä poikkeavia naisia tuntuisi taasen olevan ihan määrättömästi.
Olen suht samantyyppinen äitini kanssa. Monet on sanonut että olenkin ns. 'feminiininen mies'. Silti olen ihmetellyt todella usein miksi minun on niin vaikea tulla useimpien naisten kanssa toimeen, syitä voi olla useita. Eikä ne naiset ole mitenkään miesmäisiäkään olleet, ehkä enemmän silti toimivaa tyyppiä. Se ehkä minussa voi olla 'miesosastoa' että analysoin ja mietin aika paljon (nyt en tarkoita murehtimista) asioita, mihin menee monilla naisilla samantien hermot. Ei saisi miettiä yhtään, ei mitään vaan toimia kuin viimeistä päivää. Samanlaista kuin mistä kuulee miehien valittavan naisille. Joskus minusta on tuntunut että onko seurustelukumppaninani ollut nainen enemmän mies kuin minä..jos nyt otetaan mallia yleisestä kulttuurikuvastosta.
Psykologini sanoi, että monet naiset valittavat etteivät miehet 'puhu eikä pussaa'. Minä valitan samaa käänteisesti. Olen ehkä tavannut vääränlaisia naisia, mutta mikseivät maailmat kohtaa?
Mielestäni on ihan joutavaa sanoa että "voi kai sen puolison kanssa tehdä jotain ja sitten keskustella ystävien kanssa".
Oi että kun kaipaan henkevää herkkää positiivista ja viisasta muodokasta naista..
homojen/lesbojen kohdalla ainakin se sukupuoli vaikuttaa. Mutta kun bi-ihmiset aina korostavat nimenomaan rakastumista persoonaan, ei sukupuoleen...niin kyllähän se muillakin on nimenomaan se persoona joka ratkaisee. Ei se "persoonaan rakastuminen" ole mikään bi-ihmisten oma juttu.
Sukupuoli on merkityksellinen heteroilla/homoilla/lesboilla, muttei heterokaan rakastu jokaiseen vastakkaisen sukupuolen edustajaan, eikä homo/lesbo jokaiseen saman sukupuolen edustajaan. Kyllä se persoona on se ratkaiseva tekijä. Toki sukupuolen on oltava se "oikea", koska kyse on myös seksuaalisista haluista...muttei siihen sukupuoleen yksinomaan rakastuta.
... on tietysti rakkauden kohde, eikä hänen sukupuolensa.
Rakkauttakin on monenlaista, eikä se bisselläkään aina ole seksuaalista (vaikka jotkut tuntuvat niin ajattelevan). Platoninenkin rakkaus voi olla erittäin syvää ja kestävää. Ja vaikka kohteen sukupuoli voisi olla juurikin "sopiva", ei siitä tule eroottista, jos ei ole tullakseen.
Sukupuoli on minusta kuitenkin yksi osa ihmistä ja persoonaa. Joku henkilö voi olla aivan lumoava juuri naisena tai miehenä. Ja voi olla, että hänen seksuaalinen vetovoimansa perustuu osittain tähän seikkaan.
Minä ja minun rakastumiseni olemme ELÄVÄ TODISTE (AINAKIN minulle itselleni) siitä, että ihminen kokonaisuutena on se, johon rakastutaan.
Minä kun en edes tiennyt aiemmin voivani rakastua samaa sukupuolta olevaan ihmiseen - olinhan seurustellut poikien kanssa ja avioitunut miehen kanssa...
Rakastumiseni häneen, toiseen naiseen oli todellakin kokonaisvaltaista. Ensin arvostin häntä asiantuntijana, sitten aloin pitää hänestä ihmisenä ja lopulta tajusin, että olen rakastunut. Kaikki minussa soti sitä (tunnetta) vastaan. Kun tajusin sen, halusin siitä eroon niin noepasti kuin vain voisin.
Mutta miten tunteistaan eroon muuten pääsee kuin elämällä ja tuntemalla, tunteitaan erittelemällä ja miettimällä, miten tässä näin kävi ja onko tämä nyt sitä, miltä minusta todella tuntuu... Te tiedätte prosessin, miten se etenee :).
Valehtelisin jos sanoisin ajattelevani miehiä ja naisia SAMALLA tavalla. Esimerkiksi, pitkään naisen ruumis oli mulle kiihottava ja miehen ruumis kiinnostamaton, joten miehen täytyi olla kiinnostavampi ihmisenä ollakseen kiinnostava fyysisesti. Vieläkään en voi väittää suhtautuvani miehen ja naisen ruumiiseen ihan samalla tavalla.
Ihastuminenkin on mulle suureksi osaksi fyysistäkin, mutta siihen se sukupuolen vaikutus tavallaan loppuukin. Ihastuminen ja rakastuminen on sen verran kokonaisvaltaisia tunteita...se kun se toinen ihminen alkaa tuntua vain niin erityiseltä. Juuri siksi se on niin loukkaavaa, kun jotkut olettavat ettei bisse voi tyytyä vain joko mieheen tai naiseen :O
Se olen huomannut, että oltuani juuri rakastunut mieheen haluaisin "korvata" hänet mieluummin miehellä kuin naisella. En osaa itsekään sanoa liittyykö tuo sitten fyysisiin ominaisuuksiin vai jollain tavalla odotuksiin persoonasta. Ehkä vain omiin odotuksiin ylipäänsä...sitä kuvittelee että voisi löytää jotain samaa kuin siinä entisessä rakastetussa :( ja että sama sukupuoli jotenkin auttaisi asiaa.
huomannut eläväni aikana olevani kykenevä ihastumaan molempien sukupuolen edustajiin, mutta naisten kohdalla (olen siis itse nainen) en kuitenkaan koe minkäänlaista seksuaalista vetoa, eli en koe mitään erityistä halua koskettaa naisen vartaloa tai harrastaa seksiä naisen kanssa. Naisen vartalo ei yksinkertaisesti vain kiihota. Se, että pystyisin seurustelemaan jonkun kanssa vaatii kuitenkin sen, että tunnen myös seksuaalista vetoa. Pelkkä ihastuminen persoonaan ei vain riitä.
Suurin osa bisseistä näyttää silti olevan sen fyysisen tyydytyksen perässä. Eli kyse ei taida olla persoonasta, vaan siitä että saa harrastaa seksileikkejä sen oman sukupuolen kanssa myös.
Mut ei kai rakkautta ja fyysistä vetoa toiseen voi erottaa toisistaan. En minä ainakaan. Kuka ei olisi fyysisen tyydytyksen perässä..vai onko siinä jotain pahaa?
Muiden puolesta en tietenkään voi puhua - kai tälläkin asialla on yhtä monta puolta kuin kokijaakin, mutta itse olen kyllä rakastunut ja ihastunut nimenomaan persoonaan. En voi sanoa katselevani kaikkia naisia seksimielellä, sillä koko tähänastisessa elämässäni on tullut vastaan vain yksi, joka vetää minua puoleensa. Voisikin varmaans anoa, että olen kiinnostunut naisesta, en naisista.
Tuohon QQ:n kommenttiin voin omalta kohdaltani vastata, sikäli kun nyt bi:nä voin itseäni pitää, että Gilankin mainitsema platoninen rakkaus riittäisi minulle. Haluan häntä, mutta vaikka en häntä saisikaan, olen tyytyväinen niin kauan kun saan pitää hänet elämässäni. Hänen tunteistaan tiedän vain sen, että olen hänelle hyvin tärkeä. Miestään hän rakastaa, kuten minäkin omaani.