Hei kaikille!
Kuukautiseni ovat yli 2 vko:a myöhässä ja ilmeisesti olen raskaana. Kerroin tästä poikaystävälleni ja tämä sanoi jättävänsä minut jos pidän lapsen. Tiedän, todella törkeää, mutta voiko olla että hän on vain järkyttynyt? Sanoi, ettei tulisi koskaan tunnustamaan lasta omakseen ja ettei todellakaan tahdo mitään kakaraa jne. Poikaystäväni on 16. Itse pystyisin kertomaan tästä äidilleni, jos asia näin on, menen maanantaina ostamaan testin ja saan tietoa sitten vasta...
En kuitenkaan tiedä, että jos on hiukankaan epävarma siitä, tahtooko pitää lapsen, niin merkitseekö se sitä, ettei sitä kannata pitää? (esim. jos on epävarma pystyykö huolehtimaan koirasta, ei kannata edes ottaa sitä)
En oikein tiedä miten tähän vielä suhtautuisin. Pelkään ja toivon jatkuvasti, mutta kuitenkin niin eksyksissä. Kaikkein eniten pelottaa, että poikaystäväni todella jättää minut jos pidän lapsen ja lapsi joutuu kasvamaan ilman isää :(
Itse olen työtön, koulunsa kesken jättänyt (muuton vuoksi jouduin lopettamaan koulun ja etsinyt nyt töitä tuloksetta =/ ) eli mitkä ovat mahdollisuutemme edes pärjätä?
Auttakaa ja neuvokaa kiitos.
ps. en tarvitse mitään viestejä että "olisko kannattanu käyttää ehkäisyä" tms, käytin kyllä pillereitä, lopetin ne ja sen jälkeen käytimme kondomia mutta ilmeisesti silti kävi näin.
pps. olen ollut tämän miettimisen ja pohtimisen kanssa niin monta päivää sekaisin, että valvon jatkuvasti, välillä ahmin ruokaa suruuni ja kärsin pahoinvoinnista. Olen jokseenkin tällä hetkellä abortin kannalla. Viime kuukautiseni piti alkaa n. 20 päivän tienoilla. Onko mahdollisuutta vielä keskeyttää raskaus lääkkeillä? Kuinka varmaa se on?
Tällä hetkellä en varmaankaan tulisi pärjäämään lapsen kanssa, enkä tahdo, että kukaan lapsi joutuu ilman isää elämään :(
Kuukautiseni ovat yli 2 vko:a myöhässä ja ilmeisesti olen raskaana. Kerroin tästä poikaystävälleni ja tämä sanoi jättävänsä minut jos pidän lapsen. Tiedän, todella törkeää, mutta voiko olla että hän on vain järkyttynyt? Sanoi, ettei tulisi koskaan tunnustamaan lasta omakseen ja ettei todellakaan tahdo mitään kakaraa jne. Poikaystäväni on 16. Itse pystyisin kertomaan tästä äidilleni, jos asia näin on, menen maanantaina ostamaan testin ja saan tietoa sitten vasta...
En kuitenkaan tiedä, että jos on hiukankaan epävarma siitä, tahtooko pitää lapsen, niin merkitseekö se sitä, ettei sitä kannata pitää? (esim. jos on epävarma pystyykö huolehtimaan koirasta, ei kannata edes ottaa sitä)
En oikein tiedä miten tähän vielä suhtautuisin. Pelkään ja toivon jatkuvasti, mutta kuitenkin niin eksyksissä. Kaikkein eniten pelottaa, että poikaystäväni todella jättää minut jos pidän lapsen ja lapsi joutuu kasvamaan ilman isää :(
Itse olen työtön, koulunsa kesken jättänyt (muuton vuoksi jouduin lopettamaan koulun ja etsinyt nyt töitä tuloksetta =/ ) eli mitkä ovat mahdollisuutemme edes pärjätä?
Auttakaa ja neuvokaa kiitos.
ps. en tarvitse mitään viestejä että "olisko kannattanu käyttää ehkäisyä" tms, käytin kyllä pillereitä, lopetin ne ja sen jälkeen käytimme kondomia mutta ilmeisesti silti kävi näin.
pps. olen ollut tämän miettimisen ja pohtimisen kanssa niin monta päivää sekaisin, että valvon jatkuvasti, välillä ahmin ruokaa suruuni ja kärsin pahoinvoinnista. Olen jokseenkin tällä hetkellä abortin kannalla. Viime kuukautiseni piti alkaa n. 20 päivän tienoilla. Onko mahdollisuutta vielä keskeyttää raskaus lääkkeillä? Kuinka varmaa se on?
Tällä hetkellä en varmaankaan tulisi pärjäämään lapsen kanssa, enkä tahdo, että kukaan lapsi joutuu ilman isää elämään :(
Vastaukset 8
Vanhimmat
jotain niin kyllä siitä yleensä jotain kasvaakin.
Seksi on hauskaa, mutta siinä on riskinsä.
Se nyt on jokseenkin selvää ettei 16 vuotias poju ole mikään isä. Voi kyllä siittää lapsen mutta ei taatusti kasvattaa sitä.
Naisella on oikeus ruumiiseensa, voit tehdä lapsen tai olla tekemättä.
Yhteiskunnalta kyllä saa tukea ja avustuksia niin että taloudellisesti tulee toimeen.
Lapsen kasvattaminen on pitkä aikainen, noin 20 vuoden projekti, kysymys kuuluu enemmänkin oletko sinä valmis siihen ja haluatko sitä.
Paljon puhutaan julkisuudessa oikeudesta hedelmöityshoitoon lesboille ja yksinäisille naisille. Se ei kuitenkaan ole ollut luonnon tarkoittama tapa.
Olen itse kasvanut ilman isää joten jotain tiedän kun tuntui siltä että puuttui jotain koko nuoruusiän.
Lapset ovat ihmisen korkein tavoite, monet egoistisesti siirtävät lasten tekemistä liian pitkälle kunnes se joko on mahdotonta tai liian työlästä pystyäkseen hoitamaan sen kunnolla.
Ei Jumala tarkoittanut että nainen on 40-vuotiaana ensisynnyttäjä. Lasten tekeminen ja kasvattaminen on niin rankkaa työtä että se vaatii nuoren ihmisen ja lisäksi on tarkoitus että lapsi hautaa vanhempansa, mutta ei se että lapsi on vielä -lapsi- sen tehdessään.
Noin alkuvaiheessa ei sikiö ole vielä kehittynyt ihmiseksi tunnistettavalle asteelle, jolloin moraalisesti on helpompaa tehdä päätös.
Päätös on kuitenkin ensisijaisesti ja lopuksi sekä lopullisesti Sinun, joten mieti se rauhassa sillä lopulta joskus vanhana tulet ajattelemaan asiaa ehkä paljonkin. Päätöksen on oltava sellainen että voit kohdata Jumalasi tietäen että olet toiminut oikein.
En tiedä ikääsi, enkä haluakaan tietää.
En tiedä myöskään elätkö itsenäisesti ja pystytkö ottamaan vastuun myös täysin avuttomasta vauvasta.
Ihminen kasvaa kuitenkin aina lastensa mukana henkisesti, oli ikä mikä tahansa.
Mutta puntaroi oletko valmis.
Eikös kaikilla ole aluksi epävarmuutta kun saa tietää että on raskaana? Sen asian perusteella ei kannata heittää kirvestä kaivoon. Jos sinä aloittaja pidät lapsen, ehdit kasvaa asian kanssa ennen syntymää ja asiaa kypsyttää. Sinä pärjäät jos niin päätät ja yhteiskunta tukee. Poikaystävä ei voi määrätä sun kropasta, vain sinä.Nuorikin voi olla hyvä äiti.Kuuntele omaa sisintä tässä asiassa ja jos olet raskaana, ehdit vielä jonkun aikaa asiaa ajatella ja sitä mihin ratkaisuun päädyt. On se sitten mikä tahansa niin harkitse tarkkaan.
Eli siis lääkkeillä tehtävän abortin pystyy tekemään muistaakseni yhdeksännelle raskausviikolle asti, ja olen kuullut että on yleisesti ottaen ihan luotettava.
Jos se poikaystäväsi sinusta yhtään välittää, niin ei varmasti jätä yksin vauvan kanssa. Tosin ei 16 v pojasta kyllä vielä isäksikään ole. Hankala ja ristiriitanen tilanne täytyy myöntää.
En halua "pilata" poikaystäväni elämää. Yhdessä olemme kuitenkin tähän jamaan päätyneet ja siinä jää helposti nuoruuden huumat pois ja menneisyyteen jos lapsen tekee. nuoruutta kun ei saa enää takaisin :(
Huomenna ostamaan raskaustesti :/
Ymmärrän oikein hyvin kyllä itsekin miltä tuntuu. Olen ollut kaksi kertaa samassa tilanteessa: ekalla kerralla menkat myöhässä 3 vk ja tokalla muutaman päivän. Ekalla kerralla tein raskaustestin heti viikon jälkeen, mutta sen jälkeen siis vielä kaksi viikkoa myöhässä. Nyt toisella kerralla tässä kuussa kun iski paniikki ja oli menkat myöhässä, niin olisin päättänyt pitää lapsen, jos olisin ollut raskaana. Mutta en ollut ja hyvä niin. Hyvä se testi on tehdä, kun ei siinä mitään menetä. Saa ainakin itselle mielenrauhan tietämällä että mikä on tilanne..toivotaan parasta!
minkä ikäinen olet? Toiseksi heivaa se jätkä jorpakkoon ja heti!! Jos hän ei ota vastuuta tekemisistään (lapsi on puoliksi hänen) jätä hänet!Päätös siitä pidätkö lapsen on yksin sinun ja vain sinun!!Jos päädyt aborttiin, niin tee se sitten mutta ota selvää myös mahdollisuudesta pitää lapsi ja kuinka sitten elämäsi järjestät.Varmasti saat lapsellesi kunnon isän toisesta miehestä, nykyinen eiole ainoa mies maailmassa.Minkä päätöksen sitten teet niin sen kanssa on sitten elettävä loppuelämä!
Voi tosiaan olla että poikaystäväsi on vain järkyttynyt, eihän sitä nyt kukaan odota tuevansa isäksi alle täysi-ikäisenä... hän sanoo mitä sylki suuhun tuo (tunteet sanojen takana tosin ovat todelliset) ja voi loukata tarkoittamattaan. Suomen lain mukaan isyys on tutkittava jos äiti sitä haluaa, eli hän ei vain voi jättää lastaan tunnustamatta jos siihen päädytään, mutta...
En aio yllyttää suuntaan tai toiseen, kumpikin päätös on raskas ja lopullinen.
"os on hiukankaan epävarma siitä, tahtooko pitää lapsen, niin merkitseekö se sitä, ettei sitä kannata pitää?"
Ennemmin tuntuu olevan niin päin että jos on abortista vähänkään epävarma, sitä ei kannata tehdä. Sinun tilanteesi on sikäli hankala että olet niin nuori, mutta... noh, sama tilanne se silti on. Jos on mahdollista, voit myös ajatella synnyttäväsi lapsen, ja sen synnyttyä harkitset pystytkö pitämään siitä huolen, on myös mahdollista "antaa" lapsi sijaiskotiin kunnes olet valmis äisiksi sille. vaihtoehtoja on lukemattomia, muitakin kuin se ensimmäiseksi mielen tuleva (abortti) kuitenkin juuri Sinun tulee päättää mikä se oikea ratkaisu sinulle niistä on.
Se sinun poikaystäväsi on menneen talven lumia jos, anteeksi nyt, mutta jos teet abortin hänen mielikseen vaikka itse et haluaisi, kuinka kaun luulet että kunnioitat häntä vielä? Kuinka kauan olet valmis rakastamaan jotakuta jolle olet katkera väärästä päätöksestä? Tämä raskaus on todennäköisesti jo suhteenne tuhonnut, kummin tahansa asia tästä eteenpäin hoidetaan.
Tietenkään ei ole mahdotonta että homma vielä selviää, mutta se vaatii harkintaa, kypsyyttä ja ihan oikeaa halua käsitellä asiaa (poikaystäväsikin puolelta).
On siis hyvin epätodennäköistä että lapsella tulee olemaan siää elämässään ainakin ensi alkuun, mutta eipä olisi ensimmäinen kerta kun isä tottuu ajatukseen isyydestä vasta kun lapsi syntyy ja kasvaa :D ja haluaakin osallistua.
Voimia päätöksentekoon. Tutki ja harkitse kaikki vaihtoehdot jotta tiedät että teet informoidun päätöksen.
***
Tänään on siis suuri päivä koittanut, oletko raskaana?