Voisiko olla mahdollista, että Huhtiniemen vainajat ovat kaikesta huolimatta Suomalaisia teloitettuja sotilaita. Haudasta löytyneet ristit ja hautaustapa viittaavat siihen, että he ovat olleet ortodokseja. Mielestäni länsimainen kulttuuri on aina vaatinut vainajien kunnioittamista ja hautaan siunaamista.
Olisiko niin, että nämäkin vainajat, kaikesta huolimatta vaikka olisivat omien toimesta teloitettuja, olisi siunattu haudan lepoon ortodoksisin menoin. Silloinhan ko. kirkolla on jotain tietoa asiasta.
Suomalaisissa sotilaissa oli ortodoksikirkon jäseniä ja tässä tapauksessa on voitu heidät haudata samaan hautapaikkaan.
Nimim: Ortodoksi-isän poika.
Olisiko niin, että nämäkin vainajat, kaikesta huolimatta vaikka olisivat omien toimesta teloitettuja, olisi siunattu haudan lepoon ortodoksisin menoin. Silloinhan ko. kirkolla on jotain tietoa asiasta.
Suomalaisissa sotilaissa oli ortodoksikirkon jäseniä ja tässä tapauksessa on voitu heidät haudata samaan hautapaikkaan.
Nimim: Ortodoksi-isän poika.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Viitaten meneillään olevaan Huhtiniemen vainajat - debattiin, totean että sodan olosuhteissa teloitetun hautaus oli karua puuhaa.
Sotaoikeuden annettua tuomionsa valmisteltiin tuomittu viimeiselle matkalle. Kirje kotiin, jossa ei saanut suoraan mainita tulevaan tapahtumaan, sotilaspapin lohdutus ja rukoileminen - mikäli tuomittu sitä halusi.
Tämän jälkeen siirto teloituspaikalle, kädet sidottuina, silmille tarjottiin sidettä, kiinnitettiin vasten puuta tms., teloitusryhmä joko sotapoliiseista tai tuomitun omasta yksiköstä - siis palvelustovereita, upseerin johdolla ja lopuksi tuomion täytäntöönpano.
Paikalla sotilaspastori tarjoamassa henkistä tukea viimeisillä hetkillä, sotatuomari todistamassa ja lääkäri toteamassa kuolleeksi.
Teloitetut haudattiin paikalle ja hautoja ei mitenkään merkitty maastoon. Kotiseurakunnan multiin heitä ei toimitettu. Se olisi ollut symbolisesti väärin kaikkensa antaneita ja kotiin tuotuja sankarivainajia ja heidän omaisiaan kohtaan.
Siis: ei mitään asetteluja vaan karu tapahtuma, tunnistamaton 1 - 2 vainajan hautapaikka.
luvun alussa viemäritöiden yhteydessä löytyneissä luurangoissa rintalastat oli ammuttu kaikista hajalle ja ranteet oli myös murtuneet.Teloitus tapa oli ampua vasempaan rintaan.Ranteet olleet sidotut ja murtuneet refleksin omaisesta kuolon kouristuksesta.Näitä oletettuja hautojahan on useita huhtiniemen alueella ja muuallakin etelä-karjalassa eli kaikki epäilyt paikat perattava.
mieltä. se on osa historiaamme, ei välttämättä ylpeä aihe mutta rikkana rokassa silti. itse vapaaherra mannerheim kirjoitti muistelmissaan että tulevaisuudessa on tarkkailtava mennyttä sotaa hyvine ja huonoine puolineen. on mahdotonta hyväksyä omien sotilaiden teloituksia mutta tuona aikana ei kenties muuta mahdollisuutta nähty pitää suomi itsenäisenä ja joukot rintamalla kovissa paikoissa.
millekään muulle toimelle sodassa.
Sanot: "..on mahdotonta hyväksyä omien sotilaiden teloituksia mutta tuona aikana ei kenties muuta mahdollisuutta nähty pitää suomi itsenäisenä ja joukot rintamalla kovissa paikoissa."
Tässä olet oikeassa. Teloituksia on vaikea hyväksyä missään olosuhteissa. Oliko niiden salaaminen viisasta? Voisi kuvitella että, jos sotatoimet todella vaativat sellaisia toimenpiteitä, niin miksi ne piti salata?
Yksinkertaisesti ajatellen, jos tilanne oli niin vakava kuin väitetään, teloituksillahan ratkaistiin koko sodan lopputulos ja suomen kohtalo. Olisiko Suomi päätynyt ilman teloituksia neuvostojoukkojen miehittämäksi.
Eikö olisi ollut teloitettujen omaisillekin helpompi vaihtoehto saada tietää heti isän, isoisän ja enon, sekä muiden sukulaismiesten kohtalo. Teloitetutkin antoivat henkensä isänmaan puolesta, jopa mahdollisesti ratkaisten sodan kulun, kuten jo edellä mainitsin. Onko liikaa toivottu, jos Suomi pystyttäisi muistomerkin esim. Huhtiniemeen sodassa teloitettujen muistoksi. Luulen, että sen ääreen kävisivät laskemassa seppeleensä ja sytyttämässä kynttilänsä, ensimäisinä teloittamaan joutuneet aseveljet.
Uskon että,suurinta taakkaa ovat kantaneet he jotka joutuivat käskystä aseveljensä teloittamaan.
Eiköhän maltillisesti odoteta jäännösten tutkinnan tuloksia, ennen kuin lähdemme nimeämään mitään osapuolta tekijöiksi ja joitakin toisia mahdollisiksi uhreiksi. Vaihtoehtoja on avoinna kovin monta. Siis jäitä hattuun ja odotellaan!
Kuten kerroit. Odotellaan. Kyllä totuus tulee ilmi. Huhtiniemi on ollut monessa mukana. Turha on hehkutella huhuilla.
Tuskin nyt Suomi pystyttäisi mitään muistomerkkiä, mutta punaiselta Lappeenrannalta sellainen varmaan käy.
Ennen kyllä rintamalta karanneita kutsuttiin käpykaartilaiksiksi, nyt näköjään sankareiksi, jotka Suomen pelastivat ja tarvitsevat muistomerkin.
Se on jäänyt arvoitukseksi, olisivatko nämä käpykaartilaiset ryhtyneet vaikka Saimaan saarissa vastarintaan, sen jälkeen kun venäläiset olisivat olleet jo Lappeenrannassa.
Suomalaisia sotilaita teloitettiin muutaman kymmenen kesällä -44 rintamakarkuruuden takia sen aikaisten lakien nojalla! Näistä löytyy dokumentitkin. Mitään muuta, alleviivaan MITÄÄN muuta ei ole sen kummemin Hietamies kuin iso O:kaan pystynyt todistamaan.... Pysytään faktassa ja jättäkää nyt tuo hysteria jo pois. Väitetyt haudat tutkitaan ja katsotaan sitten miten asian laita on.
Huhtiniemi paljastaa salaisuutensa
Erkki Peltola
Ilkka lehti - maanantai 23.10.2006
Huhtiniemen joukkohauta-asiaan liittyvä kertomus: Lindholmin Mauno Vihdistä kertoi pakenemisesta Viipurin taisteluista. Mauno kertoi juosseensa kaverien kanssa Helsingintietä, kun tuli mies ja heinäkuorma vastaan. Mies sanoi, jos haluatte elää, juoskaa tästä merenrantaan ja sitten pitkin vesirajaa ja nouskaa Pyhtäällä yli tien. Jos juoksette Lappeenrantaan, siellä on tiesulku, siinä teidät ammutaan tai viedään leiriin ja tuomitaan ammuttavaksi.
Mauno ja hänen kaverinsa tottelivat heinämiehen neuvoa ja säästyivät ja pääsivät turvalliseen Suomeen. Ne kaverit, jotka juoksivat pitkin päätietä, jäivät kiinne ja tuhottiin. Heistä ei kuulunut minkäänlaista tietoa. Haudattiinko juuri nämä miehet Huhtiniemeen?
Tästä asiasta puhuttiin sodan jälkeen paljon, mutta sitten hiljeni.
Täällä Pohjanmaalla on sodanaikaisia sotapoliiseja. Sanovat olleensa sotatuomarilla autonkuljettajana, joka tuomitsi karkurit ja metsäkaartilaiset kuolemaan. Autonkuljettajat saattaisivat muistaa jotain tähdellistä. Elää vielä voi myös telottajia ja haudankaivajia. Nyt on muistelujen aika. Kertomukset auttavat tutkijoita saamaan koko totuuden Lappeenrannan Huhtiniemestä.
tutkia esimerkiksi siitä paikasta josta 1970-luvun alussa löytyi luita ja jotka heitettiin takasin kaivettuun monttuun ja asvaltti vedettiin päälle.Luurangoissahan oli jäljet rintalastoissa ja ranteissa.Samoin kaikki muut paikat jossa näitä hautoja sanotaan olevan.Esimerkiksi entisen laukkaradan luonta sähkölinjojen alta.Huhtiniemestä sieltä minne rakennettiin niitä pesukatoksia ja josta löytyi sokkelia tehdessä luita ja jotka paiskattiin samalla viisiin takasin sinne maan sisään.Oletettuja paikkojahan on muitakin etelä-karjalassa.
Juttu perustuu täysin huhuun ja vielä hevosmiehen...
Jos sata vuotta sitten haudatut vainajat ovat säilyneet niin hyvin kuin Huhtiniemessä, niin mitä tehdään seurakunnissa nille vainajille joiden hautapaikka on omaisten taholta maksettu 25:ksi vuodeksi ja niihin hautoihin aletaan haudata uusia vainajia. Meneekö vanha vainajat esim. poltettaviksi? Turha väittää, että haudataan vanhojen päälle.