Onko kukaan parantunut masennuksesta, ja pystynyt elämään täysipainoista elämää?
Kiinnostaisi tietää, sillä itse olen sairastanut depressiota vuoden päivät... alkaa usko mennä...
Kiinnostaisi tietää, sillä itse olen sairastanut depressiota vuoden päivät... alkaa usko mennä...
Vastaukset 4
Vanhimmat
On toivoa, olen sairastanut masennusta vuodesta 92 ja nykyisin elän mielestäni suhteellisen onnellista ja aktiivista elämää.
Syksyisin ja talvisin käytän yhä Cipramilia pieninä annoksina estolääkitykseksi, valoisina aikoina en tarvitse mitään lääkitystä.
Alttius masennukseen tulee säilymään aina, mutta kun sen varhaisoireet ovat ennestään tutut, voi lääkeapuun turvautua ennenkuin maailma pääsee mustenemaan.
Ja masennuksen hyviäkin puolia voi oppia jo tässä vaiheessa löytämään: vakavan depression kärsinyt tietää takuulla elämästä ja ihmisestä enemmän kuin moni muu.
Depressio on ikävä ja pirullinen tauti tai sairaus, ihan miten vaan. Oireet voivat kestää pitkään ja ahdistus,sekä pelot valtaavat mielen.Depressisosta pääsee eroon, kunhan vain hoidat itseäsi. Kunnollinen ja tarpeeksi voimakas lääkitys, sekä keskustelut ammatti-ihmisten kanssa ovat kaiken a ja o. Pakota itsesi ulos kävelemään, vaikka 2-3 minuutiksi. Vuosi voi olla ja onkin usein lyhyt aika toipua masennuksesta. Etsi hyvä psykiatri. Yleensä hyvät ovat yksityisiä, valitettavasti mutta se kannattaa. Anna itsellesi aikaa. Itsemurha-ajatukset voivat tulla mieleen ja osittain kuuluvatkin taudin kuvaan mutta yritä mieltää ne oireina ja asiaan kuuluvina. Voi kuulostaa rankalta mutta näin vain on. Luota itseesi. Älä luota netin musta tuntuu ajattelijoihin. Itselläni meni kolmisen vuotta depiksessä ja nyt kolmatta vuotta toipuessa. Äläkä hoida itsesäi alkoholilla. depis on niinkuin musta pilli, ympärillä pitkä matka mustaa mutta päässä pilkottaa valo. Anna itsesi olla väsynyt ja rähjäinen. Älä miellytä ketään !!!!!!
Sanoit ettei pidä miellyttää ketään.
Minä olen sen hetken kynnyksellä, että masennus on uusinut ja pitäisi mennä lääkäriin.
Viimeksi olin kognitiivisessa lyhytterapiassa pari kuukautta, ja huijasin terapeuttiani. En kertonut itsemurha-aikeistani.
Nyt tuntuu että haluaisin lyödä työpaikkalääkäriä päin näköä, että huomaisi olevani "tosissani".
En ole ollenkaan väkivaltaan taipuvainen. Siksi huolestuttaa.
Pöpilähän siinä odottaisi, mutta miten perheen kävisi?
Mutta jos tapan itseni, ei sekään ole hyvä.
Mene lääkäriin ja kerro kaikki tapahtunut. Otat sairaslomaa ja hakeudut psykiatrille, jos mielestäsi työpaikkalääkäri ei ole pätevä. Mieti pärjäätkö kotona vai pitäisikö mennä sairaalaan avo-osastolle huilailemaan.
Kyllä työpaikkalääkäri uskoo ilman lyömistäkin. Näin minä tekisin. Käytä sitten lääkkeitä pidempään vuosi tai kaksikin. jatka terapiaa, jos se on mahdollista. parin kuukauden kognitiivinen terapia depressiossa ei ole yhtään mitään. KÄY HYVÄLLÄ PSYKIATRILLA