Taru Sormusten Herrasta on kapea

"Tuota ei voi allekirjoittaa, sillä entit eivät olleet vain yksi taisteluryhmittymä muiden joukossa."
Miksei sitten Entit hyökänneet oitis Mordoriin, joka oli kaiken pahan syy, myös rautapihan.

"Toisaalta entit ilmeisesti kuitenkin häviävät maailmasta, kun entvaimoja ei enää ole."
Niin, mutta mikä se oli, joka kuljeksi konnussa, se taru sormusten herrasta ensimmäisessä majatalossa, kun ted hiesuli ja sam väittelivät?'

"Vaikuttaa vain, että jokaisella meistä on hieman erilainen kerrolisää-lista."
Itse en ole tyytyväinen siihen, että sormusten herra on lasten kengissä. Kirja olisi pitänyt kirjoittaa uudestaan niin, että Silmarillion olisi lisätty.

"Mutta sehän julkaistiin ensimmäisenä varhaisteoksena, eikä hän lähtenyt muokkaamaan sitä myöhemmin uudelleen, kun tarina paisui."
LAISKA!

"Luitko jo Tolkienin koko tuotannon, erityisesti Silmarillionin ja Keskeneräisten tarujen kirjan? "
Selasin lävitse, mutta Silmarillion on tylsä kirja.
n.

"Yhdistämällä Sormusten Herrasta, Muumit, Harry Potterit, Robinson Crusoet ja Tuntematon sotilas ym. saisi loistavan kirjan."

"Tuskin minkään teoksen arvoa voi mitata sillä miten pitkä se on tai kauanko sen kirjoittamiseen voisi kulua aikaa."
Se on todella tärkeä mittari, ei ole vielä kirjoitettu alle 500 sivun kirjaan kunnollsta fantasiaa.

"jossa on käytetty satoja sivuja joka ikisen rakennuksen yms. pienimpienkn yksityiskohtien kuvailemiseen."
En minäkään, mutta onhan se Taru Sormusten Herrasta alku, jossa kerrottiin Konnusta, mielestäni aivan liian kapea, olisi kiva kuunnella hieman tarkemmat kuvaukset hobittilasta ynm. Hobittien elämästä ynm.

Esimerkiksi Minas Tirith, Helmin Syvänne, Edoras ynm.

"T:llä on oma tyyli, josta pidän itse ihan sellaisenaan, enkä kaipaa siihen mitään politiikkaa enkä hierarkioita enkä rakennusten kuvailuja."
Kyllähän tuo huumorillinen-rento kerrontatyyli on loistava, esimerkiksi. Tom Bombadill..

"Harry Potter *hahahahaha* Meillä on aika erilainen maku... no toimiihan ne leffoina, jos on karkkipussi mukana..."
Toimii Harry Potter kirjana, kaksi kertaa viitsii lukea. Olet kyllä oikeassa siinä, että Potterit eivät ole hyvin kirjoitettuja, ovat samaan tyyliin kuin Hobitti-Sormusten herra, risteymä.   

"Epäilen kuitenkin että Eddingsin ja muiden kopioijien kynästä lähtevä teksti alittaa Tolkienin näissäkin seikoissa."
On totta, että Tolkienin kirjoitustyyli on huomattavasti parempi.

"Tolkienhan kirjoitti tarinaansa 12 vuotta."
Tolkienilla kesti toteutus kauan, koska 12 vuoden aikana hän piti taukoja, kävi maailmansotaa, korjasi kirjoituskonettaan ynm. Nykyään tuommoisen eepoksen kirjoittaa, jos tosissaan kirjoittaa 2-3 vuoteen.

"Nyt kuin luin Tarun sormusten herrasta uudellleen, ilahduin siitä että Tolkien ei suotta mässäillyt ikävien taistelukohtausten parissa"
Jos tarkoitat Helmin Syvännettä, joka oli mielestäni huonoin taistelu petyin pahasti. Syvänteestä ei kerrottu paljoakaan, puhumattakaan taistelusta, joka vaikutti epämääräiseltä ja kummalliselta.

"kyllähän 12-vuotias voi elokuvaversion Ämyrilinnaa pitäää siistinä juttuna, mutta aikuinen haukottelee jo toisella katsomisellla:"
Aivan, realistisuus puuttui... Myös historiallisuuden puuttuminen elokuvasta teki siitä huonon.

"Siellä se vain kököttäää mustassa tornissaan, siitä ei kerrota kuin vähän miltä se näyttää, pari taiten valittua ykstyiskohtaa - silmä ja käsi - ja lukija on sen jälkeen pulassa kauheiden mielikuviensa kanssa - millainen tuo olento oikein on?"
Kirjallisuudessa on hyvä lähtökohta: kerro kaikki. Kyllä Sauronin pahuudesta voisi kertoa muutakin.

"Elokuva kylllä latisti tämänkin pistämällä yksinäisen silmän killumaan kuin mikäkin pimeyden voimien valomainos torniinsa."
Silmän toteuttaminen elokuvaan oli kieltämättä floppi. Eikös kirjassa sanottu, että Sauron sai DolGuldurissa ollessaan ruumiin. Parempi olisi, että Sauron katselisi pyöreästä tormistaan... Uskoakseni myös Barad-Dur oli kaupunki, jossa oli valtava määrä seppiä, eikä mikään pelkkä torni.

"Kerronta muuten muuttuu oudosti tarinan edetessä."
Kahdessa tornissa se oli tahallaan lyhennytty, koska saattue oli jakautunut kolmeen osaan. Se oli yksi syy, miksi Kaksi Tornia -kirja oli tylsä. Kirjassa ei ollut paljoa huumoriakaan paitsi kohtaus, jossa Rohanin ratsastajat lähestyivät ja

Aragorn hymyili. "Tarkat ovat haltioitten silmät", hän sanoi
"Ehei! Ratsumiehet ovat tuskin kolmenkaan peninkulmän päässä", sanoi Legolas
"Kolmen tai yhden", sanoi Gimli. "Me emme pääse niitä pakoon tässä aukeassa maasossa. Odotammeko niitä tässä vai jatkemmeko matkaamme?"
"Me odotamme", Aragorn sanoi. "Olen väsynyt ja ajohahtimme on epäonnistunut. Tai ainakin toiset ehtivät ennen meitä; sillä nämä ratsumiehet seuraavat örkkien uraa takaisinpäin. Saamme heiltä uutisia"
Gimli totesi : "Tai seivästä"

Väkisin väännetty vitsejä kerrottuna kaikki sanoom sitä sun tätä?

"En tiedä johtuuko suomennnoksesta vai onko se jo alkuteoksessa."
Suomennos on kehno, mutta kyllä se jotenkin seuraa juonta.

"Briin jälkeen ei enäää juuri ole sijaa leikille, tarina sen kun synkistyy edetessään."
No joo hobittivitsit-briihuumori ynn. puuttuu. Morian pimeissä kaivoksissa olisi huumori tarvittu. Moria oli kokonaisuudessaan surkea luku, jonka olisi pitänyt olla korkeintaan kymmenen sivun mittainen.

Itse olisin kirjoittanut enemmän lukuja Sormusten Herraan. Konnun puhdistus olisi pitänyt olla kahden luvun mittainen.

Mitä mieltä olette luvusta konnun puhdistus, siinä on usein eriäviä mielipiteitä.

ttttttttttttttt kirjoitti:

"Tuota ei voi allekirjoittaa, sillä entit eivät olleet vain yksi taisteluryhmittymä muiden joukossa."
Miksei sitten Entit hyökänneet oitis Mordoriin, joka oli kaiken pahan syy, myös rautapihan.

"Toisaalta entit ilmeisesti kuitenkin häviävät maailmasta, kun entvaimoja ei enää ole."
Niin, mutta mikä se oli, joka kuljeksi konnussa, se taru sormusten herrasta ensimmäisessä majatalossa, kun ted hiesuli ja sam väittelivät?'

"Vaikuttaa vain, että jokaisella meistä on hieman erilainen kerrolisää-lista."
Itse en ole tyytyväinen siihen, että sormusten herra on lasten kengissä. Kirja olisi pitänyt kirjoittaa uudestaan niin, että Silmarillion olisi lisätty.

"Mutta sehän julkaistiin ensimmäisenä varhaisteoksena, eikä hän lähtenyt muokkaamaan sitä myöhemmin uudelleen, kun tarina paisui."
LAISKA!

"Luitko jo Tolkienin koko tuotannon, erityisesti Silmarillionin ja Keskeneräisten tarujen kirjan? "
Selasin lävitse, mutta Silmarillion on tylsä kirja.
n.

"Yhdistämällä Sormusten Herrasta, Muumit, Harry Potterit, Robinson Crusoet ja Tuntematon sotilas ym. saisi loistavan kirjan."

"Tuskin minkään teoksen arvoa voi mitata sillä miten pitkä se on tai kauanko sen kirjoittamiseen voisi kulua aikaa."
Se on todella tärkeä mittari, ei ole vielä kirjoitettu alle 500 sivun kirjaan kunnollsta fantasiaa.

"jossa on käytetty satoja sivuja joka ikisen rakennuksen yms. pienimpienkn yksityiskohtien kuvailemiseen."
En minäkään, mutta onhan se Taru Sormusten Herrasta alku, jossa kerrottiin Konnusta, mielestäni aivan liian kapea, olisi kiva kuunnella hieman tarkemmat kuvaukset hobittilasta ynm. Hobittien elämästä ynm.

Esimerkiksi Minas Tirith, Helmin Syvänne, Edoras ynm.

"T:llä on oma tyyli, josta pidän itse ihan sellaisenaan, enkä kaipaa siihen mitään politiikkaa enkä hierarkioita enkä rakennusten kuvailuja."
Kyllähän tuo huumorillinen-rento kerrontatyyli on loistava, esimerkiksi. Tom Bombadill..

"Harry Potter *hahahahaha* Meillä on aika erilainen maku... no toimiihan ne leffoina, jos on karkkipussi mukana..."
Toimii Harry Potter kirjana, kaksi kertaa viitsii lukea. Olet kyllä oikeassa siinä, että Potterit eivät ole hyvin kirjoitettuja, ovat samaan tyyliin kuin Hobitti-Sormusten herra, risteymä.   

"Epäilen kuitenkin että Eddingsin ja muiden kopioijien kynästä lähtevä teksti alittaa Tolkienin näissäkin seikoissa."
On totta, että Tolkienin kirjoitustyyli on huomattavasti parempi.

"Tolkienhan kirjoitti tarinaansa 12 vuotta."
Tolkienilla kesti toteutus kauan, koska 12 vuoden aikana hän piti taukoja, kävi maailmansotaa, korjasi kirjoituskonettaan ynm. Nykyään tuommoisen eepoksen kirjoittaa, jos tosissaan kirjoittaa 2-3 vuoteen.

"Nyt kuin luin Tarun sormusten herrasta uudellleen, ilahduin siitä että Tolkien ei suotta mässäillyt ikävien taistelukohtausten parissa"
Jos tarkoitat Helmin Syvännettä, joka oli mielestäni huonoin taistelu petyin pahasti. Syvänteestä ei kerrottu paljoakaan, puhumattakaan taistelusta, joka vaikutti epämääräiseltä ja kummalliselta.

"kyllähän 12-vuotias voi elokuvaversion Ämyrilinnaa pitäää siistinä juttuna, mutta aikuinen haukottelee jo toisella katsomisellla:"
Aivan, realistisuus puuttui... Myös historiallisuuden puuttuminen elokuvasta teki siitä huonon.

"Siellä se vain kököttäää mustassa tornissaan, siitä ei kerrota kuin vähän miltä se näyttää, pari taiten valittua ykstyiskohtaa - silmä ja käsi - ja lukija on sen jälkeen pulassa kauheiden mielikuviensa kanssa - millainen tuo olento oikein on?"
Kirjallisuudessa on hyvä lähtökohta: kerro kaikki. Kyllä Sauronin pahuudesta voisi kertoa muutakin.

"Elokuva kylllä latisti tämänkin pistämällä yksinäisen silmän killumaan kuin mikäkin pimeyden voimien valomainos torniinsa."
Silmän toteuttaminen elokuvaan oli kieltämättä floppi. Eikös kirjassa sanottu, että Sauron sai DolGuldurissa ollessaan ruumiin. Parempi olisi, että Sauron katselisi pyöreästä tormistaan... Uskoakseni myös Barad-Dur oli kaupunki, jossa oli valtava määrä seppiä, eikä mikään pelkkä torni.

"Kerronta muuten muuttuu oudosti tarinan edetessä."
Kahdessa tornissa se oli tahallaan lyhennytty, koska saattue oli jakautunut kolmeen osaan. Se oli yksi syy, miksi Kaksi Tornia -kirja oli tylsä. Kirjassa ei ollut paljoa huumoriakaan paitsi kohtaus, jossa Rohanin ratsastajat lähestyivät ja

Aragorn hymyili. "Tarkat ovat haltioitten silmät", hän sanoi
"Ehei! Ratsumiehet ovat tuskin kolmenkaan peninkulmän päässä", sanoi Legolas
"Kolmen tai yhden", sanoi Gimli. "Me emme pääse niitä pakoon tässä aukeassa maasossa. Odotammeko niitä tässä vai jatkemmeko matkaamme?"
"Me odotamme", Aragorn sanoi. "Olen väsynyt ja ajohahtimme on epäonnistunut. Tai ainakin toiset ehtivät ennen meitä; sillä nämä ratsumiehet seuraavat örkkien uraa takaisinpäin. Saamme heiltä uutisia"
Gimli totesi : "Tai seivästä"

Väkisin väännetty vitsejä kerrottuna kaikki sanoom sitä sun tätä?

"En tiedä johtuuko suomennnoksesta vai onko se jo alkuteoksessa."
Suomennos on kehno, mutta kyllä se jotenkin seuraa juonta.

"Briin jälkeen ei enäää juuri ole sijaa leikille, tarina sen kun synkistyy edetessään."
No joo hobittivitsit-briihuumori ynn. puuttuu. Morian pimeissä kaivoksissa olisi huumori tarvittu. Moria oli kokonaisuudessaan surkea luku, jonka olisi pitänyt olla korkeintaan kymmenen sivun mittainen.

Itse olisin kirjoittanut enemmän lukuja Sormusten Herraan. Konnun puhdistus olisi pitänyt olla kahden luvun mittainen.

Mitä mieltä olette luvusta konnun puhdistus, siinä on usein eriäviä mielipiteitä.

Lue lisää

Tärkeä pointti tässä keskustelussa on myös se, ettei TSH ollut LIIAN pitkä!!!

Jos TSH olisi ollut vaikkapa kolme kertaa nykyisen mittainen, olisi siinä tietenkin ollut mukana huumoria, kuvauksia, taisteluita ja kaikkea muutaki, mitä tässä keskustelussa on kaivattu.
MUTTA: Silloin kysymyksessä ei olisikaan TSH!

TSH:n vahvuus on se, että se on yksiin kansiin painettavissa mutta silti äärettömän laaja ja monipuolinen.

Professori ei kirjoittanut Tarua dollarinkuvat silmissä kiiluen (tai punnan), vaan teki kirjan, jollaisen itse halusi. Menekistä viis!
Toisin on nykypäivänä. Fantasiakirjailijat kirjoittavat loppumattoman pitkiä fantasiasarjoja rahanhimossaan. Sarjat ovat pituutensa takia tietenkin monipuolisia ja tarkkoja, mutta ei niistä klassikoiksi ole. Pelkkää tusinatavaraa!

Allekirjoittanut lopetti Ajan Polkupyörän lukemisen suomalaiseen osaan 6, koska homma ei ikinä edennyt minnekään. Tylsä sarja!

On taito kirjoittaa toimiva, laaja ja kiinnostava fantasiakirja, joka on yhä painettavissa yksiin kansiin!

ttttttttttttttt kirjoitti:

"Tuota ei voi allekirjoittaa, sillä entit eivät olleet vain yksi taisteluryhmittymä muiden joukossa."
Miksei sitten Entit hyökänneet oitis Mordoriin, joka oli kaiken pahan syy, myös rautapihan.

"Toisaalta entit ilmeisesti kuitenkin häviävät maailmasta, kun entvaimoja ei enää ole."
Niin, mutta mikä se oli, joka kuljeksi konnussa, se taru sormusten herrasta ensimmäisessä majatalossa, kun ted hiesuli ja sam väittelivät?'

"Vaikuttaa vain, että jokaisella meistä on hieman erilainen kerrolisää-lista."
Itse en ole tyytyväinen siihen, että sormusten herra on lasten kengissä. Kirja olisi pitänyt kirjoittaa uudestaan niin, että Silmarillion olisi lisätty.

"Mutta sehän julkaistiin ensimmäisenä varhaisteoksena, eikä hän lähtenyt muokkaamaan sitä myöhemmin uudelleen, kun tarina paisui."
LAISKA!

"Luitko jo Tolkienin koko tuotannon, erityisesti Silmarillionin ja Keskeneräisten tarujen kirjan? "
Selasin lävitse, mutta Silmarillion on tylsä kirja.
n.

"Yhdistämällä Sormusten Herrasta, Muumit, Harry Potterit, Robinson Crusoet ja Tuntematon sotilas ym. saisi loistavan kirjan."

"Tuskin minkään teoksen arvoa voi mitata sillä miten pitkä se on tai kauanko sen kirjoittamiseen voisi kulua aikaa."
Se on todella tärkeä mittari, ei ole vielä kirjoitettu alle 500 sivun kirjaan kunnollsta fantasiaa.

"jossa on käytetty satoja sivuja joka ikisen rakennuksen yms. pienimpienkn yksityiskohtien kuvailemiseen."
En minäkään, mutta onhan se Taru Sormusten Herrasta alku, jossa kerrottiin Konnusta, mielestäni aivan liian kapea, olisi kiva kuunnella hieman tarkemmat kuvaukset hobittilasta ynm. Hobittien elämästä ynm.

Esimerkiksi Minas Tirith, Helmin Syvänne, Edoras ynm.

"T:llä on oma tyyli, josta pidän itse ihan sellaisenaan, enkä kaipaa siihen mitään politiikkaa enkä hierarkioita enkä rakennusten kuvailuja."
Kyllähän tuo huumorillinen-rento kerrontatyyli on loistava, esimerkiksi. Tom Bombadill..

"Harry Potter *hahahahaha* Meillä on aika erilainen maku... no toimiihan ne leffoina, jos on karkkipussi mukana..."
Toimii Harry Potter kirjana, kaksi kertaa viitsii lukea. Olet kyllä oikeassa siinä, että Potterit eivät ole hyvin kirjoitettuja, ovat samaan tyyliin kuin Hobitti-Sormusten herra, risteymä.   

"Epäilen kuitenkin että Eddingsin ja muiden kopioijien kynästä lähtevä teksti alittaa Tolkienin näissäkin seikoissa."
On totta, että Tolkienin kirjoitustyyli on huomattavasti parempi.

"Tolkienhan kirjoitti tarinaansa 12 vuotta."
Tolkienilla kesti toteutus kauan, koska 12 vuoden aikana hän piti taukoja, kävi maailmansotaa, korjasi kirjoituskonettaan ynm. Nykyään tuommoisen eepoksen kirjoittaa, jos tosissaan kirjoittaa 2-3 vuoteen.

"Nyt kuin luin Tarun sormusten herrasta uudellleen, ilahduin siitä että Tolkien ei suotta mässäillyt ikävien taistelukohtausten parissa"
Jos tarkoitat Helmin Syvännettä, joka oli mielestäni huonoin taistelu petyin pahasti. Syvänteestä ei kerrottu paljoakaan, puhumattakaan taistelusta, joka vaikutti epämääräiseltä ja kummalliselta.

"kyllähän 12-vuotias voi elokuvaversion Ämyrilinnaa pitäää siistinä juttuna, mutta aikuinen haukottelee jo toisella katsomisellla:"
Aivan, realistisuus puuttui... Myös historiallisuuden puuttuminen elokuvasta teki siitä huonon.

"Siellä se vain kököttäää mustassa tornissaan, siitä ei kerrota kuin vähän miltä se näyttää, pari taiten valittua ykstyiskohtaa - silmä ja käsi - ja lukija on sen jälkeen pulassa kauheiden mielikuviensa kanssa - millainen tuo olento oikein on?"
Kirjallisuudessa on hyvä lähtökohta: kerro kaikki. Kyllä Sauronin pahuudesta voisi kertoa muutakin.

"Elokuva kylllä latisti tämänkin pistämällä yksinäisen silmän killumaan kuin mikäkin pimeyden voimien valomainos torniinsa."
Silmän toteuttaminen elokuvaan oli kieltämättä floppi. Eikös kirjassa sanottu, että Sauron sai DolGuldurissa ollessaan ruumiin. Parempi olisi, että Sauron katselisi pyöreästä tormistaan... Uskoakseni myös Barad-Dur oli kaupunki, jossa oli valtava määrä seppiä, eikä mikään pelkkä torni.

"Kerronta muuten muuttuu oudosti tarinan edetessä."
Kahdessa tornissa se oli tahallaan lyhennytty, koska saattue oli jakautunut kolmeen osaan. Se oli yksi syy, miksi Kaksi Tornia -kirja oli tylsä. Kirjassa ei ollut paljoa huumoriakaan paitsi kohtaus, jossa Rohanin ratsastajat lähestyivät ja

Aragorn hymyili. "Tarkat ovat haltioitten silmät", hän sanoi
"Ehei! Ratsumiehet ovat tuskin kolmenkaan peninkulmän päässä", sanoi Legolas
"Kolmen tai yhden", sanoi Gimli. "Me emme pääse niitä pakoon tässä aukeassa maasossa. Odotammeko niitä tässä vai jatkemmeko matkaamme?"
"Me odotamme", Aragorn sanoi. "Olen väsynyt ja ajohahtimme on epäonnistunut. Tai ainakin toiset ehtivät ennen meitä; sillä nämä ratsumiehet seuraavat örkkien uraa takaisinpäin. Saamme heiltä uutisia"
Gimli totesi : "Tai seivästä"

Väkisin väännetty vitsejä kerrottuna kaikki sanoom sitä sun tätä?

"En tiedä johtuuko suomennnoksesta vai onko se jo alkuteoksessa."
Suomennos on kehno, mutta kyllä se jotenkin seuraa juonta.

"Briin jälkeen ei enäää juuri ole sijaa leikille, tarina sen kun synkistyy edetessään."
No joo hobittivitsit-briihuumori ynn. puuttuu. Morian pimeissä kaivoksissa olisi huumori tarvittu. Moria oli kokonaisuudessaan surkea luku, jonka olisi pitänyt olla korkeintaan kymmenen sivun mittainen.

Itse olisin kirjoittanut enemmän lukuja Sormusten Herraan. Konnun puhdistus olisi pitänyt olla kahden luvun mittainen.

Mitä mieltä olette luvusta konnun puhdistus, siinä on usein eriäviä mielipiteitä.

Lue lisää

sillä siinä Sarumanin pahuus ja huluuus tulevat parhaiten esiin. Minua on muuten kovasti rassannut tuo Sarumanin hahmo. Siinä olisi ollut ainesta vaikka mihin, mutta tolkien hukkasi melkein kaikki jännittävimmät mahdollisuudet. Hänen petollisuutensa paljastuu liian aikaisin, ja hän itse tulee näyttämöllle vasta kun hänet on jo lyöty. Mutta Gandalfin ja Sarumanin väittely Orthancin portalla on kyllä hyvä kohtaus, etenkin se hetki kun Saruman hetken aikaa epäröi ja on hiuskarvan varassa ettei hän käänny oikeallle tielle. Mutta eipä tuo sitten kääänny. Se on ehkä psykologisesti johdonmukaista, mutta jotenkin tarinassa kummastuttaa se että kukaan paha ei koskaan tee parannusta. Aika pessimistinen juttu kaiken kaikkiaan.

Muuten olen sitä mieltä, että kirjailijan tulee tietäää maailmastaan kaikki, mutta hän ei saa kertoa kaikkea. Hyvä kirja on kuin jäävuori, sen liikkeitten arvokkuuus johtuuu siitä että suuurin osa on pinnan allla. Keskeneräisten tarujen kirja aika pitkälti pilaa sen hienon arvoituksellisuuden mikä Tarua sormusten herrasta kannattelee. Otan yhden esimerkin: palantirit. Minua aina ihmetytti, miten kiveen kurkkaava Saruman joutui Sauronin sätkynukeksi, mutta Denethor vain tuli hulluksi. Kuitenkin Denethorillla ilman muuta oli vähemmän mielen kykyjä kuin Sarumanilla. Ja keskeneräisissä sitten kerrotaan että Denethorillla ja Argagornilla oli oikeus käyttäää palantiria koska heillä oli perittyä valtaa toisin kuin Sarumanilla. Olipas lattea selitys. Tavalllaan ymmärrettävä, minkäs pesunkestävä britti monarkiamieltymyksillleen voi, mutta tylsä yhtä kaikki.

DrBan kirjoitti:

Tärkeä pointti tässä keskustelussa on myös se, ettei TSH ollut LIIAN pitkä!!!

Jos TSH olisi ollut vaikkapa kolme kertaa nykyisen mittainen, olisi siinä tietenkin ollut mukana huumoria, kuvauksia, taisteluita ja kaikkea muutaki, mitä tässä keskustelussa on kaivattu.
MUTTA: Silloin kysymyksessä ei olisikaan TSH!

TSH:n vahvuus on se, että se on yksiin kansiin painettavissa mutta silti äärettömän laaja ja monipuolinen.

Professori ei kirjoittanut Tarua dollarinkuvat silmissä kiiluen (tai punnan), vaan teki kirjan, jollaisen itse halusi. Menekistä viis!
Toisin on nykypäivänä. Fantasiakirjailijat kirjoittavat loppumattoman pitkiä fantasiasarjoja rahanhimossaan. Sarjat ovat pituutensa takia tietenkin monipuolisia ja tarkkoja, mutta ei niistä klassikoiksi ole. Pelkkää tusinatavaraa!

Allekirjoittanut lopetti Ajan Polkupyörän lukemisen suomalaiseen osaan 6, koska homma ei ikinä edennyt minnekään. Tylsä sarja!

On taito kirjoittaa toimiva, laaja ja kiinnostava fantasiakirja, joka on yhä painettavissa yksiin kansiin!

Lue lisää

TSH ei ollut liian pitkä. Liian pitkää kirjaa ei ole, jos sen sisältö on hyvä. Narnia on siinä mielessä huono kirja, että kirjoja on aivan liian monta 7kpl.

Sormusten herrassa on sivuja Suomeksi noin 1000 kpl, englanninkielisessä lähdeteoksessa veikkaisin 800... Ei taru sormusten herraan voi paljoa enempää sivuja laittaa, ettei siitä tule lakikirjan tapaista eeposta... lakikirjassa on nykyisin 2500 sivua. Se on kieltämättä liikaa. Yksi ostos olisi parempi. Se antaa aikamoisen haasteen kirjalle ja sen toteutukselle.

Mutta kyllä Sormusten herrasta voisi olla tuplatun mittainen, jos hieman fonttiakin pienentää nykyinen vissiin about 12, jos sen pienentää 10:neksi, mahtuisi sivulle noin 7 riviä enemmän tekstiä eli noin 55 riviä sivu.

1500 sivuinen Sormusten Herra olisi parempi. Mutta kyllä sen voisi jakaa kolmeen kirjaankin.... Mutta Narnia voisi olla yhtenä kirjana ja Belgarionin taru. Jos on 1500-4000 sivuinen kirja se pitäisi jakaa kolmeksi kirjaksi. 3000-5000 sivuisessa voi ottaa ihan 3-6 kirjaa ja yli 5000 sivun kirja 7 kirjaa. Se on kai se vakio.

Radagast kirjoitti:

sillä siinä Sarumanin pahuus ja huluuus tulevat parhaiten esiin. Minua on muuten kovasti rassannut tuo Sarumanin hahmo. Siinä olisi ollut ainesta vaikka mihin, mutta tolkien hukkasi melkein kaikki jännittävimmät mahdollisuudet. Hänen petollisuutensa paljastuu liian aikaisin, ja hän itse tulee näyttämöllle vasta kun hänet on jo lyöty. Mutta Gandalfin ja Sarumanin väittely Orthancin portalla on kyllä hyvä kohtaus, etenkin se hetki kun Saruman hetken aikaa epäröi ja on hiuskarvan varassa ettei hän käänny oikeallle tielle. Mutta eipä tuo sitten kääänny. Se on ehkä psykologisesti johdonmukaista, mutta jotenkin tarinassa kummastuttaa se että kukaan paha ei koskaan tee parannusta. Aika pessimistinen juttu kaiken kaikkiaan.

Muuten olen sitä mieltä, että kirjailijan tulee tietäää maailmastaan kaikki, mutta hän ei saa kertoa kaikkea. Hyvä kirja on kuin jäävuori, sen liikkeitten arvokkuuus johtuuu siitä että suuurin osa on pinnan allla. Keskeneräisten tarujen kirja aika pitkälti pilaa sen hienon arvoituksellisuuden mikä Tarua sormusten herrasta kannattelee. Otan yhden esimerkin: palantirit. Minua aina ihmetytti, miten kiveen kurkkaava Saruman joutui Sauronin sätkynukeksi, mutta Denethor vain tuli hulluksi. Kuitenkin Denethorillla ilman muuta oli vähemmän mielen kykyjä kuin Sarumanilla. Ja keskeneräisissä sitten kerrotaan että Denethorillla ja Argagornilla oli oikeus käyttäää palantiria koska heillä oli perittyä valtaa toisin kuin Sarumanilla. Olipas lattea selitys. Tavalllaan ymmärrettävä, minkäs pesunkestävä britti monarkiamieltymyksillleen voi, mutta tylsä yhtä kaikki.

Lue lisää

Sarumanin pahuus ja hulluus

Siitäkin olisi voinut kertoa enemmän, olisi pitänyt Rivendellin neuvonpitoa jatkaa. Tai sitten olisi pitänyt tehdä kokonaan oma luku Gandalfin siitä retkestä, jossa hän muistelee historiaa ja Sarumannia.

"kummastuttaa se että kukaan paha ei koskaan tee parannusta."
Jokaisesta tarinasta puuttuu jotain, esim. harry potterissa Kalkaros, mutta muunkin laisia hahmoja puuttuu... Itse lisäisin jotain mitä Sauron on luonut esim. Loihtinut manaliuksen ynm. johtamaan armeijaansa. Mutta ei noin lyhyeen kirjaan saa tehdä liikaa fantasiaa.

"Muuten olen sitä mieltä, että kirjailijan tulee tietäää maailmastaan kaikki, mutta hän ei saa kertoa kaikkea."
Minä haluaisin, että kaikki olisi näkyvissä, mutta sivuja niin paljon, ettei yhdeltä lukemalta muista kaikkea, vaan tekisi aina uudestaan mieli lukea puuttuvat yksityiskohdat.

"Kuitenkin Denethorillla ilman muuta oli vähemmän mielen kykyjä kuin Sarumanilla."
Pitää paikkansa.

"Ja keskeneräisissä sitten kerrotaan että Denethorillla ja Argagornilla oli oikeus käyttää palantiria koska heillä oli perittyä valtaa toisin kuin Sarumanilla."

Sarumanilla oli myöskin oikeus katsoa Palantiriin. Tai hän ei tehnyt niin suurta rikosta katsoessaan Palantiriin, koska hän oli kuitenkin jaloa sukua ja sattui löytämään.

Denethor oli ikäloppu ja erityisen surullinen Boromirin kuoltua. Hän järkyttyi ja vakuuttui, että Gondor kukistuu. Sarumaniin tuo voima ei vaikuttanut niin paljoa, koska hän tosiaan omasi paremmat mielenlahjat, oli terveempi eikä hän katsonut niin usein. Ei Tolkienkaan osaa täydellisesti selittää.

ttttttttttttttt kirjoitti:

"Tuota ei voi allekirjoittaa, sillä entit eivät olleet vain yksi taisteluryhmittymä muiden joukossa."
Miksei sitten Entit hyökänneet oitis Mordoriin, joka oli kaiken pahan syy, myös rautapihan.

"Toisaalta entit ilmeisesti kuitenkin häviävät maailmasta, kun entvaimoja ei enää ole."
Niin, mutta mikä se oli, joka kuljeksi konnussa, se taru sormusten herrasta ensimmäisessä majatalossa, kun ted hiesuli ja sam väittelivät?'

"Vaikuttaa vain, että jokaisella meistä on hieman erilainen kerrolisää-lista."
Itse en ole tyytyväinen siihen, että sormusten herra on lasten kengissä. Kirja olisi pitänyt kirjoittaa uudestaan niin, että Silmarillion olisi lisätty.

"Mutta sehän julkaistiin ensimmäisenä varhaisteoksena, eikä hän lähtenyt muokkaamaan sitä myöhemmin uudelleen, kun tarina paisui."
LAISKA!

"Luitko jo Tolkienin koko tuotannon, erityisesti Silmarillionin ja Keskeneräisten tarujen kirjan? "
Selasin lävitse, mutta Silmarillion on tylsä kirja.
n.

"Yhdistämällä Sormusten Herrasta, Muumit, Harry Potterit, Robinson Crusoet ja Tuntematon sotilas ym. saisi loistavan kirjan."

"Tuskin minkään teoksen arvoa voi mitata sillä miten pitkä se on tai kauanko sen kirjoittamiseen voisi kulua aikaa."
Se on todella tärkeä mittari, ei ole vielä kirjoitettu alle 500 sivun kirjaan kunnollsta fantasiaa.

"jossa on käytetty satoja sivuja joka ikisen rakennuksen yms. pienimpienkn yksityiskohtien kuvailemiseen."
En minäkään, mutta onhan se Taru Sormusten Herrasta alku, jossa kerrottiin Konnusta, mielestäni aivan liian kapea, olisi kiva kuunnella hieman tarkemmat kuvaukset hobittilasta ynm. Hobittien elämästä ynm.

Esimerkiksi Minas Tirith, Helmin Syvänne, Edoras ynm.

"T:llä on oma tyyli, josta pidän itse ihan sellaisenaan, enkä kaipaa siihen mitään politiikkaa enkä hierarkioita enkä rakennusten kuvailuja."
Kyllähän tuo huumorillinen-rento kerrontatyyli on loistava, esimerkiksi. Tom Bombadill..

"Harry Potter *hahahahaha* Meillä on aika erilainen maku... no toimiihan ne leffoina, jos on karkkipussi mukana..."
Toimii Harry Potter kirjana, kaksi kertaa viitsii lukea. Olet kyllä oikeassa siinä, että Potterit eivät ole hyvin kirjoitettuja, ovat samaan tyyliin kuin Hobitti-Sormusten herra, risteymä.   

"Epäilen kuitenkin että Eddingsin ja muiden kopioijien kynästä lähtevä teksti alittaa Tolkienin näissäkin seikoissa."
On totta, että Tolkienin kirjoitustyyli on huomattavasti parempi.

"Tolkienhan kirjoitti tarinaansa 12 vuotta."
Tolkienilla kesti toteutus kauan, koska 12 vuoden aikana hän piti taukoja, kävi maailmansotaa, korjasi kirjoituskonettaan ynm. Nykyään tuommoisen eepoksen kirjoittaa, jos tosissaan kirjoittaa 2-3 vuoteen.

"Nyt kuin luin Tarun sormusten herrasta uudellleen, ilahduin siitä että Tolkien ei suotta mässäillyt ikävien taistelukohtausten parissa"
Jos tarkoitat Helmin Syvännettä, joka oli mielestäni huonoin taistelu petyin pahasti. Syvänteestä ei kerrottu paljoakaan, puhumattakaan taistelusta, joka vaikutti epämääräiseltä ja kummalliselta.

"kyllähän 12-vuotias voi elokuvaversion Ämyrilinnaa pitäää siistinä juttuna, mutta aikuinen haukottelee jo toisella katsomisellla:"
Aivan, realistisuus puuttui... Myös historiallisuuden puuttuminen elokuvasta teki siitä huonon.

"Siellä se vain kököttäää mustassa tornissaan, siitä ei kerrota kuin vähän miltä se näyttää, pari taiten valittua ykstyiskohtaa - silmä ja käsi - ja lukija on sen jälkeen pulassa kauheiden mielikuviensa kanssa - millainen tuo olento oikein on?"
Kirjallisuudessa on hyvä lähtökohta: kerro kaikki. Kyllä Sauronin pahuudesta voisi kertoa muutakin.

"Elokuva kylllä latisti tämänkin pistämällä yksinäisen silmän killumaan kuin mikäkin pimeyden voimien valomainos torniinsa."
Silmän toteuttaminen elokuvaan oli kieltämättä floppi. Eikös kirjassa sanottu, että Sauron sai DolGuldurissa ollessaan ruumiin. Parempi olisi, että Sauron katselisi pyöreästä tormistaan... Uskoakseni myös Barad-Dur oli kaupunki, jossa oli valtava määrä seppiä, eikä mikään pelkkä torni.

"Kerronta muuten muuttuu oudosti tarinan edetessä."
Kahdessa tornissa se oli tahallaan lyhennytty, koska saattue oli jakautunut kolmeen osaan. Se oli yksi syy, miksi Kaksi Tornia -kirja oli tylsä. Kirjassa ei ollut paljoa huumoriakaan paitsi kohtaus, jossa Rohanin ratsastajat lähestyivät ja

Aragorn hymyili. "Tarkat ovat haltioitten silmät", hän sanoi
"Ehei! Ratsumiehet ovat tuskin kolmenkaan peninkulmän päässä", sanoi Legolas
"Kolmen tai yhden", sanoi Gimli. "Me emme pääse niitä pakoon tässä aukeassa maasossa. Odotammeko niitä tässä vai jatkemmeko matkaamme?"
"Me odotamme", Aragorn sanoi. "Olen väsynyt ja ajohahtimme on epäonnistunut. Tai ainakin toiset ehtivät ennen meitä; sillä nämä ratsumiehet seuraavat örkkien uraa takaisinpäin. Saamme heiltä uutisia"
Gimli totesi : "Tai seivästä"

Väkisin väännetty vitsejä kerrottuna kaikki sanoom sitä sun tätä?

"En tiedä johtuuko suomennnoksesta vai onko se jo alkuteoksessa."
Suomennos on kehno, mutta kyllä se jotenkin seuraa juonta.

"Briin jälkeen ei enäää juuri ole sijaa leikille, tarina sen kun synkistyy edetessään."
No joo hobittivitsit-briihuumori ynn. puuttuu. Morian pimeissä kaivoksissa olisi huumori tarvittu. Moria oli kokonaisuudessaan surkea luku, jonka olisi pitänyt olla korkeintaan kymmenen sivun mittainen.

Itse olisin kirjoittanut enemmän lukuja Sormusten Herraan. Konnun puhdistus olisi pitänyt olla kahden luvun mittainen.

Mitä mieltä olette luvusta konnun puhdistus, siinä on usein eriäviä mielipiteitä.

Lue lisää

"Miksei sitten Entit hyökänneet oitis Mordoriin, joka oli kaiken pahan syy, myös Rautapihan."

Tuollainen muuvi vaatisi enteiltä niin rankkaa syysuhde-analyysiä ja pohdintaa, että Ainurin loppusoitto ehtisi vastaan ennen Mustaa porttia. Kenties Gandalf muistuttaisi heitä siitäkin, että Sauronia ei tuhoa mikään koottavissa oleva armeija, jotta turha olisi lähteä sinne päin.

Kieltämättä hupaisa ajatus - vihaiset puupaimenet repimässä Mustaa porttia säleiksi - mutta olisihan Sauronilla palvelijoita moisia häiriöitä varten.

Mutta, entithän on maailmanpolitiikasta irrallaan vähän kuten Bombadil. Tuskin he haluavat osallistua hätäisempien rotujen sotiin, ellei häiriö tule aivan heidän takapihalleen asti, kuten Sarumanin tapauksessa.

Se, että entit liikkuivat juuri vihan voimasta, kuvattiin aika poikkeuksellisena tapahtumana. En ole varma, onko näin tapahtunut koskaan aikaisemmin - kenties Vihan Sodassa ???

Entit on minusta kirjoissa onnistunut, arvaamaton, omalakinen luontoelementti. Ei kenenkään puolella sen enempää kuin kukaan on heidän puolellaan.

Tahtoisin sivuseikkana huomauttaa, että Sarumanin pahuus ja kunnianhimo on lähtöisin hänestä itsestään, eikä vain siitä että "Sauron pakotti". Hän valitsi itse tiensä, halusi Sauroniksi Sauronin paikalle.

"Niin, mutta mikä se oli, joka kuljeksi konnussa, se Taru Sormusten Herrasta ensimmäisessä majatalossa, kun Ted Hiesuli ja Sam väittelivät?"

Ikuisuuskysymys. Voihan olla, että se oli entvaimo. Tai sitten se oli entti.

Käsittääkseni on mahdollista sekin, että entvaimot katosivat suurimmaksi osaksi Beleriandin tuhoutuessa. Beleriandin Taur-im-Duinath taisi olla jonkin sortin entmetsä. (?)

"Itse en ole tyytyväinen siihen, että Sormusten Herra on lasten kengissä. Kirja olisi pitänyt kirjoittaa uudestaan niin, että Silmarillion olisi lisätty."

Tolkien halusi tietääkseni itsekin, että Silmarillion julkaistaisiin TSH:n kanssa samassa paketissa. Silmahan oli aina hänen sydäntään lähinnä, mutta kustantajat ja yleisö halusivat jatkoa Hobitille. Sen tähden ilmeisesti TSH alkaa leikkisästi kuten Hobitin jatko-osan kuuluu, mutta pian T alkaa ammentaa yhä enemmän Silman tarustosta, ja tarina synkistyy.

Jos TSH:ssa onkin kaksi eri tyyliä en usko, että niitä olisi ihan parissa vuodessa saatu liitettyä Silmarillionin kolmanteen tyyliin, tai päinvastoin. Silmahan on TSH:aan verrattuna melko kursorinen: tarina kulkee yleisellä tasolla, nopeasti vuosissa. En sitten tiedä, miten Tolkien tuohon aikaan suunnitteli tekevänsä.

Jospa T olisi ehtinyt kirjoittaa koko Silman TSH-tarkkuudella - mistä voi joskus huvikseen unelmoida - siinä olisikin sinulle fonttikokoa ja nidemääriä pohdittavaksi.

Näistä sivujen laskemisista alkaa muuten tässä vaiheessa tulla tahattomasti mieleen Amadeuksen "too many notes"... :P

"Kyllähän tuo huumorillinen-rento kerrontatyyli on loistava, esimerkiksi. Tom Bombadil.."

Minusta hänen tyylinsä on parhaimmillaan Silmassa. Huumorista TSH:ssa pidän, mutta eniten pidän siitä esteettisestä melankoliasta, mistä TSH:ssa on vain aavistuksia. Vanhatestamentillinen paatos on ihan ok.

"Toimii Harry Potter kirjana, kaksi kertaa viitsii lukea."

No eihän viitsi. Minusta tuon kirjoittajan huumorintaju saisi olla särmikkäämpää ja vähän persoonallisempaa. Jotakin muutakin kuin hassuja karkkeja, please. :) Tolkien on opettanut edellyttämään fantasiamaailmalta suurta kokonaisuutta, minkä eri elementit kietoutuvat loputtomasti yhteen - eikä vain ympäriinsä sohellusta, missä nurkan takaa ilmaantuu aina uudenlainen *hokkuspokkus*. Sellainen on varsin viihteellistä, mutta siinä sen arvo jo onkin.

Kalkaros on hyvä!!!

"LAISKA!"

HEH! Jos hänellä olisi ollut enemmän aikaa, olisin suonut sen käytettäväksi muuhun kuin Hobitin uudelleenkirjoittamiseen. Hobittihan on mitä sympaattisin iltasatu. Tyylillisesti se on itsessään eheä kokonaisuus. Sellaisen korjaamiseen alusta loppuun toisentyyliseksi menisi tuhottomasti aikaa.

Jottei luettelosi Tolkienin tekemisistä jäisi puutteelliseksi, täydennän että olihan tuo myös aikoinaan tunnettu kielitieteilijä, professori; kehitti huvikseen muutaman haltiakielen, kirjoitti koko elämänsä Silmarillionia sekä tuhansia säkeitä runoutta... velvollisuuksia oppilaana ja opettajana, perheenjäsenenä jne. lienee ollut runsaasti kirjoittamisen kanssa päällekkäin.

Mutta paranisiko jälki, jos hän olisikin voinut kirjoittaa tuon 2-3 vuodessa?

Nopeassa kirjoitustempossa ( suuressa sivumäärässä) ei ole mitään tavoiteltavaa, ellei tavoite ole tehdä nopeasti paljon pätäkkää, ja kenties sivutuotteena yhtä paljon skeidaa. Tolkien arvosti kirjallisuutta päätuotteena, mikä saattaa olla ajassamme väistyvä ilmiö.

Tietokone kymmensormijärjestelmä olisivat tietty olleet ihan rock apuväline. Professorihan kirjoitti TSH:n uudelleen puhtaaksi itse, palkkaamatta konekirjoittajaa. Muutoin uskon pitkien kypsyttelykausien parantavan lopputulosta tuonkaltaisilla kirjoittajilla.

"Siellä se vain kököttää mustassa tornissaan, siitä ei kerrota kuin vähän miltä se näyttää, pari taiten valittua ykstyiskohtaa - silmä ja käsi - ja lukija on sen jälkeen pulassa kauheiden mielikuviensa kanssa - millainen tuo olento oikein on?"

Minustakin Sauron toimii kirjassa hienosti miltei tuntemattomana, kasvottomana uhkana, joka näkee vähän kaikkialle. Se, että Sauronin palvelijat onnistutaan esittämään niinkin hyisinä ja kammottavina, toimii hienosti osviittana sille, että itse DrEvilin täytyy olla Aivan Julmetun Hirveä arkkipahis.

Elokuvassa silmä on tosiaan epäonnistunut, toisinaan miltei parodinen.

Joskushan sitä kirjaa lukiessa mietti, mikseivät Nazgûl ole aivan yötä päivää saattueen kannoilla. Minne he aina häviävät päiväkausiksi? Vai näkevätkö he muka niin huonosti tavallisessa maailmassa?

"No joo hobittivitsit-briihuumori ynn. puuttuu. Morian pimeissä kaivoksissa olisi huumori tarvittu. Moria oli kokonaisuudessaan surkea luku, jonka olisi pitänyt olla korkeintaan kymmenen sivun mittainen."

Tykkäsin Moriasta paikkana... sopivasti salaperäinen, ikivanha, pahuutta ja kätkettyä loistoa. Minusta Moria-luku toimii... Balrog vielä kaiken päälle.

"Mitä mieltä olette luvusta konnun puhdistus, siinä on usein eriäviä mielipiteitä."

En pitänyt siitä, miten alas Saruman vajosi lopussa enkä hänen kuolemastaan, länteen katsomista lukuunottamatta. Hän menetti kaiken arvokkuutensa sauvan katkeamisen jälkeen - jotakin hieman ylevämpää olisin odottanut maia-hengeltä kaikesta huolimatta. En sitten tiedä, mitä tarkalleen... Hän tuli liiaksi Kärmekielen kaltaiseksi.

Toisekseen kun kirja on kerran saavuttanut kliimaksinsa, tuntuivat loppupahistelut jo vähän ylimääräisiltä. Sarumanin kohtalo kyllä kiinnostaa paljonkin, mutta jokin tuossa koko Konnun puhdistuksessa ja Sharkun kuolemassa ei mielestäni onnistu.

Fëa kirjoitti:

"Miksei sitten Entit hyökänneet oitis Mordoriin, joka oli kaiken pahan syy, myös Rautapihan."

Tuollainen muuvi vaatisi enteiltä niin rankkaa syysuhde-analyysiä ja pohdintaa, että Ainurin loppusoitto ehtisi vastaan ennen Mustaa porttia. Kenties Gandalf muistuttaisi heitä siitäkin, että Sauronia ei tuhoa mikään koottavissa oleva armeija, jotta turha olisi lähteä sinne päin.

Kieltämättä hupaisa ajatus - vihaiset puupaimenet repimässä Mustaa porttia säleiksi - mutta olisihan Sauronilla palvelijoita moisia häiriöitä varten.

Mutta, entithän on maailmanpolitiikasta irrallaan vähän kuten Bombadil. Tuskin he haluavat osallistua hätäisempien rotujen sotiin, ellei häiriö tule aivan heidän takapihalleen asti, kuten Sarumanin tapauksessa.

Se, että entit liikkuivat juuri vihan voimasta, kuvattiin aika poikkeuksellisena tapahtumana. En ole varma, onko näin tapahtunut koskaan aikaisemmin - kenties Vihan Sodassa ???

Entit on minusta kirjoissa onnistunut, arvaamaton, omalakinen luontoelementti. Ei kenenkään puolella sen enempää kuin kukaan on heidän puolellaan.

Tahtoisin sivuseikkana huomauttaa, että Sarumanin pahuus ja kunnianhimo on lähtöisin hänestä itsestään, eikä vain siitä että "Sauron pakotti". Hän valitsi itse tiensä, halusi Sauroniksi Sauronin paikalle.

"Niin, mutta mikä se oli, joka kuljeksi konnussa, se Taru Sormusten Herrasta ensimmäisessä majatalossa, kun Ted Hiesuli ja Sam väittelivät?"

Ikuisuuskysymys. Voihan olla, että se oli entvaimo. Tai sitten se oli entti.

Käsittääkseni on mahdollista sekin, että entvaimot katosivat suurimmaksi osaksi Beleriandin tuhoutuessa. Beleriandin Taur-im-Duinath taisi olla jonkin sortin entmetsä. (?)

"Itse en ole tyytyväinen siihen, että Sormusten Herra on lasten kengissä. Kirja olisi pitänyt kirjoittaa uudestaan niin, että Silmarillion olisi lisätty."

Tolkien halusi tietääkseni itsekin, että Silmarillion julkaistaisiin TSH:n kanssa samassa paketissa. Silmahan oli aina hänen sydäntään lähinnä, mutta kustantajat ja yleisö halusivat jatkoa Hobitille. Sen tähden ilmeisesti TSH alkaa leikkisästi kuten Hobitin jatko-osan kuuluu, mutta pian T alkaa ammentaa yhä enemmän Silman tarustosta, ja tarina synkistyy.

Jos TSH:ssa onkin kaksi eri tyyliä en usko, että niitä olisi ihan parissa vuodessa saatu liitettyä Silmarillionin kolmanteen tyyliin, tai päinvastoin. Silmahan on TSH:aan verrattuna melko kursorinen: tarina kulkee yleisellä tasolla, nopeasti vuosissa. En sitten tiedä, miten Tolkien tuohon aikaan suunnitteli tekevänsä.

Jospa T olisi ehtinyt kirjoittaa koko Silman TSH-tarkkuudella - mistä voi joskus huvikseen unelmoida - siinä olisikin sinulle fonttikokoa ja nidemääriä pohdittavaksi.

Näistä sivujen laskemisista alkaa muuten tässä vaiheessa tulla tahattomasti mieleen Amadeuksen "too many notes"... :P

"Kyllähän tuo huumorillinen-rento kerrontatyyli on loistava, esimerkiksi. Tom Bombadil.."

Minusta hänen tyylinsä on parhaimmillaan Silmassa. Huumorista TSH:ssa pidän, mutta eniten pidän siitä esteettisestä melankoliasta, mistä TSH:ssa on vain aavistuksia. Vanhatestamentillinen paatos on ihan ok.

"Toimii Harry Potter kirjana, kaksi kertaa viitsii lukea."

No eihän viitsi. Minusta tuon kirjoittajan huumorintaju saisi olla särmikkäämpää ja vähän persoonallisempaa. Jotakin muutakin kuin hassuja karkkeja, please. :) Tolkien on opettanut edellyttämään fantasiamaailmalta suurta kokonaisuutta, minkä eri elementit kietoutuvat loputtomasti yhteen - eikä vain ympäriinsä sohellusta, missä nurkan takaa ilmaantuu aina uudenlainen *hokkuspokkus*. Sellainen on varsin viihteellistä, mutta siinä sen arvo jo onkin.

Kalkaros on hyvä!!!

"LAISKA!"

HEH! Jos hänellä olisi ollut enemmän aikaa, olisin suonut sen käytettäväksi muuhun kuin Hobitin uudelleenkirjoittamiseen. Hobittihan on mitä sympaattisin iltasatu. Tyylillisesti se on itsessään eheä kokonaisuus. Sellaisen korjaamiseen alusta loppuun toisentyyliseksi menisi tuhottomasti aikaa.

Jottei luettelosi Tolkienin tekemisistä jäisi puutteelliseksi, täydennän että olihan tuo myös aikoinaan tunnettu kielitieteilijä, professori; kehitti huvikseen muutaman haltiakielen, kirjoitti koko elämänsä Silmarillionia sekä tuhansia säkeitä runoutta... velvollisuuksia oppilaana ja opettajana, perheenjäsenenä jne. lienee ollut runsaasti kirjoittamisen kanssa päällekkäin.

Mutta paranisiko jälki, jos hän olisikin voinut kirjoittaa tuon 2-3 vuodessa?

Nopeassa kirjoitustempossa ( suuressa sivumäärässä) ei ole mitään tavoiteltavaa, ellei tavoite ole tehdä nopeasti paljon pätäkkää, ja kenties sivutuotteena yhtä paljon skeidaa. Tolkien arvosti kirjallisuutta päätuotteena, mikä saattaa olla ajassamme väistyvä ilmiö.

Tietokone kymmensormijärjestelmä olisivat tietty olleet ihan rock apuväline. Professorihan kirjoitti TSH:n uudelleen puhtaaksi itse, palkkaamatta konekirjoittajaa. Muutoin uskon pitkien kypsyttelykausien parantavan lopputulosta tuonkaltaisilla kirjoittajilla.

"Siellä se vain kököttää mustassa tornissaan, siitä ei kerrota kuin vähän miltä se näyttää, pari taiten valittua ykstyiskohtaa - silmä ja käsi - ja lukija on sen jälkeen pulassa kauheiden mielikuviensa kanssa - millainen tuo olento oikein on?"

Minustakin Sauron toimii kirjassa hienosti miltei tuntemattomana, kasvottomana uhkana, joka näkee vähän kaikkialle. Se, että Sauronin palvelijat onnistutaan esittämään niinkin hyisinä ja kammottavina, toimii hienosti osviittana sille, että itse DrEvilin täytyy olla Aivan Julmetun Hirveä arkkipahis.

Elokuvassa silmä on tosiaan epäonnistunut, toisinaan miltei parodinen.

Joskushan sitä kirjaa lukiessa mietti, mikseivät Nazgûl ole aivan yötä päivää saattueen kannoilla. Minne he aina häviävät päiväkausiksi? Vai näkevätkö he muka niin huonosti tavallisessa maailmassa?

"No joo hobittivitsit-briihuumori ynn. puuttuu. Morian pimeissä kaivoksissa olisi huumori tarvittu. Moria oli kokonaisuudessaan surkea luku, jonka olisi pitänyt olla korkeintaan kymmenen sivun mittainen."

Tykkäsin Moriasta paikkana... sopivasti salaperäinen, ikivanha, pahuutta ja kätkettyä loistoa. Minusta Moria-luku toimii... Balrog vielä kaiken päälle.

"Mitä mieltä olette luvusta konnun puhdistus, siinä on usein eriäviä mielipiteitä."

En pitänyt siitä, miten alas Saruman vajosi lopussa enkä hänen kuolemastaan, länteen katsomista lukuunottamatta. Hän menetti kaiken arvokkuutensa sauvan katkeamisen jälkeen - jotakin hieman ylevämpää olisin odottanut maia-hengeltä kaikesta huolimatta. En sitten tiedä, mitä tarkalleen... Hän tuli liiaksi Kärmekielen kaltaiseksi.

Toisekseen kun kirja on kerran saavuttanut kliimaksinsa, tuntuivat loppupahistelut jo vähän ylimääräisiltä. Sarumanin kohtalo kyllä kiinnostaa paljonkin, mutta jokin tuossa koko Konnun puhdistuksessa ja Sharkun kuolemassa ei mielestäni onnistu.

Lue lisää

Muistaakseni joku hobiteista hoksasi aika aikaisessa vaiheessa, että "ne ei taida nähdä päivänvalossa paljon mitään". Hajuaistin avullahan se yksikin niitä yritti löytää, ja sitten tietysti se aisti sormuksen olemassaolon. Ilman hevosia nazgulit olivatkin aika avuttomia, hevosilla kun sentäään oli silmät päässä; vain silloin kun sormus oli frodon sormessa, aaveet näkivät hänet kirkkaasti. Yöllä ne näkivät vähän paremmin, ja sitten ne tietysti näkivät sellaista mitä me emmme näe. Esimerkiksi isäntänsä silmän kaiken aikaa.

Radagast kirjoitti:

Muistaakseni joku hobiteista hoksasi aika aikaisessa vaiheessa, että "ne ei taida nähdä päivänvalossa paljon mitään". Hajuaistin avullahan se yksikin niitä yritti löytää, ja sitten tietysti se aisti sormuksen olemassaolon. Ilman hevosia nazgulit olivatkin aika avuttomia, hevosilla kun sentäään oli silmät päässä; vain silloin kun sormus oli frodon sormessa, aaveet näkivät hänet kirkkaasti. Yöllä ne näkivät vähän paremmin, ja sitten ne tietysti näkivät sellaista mitä me emmme näe. Esimerkiksi isäntänsä silmän kaiken aikaa.

Lue lisää

Jos Nasqulit voivat ratsastaa päivänvalossa he todennäköisesti näkivät sumeasti eteensä. Hevoset oli tietenkin hyvä hajuaistisia, mutta eipä hevosella voi kamalan hyvä hajuaisti olla.

"Esimerkiksi isäntänsä silmän kaiken aikaa."
Näkivätkö he Konnussakin isäntänsä silmän? Vai huononiko heidän näköaistinsa lisää lähestyessään Mordoria? Mistä tuo silmäteoria on lähtöisin, se on elokuvan piirteitä, ei kirjan...

Radagast kirjoitti:

Muistaakseni joku hobiteista hoksasi aika aikaisessa vaiheessa, että "ne ei taida nähdä päivänvalossa paljon mitään". Hajuaistin avullahan se yksikin niitä yritti löytää, ja sitten tietysti se aisti sormuksen olemassaolon. Ilman hevosia nazgulit olivatkin aika avuttomia, hevosilla kun sentäään oli silmät päässä; vain silloin kun sormus oli frodon sormessa, aaveet näkivät hänet kirkkaasti. Yöllä ne näkivät vähän paremmin, ja sitten ne tietysti näkivät sellaista mitä me emmme näe. Esimerkiksi isäntänsä silmän kaiken aikaa.

Lue lisää

Olet oikeassa, noinhan se on.

Mutta hetkinen, näkevätkö Nazgûl koko ajan Gandalfin? Sikäli kuin hänellä on pysyvä hahmo varjomaailmassa. (??) Jos näin olisi, hänhän olisi vaikeuttanut saattueen näkymättömissä pysymistä pidemmän päälle.

Fëa kirjoitti:

Olet oikeassa, noinhan se on.

Mutta hetkinen, näkevätkö Nazgûl koko ajan Gandalfin? Sikäli kuin hänellä on pysyvä hahmo varjomaailmassa. (??) Jos näin olisi, hänhän olisi vaikeuttanut saattueen näkymättömissä pysymistä pidemmän päälle.

Lue lisää

Gandalfilla oli kyky verhota itsensä, ja edes Galadriel, joka pystyi lukemaan jopa Sauronin ajatuksia (ainakin niiltä osin kuin ne koskivat haltioita) ei oman tunnustuksensa mukaan voinut nähdä missä velho milloinkin luikki. Tilanne olisi muuttunut oleelllisesti, jos sauron (tai saruman) olisi saanut haltuunsa suurimman sormuksen - silloin myös kolmen haltiasormuksen kantajat (Galadriel, Elrond ja Gandalf) olisivat olleet luomettoman silmän nähtävissä.

ja todistan sinua vastaan kirjoitti:

Jos Nasqulit voivat ratsastaa päivänvalossa he todennäköisesti näkivät sumeasti eteensä. Hevoset oli tietenkin hyvä hajuaistisia, mutta eipä hevosella voi kamalan hyvä hajuaisti olla.

"Esimerkiksi isäntänsä silmän kaiken aikaa."
Näkivätkö he Konnussakin isäntänsä silmän? Vai huononiko heidän näköaistinsa lisää lähestyessään Mordoria? Mistä tuo silmäteoria on lähtöisin, se on elokuvan piirteitä, ei kirjan...

Lue lisää

hevoset näkevät hyvin. Ja nazguleilla on hyvä hajuaisti. Päivällä ne haistavat paremmin kuin näkevät.

Fëa kirjoitti:

"Miksei sitten Entit hyökänneet oitis Mordoriin, joka oli kaiken pahan syy, myös Rautapihan."

Tuollainen muuvi vaatisi enteiltä niin rankkaa syysuhde-analyysiä ja pohdintaa, että Ainurin loppusoitto ehtisi vastaan ennen Mustaa porttia. Kenties Gandalf muistuttaisi heitä siitäkin, että Sauronia ei tuhoa mikään koottavissa oleva armeija, jotta turha olisi lähteä sinne päin.

Kieltämättä hupaisa ajatus - vihaiset puupaimenet repimässä Mustaa porttia säleiksi - mutta olisihan Sauronilla palvelijoita moisia häiriöitä varten.

Mutta, entithän on maailmanpolitiikasta irrallaan vähän kuten Bombadil. Tuskin he haluavat osallistua hätäisempien rotujen sotiin, ellei häiriö tule aivan heidän takapihalleen asti, kuten Sarumanin tapauksessa.

Se, että entit liikkuivat juuri vihan voimasta, kuvattiin aika poikkeuksellisena tapahtumana. En ole varma, onko näin tapahtunut koskaan aikaisemmin - kenties Vihan Sodassa ???

Entit on minusta kirjoissa onnistunut, arvaamaton, omalakinen luontoelementti. Ei kenenkään puolella sen enempää kuin kukaan on heidän puolellaan.

Tahtoisin sivuseikkana huomauttaa, että Sarumanin pahuus ja kunnianhimo on lähtöisin hänestä itsestään, eikä vain siitä että "Sauron pakotti". Hän valitsi itse tiensä, halusi Sauroniksi Sauronin paikalle.

"Niin, mutta mikä se oli, joka kuljeksi konnussa, se Taru Sormusten Herrasta ensimmäisessä majatalossa, kun Ted Hiesuli ja Sam väittelivät?"

Ikuisuuskysymys. Voihan olla, että se oli entvaimo. Tai sitten se oli entti.

Käsittääkseni on mahdollista sekin, että entvaimot katosivat suurimmaksi osaksi Beleriandin tuhoutuessa. Beleriandin Taur-im-Duinath taisi olla jonkin sortin entmetsä. (?)

"Itse en ole tyytyväinen siihen, että Sormusten Herra on lasten kengissä. Kirja olisi pitänyt kirjoittaa uudestaan niin, että Silmarillion olisi lisätty."

Tolkien halusi tietääkseni itsekin, että Silmarillion julkaistaisiin TSH:n kanssa samassa paketissa. Silmahan oli aina hänen sydäntään lähinnä, mutta kustantajat ja yleisö halusivat jatkoa Hobitille. Sen tähden ilmeisesti TSH alkaa leikkisästi kuten Hobitin jatko-osan kuuluu, mutta pian T alkaa ammentaa yhä enemmän Silman tarustosta, ja tarina synkistyy.

Jos TSH:ssa onkin kaksi eri tyyliä en usko, että niitä olisi ihan parissa vuodessa saatu liitettyä Silmarillionin kolmanteen tyyliin, tai päinvastoin. Silmahan on TSH:aan verrattuna melko kursorinen: tarina kulkee yleisellä tasolla, nopeasti vuosissa. En sitten tiedä, miten Tolkien tuohon aikaan suunnitteli tekevänsä.

Jospa T olisi ehtinyt kirjoittaa koko Silman TSH-tarkkuudella - mistä voi joskus huvikseen unelmoida - siinä olisikin sinulle fonttikokoa ja nidemääriä pohdittavaksi.

Näistä sivujen laskemisista alkaa muuten tässä vaiheessa tulla tahattomasti mieleen Amadeuksen "too many notes"... :P

"Kyllähän tuo huumorillinen-rento kerrontatyyli on loistava, esimerkiksi. Tom Bombadil.."

Minusta hänen tyylinsä on parhaimmillaan Silmassa. Huumorista TSH:ssa pidän, mutta eniten pidän siitä esteettisestä melankoliasta, mistä TSH:ssa on vain aavistuksia. Vanhatestamentillinen paatos on ihan ok.

"Toimii Harry Potter kirjana, kaksi kertaa viitsii lukea."

No eihän viitsi. Minusta tuon kirjoittajan huumorintaju saisi olla särmikkäämpää ja vähän persoonallisempaa. Jotakin muutakin kuin hassuja karkkeja, please. :) Tolkien on opettanut edellyttämään fantasiamaailmalta suurta kokonaisuutta, minkä eri elementit kietoutuvat loputtomasti yhteen - eikä vain ympäriinsä sohellusta, missä nurkan takaa ilmaantuu aina uudenlainen *hokkuspokkus*. Sellainen on varsin viihteellistä, mutta siinä sen arvo jo onkin.

Kalkaros on hyvä!!!

"LAISKA!"

HEH! Jos hänellä olisi ollut enemmän aikaa, olisin suonut sen käytettäväksi muuhun kuin Hobitin uudelleenkirjoittamiseen. Hobittihan on mitä sympaattisin iltasatu. Tyylillisesti se on itsessään eheä kokonaisuus. Sellaisen korjaamiseen alusta loppuun toisentyyliseksi menisi tuhottomasti aikaa.

Jottei luettelosi Tolkienin tekemisistä jäisi puutteelliseksi, täydennän että olihan tuo myös aikoinaan tunnettu kielitieteilijä, professori; kehitti huvikseen muutaman haltiakielen, kirjoitti koko elämänsä Silmarillionia sekä tuhansia säkeitä runoutta... velvollisuuksia oppilaana ja opettajana, perheenjäsenenä jne. lienee ollut runsaasti kirjoittamisen kanssa päällekkäin.

Mutta paranisiko jälki, jos hän olisikin voinut kirjoittaa tuon 2-3 vuodessa?

Nopeassa kirjoitustempossa ( suuressa sivumäärässä) ei ole mitään tavoiteltavaa, ellei tavoite ole tehdä nopeasti paljon pätäkkää, ja kenties sivutuotteena yhtä paljon skeidaa. Tolkien arvosti kirjallisuutta päätuotteena, mikä saattaa olla ajassamme väistyvä ilmiö.

Tietokone kymmensormijärjestelmä olisivat tietty olleet ihan rock apuväline. Professorihan kirjoitti TSH:n uudelleen puhtaaksi itse, palkkaamatta konekirjoittajaa. Muutoin uskon pitkien kypsyttelykausien parantavan lopputulosta tuonkaltaisilla kirjoittajilla.

"Siellä se vain kököttää mustassa tornissaan, siitä ei kerrota kuin vähän miltä se näyttää, pari taiten valittua ykstyiskohtaa - silmä ja käsi - ja lukija on sen jälkeen pulassa kauheiden mielikuviensa kanssa - millainen tuo olento oikein on?"

Minustakin Sauron toimii kirjassa hienosti miltei tuntemattomana, kasvottomana uhkana, joka näkee vähän kaikkialle. Se, että Sauronin palvelijat onnistutaan esittämään niinkin hyisinä ja kammottavina, toimii hienosti osviittana sille, että itse DrEvilin täytyy olla Aivan Julmetun Hirveä arkkipahis.

Elokuvassa silmä on tosiaan epäonnistunut, toisinaan miltei parodinen.

Joskushan sitä kirjaa lukiessa mietti, mikseivät Nazgûl ole aivan yötä päivää saattueen kannoilla. Minne he aina häviävät päiväkausiksi? Vai näkevätkö he muka niin huonosti tavallisessa maailmassa?

"No joo hobittivitsit-briihuumori ynn. puuttuu. Morian pimeissä kaivoksissa olisi huumori tarvittu. Moria oli kokonaisuudessaan surkea luku, jonka olisi pitänyt olla korkeintaan kymmenen sivun mittainen."

Tykkäsin Moriasta paikkana... sopivasti salaperäinen, ikivanha, pahuutta ja kätkettyä loistoa. Minusta Moria-luku toimii... Balrog vielä kaiken päälle.

"Mitä mieltä olette luvusta konnun puhdistus, siinä on usein eriäviä mielipiteitä."

En pitänyt siitä, miten alas Saruman vajosi lopussa enkä hänen kuolemastaan, länteen katsomista lukuunottamatta. Hän menetti kaiken arvokkuutensa sauvan katkeamisen jälkeen - jotakin hieman ylevämpää olisin odottanut maia-hengeltä kaikesta huolimatta. En sitten tiedä, mitä tarkalleen... Hän tuli liiaksi Kärmekielen kaltaiseksi.

Toisekseen kun kirja on kerran saavuttanut kliimaksinsa, tuntuivat loppupahistelut jo vähän ylimääräisiltä. Sarumanin kohtalo kyllä kiinnostaa paljonkin, mutta jokin tuossa koko Konnun puhdistuksessa ja Sharkun kuolemassa ei mielestäni onnistu.

Lue lisää

... entvaimot taisivatkin hävitä vasta Viimeisen liiton sodassa, eivätkä tarjoamassani Vihan sodassa. Ei pitäisi ryhtyä arvailemaan. :)

Muistaako joku mainittiinko syytä, miksei kukaan mennyt Taur-im-Duinathiin? Olikohan siellä sittenkin Morgothin kavereita, eikä enttejä.

Entithän ilmaantuivat maailmaan hieman haltioiden jälkeen. Mutta kertoikohan T koskaan, mistäpäin ne tulivat tai minne asettuivat ensiksi? *hmmmm*

****

"What happened to them is not resolved in this book. [...] I think that in fact the Entwives had disappeared for good, being destroyed with their gardens in the War of the Last Alliance (Second Age 3429-3441) when Sauron pursued a scorched earth policy and burned their land against the advance of the Allies down the Anduin. They survived only in the 'agriculture' transmitted to Men (and Hobbits). Some, of course, may have fled east, or even have become enslaved: tyrants even in such tales must have an economic and agricultural background to their soldiers and metal-workers. If any survived so, they would indeed be far estranged from the Ents, and any rapprochement would be difficult -- unless experience of industrialized and militarized agriculture had made them a little more anarchic. I hope so. I don't know."
(Letter 144)

"As for the Entwives: I do not know. I have written nothing beyond the first few years of the Fourth Age. [...] It is plain that there would be for Ents no re-union in 'history' — but Ents and their wives being rational creatures would find some 'earthly paradise' until the end of this world: beyond which the wisdom neither of Elves nor Ents could see. Though maybe they shared the hope of Aragorn that they were 'not bound for ever to the circles of the world and beyond them is more than memory.'"

Radagast kirjoitti:

sillä siinä Sarumanin pahuus ja huluuus tulevat parhaiten esiin. Minua on muuten kovasti rassannut tuo Sarumanin hahmo. Siinä olisi ollut ainesta vaikka mihin, mutta tolkien hukkasi melkein kaikki jännittävimmät mahdollisuudet. Hänen petollisuutensa paljastuu liian aikaisin, ja hän itse tulee näyttämöllle vasta kun hänet on jo lyöty. Mutta Gandalfin ja Sarumanin väittely Orthancin portalla on kyllä hyvä kohtaus, etenkin se hetki kun Saruman hetken aikaa epäröi ja on hiuskarvan varassa ettei hän käänny oikeallle tielle. Mutta eipä tuo sitten kääänny. Se on ehkä psykologisesti johdonmukaista, mutta jotenkin tarinassa kummastuttaa se että kukaan paha ei koskaan tee parannusta. Aika pessimistinen juttu kaiken kaikkiaan.

Muuten olen sitä mieltä, että kirjailijan tulee tietäää maailmastaan kaikki, mutta hän ei saa kertoa kaikkea. Hyvä kirja on kuin jäävuori, sen liikkeitten arvokkuuus johtuuu siitä että suuurin osa on pinnan allla. Keskeneräisten tarujen kirja aika pitkälti pilaa sen hienon arvoituksellisuuden mikä Tarua sormusten herrasta kannattelee. Otan yhden esimerkin: palantirit. Minua aina ihmetytti, miten kiveen kurkkaava Saruman joutui Sauronin sätkynukeksi, mutta Denethor vain tuli hulluksi. Kuitenkin Denethorillla ilman muuta oli vähemmän mielen kykyjä kuin Sarumanilla. Ja keskeneräisissä sitten kerrotaan että Denethorillla ja Argagornilla oli oikeus käyttäää palantiria koska heillä oli perittyä valtaa toisin kuin Sarumanilla. Olipas lattea selitys. Tavalllaan ymmärrettävä, minkäs pesunkestävä britti monarkiamieltymyksillleen voi, mutta tylsä yhtä kaikki.

Lue lisää

Miettikäähän huviksenne vaihtoehtoja, jos Saruman olisikin onnistunut salaamaan petollisuutensa pidempään. (Tiedän, se vaikuttaisi niin moneen yksityiskohtaan kirjassa, että on vaikea miettiä liian tarkkaan...)

Ensimmäinen -joskin vertauksiin kätketty- epäily saataisi Galadrielin luona. Hän kehoittaisi menemään Curunirin luokse, kun Mithrandir on poissa, mutta esittäisi asian sangen erikoisesti. Sillä hänen sydäntään kalvaisi, mutta hän ei näkisi kaikkia Curunirin ajatuksia...
;-)))

Tai, jos Saruman olisi tullut tappion hetkellä Orthancista alas, todella kääntynyt. Tai sitten ollut taitavana puhujana siten ovela, että olisi kääntynyt näennäisesti ja tullut Gondoriin yhä petollisena.
--> Näissä tarinoissa ei muuten paljoa nähdä senkaltaista kaksinaamaisuutta: pahuus on joko kaikille läpinäkyvää tai ainakin haltiat ja velhot näkevät sen pian. Mutta ehkä juuri Saruman olisi voinut olla todellinen fuulaaja...

Tai Saruman olisi osoittautunut petolliseksi, mutta hän olisi tehnyt "anakinit" Sormuksen sodassa, tavalla taikka toisella. Minkä vuoksi hänet olisi lopussa hyväksytty Kuolemattomille maille ainoana langenneena, joka koskaan teki parannuksen. 8)

Hyvä on, lopetan. :-))

PS. Gandalfin ja Sarumanin väittely Orthancin portailla on hyvä kohtaus, yksi ehdottomia suosikkejani kirjassa. Mutta jollei Tolkien ottanut kaikkea irti Sarumanista, ei ottanut Jacksonkaan. Pettymys, miten vähän he saivat tuosta kohtauksesta irti elokuvassa.

Sarumanin kuulijat lumoavaa ääntä ei edes yritetty toteuttaa. Lyhyehkö kohtaus sijoittui mahdollisimman epädramaattisesti kolmannen elokuvan alkuun, milloin se ei muodosta Helmin syvänteen taistelun kliimaksia kuten kirjassa, vaan on ikään kuin erillinen aurinkoinen kesäretki Rautapihaan. - Tiedän kyllä, miten käsikirjoittajat perustelevat tuon ratkaisun dvd:llä, mutta ei sitä silti tarvitse pitää onnistuneena.

Ikävää, että elokuvassa ei uskallettu yrittää draamallisempaa kohtausta, joka olisi perustunut vain verbaaliseen valtamittelöön. Mihin olisi ehkä saatu vähän maiamaisempaa tunnelmaa. Olisi ollut kivaa vaihtelua noiden ikuisten örkkisotien välissä.

vaihtoehtoja :) kirjoitti:

Miettikäähän huviksenne vaihtoehtoja, jos Saruman olisikin onnistunut salaamaan petollisuutensa pidempään. (Tiedän, se vaikuttaisi niin moneen yksityiskohtaan kirjassa, että on vaikea miettiä liian tarkkaan...)

Ensimmäinen -joskin vertauksiin kätketty- epäily saataisi Galadrielin luona. Hän kehoittaisi menemään Curunirin luokse, kun Mithrandir on poissa, mutta esittäisi asian sangen erikoisesti. Sillä hänen sydäntään kalvaisi, mutta hän ei näkisi kaikkia Curunirin ajatuksia...
;-)))

Tai, jos Saruman olisi tullut tappion hetkellä Orthancista alas, todella kääntynyt. Tai sitten ollut taitavana puhujana siten ovela, että olisi kääntynyt näennäisesti ja tullut Gondoriin yhä petollisena.
--> Näissä tarinoissa ei muuten paljoa nähdä senkaltaista kaksinaamaisuutta: pahuus on joko kaikille läpinäkyvää tai ainakin haltiat ja velhot näkevät sen pian. Mutta ehkä juuri Saruman olisi voinut olla todellinen fuulaaja...

Tai Saruman olisi osoittautunut petolliseksi, mutta hän olisi tehnyt "anakinit" Sormuksen sodassa, tavalla taikka toisella. Minkä vuoksi hänet olisi lopussa hyväksytty Kuolemattomille maille ainoana langenneena, joka koskaan teki parannuksen. 8)

Hyvä on, lopetan. :-))

PS. Gandalfin ja Sarumanin väittely Orthancin portailla on hyvä kohtaus, yksi ehdottomia suosikkejani kirjassa. Mutta jollei Tolkien ottanut kaikkea irti Sarumanista, ei ottanut Jacksonkaan. Pettymys, miten vähän he saivat tuosta kohtauksesta irti elokuvassa.

Sarumanin kuulijat lumoavaa ääntä ei edes yritetty toteuttaa. Lyhyehkö kohtaus sijoittui mahdollisimman epädramaattisesti kolmannen elokuvan alkuun, milloin se ei muodosta Helmin syvänteen taistelun kliimaksia kuten kirjassa, vaan on ikään kuin erillinen aurinkoinen kesäretki Rautapihaan. - Tiedän kyllä, miten käsikirjoittajat perustelevat tuon ratkaisun dvd:llä, mutta ei sitä silti tarvitse pitää onnistuneena.

Ikävää, että elokuvassa ei uskallettu yrittää draamallisempaa kohtausta, joka olisi perustunut vain verbaaliseen valtamittelöön. Mihin olisi ehkä saatu vähän maiamaisempaa tunnelmaa. Olisi ollut kivaa vaihtelua noiden ikuisten örkkisotien välissä.

Lue lisää

petyin kahteen otteeseen tuohon kohtaukseen orthancin portailla. Leffateatteriversiossa siihen, että kohtaus oli jätetty pois - Sarkku ei tullutkaan parvekkkeeelle riekkumaan, voi räkä - ja pidennetyssä versiossa siihen että Sarkku meni sinne katolle asti heilumaan, eihän sieltä voi ääni kuulua mitenkään ja sitten se putoaminen ... äääh ... yhtä tympeää kuin sekin että Aragorn huitaisi Sauronin suulta pään poikki. Kaikki antoi kostonhimolle periksi.

Radagast kirjoitti:

petyin kahteen otteeseen tuohon kohtaukseen orthancin portailla. Leffateatteriversiossa siihen, että kohtaus oli jätetty pois - Sarkku ei tullutkaan parvekkkeeelle riekkumaan, voi räkä - ja pidennetyssä versiossa siihen että Sarkku meni sinne katolle asti heilumaan, eihän sieltä voi ääni kuulua mitenkään ja sitten se putoaminen ... äääh ... yhtä tympeää kuin sekin että Aragorn huitaisi Sauronin suulta pään poikki. Kaikki antoi kostonhimolle periksi.

Lue lisää

Voihan sieltä katolta ääni kuulua, koska Sarumanilla on Keski-Maan kantavin tenoriääni. Olisi laulanut jonkun aarian siellä katolla, ooppera sopisi hyvin tuohon ulkoasuun.

Saruman pudotettiin teilipyörään varmaan siksi, ettei tarvitse tuoda häntä enää Kontuun. Onhan väännettävä ratakiskosta, että jokainen pahis kohtaa loppunsa. Sauronin suun pään katkaiseminen vastannee samoin keskimääräisen leffakatsojan mieltymyksiä tuossa vaiheessa elokuvaa.

Hobitti-elokuvassa Bilbo varmaan tappaa Klonkun luolan mutkaan.

Fëa kirjoitti:

Voihan sieltä katolta ääni kuulua, koska Sarumanilla on Keski-Maan kantavin tenoriääni. Olisi laulanut jonkun aarian siellä katolla, ooppera sopisi hyvin tuohon ulkoasuun.

Saruman pudotettiin teilipyörään varmaan siksi, ettei tarvitse tuoda häntä enää Kontuun. Onhan väännettävä ratakiskosta, että jokainen pahis kohtaa loppunsa. Sauronin suun pään katkaiseminen vastannee samoin keskimääräisen leffakatsojan mieltymyksiä tuossa vaiheessa elokuvaa.

Hobitti-elokuvassa Bilbo varmaan tappaa Klonkun luolan mutkaan.

Lue lisää

että Saruman ei ollut tenori vaan basso(tai bassobaritoni): hänen äänensä "oli matala ja sointuisa ja täynnä tenhovoimaa".

paitsi kirjoitti:

että Saruman ei ollut tenori vaan basso(tai bassobaritoni): hänen äänensä "oli matala ja sointuisa ja täynnä tenhovoimaa".

Tuo sopiikin paremmin, sillä tenorit ovat usein tarinan sankareita, kun taas bassot/baritonit kylmäverisiä roistoja.

Itse asiassa Christopher Lee taitaa olla myös basso. :)

Fëa kirjoitti:

Tuo sopiikin paremmin, sillä tenorit ovat usein tarinan sankareita, kun taas bassot/baritonit kylmäverisiä roistoja.

Itse asiassa Christopher Lee taitaa olla myös basso. :)

Lue lisää

Christopher Lee oli kyllä loistava valinta Sarumaniksi. Paitsi että leffan katsojallle Sarumanin pahuus paljastuu tietysti vielä nopeammin kuin Gandalfille, ei kai kukaan odota että entinen kreivi Dracula voisi hyväää tyyppiä esittää.

Sitäkin surullisempaa oli nähdä Lee Tähtien sodan jatko-osissa, olikohan ne episodit 2 ja 3. Kreivi Deeku (vai oliko se Doku?) oli huokea köyhän miehen Saruman. Missä on Lucasin mielikuvitus nykyään? Elokuvatarkastamon olisi pitänyt kieltäää episodit 1-3 kokonaan, pilaaavat alkuperäisenkin trilogian maineen.

Radagast kirjoitti:

Christopher Lee oli kyllä loistava valinta Sarumaniksi. Paitsi että leffan katsojallle Sarumanin pahuus paljastuu tietysti vielä nopeammin kuin Gandalfille, ei kai kukaan odota että entinen kreivi Dracula voisi hyväää tyyppiä esittää.

Sitäkin surullisempaa oli nähdä Lee Tähtien sodan jatko-osissa, olikohan ne episodit 2 ja 3. Kreivi Deeku (vai oliko se Doku?) oli huokea köyhän miehen Saruman. Missä on Lucasin mielikuvitus nykyään? Elokuvatarkastamon olisi pitänyt kieltäää episodit 1-3 kokonaan, pilaaavat alkuperäisenkin trilogian maineen.

Lue lisää

Christopher Leehän sanoi aina unelmoineensa TSH-elokuvasta ja Gandalfin roolista siinä. Vaikea kuvitella häntä täysiverisenä Gandalfina, tosin. Sarumanina hän on niin omassa elementissään, kuin voi näyttelijä olla.

Kyllä, Lee oli Kreivi Dooku = Darth Tyranus Klovnien hyökkäyksessä ja Sithin kostossa. Lucas ei kylläkään saanut hänestä paljoa irti. Noiden uusien episodien ainoa todella onnistunut pahis on Palpatine.

Minusta episodi 3 on tietyistä puutteistaan huolimatta pähee kokonaisuus. Joskin odotukset olivat "hauskan" Pimeän uhan ja "romanttisen" Klovnien hyökkäyksen jälkeen erityisen alhaalla, jotta oli varaakin yllättää. Jos unohdetaan, että Ian McDiarmidia ja Ewan McGregoria lukuunottamatta juuri kukaan ei onnistu näyttelemään uskottavasti, elokuva on visuaalisesti hienoa katsottavaa.

Episodit 1 ja 2 olisi voinut ainakin tuon lopputuloksen perusteella leikata vain yhdeksi elokuvaksi. Niissä on varsin nautittavia yksittäisiä kohtauksia, minkä miltei unohtaa, kun tyhjänpäiväiset/sekavat/muutenhuonot kohtaukset ja puudialogi vallitsee. Episodi 3 on ainoa uusi osa, missä nautittavia kohtauksia on selkeästi enemmän kuin vähemmän onnistuneita.

Minne Lucas on kadottanut huumorintajunsa? Vanhoissa osissa sitä oli miltei jokaisessa hahmossa omalla tavallaan, myös Vaderissa. Uudet osat ovat pateettisen totisia lukuunottamatta typerää Jar Jar Binksiä, jolle voisikin tehdä sauronin suut valosapelilla. :P

P.S. Tämä olisi ollut varsin hyvä elementti myös velhojenvälisessä ottelussa.
http://starwars.mytopix.com/img/d/darth_tyranus-0.jpg

Fëa kirjoitti:

Christopher Leehän sanoi aina unelmoineensa TSH-elokuvasta ja Gandalfin roolista siinä. Vaikea kuvitella häntä täysiverisenä Gandalfina, tosin. Sarumanina hän on niin omassa elementissään, kuin voi näyttelijä olla.

Kyllä, Lee oli Kreivi Dooku = Darth Tyranus Klovnien hyökkäyksessä ja Sithin kostossa. Lucas ei kylläkään saanut hänestä paljoa irti. Noiden uusien episodien ainoa todella onnistunut pahis on Palpatine.

Minusta episodi 3 on tietyistä puutteistaan huolimatta pähee kokonaisuus. Joskin odotukset olivat "hauskan" Pimeän uhan ja "romanttisen" Klovnien hyökkäyksen jälkeen erityisen alhaalla, jotta oli varaakin yllättää. Jos unohdetaan, että Ian McDiarmidia ja Ewan McGregoria lukuunottamatta juuri kukaan ei onnistu näyttelemään uskottavasti, elokuva on visuaalisesti hienoa katsottavaa.

Episodit 1 ja 2 olisi voinut ainakin tuon lopputuloksen perusteella leikata vain yhdeksi elokuvaksi. Niissä on varsin nautittavia yksittäisiä kohtauksia, minkä miltei unohtaa, kun tyhjänpäiväiset/sekavat/muutenhuonot kohtaukset ja puudialogi vallitsee. Episodi 3 on ainoa uusi osa, missä nautittavia kohtauksia on selkeästi enemmän kuin vähemmän onnistuneita.

Minne Lucas on kadottanut huumorintajunsa? Vanhoissa osissa sitä oli miltei jokaisessa hahmossa omalla tavallaan, myös Vaderissa. Uudet osat ovat pateettisen totisia lukuunottamatta typerää Jar Jar Binksiä, jolle voisikin tehdä sauronin suut valosapelilla. :P

P.S. Tämä olisi ollut varsin hyvä elementti myös velhojenvälisessä ottelussa.
http://starwars.mytopix.com/img/d/darth_tyranus-0.jpg

Lue lisää

Tähtien sota onnistui siksi, että näyttelijöinä oli päteviä tyyppejä, jotka oikeastaan ohjasivat itse itseäään ja muokkasivat dialoginkin paremmin suuhun sopivaksi. Muistaakseni Harrison Ford tokaisi joskus Lucasille, kun tämä moitti ettei se repliikki noin mennyt, että kuuule sellaista roskaa voi kyllä kirjoittaa muttei puhua. Imperiumin vastaisku ja Jedin paluu onnistuivat vielä paremmin, koska Lucas ei ohjannut niitä itse. Christopher Lee on muuten lukenut Kalevalankin ja vihjannut olevansa halukas Väinämöiseksi, jos se filmataan!

ttttttttttttttt kirjoitti:

"Tuota ei voi allekirjoittaa, sillä entit eivät olleet vain yksi taisteluryhmittymä muiden joukossa."
Miksei sitten Entit hyökänneet oitis Mordoriin, joka oli kaiken pahan syy, myös rautapihan.

"Toisaalta entit ilmeisesti kuitenkin häviävät maailmasta, kun entvaimoja ei enää ole."
Niin, mutta mikä se oli, joka kuljeksi konnussa, se taru sormusten herrasta ensimmäisessä majatalossa, kun ted hiesuli ja sam väittelivät?'

"Vaikuttaa vain, että jokaisella meistä on hieman erilainen kerrolisää-lista."
Itse en ole tyytyväinen siihen, että sormusten herra on lasten kengissä. Kirja olisi pitänyt kirjoittaa uudestaan niin, että Silmarillion olisi lisätty.

"Mutta sehän julkaistiin ensimmäisenä varhaisteoksena, eikä hän lähtenyt muokkaamaan sitä myöhemmin uudelleen, kun tarina paisui."
LAISKA!

"Luitko jo Tolkienin koko tuotannon, erityisesti Silmarillionin ja Keskeneräisten tarujen kirjan? "
Selasin lävitse, mutta Silmarillion on tylsä kirja.
n.

"Yhdistämällä Sormusten Herrasta, Muumit, Harry Potterit, Robinson Crusoet ja Tuntematon sotilas ym. saisi loistavan kirjan."

"Tuskin minkään teoksen arvoa voi mitata sillä miten pitkä se on tai kauanko sen kirjoittamiseen voisi kulua aikaa."
Se on todella tärkeä mittari, ei ole vielä kirjoitettu alle 500 sivun kirjaan kunnollsta fantasiaa.

"jossa on käytetty satoja sivuja joka ikisen rakennuksen yms. pienimpienkn yksityiskohtien kuvailemiseen."
En minäkään, mutta onhan se Taru Sormusten Herrasta alku, jossa kerrottiin Konnusta, mielestäni aivan liian kapea, olisi kiva kuunnella hieman tarkemmat kuvaukset hobittilasta ynm. Hobittien elämästä ynm.

Esimerkiksi Minas Tirith, Helmin Syvänne, Edoras ynm.

"T:llä on oma tyyli, josta pidän itse ihan sellaisenaan, enkä kaipaa siihen mitään politiikkaa enkä hierarkioita enkä rakennusten kuvailuja."
Kyllähän tuo huumorillinen-rento kerrontatyyli on loistava, esimerkiksi. Tom Bombadill..

"Harry Potter *hahahahaha* Meillä on aika erilainen maku... no toimiihan ne leffoina, jos on karkkipussi mukana..."
Toimii Harry Potter kirjana, kaksi kertaa viitsii lukea. Olet kyllä oikeassa siinä, että Potterit eivät ole hyvin kirjoitettuja, ovat samaan tyyliin kuin Hobitti-Sormusten herra, risteymä.   

"Epäilen kuitenkin että Eddingsin ja muiden kopioijien kynästä lähtevä teksti alittaa Tolkienin näissäkin seikoissa."
On totta, että Tolkienin kirjoitustyyli on huomattavasti parempi.

"Tolkienhan kirjoitti tarinaansa 12 vuotta."
Tolkienilla kesti toteutus kauan, koska 12 vuoden aikana hän piti taukoja, kävi maailmansotaa, korjasi kirjoituskonettaan ynm. Nykyään tuommoisen eepoksen kirjoittaa, jos tosissaan kirjoittaa 2-3 vuoteen.

"Nyt kuin luin Tarun sormusten herrasta uudellleen, ilahduin siitä että Tolkien ei suotta mässäillyt ikävien taistelukohtausten parissa"
Jos tarkoitat Helmin Syvännettä, joka oli mielestäni huonoin taistelu petyin pahasti. Syvänteestä ei kerrottu paljoakaan, puhumattakaan taistelusta, joka vaikutti epämääräiseltä ja kummalliselta.

"kyllähän 12-vuotias voi elokuvaversion Ämyrilinnaa pitäää siistinä juttuna, mutta aikuinen haukottelee jo toisella katsomisellla:"
Aivan, realistisuus puuttui... Myös historiallisuuden puuttuminen elokuvasta teki siitä huonon.

"Siellä se vain kököttäää mustassa tornissaan, siitä ei kerrota kuin vähän miltä se näyttää, pari taiten valittua ykstyiskohtaa - silmä ja käsi - ja lukija on sen jälkeen pulassa kauheiden mielikuviensa kanssa - millainen tuo olento oikein on?"
Kirjallisuudessa on hyvä lähtökohta: kerro kaikki. Kyllä Sauronin pahuudesta voisi kertoa muutakin.

"Elokuva kylllä latisti tämänkin pistämällä yksinäisen silmän killumaan kuin mikäkin pimeyden voimien valomainos torniinsa."
Silmän toteuttaminen elokuvaan oli kieltämättä floppi. Eikös kirjassa sanottu, että Sauron sai DolGuldurissa ollessaan ruumiin. Parempi olisi, että Sauron katselisi pyöreästä tormistaan... Uskoakseni myös Barad-Dur oli kaupunki, jossa oli valtava määrä seppiä, eikä mikään pelkkä torni.

"Kerronta muuten muuttuu oudosti tarinan edetessä."
Kahdessa tornissa se oli tahallaan lyhennytty, koska saattue oli jakautunut kolmeen osaan. Se oli yksi syy, miksi Kaksi Tornia -kirja oli tylsä. Kirjassa ei ollut paljoa huumoriakaan paitsi kohtaus, jossa Rohanin ratsastajat lähestyivät ja

Aragorn hymyili. "Tarkat ovat haltioitten silmät", hän sanoi
"Ehei! Ratsumiehet ovat tuskin kolmenkaan peninkulmän päässä", sanoi Legolas
"Kolmen tai yhden", sanoi Gimli. "Me emme pääse niitä pakoon tässä aukeassa maasossa. Odotammeko niitä tässä vai jatkemmeko matkaamme?"
"Me odotamme", Aragorn sanoi. "Olen väsynyt ja ajohahtimme on epäonnistunut. Tai ainakin toiset ehtivät ennen meitä; sillä nämä ratsumiehet seuraavat örkkien uraa takaisinpäin. Saamme heiltä uutisia"
Gimli totesi : "Tai seivästä"

Väkisin väännetty vitsejä kerrottuna kaikki sanoom sitä sun tätä?

"En tiedä johtuuko suomennnoksesta vai onko se jo alkuteoksessa."
Suomennos on kehno, mutta kyllä se jotenkin seuraa juonta.

"Briin jälkeen ei enäää juuri ole sijaa leikille, tarina sen kun synkistyy edetessään."
No joo hobittivitsit-briihuumori ynn. puuttuu. Morian pimeissä kaivoksissa olisi huumori tarvittu. Moria oli kokonaisuudessaan surkea luku, jonka olisi pitänyt olla korkeintaan kymmenen sivun mittainen.

Itse olisin kirjoittanut enemmän lukuja Sormusten Herraan. Konnun puhdistus olisi pitänyt olla kahden luvun mittainen.

Mitä mieltä olette luvusta konnun puhdistus, siinä on usein eriäviä mielipiteitä.

Lue lisää

Onko tuossa Tolkienin haukunnassa mitään järkeä!!
Mene lukemaan hänen elämäänsä!!!!!!

Radagast kirjoitti:

Muistaakseni joku hobiteista hoksasi aika aikaisessa vaiheessa, että "ne ei taida nähdä päivänvalossa paljon mitään". Hajuaistin avullahan se yksikin niitä yritti löytää, ja sitten tietysti se aisti sormuksen olemassaolon. Ilman hevosia nazgulit olivatkin aika avuttomia, hevosilla kun sentäään oli silmät päässä; vain silloin kun sormus oli frodon sormessa, aaveet näkivät hänet kirkkaasti. Yöllä ne näkivät vähän paremmin, ja sitten ne tietysti näkivät sellaista mitä me emmme näe. Esimerkiksi isäntänsä silmän kaiken aikaa.

Lue lisää

Tää ei ole varma tieto olen kuullut tämän jostain päin takapajulaa. Ja en usko tähän tietoon. sinne minne nazgulit meni sinne myös lismä tähysi en tiiiä onko totta vai tarua vastatkaa

Sanon vain sen, että ei ole vielä yhtäkään tolkienin veroista Fantasia kirjaa.