Aukeamattomat-gallup

1. Jumalainen näytelmä (? Montako kertaa se pitäisi...)
2. Velho jne. (näitä riittää, jos kohta hyviäkin)
3. Joku Mustapää jne. (ei niin mitään kontaktia)

1. Gabriel Garcia Márquez: Sadan vuoden yksinäisyys (on konkreettisestikin melkein aukeamatta jäänyt, koska en koskaan ole jaksanut lukea kirjaa pariakymmentä sivua pidemmälle!)

2. Tintti

3. En osaa nimetä ketään erityisesti, koska olen niin hävettävän vähän eri runoilijoiden teoksiin ja tyyleihin tutustunut.

Kaikki Shakespearet aivan käsittämättömiä! Yritin lukea sen Richad järjestysnumero jotakin, koska olin menossa Lontooseen ja ohjelmaan oli merkitty sama kipale teatterissa: molemmat jäivät aivan täysin käsittämättömiksi. (Puhutusta Shakespearesta ei ymmärtänyt sanaakaan, ja aika kuluikin kummastellessa brittinuoria, jotka söivät teatterissa perunalastuja ja potkivat edessäistuvien tuolinselkämyksiä. Onneksi nukahdin istualleni väliajan jälkeen.)

Myös Gabriel Karsee M. on kerran avattu ja lopullisesti suljettu.

Sarjakuvien maailma ei ole auennut ollenkaan murrosiän jälkeen. Yhdellä työpaikalla piti pomoa miellyttääkseen osata Harald Hirmuista aioneittain ulkoa. En viitsinyt miellyttää enkä siis ole enää siellä töissäkään.

Runoilijasta Saarikoski on ainoa joka edes jollakin tasolla puhuttelee. Onkohan minulla jonkinlainen aivovaurio?

Nuoren Wertin kärsimykset. I don't get it! Liekö ollut aikoinaan suosittu koska oli aikaansa edellä, mutta enää ei ole.

Ja sitten se klassinen takansytyke Hemingwayn Ernesti.

Sarjakuvista Tintti... Boring!

Runoilijoista... Rainer Maria Rilken Duinon elegiat on jäänyt aina selailun varaan.

a. Taru Sormusten Herrasta. Kaverit tyrkytti lukemaan, mutta osoittautui pitkäveteiseksi ja puuduttavaksi, alussa ei tuntunut tapahtuvan mitään ja kieli oli, kenties rikasta mutta turruttavaa. Kyseisen kirjan ystävät, älkää kuitenkaan loukkaantuko! Koskapa niin moni tästä teoksesta pitää, taidan olla minä joka jotakin menetän.

b. Karvinen, joka ilmestyy strippinä Turun Sanomissa, on usein itseään toistava eivätkä vitsit ole erityisen kekseliäitä.

c. Ikävää runoilijaa ei nyt tule mieleen, sillä luen vain sellaisia mistä pidän, enkä ole vielä törmännyt epämieluisiin, sillä nykyisin meillä luetaan koulussa vain potaskaa kunnon klassikkojen sijaan, joten sieltäkään ei ole tullut toistaiseksi pakotteita mälsien runojen lukemiseen.

1. Päätalon ihan mikä vaan. Puuduttavan tylsää soopaa, jaarittelua. Ei kiinnosta pätkääkään. Tosin Päätalo ei kiinnosta ulkomaillakaan ketään. Ei siis mitään laatukirjallisuutta.

Ulkomaisista ehkä Andreï Makine. Hirveää paskaa.

2. Tämä on hieman vaikea. Tuossa jo mainittiin Viivi & Wagner, mielestäni yliarvostettua. Ei kolise.

3. Moderni runous ei miellytä. Ankeat kuvaukset ovat vastenmielisiä, esim. tuskakuvaukset, angstit. BLAAHHH

a. Friedrich Nietzsche: Näin puhui Zarathustra. Luin sen 1. kerran lähes 30 v. sitten. Eräät kohdat siitä kolahtivat tosi tyrmäävästi jo ensi lukukerralla, toiset luvut menevät vieläkin yli hilseen, että mitähän Fritz mahtoi tuollakin tarkoittaa...? Ehkäpä melkein kannattaisi opiskella lisää saksaa, jotta voisi lukea Nietzscheä alkukielellä.

b. Turhia sarjakuvia on paljon, enkä pysty yhtäkkiä nimeämään vaikeatajuisinta. Joskus 80-luvulla, kun monistuskoneet (mutta ei vielä tietokoneet) tulivat ainakin kaupunkipaikoissa joka pojan & tytön käyttöön, julkaistiin satoja pieniä underground-lehtiä, joista kai useimmat elivät vain 1 tai 2 numeron verran, enimmäkseen jonkin punkkarijengin sisäpiirin huumorina.
Tämänpäiväisistä sarjakuvista Viivi & Wagner on minulle hyvinkin tajuttava, joissakin tapauksissa melkein henkilökohtaisesti koettua, ja ennenkaikkea jotain yhtä SUOMALAISTA kuin Tuntematon Sotilas.
Naisen Kanssa on sen eräänlainen negaatio, mahalaukkua nurinkääntävä eurosnobismin virtuoosinäyte, teknisesti täydellinen ällötys, samaa sarjaa kuin Ultra Bra ;

Mikä yleisesti kehuttu / tunnettu
a. kirja
b. sarjakuva
c. runoilija
on jäänyt aukeamatta sinulle ?

a. Kaikki eteläamerikkalainen kirjallisuus, etunenässä Garcia Marquezin "Sadan vuoden yksinäisyys". Isabel Allende yms. Lisäksi useimmat suomalaiset miesnykykirjailijat (Tervo, Tuuri, Seppälä, Mäkela - Hannu ja Matti -, Paasilinna)

b. Japanilaisesta sarjakuvasta en opi pitämään, vaikka sitä miten kehuttaisiin.

c. Olisi helpompaa listata ne runoilijat, jotka aukeavat. No, sellainen, jota olen yrittänyt, mutta ei aukea, on esmes Rakel Liehu, ja hänestä piti tehdä vielä koulussa esitelmäkin, voi herrajjestas!