niin että mua mietityttää minne aloillene kaikki huippuälykkyyosamäärän omaavat nerot useimmiten eksyvät?
Moni tuntee lähipiiristään tälläisen teorian hyvin hallitsevan älykön.
Tutkijaksi? Kauppikseen? Oikikseen?
Lääkikseen? Lääkis ei tunnu oikein sellaiselta paikalta jonne eksyy, mutta tietenkin niitä menee sinnekin. Diplomi-insinööriks?
Taitaa ne hajaantua eri paikkoihin omien mieltymysten mukaan.
Vai miten on, löytyykö selvää älykköjen alaa?
Moni tuntee lähipiiristään tälläisen teorian hyvin hallitsevan älykön.
Tutkijaksi? Kauppikseen? Oikikseen?
Lääkikseen? Lääkis ei tunnu oikein sellaiselta paikalta jonne eksyy, mutta tietenkin niitä menee sinnekin. Diplomi-insinööriks?
Taitaa ne hajaantua eri paikkoihin omien mieltymysten mukaan.
Vai miten on, löytyykö selvää älykköjen alaa?
Vastaukset 39
Vanhimmat
Keskimääräistä huomattavasti älykkäämmät ihmiset eivät itseasiassa ole mitää huippusuoriutujia vaan jäävät monesti perustason hommiin jos niihinkään. Heillä sosiaaliset taidot ovat monasti normaalia selvästi heikommat.
Parhaiten työ ja opiskeluelämässä pärjäävät tutkimusten mukaan jonkin verran keskimääräistä älykkäämmät.
Uskon että ylisosiaaliset ihmiset pärjäävät parhaiten opiskeluissaan ja työelämässä.
koulussa hyvin menestyviä eikä mitään älykkyysosamäärältään älykkäimpiä.
Stadin lääkis on ainakin yllättävän täynnä tällaista porukkaa. Kyllä, yllätyin sisäänpäästyäni että minkälaista porukkaa täällä onkaan. Esim ainakin ~kolmasosa koko Suomen 8 laudaturia kirjottaneista ylioppilaista.
Harvoja ovat ne jotka eivät ole kirjoittaneet useaa laudaturia. Tai sitten tietysti voi olla että olen jotenkin tutustunut vain lääkiksen kermaan.
yleensä aika yksinkertaista porukkaa. Pienessä leikkaussalissa ei ole tilaa suurille ajatuksille.
Älykäs ei mielestäni ollut, mutta ylisosiaalinen. Ilmapiirin ylläpito ja työtehtävien delegointi aivan huippuluokkaa! Takanapäin paskanpuhuminen oli myös hyvin hallussa.
ällät älykkyyden kermaa? Ällät pystyy saamaan keskivertokansalainenkin ahkeralla pänttäämisellä. Älykkyys ilmenee aivan toisella tavalla!
Koulut on vain lahjattomia varten.
Älykäs keksii saman tien vaikkapa uuden pyörän, eikä tuhlaa aikaansa Suomen kommunistisen valtionkoululaitoksen turhan päiväisyyksiin.
Omaan huippuälykkyysosamäärän ja menin opiskelemaan yhteiskuntatieteitä. Ja musta tulee tutkija.
On tuota joskus tutkittukin, että mitkä persoonallisuuden ja ympäristön osatekijät ennakoivat parhaiten lapsen tulevaisuutta, kuten koulutustasoa ja -alaa sekä näissä menestymistä.
Eniten vaikuttaa oma selvä kiinnostus ja motivaatio johonkin asiaan, ja valmius tehdä työtä näiden eteen eli motivaatio. Toiseksi eniten vaikuttaa kasvuympäristö, eli vanhempien ja lähipiirin arvot ja asenteet, sekä ammatit. Eli se tarkoittaa, että jos kolmessa eri perheessä on vaikkapa matematiikassa yhtä hyvin huippumenestyvät pojat, niin todennäköisyys, että siitä työläisperheen pojasta tulee insinööri, ja opettajapariskunnan pojasta matikanopettaja tai toimihenkilöperheen poika suuntautuu vaikkapa rahoitukseen tai kansikseen on yllättävän suuri.
Samoin kuin se, että mitä enemmän perheessä koulutusta arvostetaan, sitä pitemmälle yleensä näissä perheissä opiskellaan ja päästään parempiin ammatteihin, eli kahden edellä mainitun yhteydessä puhutaan ns. sosiaaliluokan periytyvyydestä.
Näiden jälkeen tulee taloudelliset realiteetit, eli esim. vaikkapa nuorena lapsen saaminen ja yksinhuoltajaksi joutuminen vaikuttaa alentavasti tulevaan koulutustasoon ja ammatteihin. Tai toisaalta jos perheellä on varallisuutta panostaa esim. vaikkapa pilttinsä preppauskursseihin, niin se taas vaikuttaa positiivisesti, eli tasoa nostavasti opintoihin ja myöhempään ammattiin sijoittumisessa.
Vasta näiden jälkeen alkaa nämä älykkyydet vaikuttamaan, eli ensin tulee nämä erityislahjakkuuden osat, kuten kuvataiteellisuus tai musikaalisuus. Mikäli ne ovat riittävän korkealla tasolla, ja jos nuori on vielä motivoitunut kehittämään näitä osa-alueita ja lähipiiri tukee häntä, niin sen perusteella voidaan ennakoida nuoren tulevaisuudesta jotain.
Tämän letkan jälkeen on vuorossa se puheena ollut yleinen älykkyys ja sen vaikutus. Voidaan siis huomata, että sen vaikutus ei sittenkään ole kovin merkittävä, vaan nämä muut tekijät merkitsevät enemmän nuoren tulevaisuuden koulutus- ja työpaikkaa ennakoitaessa.
Toki älykkyydellä nyt jotain merkitystä on, eli se tiedetään, että todella korkeasti älykkäillä on se yhteinen piirre, että mikäli he eivät ole motivoituneet tekemään jotain esim. opiskelemaan, he keskeyttävät nämä opinnot muita helpommin. Tai näillä on keskimääräistä suurempi innostus suuntautua teoriaan tai hyvin kapeisiin erityisaloihin.
"Vai miten on, löytyykö selvää älykköjen alaa?"
En tiedä, ainakin näistä taidealojen kouluista löytyy näitä erikoislahjakkuuksia selvästi keskivertoa enemmän. Kerran radiosta kuulin jonkun alan tutkijan arvailevan varovasti, että luultavasti osa näistä ns. huippuälykkäistä valitsee akateemisista aloista ne missä menestyy hyvin pelkän teoreettisenkin tiedon varassa, eli varmaankin nämä formaalit tieteet (matikka ja filosofia), perusluonnontieteet teoriapainotteisesti ja humanistiset tieteet (esim. vaikkapa työllistymismahdollisuuksistaan surullisen kuuluisa taidehistoria), ovat näitä.
Kannatan tutkijan ajatusta, ja luulen että nämä mainitsemasi soveltavan luonnontieteen alat, kuten tekniset tieteet ja lääketiede tai yhteiskunnalliset tieteet, kuten oikeus-, kauppa ja varsinaiset yhteiskuntatieteet ole mitenkään erityisesti näiden huippuälykkäiden suosiossa, sillä nuo kaikki ovat aloja joissa opiskelusta lähtien varsinaisessa ammatissa menestymiseen asti ovat vaatimuksena myös käytännön osaaminen ja toimiminen.
Luulisin medisiinarin tavoin, että nuo alat sopivat enemmän näille astetta alemmalla portaalla normaalia älykkäimmille, sen sijaan näitä huippuälykkäitä löytyy noilta tuskin enempää kuin muiltakaan aloilta, mikä tietenkin on osittain myös ongelma.
PS. Tunnen muuten itsekin erään naisen, joka kirjoitti vanhat kunnon 6 ällät ja jonka lukion päästökeskiarvo oli 9,8. Pääsi suoraan papereilla yliopistoon, jossa vuoden opiskeltuaan huomasi että ala ei oikein nappaa, ja lopetti opiskelut. Roikkui pari vuotta yliopiston kirjoilla jonka jälkeen erosi, ja sai töitä sairaalassa laitosavustajana. Kuulin että pari vuotta sitten oli valmistunut vanhuspuolen lähihoitajaksi ja oli onnellinen työssään.
Taisin jossain toisessa keskustelussa tämän mainitakkin, mutta kerrotaan nyt uudestaan kun tähän aiheeseen tämä käy.
Peruskoulussa yhdeksännellä luokalla eräs tuttuni veti heittämällä kokeista ysejä jne., vaikutti erittäin älykkäältä silloin kun jaksoi opiskella. Jäi luokalleen kuitenkin lukuisten poissaolojen ja huonon käyttäytymisen takia. Ilmeisesti amikseen lähti, en tiedä valmistuiko hän sieltä koskaan.
Eräs kaverini taas lukiossa luki paljon ja sisäisti asiat nopeasti, taisi olla hyvä muistikin. Älykäs siis. Epäilisin, että keskiarvo oli lähempämä kymppiä kuin ysiä, ja älliä tuli useampia kirjoitettua, mutta ei hän niillä koskaan kehuskellut, ja välillä jopa salaili numeroitaan, ehkäpä juuri siksi ettei olisi saanut "hikipingon" leimaa otsaansa.
Kirjoitimme samaan aikaan, joskus pari-kolme vuotta sitten. Hän sai samantien opiskelupaikan eräästä suht. helppopääsyisestä yliopiston tekniikan linjalta, vaikka hän olisi papereillaan päässyt melkein minne vain. Hän ei ole vieläkään aloittanut opiskeluja, asuu edelleen vanhempiensa luona, tekee välillä tehtaalla jotain perusduunia. On kuulemma ihan tyytyväinen nykyiseen tilanteeseen, eikä häntä kiinnosta aloittaa opiskeluja, ainakaan vielä. Saa nähdä mitä hänkin elämällään vielä tekee.
Älykkyysosamäärä on huono mittari arvioitaessa tällaisia asioita. Mielestäni olisi selkeämpää puhua kolmen tyyppisestä älykkyydestä:
- matemaattis-looginen
- kyky erottaa olennainen epäolennaisesta
- sosiaalinen älykkyys.
Tämä jaottelu voinee kertoa enemmän minne henkilö mahdollisti suuntautuu. Toisaalta eri aloilla ja eri tehtävissä menestykseen tarvitaan hieman erityyppistä älykkyttä.
On olemassa vain yhdenlaista älykkyyttä. Nuo sosiaaliset "älykkyydet" yms. ovat puhdasta huuhaata. Niistä pidetään silti kovasti kiinni, koska niin monella ihmisellä ÄO on keskitason tienoilla tai alapuolella.
Joidenkin mielestä on "epäreilua" jaotella ihmisiä enemmän älykkäisiin ja vähemmän älykkäisiin, koska se mukamas johtaisi automaattisesti ihmisten eriarvoistamiseen, keskitysleireihin ja ties mihin. Tämän takia monet älykkäätkin ihmiset haluavat ideologisista tai tunnesyistä jakaa kaikille edes jonkinlaista älykkyyttä. Se onnistuu parhaiten keksimällä hatusta uusia älykkyyden muotoja, joita on mahdoton testata muulla kuin mutulla, ja mutu on aina helppo optimoida ideologian raameihin.
Jos mielestäsi on vain yhdenlaista älykkyyttä, voisit samantien määritellä sen, jotta muutkin sen tietäisivät.
...niin tämä. Sosiaalinen älykkyys ja empatia lienevät jopa tärkeimmät älykkyyden lajit. Riippuu tietysti mitä painotetaan. Itse arvostan empatiankykyä yli kaiken muun, kun arvioin ihmisen fiksuus/älykkyysastetta.
Ja itse opiskelen kirjallisuustiedettä, mikäli se tähän mitenkään kuuluu.
"Sosiaalinen älykkyys ja empatia lienevät jopa tärkeimmät älykkyyden lajit"
Todistettavasti jollain Madagaskarin marakateillakin tämä ihmeellinen sosiaalinen älykkyys, joten se siitä.
Niin... määrittele älykkyys. Jos se on tulos ÄO-testistä, niin kannattaa muistaa, että ÄO-testejäkin on erilaisia.
Pari ääriesimerkkiä:
Sinänsä jollain spurgullakin voi olla ÄO vaikka 130, mutta kertooko se tosiaan että tämä spuge on älykäs? Tai mikäköhän on vaikka monien menestyneiden julkkisten tai muusikoiden ÄO? Ei välttämättä kovinkaan korkea, mutta eivät he ole tarviinnetkaan erityisen hyvää matemaattis-loogista ajattelukykyä menestyäkseen (tähän huomio: musiikillinen älykkyys, tai musikaalisuus, ei ole mikään hatusta vedetty juttu, ja sitä pystyy suht. hyvin mittaamaankin).
Todellinen älykkyys on (oman määritelmäni mukaan) sitä, että pystyy elämään hyvää ja mielekästä elämää niiden taitojensa avulla, missä on hyvä. Olivat ne sitten matemaattisia, musikaalisia tai sosiaalisia taitoja.
Eli siis: (Lähes) jokaisella meistä on erilaisia taitoja, tai ominaisuuksia, joissa olemme hyviä, tai ainakin keskivertoja parempia. Älykkyys on sitä, että osaa soveltaa näitä taitoja omaan elämäänsä niin, että niistä pystyy hyötymään.
Eli vielä esimerkkinä: Se, että on hyvä matikassa, ei kerro älykkyydestä mitään. Se, että menestyy elämässään esim. matematiikan opettajana, ja vielä nauttii tästä valitsemastaan ammatista, kertoo että ihminen on hyvinkin älykäs. Opettajan ammatti vaatii paljon muutakin kuin hyvää matematiikan taitoa.
Joka toinen ihminen on keskimääräistä tyhmempi. Olen järkyttynyt tästä älyllisyyden tason surkeasta tilasta. Kuinka niin suuri ihmisjoikko voi olla niin yksinkertaista sakkia?!
Itse olen matemaattisloogisilla älykkyysmittareilla parhaan 3-5 prosentin joukossa, mutta en osaa tehdä älykkyydelläni rahaa. Vituttaahan se, että on älykäs, mutta tyhmä.
Todistettavasti joillain Afrikan simpansseilla on havaittu loogista päättelykykyä. Että se siitä ÄÖ:stä sitten!
no tuoppa se simpanssi, joka osaa suunnitella vaikkapa pilvenpiirtäjän pohjapiirrustuksen.
Ai? Pystyykö pilvenpiirtäjän suunnittelemaan kuka tahansa, kunhan on tarpeeksi iso ÄO?
Kai myös väität, että marakattien sosiaaliset taidot ovat yhtä hyvä kuin ihmisten?
"Kai myös väität, että marakattien sosiaaliset taidot ovat yhtä hyvä kuin ihmisten?"
voivat olla jopa kehittyneemmät.
taholle, että suurin osa kansasta on yksinkertaisen tyhmää! Niitä on niin helppo kuljettaa, kuin pässiä narussa ... propagandoin ja asennemuokkauksin! Poliittinen asennemuokkauskin perustuu juuri tuohon, ja Göeppelskin sanoi aikanaan, että:" Mitä tahansa teettekin, tehkää se siten, että yksinkertaisinkin kansanosa ymmärtää sen ja se heihin uppoaa"! ... ja tuo yksinkertaisin kansanosa on juuri se enemmistö, ja enemmistön kanta ratkaisee.
älykkyyden muoto, vaan sen nimi on sosiaaliset taidot, eikä se todellakaan tarkoita henkilöä joka on koko ajan äänessä.
Älykkyys on yksi ominaisuus ihmisessä, joka voidaan mitata, kuten esim. pituuskin.
Ja nämä noudattavat "yllätys yllätys" normaalijakaumaa eli keskiarvotyyppejä on enemmän kuin ääripään tyyppejä eli sitä mitä pitemmälle jompaan kumpaan suuntaan, sitä vähemmän sakkia esiintyy.
"sen nimi on sosiaaliset taidot"
Nojuu, mutta samaa asiaa kuitenkin tarkoitin.
"Älykkyys on yksi ominaisuus ihmisessä, joka voidaan mitata"
Jos älykkyys mitataan pelkän ÄO-testin perusteella, niin näin on. Harmi vain että ÄO-testi kertoo vain, kuinka lahjakas testattava on matematiikassa ja loogisessa päättelykyvyssä.
Harmi sinänsä, että älykkyyttä ei ole yksiselitteisesti määritelty.
todella olla huippuälykäs! Se ei nyt yksinkertaisesti riitä elämässä menestymiseen - siihen tarvitaan paljon muutakin!
Ei menestys elämässäkään automaattisesti tarkoita sitä, että on hieno titteli, ja ulkoinen status ja rahaa niin vitusti. Menestys voi olla myös jotain ihan muuta. Se on jo jotain, kun ihminen löytää sisäisen sankaruutensa ja on sinut niin itsensä, kuin ympäristönsäkin kanssa ja elää ylipäätään ihmisiksi.
Se, että on olemassa vain yhdenlaista älykkyyttä, ei tarkoita, että älykkyys olisi AINOA kunnioitettava ominaisuus ihmisessä. Älykkyydestä on kuitenkin hyötyä monilla elämän osa-alueilla, joillakin enemmän, joillakin vähemmän, ja se on vahvasti periytyvä ominaisuus.
On parempi olla sosiaalinen, empaattinen ja älykäs kuin sosiaalinen, empaattinen ja tyhmä. Sosiaalinen, empaattinen ja tyhmä henkilö saattaa käyttää sosiaalisuuttaan ja empaattisuuttaan tahattomasti väärin, koska hän ei ymmärrä monimutkaisia ja vaikeita, ääritilanteissa kaaottisiakin asiakokonaisuuksia yhtä hyvin ja nopeasti kuin sosiaalinen, empaattinen ja älykäs henkilö. Hyvät aikomukset eivät nimittäin aina johda hyviin seurauksiin.
"Joka toinen ihminen on keskimääräistä tyhmempi."
Ei välttämättä noinkaan. Kyseessä on keskimääräinen ÄO, eikä
mikään raja, jonka molemmilla puolella on yhtä paljon väkeä.
Luulisin, että suurin osa sijoittuu siihen keskiarvon tuntumaan.
Sitten on jonkin verran viisaampia ja paljon viisaampia,
sekä tietysti hieman tyhmempiä ja ihan vatipäitä.
Se ei tarkoita sitä, että lukumäärällisesti olisi
50-50 molemmin puolin keskiarvoa.
Lahjakkaita ihmisiä on joka alalla, mutta muutamia yliopistojen koulutussuuntia on, mihin yliälykkäitä jonkun verran kasaantuu: matematiikka, tietojenkäsittelytiede, jotkut fysiikan alat, biotieteiden tutkimusintensiiviset alat, filosofia...
Mutta onhan näitä. Meillä on täällä Helsingin yliopistollakin noin 40 000 ihmistä kirjoilla. Siihen mahtuu monta huippua.
Tule mukaan ;-)
yliälykkyydellä, että noilla aloilla on suurin osa neron älykkyysosamäärän saavuttaneista? Tiedätkö edes, mikä on neron älykkyysosamäärä?
Vai tarkoitatko yliälykkäällä henkilöä, jonka älykkyysosamäärä ylitää keskimääräisen kyseisten ammatinharjoittajien älykkyysosamäärän?
älykkyysosamäärällä.
Se, että ymmärtää lukemansa ei ole koskaan tehnyt kenestäkään neron. Sit vasta kun muut pänttää sinun kirjoittamia kirjoja tiedekuntatenttiin voidaan puhua jostain neroudesta, ja se vaatii ennen kaikkea kovaa työtä. Ei olisi Mozartkaan musikaalinen nero ilman hänen säveltämänsä biisejä, vaikka potentiaalia olisi ollut kuinka paljon.
On olemassa autisteja jotka pystyvät ratkomaan vaikeita matemaattisia yhtälöitä todella nopeasti päässään ymmärtämättä mihin niitä voidaan käyttää, eikä ne osaa edes puhua kunnolla. Ovatko ne neroja?
Tosiaasia on, että liiallinen älykkyys voitaisiin diagnosoida mielenterveyshäiriönä samalla tavalla kuin sen puute, jos se rajoittaa elämän muita osa-alueita. Esteenä ovat vaan akateemiset wannabe-älyköt jotka pitävät älliä jumalan pyhänä lahjana.
filosofian opiskelijat älykkäisiin - osoittaa jo älyttömyyttä se, että yleensä opiskelee filosofiaa! Älykäs järjestelee elämänsä helpoksi ja mukavaksi ilman suuria ponnisteluja!
(elämäntapatyöttömät, jotka ei edes töihin halua), on niin vitun älykkäitä! Elämä on helppoo ja mukavaa, että oikein rallatirallatiraa!
"Älykäs järjestelee elämänsä helpoksi ja mukavaksi ilman suuria ponnisteluja!"
Väärin. Läheskään kaikki ihmiset eivät halua elää helppoa ja mukavaa elämää. Monet kaipaavat haasteita ja uusia tavoitteita.
"On olemassa autisteja jotka pystyvät ratkomaan vaikeita matemaattisia yhtälöitä todella nopeasti päässään ymmärtämättä mihin niitä voidaan käyttää, eikä ne osaa edes puhua kunnolla. Ovatko ne neroja? Tosiaasia on, että liiallinen älykkyys voitaisiin diagnosoida mielenterveyshäiriönä samalla tavalla kuin sen puute, jos se rajoittaa elämän muita osa-alueita."
Älykkyys ei aiheuta ongelmia elämässä, vaan vähentää niitä. Jos otat esimerkeiksi noita älykkäitä autisteja, jotka "eivät osaa puhua", sinun ei pidä verrata heitä ei-autisteihin, vaan muihin, ei-älykkäisiin autisteihin.
Älykäs autisti pärjää paremmin kuin tyhmä autisti.
Älykkyys ei TAKAA menestymistä elämässä, mutta se lisää menestymisen TODENNÄKÖISYYTTÄ suhteessa vähemmän älykkäisiin. Tämä ero jää monilta ymmärtämättä.
varmaan pärjää hyvin itse rakentamassaan maailmassa, eli, yhteiskunnassa, mutta hyvin moni todella älykäs on maailmanhistoriassa erakoitunut lapsettomina johonkin vintille. Ihmisen, niin kuin muiden elävien organismien tärkein ja ainoa tehtävä on kuitenkin lisääntyä, eikä kehitellä suhteellisteorioita. Varsinkin huippumatemaatikot ovat olleet kautta aikojen enemmän tai vähemmän mielisairaita.
Nykyään moni älykäs jättää lapset tylysti tekemättä koska ovat järjestäneet itselleen niin vaativia töitä että aika ei riitä perheen perustamiseen. Hän on itse asiassa epäonnistunut elämäntehtävässään paljon pahemmin kuin sossulla elävällä tyhmä juntti joka siittää seitsemän lasta tyhmän ja ruman vaimonsa kanssa, riippumatta siitä että työt tuntuvat mielenkiintoisilta, haastavilta, jne.
Jos viittaat menestyksellä materiaan, niin se on enemmän arvokysymys kuin todellista pärjäämistä.
http://www.nakokulma.net/index.php
Joo, lapsia puskevat ammarit ovatkin sitten sitä "älymystön kermaa"...huoh. Parempi vaan etteivät sikiäisi, niin ei tyhmyyskään lisääntyisi! Tällä tarkotan juurikin näitä sossun luukulla roikkuvia luusereita, joilla viides lapsi mahassa. YÖK!
työttömiksi ja sinne sossun luukulle!