Muista pyhittää lepopäiväsi. Näin lukee 3. käskynä Raamatun "kymmenessä käskyssä".
Muslimeilla ei vain taida olla lepopäiväkäskyä, koska Koraanin Allah ei näyttänyt mallia?
Miten ongelma on ratkaistu käytännön islamissa? Pidetään lepopäivää koko viikko? Ei levätä ollenkaan?
Muslimeilla ei vain taida olla lepopäiväkäskyä, koska Koraanin Allah ei näyttänyt mallia?
Miten ongelma on ratkaistu käytännön islamissa? Pidetään lepopäivää koko viikko? Ei levätä ollenkaan?
Vastaukset 9
Vanhimmat
Lepopäivä eli sapatti oli lauantai, mutta sitten kristityt keksivät että se on heille sunnuntai.
Muslimeilla ei ole varsinaista lepopäiväpakkoa, vaan vapaata voi pitää silloin kun se sopii. Kai se on parempi, etteivät kaikki ole vapaalla samaan aikaan..?
Tietysti perjantai on päivä, jolloin miehet menevät perjantai-rukoukseen moskeijaan ja silloin ei saa olla töissä. Mutta rukouksen jälkeen päivää voi jatkaa ihan normaalisti, ja mennä töihin jos haluaa.
"Sabatti määrättiin vain niille, jotka siitä kiistelevät. Ja totisesti, ylösnousemuksen päivänä Herrasi on ratkaiseva heidän keskinäiset kiistansa."
Koraanin jae 16:124
http://www.theholyquran.org/?x=s_main&y=s_middle&kid=12&sid=16
Ehkä muslimin "sapatti" on perjantai, jolloin on kokoontumispäivä(perjantairukous), keskitytään enemmän jumalaan, mutta erona on että kokoontumisen jälkeen saa palata töihin.
asiaan liittyen, Koraani:
50:38 "And certainly We created the heavens and the earth and what is between them in six periods and there touched Us not any fatigue."
2:255. "Ei ole muuta jumalaa kuin Jumala, elävä, iankaikkinen. Häntä ei saa valtaansa uneliaisuus eikä uni"
62:9 "O you who believe (Muslims)! When the call is proclaimed for the Salat (prayer) on the day of Friday (Jumuah prayer), come to the remembrance of Allah (Jumuah religious talk (Khutbah) and Salat (prayer)) and leave off business (and every other thing), that is better for you if you did but know!"
Raamattu:
Johannes 5:16 Juutalaiset alkoivat vainota Jeesusta, koska hän teki tällaista sapattina.
Johannes 5:17 Mutta Jeesus sanoi heille: "Minun Isäni tekee työtään taukoamatta, ja niin teen myös minä."
2. Mooseksen kirja 16:29
"Muistakaa, että Herra itse on asettanut teille sapatin, ja siksi hän antaa teille kuudentena päivänä kahden päivän ruoan. Pysykää siellä missä olettekin; kenenkään ei pidä seitsemäntenä päivänä lähteä asuinpaikastaan."
3. Mooseksen kirja 23:3
"Kuutena päivänä viikossa tehtäköön työtä, mutta seitsemäs päivä on sapatti, lepopäivä, pyhä kokouspäivä. Silloin ette saa tehdä mitään työtä, sillä sen päivän tulee olla Herran sapatti, missä sitten asuttekin"
2. Mooseksen kirja 31:15
"Kuutena päivänä viikossa tehtäköön työtä, mutta seitsemäs päivä on sapatti, Herran pyhä lepopäivä, ja jokaisen, joka tekee työtä seitsemäntenä päivänä, on kuoltava."
Kun säännöllistä lepopäivää viettävät kansat, kuten juutalaiset, menestyvät omalla työllään ja muut eivät niinkään, herää epäilys, että lepopäivän viettämis"pakko" on edullinen periaate. Orjat, joilla ei ole lepopäivää ja vapaat miehet, joilla kaikki päivät ovat laiskottelua varten, eivät kummatkaan pyri tekemään tehokkaasti työtään.
>>Kun säännöllistä lepopäivää viettävät kansat, kuten juutalaiset, menestyvät omalla työllään ja muut eivät niinkään, herää epäilys, että lepopäivän viettämis"pakko" on edullinen periaate.>>
Jos lepopäivän viettämispakko olisi taloudellisesti hyvin edullinen, silloin kristikunnan historian pitäisi kertoa taloudellisesta menestyksestä siitä lähtien, kun Konstantinus Suuren säätämällä lailla kiellettiin työnteko (eräin varauksin) sunnuntaisin. Näin ei ole kuitenkaan asianlaita. Länsimaat romahtivat satasen vuotta lain voimaantulon ja kristinuskon valtaantulon jälkeen ja saavuttivat saman taloudellisen tason kuin muslimi-, hindu- ja kiinalaissivilisaatiot vasta 1700- ja osin vasta 1800-luvuilla. Tuolloin uudelleen saavutetun vaurauden olennaisena perustana oli siirtomaiden valtaaminen ja mm. Kiinan pakottaminen asevoimin hyväksymään alueellaan kristittyjen käymä oopiumkauppa. Näitä puuhia harrastettiin ase yhdessä ja Raamattu toisessa kädessä myös sunnuntaisin.
Onkohan sinultakin jäänyt matemaattis-looginen sivistys saamatta, kun et näy ymmärtävän osasyyn käsitettä ja sen kattavuutta. Ei yksittäinen vastaesimerkki kumoa osasyytä. Siihen tarvittaisiin tilastollinen analyysi ilmiöstä.
Onhan kristikuntaa vaivannut noina heikompina aikoina monet vaivat, kuten kansainvaellukset ja kulkutaudit. Esimerkiksi kumpaankaan noista vitsauksista ei lepopäivän vietto taida paljoa auttaa. Esim. viikingit ryöstelivät kristtyjen ahkeruuden tuloksia vuosisatojen ajan.
Juutalaiset on sikälikin hyvä vertailuryhmä, että he ovat pääosin samaa geneettistä populaatiota kuin vaikka arabimuslimit ja elävätkin osittain samoilla ilmastoalueilla. Näin vaikuttavien syiden joukkoa saadaan karsittua. Aatteellisesti on muitakin eroja, mutta lepopäivän vietto on yksi selkeä ero. Ja juutalaisillahan tämä käsky on ehkä paremmin kunniassa kuin kristityillä keskimäärin.
Kristillisissä piireissä adventistit muodostaisivat ehkä selkeämmän vertailukohdan, kun heillä on korostettu merkitys sapatilla.
Eli jos voit esittää tilastollisesti, että adventistien ja juutalaisten työn tuottavuus on keskimäärin huonompi (tai vain yhtä huono) kuin lepopäivää viettämättömillä ryhmillä, ei lepopäivän vietto korreloi positiivisesti työn tuottavuuteen.
muutama peruskysymys..kun en ole tuosta asiasta perillä..
viettääkö monikin tuota lepopäivää nykymaailmassa uskonnollisesta syystä..? (voi tietysti olla että kristinuskossa riittää kun lepää, ja kun osuu kerran viikonlopuksi niin vielä sopivampi, vaikka ei uskonnosta mitään tietäisikään?)
ja eikös se lepopäivä ollut alunperin torstai vai lauantai vai mikä päivä..eli levätäänkö nykyään vääränä päivänä..vai onko idea tärkeämpi kuin se itse viikonpäivä?
Kun esität aluksi väitteen, että:
"Kun säännöllistä lepopäivää viettävät kansat, kuten juutalaiset, menestyvät omalla työllään ja muut eivät niinkään..."
Tuolle väitteelle pitäisi olla jotain perusteluitakin. Niitä et esittänyt.
Sen sijaan on osoitettavissa että
- juutalaiset EIVÄT ole suurimpana osana viimeisistä 2500 vuodesta menestyneet omalla työllään sen kummemmin kuin muslimit, hindut tai vaikkapa konfutselaiset. Suurimman osan viimeisistä 1500 vuodesta he menestyivät keskimäärin parhaiten muslimimaissa - ja silloin parhaimmillaan suurin piirtein yhtä hyvin kuin muutkin ko. maiden asukkaat.
Joten alkupremissisi oli vedetty hihasta - se ei yksinkertaisesti pidä paikkaansa.
- toiset viikottaisen lepopäivän viettäjät eli kristityt EIVÄT ole suurimpana osana viimeisistä 1500 vuodesta menestyneet omalla työllään sen kummemmin kuin muslimit, hindut tai vaikkapa konfutselaiset. Suurimman osan tuosta ajasta huonommin. Syynä huonolle menestykselle eivät olleet rutto tai viikingit (eikä todennäköisesti sen paremmin lepopäiväisyys kuin päivättömyyskään), vaan mitä todennäköisimmin heikko sivistystaso, kehnot taloudellis-poliittiset organisaatiot ja alkeellinen tieto-taito keskeisillä talouden aloilla.
Joten tässäkään lepopäivän vietolla ei voida osoittaa olevan merkitystä omalla työllä pärjäämisen kohdalla.
Mitä juutalaisten työn tuottavuuteen nimenomaan nykyaikana tulee, se on normaalia länsimaista tasoa.*) Minkä edellytyksenä on muun muassa se, että sellaisilla aloilla kuin prosessiteollisuus, kommunikaatio- ja liikennejärjestelmien ylläpito yms. juutalaiset eivät vietä sen kummemmin lepopäivää kuin maallistuneet kristitytkään tai ateistit, vaan tekevät sapattina työtä kuten vastaavilla aloilla muuallakin. Tiukimmin sapattia ylläpitävät pärjäilevät siksi, että he joka tapauksessa nojautuvat siihen perustaan, jota muut sadat tuhannet juutalaiset ja miljoonat pitävät taukoamatta yllä myös lepopäivinä.
Joten otaksumillasi ei todellakaan ole tähän mennessä ollut mitään perusteita ja ne voidaan osoittaa virheellisiksi.
Se siitä logiikasta.
PS. Mitä tulee spekulointeihisi samanlaisen tai erilaisen geneettisen perustan mahdollisesta merkityksestä, niihin en viitsi puuttua.
____
*)Kansantuote per capita v. 2005
Israel $24,600
Suomi $30,900
..omat lepo- ja palautumisjärjestelmänsä. Nykyaikana juutalais-kristillinen viikottainen lepopäivä on vähemmän merkityksellinen kuin ennen - modernit talousjärjestelmät eivät voisi toimia, jos sitä noudatettaisiin tiukasti.