Olen tänään saannut kuulla "ystävistäni", joita olen luullut ystävikseni. Heidän naureskelevan minulle ja solvaavan minua selän takana. Ehkä olen ärsyttävä ja mielipiteeni vahvasti sanova ihminen ja omalla tyylilläni elävä. Sitä ei kaikki aina ymmärrä, mutta luulin näiden ihmisten ymmärtävän, luulin heidän olevan kanssani samalla aaltopituudella, pitävän minun puoliani ja olevan lojaaleita minulle. Miten sinisilmäinen ja tyhmä olenkaan ollut, en tiedä miten pystyn katsomaan heitä enään silmiin tai miksi haluaisin olla heidän kanssa tekemisissä enään. Mutta yksinkään ei ole kiva olla. En ymmärrä tämän ihmisen pointtia, kertoa minulle näitä juttuja, sanoi vain pitävänsä minun puolia, mutten luota tähän ihmiseenkään täysin, luulen hänen halunneen vain loukata minua, olen aina luottanut häneen vähiten. Puuttuuko minulta ihmistuntemusta ja sosiaalisia taitoja? Keneen enään uskon ja keneen voin luottaa? Olen ihan sekaisin ja eksyksissä.
"ystävät"
sinisilmä*
2471
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
hankalalta tilanteelta. Vaikea tiestysti mennä niiltä kavereiltakaan suoraan kysymään, että miten on. Saattaa tehdä itse enemmän vahinkoa siinä. Tutki vähän tilannetta ja jos on aihetta, ota asia puheeksi.
Toivotaan että "ystäväsi" ovat ystäviäsi.
Kertoiko tämä ihminen mistä asioista ja mistä syystä ne toiset ja ehkä hänkin ovat sun selän takana puhuneet? Ota asia puheeksi kavereittesi kanssa. Tyyliin "tällaistako peliä sitä mun selän takana pelataan ja mä kun luulin teitä ystäviksini". Ehkäpä heitä kauhistutti sun "omalla tyylillä" elämisesi. Mitä sitten sanotkin ja teetkin. Ehkä se on siinä mielessä ihmetystä herättävää, että puhuivat sinusta ja elämästäsi kun et ollut paikalla.