Männä viikolla oli mielenkiintoinen uutinen kuinka runoilija Arno Kotro on saanut palkinnon raittiiden elämäntapojen esimerkkinä.
Hänenkin tapauksessaan tilanne ei aina ole ollut noin. Viinaa on kuulemma virrannut hyvinkin runsaasti vuosikausien ajan. Vaikka hän sanoi, että hän tarvittaessa pystyi hallitsemaankin juomistaan niin ihan ok ei asiat olleet. Hän käytti hyvin hienoa sanontaa, että "elämä invalidisoitui alkoholin kanssa".
Itsellänikin elämä on melko invalidisoitunutta juomisen vuoksi. Minäkin käyn viitenä päivänä viikossa töissä ja se auttaa pitämään jonkinlaista kontrollia mutta sekään ei välillä estä ottamasta arki-iltaisinkin. Joskus sitä oikein miettii, että jumankauta nyt on maanantai-ilta, tai mikä hyvänsä ilta että seuraavana päivänä on oltava töissä, ja minä olen taas kännissä.
Minä en edes yritä mitään sellaista että lopetan juomisen kokonaan mutta olen ottanut sellaisen periaatteen että viikonloppuna vain toisena päivänä juodaan ja se päivä on tietenkin lauantai. Perjantai on verrattain helppo olla selvin päin jos haluaa mutta lauantai lähes mahdoton.
Kotrosta vielä sen verran että hän sanoi että jotta suomalainen viinakulttuuri muuttuisi niin pitäisi yleistyä sellainen ajattelu, että humalassa örveltäminen olisi noloa.
Minun kohdallani tuollainen ei kuitenkaan toimisi sillä itsekin vaikka minulle ei selvästikän viina sovi koska se muuttuu kohdallani rengistä isännäksi, niin minä en koskaan humalapäissäni örvellä, haasta riitaa tai muutenkaan aiheuta pahennusta. No, totta kai sitä on kännipäissä tullut kaaduttua, kolhittua itseä ym mitä ei selvin päin olisi mahdollista.
Pitäisi vissiin joskus käydä vaikka aa-kerhon kokouksissa. Eihän siinä mitään menetä. Taitaa olla täällä Tikkurilassa sellainen myös.
Mielenkiintoinen palsta tämä. Hyvää jatkoa teille ja onnea taistelussanne viinapirua vastaan.
Hänenkin tapauksessaan tilanne ei aina ole ollut noin. Viinaa on kuulemma virrannut hyvinkin runsaasti vuosikausien ajan. Vaikka hän sanoi, että hän tarvittaessa pystyi hallitsemaankin juomistaan niin ihan ok ei asiat olleet. Hän käytti hyvin hienoa sanontaa, että "elämä invalidisoitui alkoholin kanssa".
Itsellänikin elämä on melko invalidisoitunutta juomisen vuoksi. Minäkin käyn viitenä päivänä viikossa töissä ja se auttaa pitämään jonkinlaista kontrollia mutta sekään ei välillä estä ottamasta arki-iltaisinkin. Joskus sitä oikein miettii, että jumankauta nyt on maanantai-ilta, tai mikä hyvänsä ilta että seuraavana päivänä on oltava töissä, ja minä olen taas kännissä.
Minä en edes yritä mitään sellaista että lopetan juomisen kokonaan mutta olen ottanut sellaisen periaatteen että viikonloppuna vain toisena päivänä juodaan ja se päivä on tietenkin lauantai. Perjantai on verrattain helppo olla selvin päin jos haluaa mutta lauantai lähes mahdoton.
Kotrosta vielä sen verran että hän sanoi että jotta suomalainen viinakulttuuri muuttuisi niin pitäisi yleistyä sellainen ajattelu, että humalassa örveltäminen olisi noloa.
Minun kohdallani tuollainen ei kuitenkaan toimisi sillä itsekin vaikka minulle ei selvästikän viina sovi koska se muuttuu kohdallani rengistä isännäksi, niin minä en koskaan humalapäissäni örvellä, haasta riitaa tai muutenkaan aiheuta pahennusta. No, totta kai sitä on kännipäissä tullut kaaduttua, kolhittua itseä ym mitä ei selvin päin olisi mahdollista.
Pitäisi vissiin joskus käydä vaikka aa-kerhon kokouksissa. Eihän siinä mitään menetä. Taitaa olla täällä Tikkurilassa sellainen myös.
Mielenkiintoinen palsta tämä. Hyvää jatkoa teille ja onnea taistelussanne viinapirua vastaan.
Vastaukset 8
Vanhimmat
aa-ryhmien kokoontumisista voit kysyä tietoa puh. 09-750200.
Oletko koskaan miettinyt, miltä perheestäsi tuntuu se kun otat joka lauantai.
Heillekin viikonloppu on se jota he haluaisivat odottaa. Viikonloppu voisi olla vapaata töistä, omistautumista omille harrastuksille tai koko perheen yhdessäololle, tai mitä muuta tahansa mikä katkaisi viikon arkirutiinit.
Mutta, mutta...
Joka viikonloppu tarkasti kuin kello, sinä aloitat juomisen samaan aikaan, samalla tavalla, samoilla aineilla, samalta haisten, samoja asioita puhuen, ja samalla tavalla humaltuen!
Ensin asiaan reagoivat lapset, sivuun vetäytyen. Heillä ei ole sinulle asiaa kun tietävät, että olet kännissä. He tietävät sen jo viikolla, että kumminkin olet lauantaina kännissä.
Sitten siihen reagoi puoliso tyyliin, mihinkään ei voi mennä, kukaan ei voi tulla ja taas nuo samat nousuhumalaisen maneerit samassa järjestyksessä.
Hän tietää ympäristöstä kymmeniä perheitä, joissa puolisot voivat lauantai-iltana lähteä vaikka yhdessä kävelylle - ilman että tarvitsee hävetä humalaisen puolesta.
Sinä et tämmöisä asioita huomaa, sillä olet keskittynyt itseesi. Sinä teet kovasti työtä kaiket viikot ja sinulla on oikeus lauantaina hiukan nollailla.
Eikä se tissuttelu keltään ole pois, eihän...
No, minulla ei tuollaisia huolia ole koska ei ole puolisoa eikä perhettä joten yksi huoli siinä mielessä vähemmän kuin monella muulla juopolla.
Taistelua ei voita kukaan. Pitää olla voimaton viinalle, myöntää olevanssa täysin voimaton ja lopettaa taistelu niin raittius on mahdollista.
ja AA:n koko perusidea.
Suurimmalle osalle alkoholin käyttäjiä se asenne on täysin käsittämätön.
AA:n ulkopuolisena itse kuvittelen niin, että vain määrätyn rajan ylittäneet alkoholin käyttäjät, joilla alkoholi on alkanut totaalisesti hallitsemaan elämää ja ovat AA:n avulla raitistuneet, voivat tuon täyden antautumisen ymmärtää..
En itse voi edelleenkään kunnolla ymmärtää sitä tahdottomaksi antautumista, kun yli 30 vuotta alkoholia ottaneena arvostan oman tahdonvoiman korkealle ja ratkaisevaksi.
Olen ollut kuukausiakin jokapäiväisesti tuhdissa humalassa, mutta vaarat tiedostaen olen raittiinakin kuukausia, ja nyt olen takuulla puoli vuotta vaikeuksitta selvänä. Sitten kun otan, niin otan, ja jos päätän, niin en ota.
Miksi viinalle pitää antautua?
antautua. alkoholiriippuvaiselle yritys hallita alkoholin käyttöä on mahdotonta, toki voi se onnistua ajottain ennen kuin taas repsahtaa.
niin kauan kuin juoppo yrittää hallita ja rajoittaa juomistaan hän tulee aina saamaan alkoholilta turpaan. aina.
juuri siksi pitää ymmärtää lopettaa tuo mahdoton kisa, sinnittely, luovuttaa ja ymmärtää miksi sen tekee. ymmärtää, että ei voi koskaan voittaa kisaa alkoholin kanssa.
käytännössä pitää jättää ottamatta se ensimmäinen ryyppy. luovuttaa tosiasian edessä.
yksinkertaista näin kirjoitettuna.
Pitää päättää haluaako juomista jatkaa vai ei...jos siitä on haittaa eikä halua enää jatkaa on mahdollista luovuttaa, lopettaa se painiminen alkoholin kanssa. Silloin se totaali luovutus ja häviön myöntäminen on se ratkaisu koska sen jälkeen ei tarvitse enää miettiä mikä on liikaa jne.
jos pystyy juomaan ja lopettamaan sen eikä aiheuta haittaa muille eikä itselleen kannattaa siitä nauttia!
ja sanoa, koska nähtävästi et ole riippuvainen alkoholista, et fyysisesti etkä psyykkisesti. Siinä on ero alkoholistiin.