(näin Halloweenin lähestyessä kummitustarina Pohjanmaalta...)
KAUNOTAR KYYSÄÄ KOMIAA
En tiennyt kun mennä ehti
taksi illan tuon viimeinen
että ravintolamatkani riehakkain
saisi oudoimman päätöksen
siinä pimeää pellonviertä
kun tallustin kotvasen
kohta pysähtyi auto yönmusta
kyytiin kulkijan ottaen
Syöksyen syksyiseen mustuuteen
jossa valoa nähnyt ei
katsoin naista niin vaaleaa, kuljettajaa
joka tielläni eteenpäin vei
keskellä yön sysipimeän
ja humalhämärän hilpeän
kuvankauniiksi tajusin kuskini
kun lausui hymyillen hän:
”Kärry kiitää nopiaa
kaunotar kyysää komiaa
joko pelottaa
joko kaduttaa?”
En selvää saanut viestistään
siinä keskellä humalan
tämä Sannanko, Tiinani haamu on
vai kostaja Tuonelan
joku tuntema mun
ja jättämäin
painajaiseksi noussut
haudan ystäväin?
Siispä vakuutin: ”Ei poikaa komiaa
mikään voi koskaan pelottaa!
Aja vaan, aja vaan kovempaa
pellon Partalan, niityn Laurilan taa
mennään näyttämään kaaraasi hulppeaa!”
Kai ohitse Partalan, Laurilan niin
siinä kohta varmaan kiidettiin
vaikken nähnytkään mitään
niin arveltiin
kunnes palasi neito
taas aiheisiin:
”Kärry kiitää nopiaa
kaunotar kyysää komiaa
joko pelottaa
joko kaduttaa?”
Johon kirosin: ”Poikaako komiaa
voisi menneet murhehet koskettaa!
Aja vaan, aja vaan kovempaa
kohti koittavaa aamua valkiaa
mikä mennyttä jääköön kauas taa!”
Kohti aamua siinä kai lähestyttiin
vaikka pimeys vain jatkui horisonttiin
hieman väsähdin kai
mielen horroksiin
kun kuskini kysyi
taas toistamisiin:
”Kärry kiitää nopiaa
kaunotar kyysää komiaa
joko pelottaa
joko kaduttaa?”
Jopa suutahdin: ”Mitä nyt saatanaa
tässä ihminen kaikkea kuulla saa!
Aja hiiteen jo kärrys, ala jarruttaa
jatkan jalkaisin matkaani komiaa
kun juttuas jaksat sä jankuttaa!”
Mitä tapahtui sitten
en vieläkään
kai tarkkaan kykene
selittämään
auto jarrutti kai
ja lähimpään
kahvaan kävin
syvälle pimeään
syöksyin sitten
lyöden pään
auto hävisi
jäänyt ei ääntäkään
Kai aikaa kulunut siinä
kun säde auringon lämpöinen
poskee komian poikasen kosketti
kohta hellimmin herättäen
ja sunnuntaimessun kellot
Nurmon kirkolta kutsuen
oli seuraava jonka muistan
kyytimatkalta pirulaisen
KAUNOTAR KYYSÄÄ KOMIAA
En tiennyt kun mennä ehti
taksi illan tuon viimeinen
että ravintolamatkani riehakkain
saisi oudoimman päätöksen
siinä pimeää pellonviertä
kun tallustin kotvasen
kohta pysähtyi auto yönmusta
kyytiin kulkijan ottaen
Syöksyen syksyiseen mustuuteen
jossa valoa nähnyt ei
katsoin naista niin vaaleaa, kuljettajaa
joka tielläni eteenpäin vei
keskellä yön sysipimeän
ja humalhämärän hilpeän
kuvankauniiksi tajusin kuskini
kun lausui hymyillen hän:
”Kärry kiitää nopiaa
kaunotar kyysää komiaa
joko pelottaa
joko kaduttaa?”
En selvää saanut viestistään
siinä keskellä humalan
tämä Sannanko, Tiinani haamu on
vai kostaja Tuonelan
joku tuntema mun
ja jättämäin
painajaiseksi noussut
haudan ystäväin?
Siispä vakuutin: ”Ei poikaa komiaa
mikään voi koskaan pelottaa!
Aja vaan, aja vaan kovempaa
pellon Partalan, niityn Laurilan taa
mennään näyttämään kaaraasi hulppeaa!”
Kai ohitse Partalan, Laurilan niin
siinä kohta varmaan kiidettiin
vaikken nähnytkään mitään
niin arveltiin
kunnes palasi neito
taas aiheisiin:
”Kärry kiitää nopiaa
kaunotar kyysää komiaa
joko pelottaa
joko kaduttaa?”
Johon kirosin: ”Poikaako komiaa
voisi menneet murhehet koskettaa!
Aja vaan, aja vaan kovempaa
kohti koittavaa aamua valkiaa
mikä mennyttä jääköön kauas taa!”
Kohti aamua siinä kai lähestyttiin
vaikka pimeys vain jatkui horisonttiin
hieman väsähdin kai
mielen horroksiin
kun kuskini kysyi
taas toistamisiin:
”Kärry kiitää nopiaa
kaunotar kyysää komiaa
joko pelottaa
joko kaduttaa?”
Jopa suutahdin: ”Mitä nyt saatanaa
tässä ihminen kaikkea kuulla saa!
Aja hiiteen jo kärrys, ala jarruttaa
jatkan jalkaisin matkaani komiaa
kun juttuas jaksat sä jankuttaa!”
Mitä tapahtui sitten
en vieläkään
kai tarkkaan kykene
selittämään
auto jarrutti kai
ja lähimpään
kahvaan kävin
syvälle pimeään
syöksyin sitten
lyöden pään
auto hävisi
jäänyt ei ääntäkään
Kai aikaa kulunut siinä
kun säde auringon lämpöinen
poskee komian poikasen kosketti
kohta hellimmin herättäen
ja sunnuntaimessun kellot
Nurmon kirkolta kutsuen
oli seuraava jonka muistan
kyytimatkalta pirulaisen
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.